Lue keskustelun säännöt.
Mies pilasi isänpäivän
10.11.2019 |
Oltiin eilen lapsen (2,5-vuotias) kanssa käyty ostamassa isänpäiväaamupala-ainekset eli pekonia ja munia ja patonkia ja appelsiinimehua ja suklaapiirakkaa ja kaikkea sellaista hyvää. Tarkoitus oli juhlia isänpäivää. Mutta mies heräsi ja lähti vanhemmilleen, vaikka selvästi näki että oli aamiainen tekeillä ja oli nähnyt jo illalla tietenkin jääkaapissa ja pöydällä ne aamupala-ainekset. Hänen vanhempien asunto on pari viikkoa tyhjillään, koska hänen vanhemmat on lomamatkalla. Mies nousi sängystä ja puki ja sanoi että lähtee vanhempiensa talolle. Eikä ole kuulunut miehestä sen jälkeen. Laitoin viestin, että koska tulet kotiin eikä ole vastannut, vaikka on lukenut sen viestin. Lapsi oli kerhossa tehnyt kortin, jota ei ehtinyt edes antaa isälleen siinä aamulla. Eli mies mieluummin näköjään on isänpäivän vanhempiensa tyhjässä talossa yksin kuin lapsensa kanssa. Söin sitten lapsen kanssa kaksistaan aamupalan, ja lounaskin ehdittiin jo tehdä ja syödä :( . Todella paha mieli lapsen puolesta :( . Edelliset isänpäivät mies on ollut kotona ja ollaan juhlittu eikä meillä ole ollut mitään riitaakaan viime aikoina, niin en keksi miksi hän heti noustuaan vain lähti pois, ei edes kahvia juonut meidän kanssa. Muita, joiden mies lähti pois isänpäiväksi?
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Kuoleman hetkellä kai on ihan sama kuinka paljon omaisuutta tulee tai menee. Ei ole avioehtoa tai muuta ja ajatuksena tietysti olisi, että turvaisimme toistemme elämän jos toinen joukoista poistuisi. Ja tietysti myös lasten huomioiminen, mutta kaikki siis tasapuolisesti. Mikäänhän ei estä mua tekemästä omaa testamenttia ja sen haluankin tehdä. Mutta yhdessä tehty ei miehelle käy. Kai hän sitten kokee sen jotenkin niin, että toivon hänen poismenoaan tai muuta. Mutta kolmisen viikkoa nyt menty mykkänä.
Käsittämätöntä. Kyllä tuossa nyt jo taisi jonkinasteinen särö tulla suhteeseen. Eipä ole miehellä luottamusta. Mua ainakin loukkaisi tuo käytös.
No, ihan varmasti tuli särö. Jotain tosi tyhmäähän mä nyt tein. Toisaalta en tiedä itkeäkö vai nauraa, koska tein minä tai hän tyhmyyksiä, niin minä olen aina syypää. Voin loukkaantua vaikka kuinka paljon, mutta hänellä on oikeus loukkaantua aina enemmän. Koska häntä kohtaanhan on käyttäydytty huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Kuoleman hetkellä kai on ihan sama kuinka paljon omaisuutta tulee tai menee. Ei ole avioehtoa tai muuta ja ajatuksena tietysti olisi, että turvaisimme toistemme elämän jos toinen joukoista poistuisi. Ja tietysti myös lasten huomioiminen, mutta kaikki siis tasapuolisesti. Mikäänhän ei estä mua tekemästä omaa testamenttia ja sen haluankin tehdä. Mutta yhdessä tehty ei miehelle käy. Kai hän sitten kokee sen jotenkin niin, että toivon hänen poismenoaan tai muuta. Mutta kolmisen viikkoa nyt menty mykkänä.
Käsittämätöntä. Kyllä tuossa nyt jo taisi jonkinasteinen särö tulla suhteeseen. Eipä ole miehellä luottamusta. Mua ainakin loukkaisi tuo käytös.
No, ihan varmasti tuli särö. Jotain tosi tyhmäähän mä nyt tein. Toisaalta en tiedä itkeäkö vai nauraa, koska tein minä tai hän tyhmyyksiä, niin minä olen aina syypää. Voin loukkaantua vaikka kuinka paljon, mutta hänellä on oikeus loukkaantua aina enemmän. Koska häntä kohtaanhan on käyttäydytty huonosti.
