Lue keskustelun säännöt.
Mies pilasi isänpäivän
10.11.2019 |
Oltiin eilen lapsen (2,5-vuotias) kanssa käyty ostamassa isänpäiväaamupala-ainekset eli pekonia ja munia ja patonkia ja appelsiinimehua ja suklaapiirakkaa ja kaikkea sellaista hyvää. Tarkoitus oli juhlia isänpäivää. Mutta mies heräsi ja lähti vanhemmilleen, vaikka selvästi näki että oli aamiainen tekeillä ja oli nähnyt jo illalla tietenkin jääkaapissa ja pöydällä ne aamupala-ainekset. Hänen vanhempien asunto on pari viikkoa tyhjillään, koska hänen vanhemmat on lomamatkalla. Mies nousi sängystä ja puki ja sanoi että lähtee vanhempiensa talolle. Eikä ole kuulunut miehestä sen jälkeen. Laitoin viestin, että koska tulet kotiin eikä ole vastannut, vaikka on lukenut sen viestin. Lapsi oli kerhossa tehnyt kortin, jota ei ehtinyt edes antaa isälleen siinä aamulla. Eli mies mieluummin näköjään on isänpäivän vanhempiensa tyhjässä talossa yksin kuin lapsensa kanssa. Söin sitten lapsen kanssa kaksistaan aamupalan, ja lounaskin ehdittiin jo tehdä ja syödä :( . Todella paha mieli lapsen puolesta :( . Edelliset isänpäivät mies on ollut kotona ja ollaan juhlittu eikä meillä ole ollut mitään riitaakaan viime aikoina, niin en keksi miksi hän heti noustuaan vain lähti pois, ei edes kahvia juonut meidän kanssa. Muita, joiden mies lähti pois isänpäiväksi?
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä äitienpäivänä joku isä valittaisi, että äiti lähti vanhempiensa kämpille ja isän ja lapsen kotiin, niin mammat olisi sitä mieltä, että ihan oikein, äiti ansaitsee omaa aikaa edes äitienpäivänä. Just saying.
Normaalit ihmisethän eivät katoile mitään selittämättä, sukupuoleen katsomatta. Eivätkä usko mammapalstan provoja.
ihan käsi sydämellä, ei todellakaan olisi kukaan sitä mieltä että äitienpäivänä on ok häipyä omille teilleen ja tahallaan aiheuttaa lapselle paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika heikolta näyttää nyt parisuhteen kannalta. Oikeastaan on ihan se ja sama mitä on vanhempiensa talolla tekemässä ja mistä syystä. Aloittajan pitää kysyä puolisoltaan kun puheisiin pääsee että tarvitseeko hän apua. Mikäli ei tarvitse on se parisuhteen lopun alkua. Mikäli puoliso sanoo tarvitsevansa apua kaikki on vielä mahdollista ja avoinna.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että aloittajan perheen dynamiikka poikkeaa suuresti siitä mitä tavanomaisesti siltä oletetaan ja perhe silti toimii jotenkuten mutta esimerkiksi lapsi kyllä kärsii. Se on täysin kiistatonta. Mikäli tällainen toistuu eri yhteyksissä ei lapsi tulee näitä kokemuksia unohtamaaan koko elämänsä aikana. Valitettavasti - näin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Tuota....miksi ihmeessä olet yhä naimisissa ko. miehen kanssa joka pilaa koko perheen ilmapiirin???
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mieheni pilasi isänpäivän, kun hänen osoitteensa on nykyään hautausmaalla. Ei uskonut varoittelujani epäterveellisistä elämäntavoista, vaikka useaan otteeseen pyysin häntä muuttamaan niitä terveellisemmiksi ja yritin vedota siihenkin, että on erittäin kurjaa, jos lapset menettävät isänsä nuorena. Puheeni meni kuuroille korville. Mies sairastui syöpään, joka vei nopeasti mennessään. Eipä tarvitse enää miettiä, millainen juhla järjestetään lasten kanssa isänpäivänä.
No ei se syöpä nyt elämäntavoista tule
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä äitienpäivänä joku isä valittaisi, että äiti lähti vanhempiensa kämpille ja isän ja lapsen kotiin, niin mammat olisi sitä mieltä, että ihan oikein, äiti ansaitsee omaa aikaa edes äitienpäivänä. Just saying.
Normaalit ihmisethän eivät katoile mitään selittämättä, sukupuoleen katsomatta. Eivätkä usko mammapalstan provoja.
ihan käsi sydämellä, ei todellakaan olisi kukaan sitä mieltä että äitienpäivänä on ok häipyä omille teilleen ja tahallaan aiheuttaa lapselle paha mieli.
