Inhosin perinnöttömänä sitä ”samalla viivalla” kaikkien duunarien ja rahasta tiukkaa tekevien kanssa olemista
Koska emme oikeasti ole koskaan olleet samalla viivalla. Minun ei ole koskaan oikeasti tarvinnut miettiä, mihin minulla on varaa, koska rahaa ei vain yksinkertaisesti ole enempää. Minulle se tilanne oli valinta. Valinta siitä, etten myy jo saamaani omaisuutta, vaan odptan perintöä, jotta voin säilyttää omaisuuttani. Ja perinnön tuomin lisätuotoin elää vauraammin ja hankkia sen, minkä haluan.
En ole tottunut olemaan niiden kanssa samalla viivalla, joilla on oikeasti rahasta tiukkaa. Ja siis en olisi muuten esittänyt samalla viivalla olevaa, mutta äiti pakotti. Ei saa kuulemma sanoa, että on perimässä paljon niin siksi nyt ei kannata kuluttaa. (Ettei joudu luopumaan omaisuudesta). Minut tuntevat ihmiset luulivat minua köyhäksi, se hiukan kiusaa.
Kommentit (417)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?
En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.
ApOletko tällä hetkellä hoidossa? Älä ota tätä väärin, mutta kirjoittelusi ei ole aivan normaalia, joten toivoisin sinun keskustelevan asioista tosielämässä jonkun kanssa.
Siis käyn terapiassa. Anteeksi nyt vaan, mutta KUKA tahansa terapeutti ajattelisi, että kysyn hyviä kysymyksiä äitini toiminnasta minua kohtaan. Ja että olen täysin oikeutetusti siitä katkera. Äitini on toiminut väärin minua kohtaan, eikö siitä saisi olla vihainen?
ApKatkeruus ja viha ovat huonoja asioita huolimatta siitä, koetko ne oikeutetuksi vai et. Ajatusmalli kalvaa sinua jatkuvasti ja saa sinut kirjoittamaan tuhansia viestejä Vauva-palstalle. Olet ajatustesi vanki pahemman kerran, ja sinut pitäisi jotenkin saada vapaaksi.
Niinpä. Koen, että tämä ajatusmalli on alitajunnassa, ja sen ratkaisemiseksi terapeutin pitäisi osata vaikuttaa sieltä kautta. Mallit ovat syntyneet sen verran varhaislapsuudessa äitini ahdasmielisyyden ja p*skuuden ansiosta. Olen silti saanut sen verran muutakin elämän mallia erilläön asuneelta vanhemmalta, että pystyn kummastelemaan äitini ohjeita. Mutta en pääsemään niistä eroon.
Ap
Pystyn kummastelemaan ja kyseenalaitamaan äitini ohjeita, jotka ovat yhtä s**tanan p*skoja, kuin tuon ahdasmielisen ja humaanin (lol) ”ystävän” tajuamattomuus siitä, että ystävä ei odota perintöä hänelle (”en tarvitse lisää rahaa” mitähän v*ttua 😁)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?
En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.
ApOletko tällä hetkellä hoidossa? Älä ota tätä väärin, mutta kirjoittelusi ei ole aivan normaalia, joten toivoisin sinun keskustelevan asioista tosielämässä jonkun kanssa.
Siis käyn terapiassa. Anteeksi nyt vaan, mutta KUKA tahansa terapeutti ajattelisi, että kysyn hyviä kysymyksiä äitini toiminnasta minua kohtaan. Ja että olen täysin oikeutetusti siitä katkera. Äitini on toiminut väärin minua kohtaan, eikö siitä saisi olla vihainen?
ApOn oikein hyvä, että käsittelet mieltäsi vaivaavia asioita kysymyksillä, mutta ratkaisujakin pitäisi alkaa löytää jossain vaiheessa. Toivottavasti saat mörkösi selätettyä. Tsemppiä!
Ratkaisuja? Mitä vtunratkaisuja? Ihmissuhteissa eteneminen ei ole mikään ”ratkaisu”.