Onpas aika jäärä. Tuollaisen päätä ei käännä kukaan. Rahasta puhuttaessa voivat tilanteet olla joskus aika tulenarkoja, mutta että on niin kuin kokonaisvaltaisesti noin jyrkkä luonne. Asia jää varmaankin hoitamatta. Ei ole sinullakaan helppoa :/
Veikkaan, että mies heräsi ns. väärällä jalalla, väsyneenä ja liian aikaisin aamulla siihen, että keittiöstä kuului meteliä. Yritti jatkaa unia muttei onnistunut. Ei ollut mielestään tilannut mitään aamuksi. Makasi sängyssä aikansa eikä sitä aamupalaa edes alkanut kuulua. Ärtyneenä lähti vetämään. Luultavasti ymmärtää itsekin lauhduttuaan, että käyttäytyi totaalisen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on myös näitä juhlapäivien suuria ilonpilaaja-sankareita. Suosikkinaan erityisesti joulu, äitienpäivä ja syntymäpäiväni. Viimeisin syntymäpäiväni meni illalliseen saakka kivasti, mutta ennen illallista ja sen aikana hän veti niin kovat kännit, että lähti kesken illallisen nukkumaan. Itse jäin pöytään, yksin, syömään pääruokani loppuun. Tunsin olevani koko ravintolasalin keskipisteenä, ja pohdin itkeäkö vai nauraa. Välillä koen häpeää siitä, että olen näin huolimattoman puolisovalinnan mennyt tekemään
Ikävä kuulla. Toisaalta sain tästä nyt kyllä vertaistukea. Että mun mies ei olekaan ainoa tätä maata. Mä haluaisin vain kovasti tietää, mikä siellä taustalla vaikuttaa. Miksi ei voisi vain olla iloinen ja nauttia elämästä. Miksi pitää vääntämällä vääntää draamaa?
Apn mies lähti panemaan salarakastaan vanhempiensa talolle. Hikistä ja äänekästä parittelua koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies tullut jo kotiin sieltä ”vanhempiensa talolta”? Haiseeko siemennesteeltä ja hieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on myös näitä juhlapäivien suuria ilonpilaaja-sankareita. Suosikkinaan erityisesti joulu, äitienpäivä ja syntymäpäiväni. Viimeisin syntymäpäiväni meni illalliseen saakka kivasti, mutta ennen illallista ja sen aikana hän veti niin kovat kännit, että lähti kesken illallisen nukkumaan. Itse jäin pöytään, yksin, syömään pääruokani loppuun. Tunsin olevani koko ravintolasalin keskipisteenä, ja pohdin itkeäkö vai nauraa. Välillä koen häpeää siitä, että olen näin huolimattoman puolisovalinnan mennyt tekemään
Ikävä kuulla. Toisaalta sain tästä nyt kyllä vertaistukea. Että mun mies ei olekaan ainoa tätä maata. Mä haluaisin vain kovasti tietää, mikä siellä taustalla vaikuttaa. Miksi ei voisi vain olla iloinen ja nauttia elämästä. Miksi pitää vääntämällä vääntää draamaa?
Alkoholistihan tuo on. Jätä vielä, kun on mahdollista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Kuoleman hetkellä kai on ihan sama kuinka paljon omaisuutta tulee tai menee. Ei ole avioehtoa tai muuta ja ajatuksena tietysti olisi, että turvaisimme toistemme elämän jos toinen joukoista poistuisi. Ja tietysti myös lasten huomioiminen, mutta kaikki siis tasapuolisesti. Mikäänhän ei estä mua tekemästä omaa testamenttia ja sen haluankin tehdä. Mutta yhdessä tehty ei miehelle käy. Kai hän sitten kokee sen jotenkin niin, että toivon hänen poismenoaan tai muuta. Mutta kolmisen viikkoa nyt menty mykkänä.
Käsittämätöntä. Kyllä tuossa nyt jo taisi jonkinasteinen särö tulla suhteeseen. Eipä ole miehellä luottamusta. Mua ainakin loukkaisi tuo käytös.
No, ihan varmasti tuli särö. Jotain tosi tyhmäähän mä nyt tein. Toisaalta en tiedä itkeäkö vai nauraa, koska tein minä tai hän tyhmyyksiä, niin minä olen aina syypää. Voin loukkaantua vaikka kuinka paljon, mutta hänellä on oikeus loukkaantua aina enemmän. Koska häntä kohtaanhan on käyttäydytty huonosti.
