Kannattaako ryhtyä sijaisvanhemmaksi?

Eikö kukaan ole ollut mukana sijaivanhemmustoinnassa?

En asu Suomessa, mutta oiskohan siellä mahdollista ryhtyä lapsen tukihenkilöksi. Eli olet tiivisti yhteydessä lapsen kanssa ja teette kivoja juttuja yhdessä, mutta lapsi ei kuitenkaan asu luonasi. Jos tämä sujuu hyvin, ehkä sen jälkeen voisit kokeilla sijaisvanhemmuutta.

Ota yhteyttä kouluttajaan. Tukiperhe toiminta voi olla hyvä aloittaa ja sitä kautta miettiä riittää kykyä sijaisvanhemmaksi. Pienillä lapsilla harvemmin on sellaisia ongelmia, kun vaikka teineillä. Tosin lasten vanhemmat tuovat joskus omat haasteensa...

Sijaisvanhempitoiminta on vähän arpapeliä, kun siihen perheeseen liittyy sitten myös sen sijaislapsen vanhemmat ja mahdollisesti myös isovanhemmat. Eli jos oot henkisesti valmistautunut toimimaan yhteistyössä pähteidenkäyttäjien tai mt-ongelmaisten kanssa, niin olet varmasti hyvä sijaisvanhempi.

Harvoin omat lapset häiriintyvät sijaislapsesta, eikä lapset nyt niin häiriityneitä ole, että vaatisi 24/7 tukea. Ja apua saa sossusta jne. Päinvastoin sijaislapsi kyllä rikastuttaa perhe-elämää ja sijaissisarusten maailmaa.

Jos sattuu mahtavat biologiset vanhemmat, sijaisvanhemmuus on antoisaa, ihanaa ja ihan parasta.

Kiva kuulla. Joo voisin tota tukihenkilön tehtävää tarkastella. Kiitos vastauksista! Onko jollain muita kokemuksia? Ja kuinka tiiviisti sitä sitte ollaan niiden vanhempien kanssa tekemisissä?

Ap

En suosittele sijaisvanhemmuutta, koska se tuo mukanaan lapsen koko biologisen perheen ja suvun. Teidän perheen yksityisyys on mennyttä ja pyörii biovanhempien tapaamisten mukaan. Myös säännölliset asiakassuunnitelmat, kotikäynnit ja erityisesti ne mahdollisesti häiriköivät biovanhemmat vaatimuksineen rytmittävät arkea. Jos olet tähän valmis, niin sitten ok. Valitettavasti olen tätä mieltä, t. sosiaalityöntekijä

Lisäksi sijoitetuilla lapsilla on usein isot haasteet ja traumat kokemustensa ym. syiden vuoksi, joten tavallinen arki ja vanhemmuus ei aina riitä, t. sama sosiaalityöntekijä

Voit kiintyä lapseen syvästi, mikä on hyvä asia, mutta aina on se uhka, että joudut luopumaan lapsesta. Lastensuojelulaki on todellisuudessa biovanhemman suojelulaki. T. edelleen sama sosiaalityöntekijä

Ei kannata.

Naapuri ainakin tienaa hyvin sijaislapsilla.

Olen sijaisvanhempi yhdelle lapselle. Mitä erityisesti haluat tietää ap?

Muutaman kymmenen vuoden takaa ainakin minulla ja perheelläni on hyvät kokemukset. Biologinen, mt-ongelmsita kärsivä helsinkiläisäiti ei kestänyt lapsensa sijoitusta Hämeeseen, vaan asetti lapsen vaikeaan asemaan, valitsemaan meidän ja itsensä välillä, joten sijoitus kesti vain kolmisen vuotta, ekan luokan loppuun.

Aikuiseksi kasvettuaan lapsi otti yhteyttä, päivitimme kuulumiset ja hän keroi oma-aloitteisesti että oli ollut hänelle kuitenkin pääsosin positiivinen kokemus.

Kevyttä ja helppoa se ei ole, mutta antoisaa kyllä, vaikka kävisikin niin ettei homma toimi. Riskejä on, toki, ei sijotukseen kevyissä tapauksissa lähdetä. Ne riskit kannattaa tiedostaa etukäteen. Apua saimme silloin, viime vuosituhannella, ihan hyvin.

Hienoa että ihmiset kokevat vastuuta yhteisöstä ja lapsista, vaikka ne eivät omia olisikaan. Toivottavasti löydät itsellesi ja perheellesi sopivan tavan toimia

Ei kannata ottaa samanikäistä kun omat biolapset. Paras olisi jos ottaisi vauvan tai taaperoikäisen silloin kun omat lapset on lukioikäisiä, muuten voi tulla mustasukkaisuutta jne. Biolapset kyllä muistuttavat ettei vanhemmat ole "oikeasti" heidän vanhempiaan.