Ap
Sinulla on ongelma, jonka itse juuri totesit: katkeruus ja viha. Ratkaisulla tarkoitetaan sitä, että ongelma poistuu. Koska ongelma on sinun pääsi sisäinen, ratkaisun täytyy liittyä sinun ajatusmalliesi muokkaamiseen.
Ammattilaiset etsivät näitä ratkaisuja työkseen, joten anna heille mahdollisuus. Ivallisuus ei nyt auta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kummastelemaan ja kyseenalaitamaan äitini ohjeita, jotka ovat yhtä s**tanan p*skoja, kuin tuon ahdasmielisen ja humaanin (lol) ”ystävän” tajuamattomuus siitä, että ystävä ei odota perintöä hänelle (”en tarvitse lisää rahaa” mitähän v*ttua 😁)
Ap
mutta siis en pääsemään niistä eroon 😔
Muutenhan, jos nyt pystyisin pääsemään niistä eroon, ne eivät olisi vaikuttaneet minuun ikinä mitenkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?
En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.
ApOletko tällä hetkellä hoidossa? Älä ota tätä väärin, mutta kirjoittelusi ei ole aivan normaalia, joten toivoisin sinun keskustelevan asioista tosielämässä jonkun kanssa.
Siis käyn terapiassa. Anteeksi nyt vaan, mutta KUKA tahansa terapeutti ajattelisi, että kysyn hyviä kysymyksiä äitini toiminnasta minua kohtaan. Ja että olen täysin oikeutetusti siitä katkera. Äitini on toiminut väärin minua kohtaan, eikö siitä saisi olla vihainen?
ApOn oikein hyvä, että käsittelet mieltäsi vaivaavia asioita kysymyksillä, mutta ratkaisujakin pitäisi alkaa löytää jossain vaiheessa. Toivottavasti saat mörkösi selätettyä. Tsemppiä!
Ratkaisuja? Mitä vtunratkaisuja? Ihmissuhteissa eteneminen ei ole mikään ”ratkaisu”.
ApSinulla on ongelma, jonka itse juuri totesit: katkeruus ja viha. Ratkaisulla tarkoitetaan sitä, että ongelma poistuu. Koska ongelma on sinun pääsi sisäinen, ratkaisun täytyy liittyä sinun ajatusmalliesi muokkaamiseen.
Ammattilaiset etsivät näitä ratkaisuja työkseen, joten anna heille mahdollisuus. Ivallisuus ei nyt auta sinua.
”Anna heille mahdollisuus” vttu 25 vuotta olen antanut. Missä se mun alitajuntaan vaikuttaminen on, jolla asioita saataisiin ratkaistua ja eteepäin? Häh?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?
En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.
ApOletko tällä hetkellä hoidossa? Älä ota tätä väärin, mutta kirjoittelusi ei ole aivan normaalia, joten toivoisin sinun keskustelevan asioista tosielämässä jonkun kanssa.
Siis käyn terapiassa. Anteeksi nyt vaan, mutta KUKA tahansa terapeutti ajattelisi, että kysyn hyviä kysymyksiä äitini toiminnasta minua kohtaan. Ja että olen täysin oikeutetusti siitä katkera. Äitini on toiminut väärin minua kohtaan, eikö siitä saisi olla vihainen?
ApKatkeruus ja viha ovat huonoja asioita huolimatta siitä, koetko ne oikeutetuksi vai et. Ajatusmalli kalvaa sinua jatkuvasti ja saa sinut kirjoittamaan tuhansia viestejä Vauva-palstalle. Olet ajatustesi vanki pahemman kerran, ja sinut pitäisi jotenkin saada vapaaksi.
Niinpä. Koen, että tämä ajatusmalli on alitajunnassa, ja sen ratkaisemiseksi terapeutin pitäisi osata vaikuttaa sieltä kautta. Mallit ovat syntyneet sen verran varhaislapsuudessa äitini ahdasmielisyyden ja p*skuuden ansiosta. Olen silti saanut sen verran muutakin elämän mallia erilläön asuneelta vanhemmalta, että pystyn kummastelemaan äitini ohjeita. Mutta en pääsemään niistä eroon.