Onpas aika jäärä. Tuollaisen päätä ei käännä kukaan. Rahasta puhuttaessa voivat tilanteet olla joskus aika tulenarkoja, mutta että on niin kuin kokonaisvaltaisesti noin jyrkkä luonne. Asia jää varmaankin hoitamatta. Ei ole sinullakaan helppoa :/
Kyllä vain, jäärä on. Ja nähtävästi emme saa tätä asiaa hoidettua niin, että olisi yhteinen testamentti. Voin tehdä omani ja huolehtia siitä, että lapset saavat tasavertaisen osansa omasta jäämistöstäni. Sikäli hupaisaa, että miehellä on mm. terveyskansio omista lääkkeistään, hoidoistaan jne. joka sitten tarpeen tullen otetaan mukaan jos sairaalaan tai muualle joutuu. Varautuu siis tällaiseen, mutta ei siihen että omaiset joutuisivat hänen jälkeensä asioita huolehtimaan.
Toiset meistä eivät osaa näytellä näissä isänpäivä- yms kuvaelmissa. Jos parisuhteessa on jonkinlaisia ahdistuksia tai käsittelemättömiä asioita, niin miehestä voi tuntua hyvin vaikealta esittää iloista naamaa tässä näytelmässä, joka on tehty lapsen takia.
Joskus vähempikin riittää, juodaan aamukahvit niinkuin ennenkin, ehkä jotain ekstraa tarjottavaa.
Isät, jotka mollaavat lastensa tekemiä kortteja, eivät ole tunneälykköjä, he ovat oppineet tuon ironiansa ilmeisesti omilta vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä se on korkannut ja soittanut alkoholistiremmin mukaan juomaan. Kyllä miehellä kuuluu olla sitä omaakin aikaa, eiks vaan?
Minun exäni kehitti riidan tyhjästä aina, kun meillä oli ollut erityisen mukavaa. Lomamatkalla päädyttiin aina siihen tilanteeseen, että viiden ihanan päivän jälkeen kuudentena mies alkoi murjottaa jostain ja oli lopulta tilaamassa itselleen lentoja kotiin. Joulun alla oli usein myös riitaa tyhjästä, koska mies omien sanojensa mukaan vihasi joulua, eikä halunnut sitä viettää. Ei auttanut, vaikka tehtiin romanttisia jouluostosmatkoja, joilla meillä oli hauskaa, vaan viimeistään kotiin tullessa piti aloittaa riita, ja ilmoittaa, että lähtee jouluksi jonnekin yksinään. Koskaan ei uhkauksiaan toteuttanut, mutta olihan tuo ärsyttävää. Lopulta annoin uhkauksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mistä mies veti sen johtopäätöksen, että en välitä hänen tunteistaan ja lähti hakemaan välittämistä muualta. Onneksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä se on korkannut ja soittanut alkoholistiremmin mukaan juomaan. Kyllä miehellä kuuluu olla sitä omaakin aikaa, eiks vaan?
Soitti mullekin ennen puolta päivää ja sanoi että saan panna sen tyttöystävää jos tuan viinaa.
Yks pikkulisäys vielä, nää ikävät miehet on tietenkin vielä kaiken lisäksi persuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni kehitti riidan tyhjästä aina, kun meillä oli ollut erityisen mukavaa. Lomamatkalla päädyttiin aina siihen tilanteeseen, että viiden ihanan päivän jälkeen kuudentena mies alkoi murjottaa jostain ja oli lopulta tilaamassa itselleen lentoja kotiin. Joulun alla oli usein myös riitaa tyhjästä, koska mies omien sanojensa mukaan vihasi joulua, eikä halunnut sitä viettää. Ei auttanut, vaikka tehtiin romanttisia jouluostosmatkoja, joilla meillä oli hauskaa, vaan viimeistään kotiin tullessa piti aloittaa riita, ja ilmoittaa, että lähtee jouluksi jonnekin yksinään. Koskaan ei uhkauksiaan toteuttanut, mutta olihan tuo ärsyttävää. Lopulta annoin uhkauksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mistä mies veti sen johtopäätöksen, että en välitä hänen tunteistaan ja lähti hakemaan välittämistä muualta. Onneksi näin.