Näin :D Tuo edellinen oli jo täydellisen epätoivoinen kiskaisu suoraan hanurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nousi käyrä minullakin heti aamulla, tai no kymmeneltä kun mentiin lasten kanssa isäänsä herättämään. Ensin irvaili pojan (2,5v) päiväkodissa tekemästä kortista, ettei ole poika kyllä itse runoa kirjoittanut. Tytär (4v) oli kortin kysymyksiin vastannut, että isä tykkää autoista ja puhemimesta, eikä kuulemma tykkää yhtään autoista. Korttikin oli ihan naurettava, lapsi oli päiväkodissa askarrellut siihen isänsä kasvot.
Sitten oli kakun vuoro. Se oli auton muotoon tehty lasten toiveesta ja sekin oli ihan huono. Hän kun ei tykkää autoista. Näytti vielä kuivaltakin.
Lähdin lasten kanssa mummulaan. Täällä on vaari ihastellut lapsenlasten piirtämiä ja "kirjoittamia" kortteja. Tytär teki mummullekin oman kortin, ettei hänelle tulisi paha mieli, kun vaari vaan saa :).
Irvailee lasten tekemistä korteista ja kakuista? Miten helvetissä olet tuollaisen päivänsäteen kanssa yhdessä? Jos oma mies tekisi jotain tuollaista niin olisi kyllä ulkona ja nopeasti. Vaikka olisi miten ruma kortti niin sitä ei todellakaan aleta pilkkaamaan, kenelle edes tulee tuollainen mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Kuoleman hetkellä kai on ihan sama kuinka paljon omaisuutta tulee tai menee. Ei ole avioehtoa tai muuta ja ajatuksena tietysti olisi, että turvaisimme toistemme elämän jos toinen joukoista poistuisi. Ja tietysti myös lasten huomioiminen, mutta kaikki siis tasapuolisesti. Mikäänhän ei estä mua tekemästä omaa testamenttia ja sen haluankin tehdä. Mutta yhdessä tehty ei miehelle käy. Kai hän sitten kokee sen jotenkin niin, että toivon hänen poismenoaan tai muuta. Mutta kolmisen viikkoa nyt menty mykkänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähti "vanhempien tyhjään kotiin"? Eiköhän ukko käynyt naisissa. Jos olisi tahtonut vain "omaa rauhaa" niin olisi sen varmasti osannut ääneen sanoa. Aivan satavarmasti kyseessä pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Tuota....miksi ihmeessä olet yhä naimisissa ko. miehen kanssa joka pilaa koko perheen ilmapiirin???
Hyvä kysymys, mihin on monta vastausta. En niitä käy nyt kuitenkaan antamaan, vaikka kiinnostuneita varmaan olisi. Olen oppinut, että joulut sujuvat helpommin jos vaikka järkkäämme meille jouluvieraita. Hoidan valmistelut kuten ennenkin, mutta mies ei saa kohtauksia. Pitää ehkä esittääkin jotenkin joulumieltä. Samoin synttäreitä en vietä.
Mua nyt kiinnostaisi kuulla teorioita, miksi joistakin tulee tällaisia juhlapäivien myrkyttäjiä. Yksi mun teoria on, että miehen kotona on ehkä touhuttu kamalasti ja odotettu tietynlaista käyttäytymistä hänen ollessaan lapsi ja siitä on jäänyt traumat. Ehkä siellä on äiti vedellyt hiuksista ja paukuttanut luunappeja otsalle, kun tenava ei ole käyttäytynyt tai tehnyt jotain mitä pitää. Mies ei tosin mitään sano, joten voin vain arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Apua! Kuulostaa ihan minun mieheltä. Aina mykkäkoulu tai riita jostain kun on juhlapyhä tulossa. Sama myös jos olisi jotain sukulaisten juhlia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Kuulostaa oikeasti epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, etenkin tuo riidan haasto syntymäpäivänäsi. Ovat erityisen herkkiä raivostumaan, jos eivät saa olla joka päivä kaiken keskipisteenä ja se näkyy sitten riitelynä ja passiivisaggressiivisena mielenosoittamisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Apua! Kuulostaa ihan minun mieheltä. Aina mykkäkoulu tai riita jostain kun on juhlapyhä tulossa. Sama myös jos olisi jotain sukulaisten juhlia yms.
Onko sulle selvinnyt mitään, mikä saisi tämän aikaiseksi? Olen siis tuo joka miehensä juhlapyhätavoista kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kyllä omassakin lapsuudessa ja varsinkin silloin, kun olin yläkoulussa niin isä oikeasti "pilasi" milloin mitäkin päivää. Eräs isänpäivä meni niin, että alkoi heti aamusta riitelemään jostakin ja oikeastaan piti sitten mykkäkoulua pitkän aikaa. Tosin hän ei lähtenyt mihinkään vaan katsoi yhdessä huoneessa tv:tä lähes koko päivän ja sinne ei saanut mennä lähellekään. Joulut olivat myös monesti vaikeita ja oli ihme jos kaikki meni hyvin Toisaalta todella ikävää lukea viestiäsi ja mietin, että lapselle kurjaa ja varsinkin sitten kun hän vielä kasvaa ja ymmärtää enemmän.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Mun mies on näitä juhlapäivien pilaajia. Joulu on ollut ylivoimainen suosikki pistää piloille. Ei viinan kanssa lotraamalla tai muuten, mutta jotain muuta. Mököttämällä, huutamalla, syömällä jättiannoksen jotain eilistä paistoa juuri ennen ruokapöytään käymistä. Muuten siisti mies ilmaantuu joulupöytään aluspaita vain päällä. En tiedä mitä protestoi, mutta jotain protestoi.