Ap
Eli edistystä on jo tapahtunut, hienoa. Monella on lapsuudesta jäänyt asioita kalvamaan, mutta niin vain niitä on saatu myös purettua. Onnistuu se sinullakin varmasti.
Tulepa nyt ”puolustautumaan” sinä humaani ystävä, että millä lailla ystäväsi elämä on alisteista sille, mitä sä toivot ja mitä sun elämäsi on? Et pysty, haha.
Opi se tästä ketjusta, että olet itsekeskeinen ja ahdasmielinen. Muuten varmasti tosi hyvä tyyppi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?
En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.
ApOletko tällä hetkellä hoidossa? Älä ota tätä väärin, mutta kirjoittelusi ei ole aivan normaalia, joten toivoisin sinun keskustelevan asioista tosielämässä jonkun kanssa.
Siis käyn terapiassa. Anteeksi nyt vaan, mutta KUKA tahansa terapeutti ajattelisi, että kysyn hyviä kysymyksiä äitini toiminnasta minua kohtaan. Ja että olen täysin oikeutetusti siitä katkera. Äitini on toiminut väärin minua kohtaan, eikö siitä saisi olla vihainen?
ApKatkeruus ja viha ovat huonoja asioita huolimatta siitä, koetko ne oikeutetuksi vai et. Ajatusmalli kalvaa sinua jatkuvasti ja saa sinut kirjoittamaan tuhansia viestejä Vauva-palstalle. Olet ajatustesi vanki pahemman kerran, ja sinut pitäisi jotenkin saada vapaaksi.
Niinpä. Koen, että tämä ajatusmalli on alitajunnassa, ja sen ratkaisemiseksi terapeutin pitäisi osata vaikuttaa sieltä kautta. Mallit ovat syntyneet sen verran varhaislapsuudessa äitini ahdasmielisyyden ja p*skuuden ansiosta. Olen silti saanut sen verran muutakin elämän mallia erilläön asuneelta vanhemmalta, että pystyn kummastelemaan äitini ohjeita. Mutta en pääsemään niistä eroon.
ApEli edistystä on jo tapahtunut, hienoa. Monella on lapsuudesta jäänyt asioita kalvamaan, mutta niin vain niitä on saatu myös purettua. Onnistuu se sinullakin varmasti.
Pakko onnistua. Tämän alitajuntajutun tajusin vasta äskettäin, enkä ole edes sen jälkeen käynyt terapiassa ottaakseni sen siellä esille. Koska koen, etten ns. omin voimin tai mietinnöin pääse enää pahemmin eteenpäin. Terppa ei sitä(kään) tajua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?
En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.
ApOletko tällä hetkellä hoidossa? Älä ota tätä väärin, mutta kirjoittelusi ei ole aivan normaalia, joten toivoisin sinun keskustelevan asioista tosielämässä jonkun kanssa.
Siis käyn terapiassa. Anteeksi nyt vaan, mutta KUKA tahansa terapeutti ajattelisi, että kysyn hyviä kysymyksiä äitini toiminnasta minua kohtaan. Ja että olen täysin oikeutetusti siitä katkera. Äitini on toiminut väärin minua kohtaan, eikö siitä saisi olla vihainen?
ApOn oikein hyvä, että käsittelet mieltäsi vaivaavia asioita kysymyksillä, mutta ratkaisujakin pitäisi alkaa löytää jossain vaiheessa. Toivottavasti saat mörkösi selätettyä. Tsemppiä!
Ratkaisuja? Mitä vtunratkaisuja? Ihmissuhteissa eteneminen ei ole mikään ”ratkaisu”.
ApSinulla on ongelma, jonka itse juuri totesit: katkeruus ja viha. Ratkaisulla tarkoitetaan sitä, että ongelma poistuu. Koska ongelma on sinun pääsi sisäinen, ratkaisun täytyy liittyä sinun ajatusmalliesi muokkaamiseen.