Siis näitä juhlapyhäpilaajamiehiä on enemmänkin. Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Näihin täytyy liittyä jokin lapsuuden muisto tai trauma. Jostain täytyy kummuta ajatus, että hauskaa ei saa olla, ei ainakaan muilla. Ehkä jotain sen kanssa tekemistä, että juhlapyhän vietto ei ole ihan sellaista kun itse haluaisi. Joutuu tekemään kompromisseja ja se pilaa tunnelman. Olen kirjoittanut ketjussa omasta miehestäni ja myös entisen miesystävän isä oli tällainen. Aina kun olivat ex-anopin kanssa jonnekin matkalle tai juhliin lähdössä, niin alkoi uhittelu ja sitten uhkaus että ei lähde. Piti maanitella kuin pientä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Yks pikkulisäys vielä, nää ikävät miehet on tietenkin vielä kaiken lisäksi persuja?
Mun mies on ainakin omien sanojensa mukaan äänestänyt myös Kokoomusta, Vihreitä, Keskustaa ja Tarja Halosta. Tätähän ei voi varmuudella tietää, mutta näin on sanonut.
Ihan vakaasta perheestä lähtöisin, koulutettukin. Ajaa aika tuoreella Mercedeksellä, puhuu kieliä, pärjää työelämässä, ei ole käsittääkseni vihamielinen muun maalaisia kohtaan.
Teki tätä myös kuulemani mukaan entiselle tyttöystävälleen. Tyttöystävän syntymäpäivät tuppasivat mennä tappeluksi.
Olen huomannut, että kun lapset käyvät vanhemmiksi mies on alkanut suhtautua myös heidän syntymäpäiviinsä ynseästi.
Muihin sukulaisten syntymäpäiväjuhliin ja rientoihin osallistuu mielellään. Monen mielestä oikein hauska seuramies, jolla on aina sikari tarjota ja hauskat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Kuoleman hetkellä kai on ihan sama kuinka paljon omaisuutta tulee tai menee. Ei ole avioehtoa tai muuta ja ajatuksena tietysti olisi, että turvaisimme toistemme elämän jos toinen joukoista poistuisi. Ja tietysti myös lasten huomioiminen, mutta kaikki siis tasapuolisesti. Mikäänhän ei estä mua tekemästä omaa testamenttia ja sen haluankin tehdä. Mutta yhdessä tehty ei miehelle käy. Kai hän sitten kokee sen jotenkin niin, että toivon hänen poismenoaan tai muuta. Mutta kolmisen viikkoa nyt menty mykkänä.
Käsittämätöntä. Kyllä tuossa nyt jo taisi jonkinasteinen särö tulla suhteeseen. Eipä ole miehellä luottamusta. Mua ainakin loukkaisi tuo käytös.
No, ihan varmasti tuli särö. Jotain tosi tyhmäähän mä nyt tein. Toisaalta en tiedä itkeäkö vai nauraa, koska tein minä tai hän tyhmyyksiä, niin minä olen aina syypää. Voin loukkaantua vaikka kuinka paljon, mutta hänellä on oikeus loukkaantua aina enemmän. Koska häntä kohtaanhan on käyttäydytty huonosti.
Onpas aika jäärä. Tuollaisen päätä ei käännä kukaan. Rahasta puhuttaessa voivat tilanteet olla joskus aika tulenarkoja, mutta että on niin kuin kokonaisvaltaisesti noin jyrkkä luonne. Asia jää varmaankin hoitamatta. Ei ole sinullakaan helppoa :/
Kyllä vain, jäärä on. Ja nähtävästi emme saa tätä asiaa hoidettua niin, että olisi yhteinen testamentti. Voin tehdä omani ja huolehtia siitä, että lapset saavat tasavertaisen osansa omasta jäämistöstäni. Sikäli hupaisaa, että miehellä on mm. terveyskansio omista lääkkeistään, hoidoistaan jne. joka sitten tarpeen tullen otetaan mukaan jos sairaalaan tai muualle joutuu. Varautuu siis tällaiseen, mutta ei siihen että omaiset joutuisivat hänen jälkeensä asioita huolehtimaan.
Niinpä. Jotkut suhtautuvat todella herkästi testamenttiin. Sana voi herättää jopa kuolemanpelkoa tai ainakin konkretisoida syvällisessä mielessä kaiken rajallisuuden. Miehesi taitaa olla ennemminkin suht vakavamielinen, kuin sellainen "kaikki on hyvin ja aurinko paistaa" -ihminen. Mutta pitäis varmaan noita ipanoita ajatella nyt kuitenkin hänen.