Toinen suosikki on mun syntymäpäivä (en enää juhli mitenkään), järkkää jonkun jäätävän riidan.
Selvisikö sulle koskaan miksi sun isä toimi näin? Mä olen miettinyt haluaako meillä mies omaa aikaa? Sopii, sitähän hänellä on muutoinkin. Ei tarvitse jouluja järjestellä kovin, kuusen osto on ollut suurin haaste. Mun synttäreistäkään ei tarvitse välittää.
Lisäksi vielä mököttää, jos hänen syntymäpäiväänsä ei muistettaisi. Pitää siis vetää pitkän kaavan ja lahjojen kanssa. Hän ei kuitenkaan välitä lasten tai mun juhlapäivistä samalla tavalla.
Kuulostaa oikeasti epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, etenkin tuo riidan haasto syntymäpäivänäsi. Ovat erityisen herkkiä raivostumaan, jos eivät saa olla joka päivä kaiken keskipisteenä ja se näkyy sitten riitelynä ja passiivisaggressiivisena mielenosoittamisena.
En mielelläni pistäisi mitään leimaa, kun ei ole tutkittu. Ja toisaalta teoria sikäli vähän ontuu että järjestin hänelle synttärijuhlat ravintolaan. Kutsuin läheisiä, oli kakkua ja kahvia, kolmen ruokalajin illallinen, viinit ja juomat. Mies murjotti ravintolaan mennessä, siellä ollessa käyttäytyi erittäin jäykästi ja kotimatkalla sitten soitti hyvälle miespuoliselle tutulleen. Ei kiitoksen sanaa. On tottunut ravintolassa kävijä, sai valita ruokalistalta mitä halusi ja juomatkin sai mielensä mukaan. Kuten muutkin vieraat.
Mietin, että tässä vika ehkä oli että hän ei ihan saanut hallita tilannetta täysin. Siis minä olin valinnut ravintolan (pikkukaupungin paras, ollaan käyty ennenkin) ja sopinut vieraat (hänen läheisimmät ihmiset joiden kanssa viettää aikaa). Joten pyllylleen meni sekin keikka.
Perinteinen suomalainen mies, pleikka kiinnostaa enemmän kuin perhe. Tosin monella suomalaisella miehellähän ei oikein seiso enää..
Se on isänpäivä, ei sinun tai lapsen päivä. Jos kohde eli isä, ei koe että päivä on pilalla, niin se on ollut hänelle hyvä isänpäivä. Myös teille. Sinun ei kuulu olla surullinen isänpäivänä, vaan äitienpäivänä, jos sinulla oli huono päivä. Älä ole noin itsekäs. Ehkä päivän merkkihenkilö halusi olla oikeasti yksin ja rauhassa oman päivänsä, eli isänpäivän. Kaikki on varmasti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies vetää mykkäkoulua. Erehdyin ehdottamaan jokin aika sitten, että olisi hyvä laittaa talousasiat järkkään jos jommalle kummalle jotain sattuu, kun on pieniä lapsiakin. Siis, että tekisimme testamentin ja laittaisimme lakiasiat kuntoon. Ei ole puhunut kohta kolmeen viikkoon.
Ja syy moiseen ois niinku mikä? :o En osaa keksiä, kun ei voi olla mitään syytä. Millä tolalla asiat on tällä hetkellä? Miehellä vaarana menettää enemmän?
Kuoleman hetkellä kai on ihan sama kuinka paljon omaisuutta tulee tai menee. Ei ole avioehtoa tai muuta ja ajatuksena tietysti olisi, että turvaisimme toistemme elämän jos toinen joukoista poistuisi. Ja tietysti myös lasten huomioiminen, mutta kaikki siis tasapuolisesti. Mikäänhän ei estä mua tekemästä omaa testamenttia ja sen haluankin tehdä. Mutta yhdessä tehty ei miehelle käy. Kai hän sitten kokee sen jotenkin niin, että toivon hänen poismenoaan tai muuta. Mutta kolmisen viikkoa nyt menty mykkänä.
Käsittämätöntä. Kyllä tuossa nyt jo taisi jonkinasteinen särö tulla suhteeseen. Eipä ole miehellä luottamusta. Mua ainakin loukkaisi tuo käytös.
Hei ap, tule tänne paistamaan niitä munia ja pekoneja. Ihan pekonin haju pelmahti nenääni kun luin aloitustasi. Ikävä mies sinulla kuitenkin.