Ammattilaiset etsivät näitä ratkaisuja työkseen, joten anna heille mahdollisuus. Ivallisuus ei nyt auta sinua.
”Anna heille mahdollisuus” vttu 25 vuotta olen antanut. Missä se mun alitajuntaan vaikuttaminen on, jolla asioita saataisiin ratkaistua ja eteepäin? Häh?
Ap
Hyvä, asiat ovat työstössä. En tietenkään tunne sinua, mutta näen selvästi pahoinvointisi, ja toivon asiaan parannusta. Siksi halusin varmistaa, että et yksin kieri synkkyydessä.
Jollain tasolla olen jo sata vuotta tajunnut, että kyseessäon alitajunnasta käsin parannettava ongelma, mutta en ole löytänyt sille sanoja. Koska tuskin vastaus on mikään hypnoosi. En takoita sellaista pinnallista alitajunnalla leikkimistä tai sen muokkausta, vaan sitä, eträ ongelmat ja paha olo istuvat minussa kuin täit tervassa koska alitajunta. Lapsena sille alitajunnalle on syötetty todwlla haitallista koodia. Siitä on kyse.
Ap
Miten lapsesi juhlivat isänpäivää? Autoitko heitä lahjan ostamisessa tai kakun leipomisessa?
Ja siis monille syötetään haitallista koodia lapsuudessa. Mun ongelmani on se, että olin yhteyksissä erillään asuvaan vanhempaan, joka antoi toisenlaista eli hyvää oloa antavaa koodia. Siksi tajuan, että pahan olon tuottaminen oli väärin, mutta en saa pahaa oloa pois, koska apu ei riittänyt eli lapsena jo se pahaa oloa tuottava koodi voitti. Lisäksi sitä tuottava vanhempi varmisti erilaisin valhein, etten luota siihen toiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsesi juhlivat isänpäivää? Autoitko heitä lahjan ostamisessa tai kakun leipomisessa?
En 😔 Minusta näitä pitäisi hieman suunnitella sen vanhemman kanssa yhdessä, mutta mies ei ole kiinnostunut. Ei siis äitienpäiöstäkään, joten antaa olla. Vaikka lapsia kohtaan se on vähän väärin, eivät opi ymmärtämään juhlien päälle. Mies ei ymmärrä, ja olen väsynyt siihen, millainen se on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsesi juhlivat isänpäivää? Autoitko heitä lahjan ostamisessa tai kakun leipomisessa?
En 😔 Minusta näitä pitäisi hieman suunnitella sen vanhemman kanssa yhdessä, mutta mies ei ole kiinnostunut. Ei siis äitienpäiöstäkään, joten antaa olla. Vaikka lapsia kohtaan se on vähän väärin, eivät opi ymmärtämään juhlien päälle. Mies ei ymmärrä, ja olen väsynyt siihen, millainen se on.
Ap
Siis mies
Ap
Mua ärsyttää se, että terapeutit eivät oikeasti näe, mikä asiakasta auttaisi ja ellet itse ole heitä viisaampi, he terapoisivat sillä omalla tyylillään sinua maailman tappiin saakka. Itse pitäisi tietää, että ei, kun mua vaivaakin TÄÄ, (alitajunnan tason usko) mistähän siihen saisi apua, sen sijaan, että ammattilainen kertoisi sen sinulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä joltain uusrikkaan ongelmalta. Kummallista, että raha tai omaisuus nähdään näin pelottavana asiana.
en oikein ymmärrä Ap:n ongelmaa. Ehkä osa siitä jättiperinnöstä kannattaisi käyttää asian käsittelyyn terapeutin kanssa.Niin, se oli äitini mielipide. Hän ei ole rikas, eikä ole koskaan ollutkaan.