Parikin isukkia olisi ollut tänään mieluummin sekstailemassa luonani kuin viettämässä aikaa vaimonsa ja poikiensa kanssa. Että älkää pienistä valittako.
t.tuohtunut sinkkunainen
Yksi narsistisen käytöksen merkki on se, että pilataan juhlat. Juhlat kuin juhlat, jos narsisti ei saa täyttä huomiota, ne pilataan. Miksi pilataan myös omat juhlat, kun niissähän narsisti saa olla keskipisteenä? No siksi, että muilla ei saa olla kivaa, tai saa vain jos narsistille se sopii. Esim. lapsi ei saa nauttia isänsä päivänä jne. En siis sano, että ap:n mies nyt välttämättä on narsisti tai muutkaan tämän ketjun esimerkit, mutta tätä kuitenkin kannattaa miettiä yhtenä vaihtoehtona. Exäni, joka käyttäytyi narsistisesti (diagnoosiahan en voi tehdä, mutta satoja esimerkkejä narsistisestä käytöksestä parin vuoden aikana tuli vastaan) teki juuri tuota, että kaikki julhat pilattiin. Samaa harrasti isänsäkin, esim. jouluna, eli oli aika selvää mistä tapa oli opittu.
Esimerkkinä menimme jouluna heillä käymään, hyvillä mielillä kaikki alussa, niin exän isä alkaa sekä minulle että exälleni että exän siskolle ja hänen poikaystävälleen valittaa, että sänkyjen laittamisesta meille on ollut kauhea vaiva ja on kyllä vaivaa jos nyt jäätte yöksikin jne. Tämä sen jälkeen kun meitä on etukäteen kutsuttu ja manguttu jäämään yöksi. Todella hämmentävä tilanne. Jouluillallinen meni sitten kiusallisissa merkeissä isän kiukuttelua kuunnellessa. Ei jääty yöksi.
Toisena esimerkkinä oli se, että jos olimme matkalla minun sukulaisillemme tai ystävillemme juhlimaan, niin exä aina ihan viime hetkellä keksi jonkun syyn, miksi hän ei haluakaan lähteä/me emme voi lähteä/minä tein jotain, minkä vuoksi hänelle ei ole enää julhatuulta tms. Siis tyyliin kun asiasta on sovittu viikkoja aiemmin ja puhuttu tietty myös samana päivänä ja olen laittautunut ja hankkinut lahjat jne ja olemme tyyliin kävelemässä ovesta ulos niin keksitään joku syy, millä pilataan juhliin lähtö ja juhlatunnelma. Joskus saattoi jopa matkalla julhapaikkaan ajaa auton tien sivuun tai kääntää jopa sen takaisinpäin, jos keksikin, että nyt ei herralle enää sovikaan. Joskus menin sitten yksin ja siitäkin oli seurauksena kauhea mökötys, mykkäkoulu jne.
Vaihtamalla parani.
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni kehitti riidan tyhjästä aina, kun meillä oli ollut erityisen mukavaa. Lomamatkalla päädyttiin aina siihen tilanteeseen, että viiden ihanan päivän jälkeen kuudentena mies alkoi murjottaa jostain ja oli lopulta tilaamassa itselleen lentoja kotiin. Joulun alla oli usein myös riitaa tyhjästä, koska mies omien sanojensa mukaan vihasi joulua, eikä halunnut sitä viettää. Ei auttanut, vaikka tehtiin romanttisia jouluostosmatkoja, joilla meillä oli hauskaa, vaan viimeistään kotiin tullessa piti aloittaa riita, ja ilmoittaa, että lähtee jouluksi jonnekin yksinään. Koskaan ei uhkauksiaan toteuttanut, mutta olihan tuo ärsyttävää. Lopulta annoin uhkauksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mistä mies veti sen johtopäätöksen, että en välitä hänen tunteistaan ja lähti hakemaan välittämistä muualta. Onneksi näin.
https://www.youtube.com/watch?v=hbluRBMqDZ4
Kantsii katsoa, jos mietit syytä exäsi käytöksen takaana. Eka koskee juuri tätä juhlapyhäkäyttäytymistä. Hyvä että erositte!
Minun puolisoni on myös näitä juhlapäivien suuria ilonpilaaja-sankareita. Suosikkinaan erityisesti joulu, äitienpäivä ja syntymäpäiväni. Viimeisin syntymäpäiväni meni illalliseen saakka kivasti, mutta ennen illallista ja sen aikana hän veti niin kovat kännit, että lähti kesken illallisen nukkumaan. Itse jäin pöytään, yksin, syömään pääruokani loppuun. Tunsin olevani koko ravintolasalin keskipisteenä, ja pohdin itkeäkö vai nauraa. Välillä koen häpeää siitä, että olen näin huolimattoman puolisovalinnan mennyt tekemään