Itse en tiennyt, että ihmisiä kohtaan pitäisi olla kiero, että he pitävät sinusta. Mutta luulin, että olemalla aito ja oma itseni tekisin vain tyhmästi, koska äiti siitä varoitti 😔
Mietin vain...
Ap
Siis eikö sinulla ole omaa aivotoimintaa ollenkaan? On ihan tavallista, että omilta vanhemmilta tai esim. opettajilta tai eläkeikää lähestyviltä esimiehiltä tulee joskus neuvoja, jotka tuntuvat lähinnä hassuilta tai jopa järjettömiltä.
Yleensä normaalijärkiset ihmiset oppivat kyseenalaistamaan niitä viimeistään teini-iän loppupuolella ja alkavat tehdä vaiheittain enemmän ja enemmän itse päätöksiä omasta elämästään, ihan riippumatta siitä, mitä heidän vanhempansa sanovat. Tämä on välttämätön askel matkalla aikuisuuteen ja se käydään yleensä läpi riippumatta vanhempien ”hyvyydestä”, koska itsenäistyminen on osin jo biologian sanelema prosessi. On ihan pelkästään omaa tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä, jos suomalaisessa yhteiskunnassa kasvanut, kouluja käynyt aikuinen muiden neuvoja sokeasti noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsesi juhlivat isänpäivää? Autoitko heitä lahjan ostamisessa tai kakun leipomisessa?
En 😔 Minusta näitä pitäisi hieman suunnitella sen vanhemman kanssa yhdessä, mutta mies ei ole kiinnostunut. Ei siis äitienpäiöstäkään, joten antaa olla. Vaikka lapsia kohtaan se on vähän väärin, eivät opi ymmärtämään juhlien päälle. Mies ei ymmärrä, ja olen väsynyt siihen, millainen se on.
ApSiis mies
Ap
Voisit yllättää heidät ja varata pöydän ravintolasta. Nyt sinulla on tähän varaa ja onhan ex-miehesi sentään lastesi isä ja hyvä isä ilmeisesti onkin, kun lapset jäivät asumaan hänen luokseen.
Jos olen oikein ymmärtänyt, sun perintösi tuli isäsi eikä äitisi puolelta. Kun vanhempasi erosivat, et ollut vielä perinyt mitään. Eli oli vain mahdollisesti tulossa joskus tulevaisuudessa perintö. Isäsi olisi voinut tehdä eronsa jälkeen vielä liudan lapsia, jos oisi halunnut. Silloin sun osuutesi perinnöstä olisi jokaisen lapsen myötä pienentynyt. Lisäksi isäsi olisi voinut hummailla omaisuuttaan ennen kuolemaansa tai lahjoittaa sitä pois, jolloin et ehkä olisikaan perinyt milliä kuten nyt lopulta perit.
Mun mielestä äitisi teki ihan oikein, kun ei halunnut sun lesoilevan tulevaisuudessa tulevalla perinnölläsi jo vuosikymmeniä ennen kuin mitään perintöä oli edes jaossa. Ja nimenomaan oikein sun itsesi kannalta. Olisit saattanut joutua kaveripiirissäsi vain naurunalaiseksi lesoillessasi asioilla, joita sulla ei vielä edes ole eikä ole mitään takeita, että tulee koskaan olemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielelläni vastaan perintösi, jos sen saaminen häiritsee sinua niin kovin, että joudut pian suljetulle osastolle tahdosta riippumattomaan hoitoon. Itse olen saamassa monipuolisia tuki- ja liikuntaelinsairauksia työstäni.
En ole kyllä lähelläkään joutua :D
Minua ainoastaan häiritsee se, että äitiäni kehutaan miten hieno ihminen vaikka käskee kieroilemaan muita kohtaan. Ei siis ole hieno ihminen, on huono ihminen.
Ap
Eikö tässä pitäisi ennemmin puhua omituisesta äitisuhteestasi kuin rahasta?
Ratkaisuja? Mitä vtunratkaisuja? Ihmissuhteissa eteneminen ei ole mikään ”ratkaisu”.
Ap