Inhosin perinnöttömänä sitä ”samalla viivalla” kaikkien duunarien ja rahasta tiukkaa tekevien kanssa olemista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä joltain uusrikkaan ongelmalta. Kummallista, että raha tai omaisuus nähdään näin pelottavana asiana.

en oikein ymmärrä Ap:n ongelmaa. Ehkä osa siitä jättiperinnöstä kannattaisi käyttää asian käsittelyyn terapeutin kanssa.

Niin, se oli äitini mielipide. Hän ei ole rikas, eikä ole koskaan ollutkaan.

Itse en tiennyt, että ihmisiä kohtaan pitäisi olla kiero, että he pitävät sinusta. Mutta luulin, että olemalla aito ja oma itseni tekisin vain tyhmästi, koska äiti siitä varoitti 😔

Mietin vain...

Ap

Siis eikö sinulla ole omaa aivotoimintaa ollenkaan? On ihan tavallista, että omilta vanhemmilta tai esim. opettajilta tai eläkeikää lähestyviltä esimiehiltä tulee joskus neuvoja, jotka tuntuvat lähinnä hassuilta tai jopa järjettömiltä.

Yleensä normaalijärkiset ihmiset oppivat kyseenalaistamaan niitä viimeistään teini-iän loppupuolella ja alkavat tehdä vaiheittain enemmän ja enemmän itse päätöksiä omasta elämästään, ihan riippumatta siitä, mitä heidän vanhempansa sanovat. Tämä on välttämätön askel matkalla aikuisuuteen ja se käydään yleensä läpi riippumatta vanhempien ”hyvyydestä”, koska itsenäistyminen on osin jo biologian sanelema prosessi. On ihan pelkästään omaa tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä, jos suomalaisessa yhteiskunnassa kasvanut, kouluja käynyt aikuinen muiden neuvoja sokeasti noudattaa.

Se ei ollut vain neuvo, vaan se sisälsi uhkailua ja ilkeyttä, et tunne narsisteja, jos lässytät, ettäjokaine läheinen vain neuvooja voit itse valita, miten teet. Narsisti aiheuttaa lapselle niin pahan olon, jos lapsi ei myönnä narsistin puheita totuudeksi itselleen, että lapsi ei voi elää sen pahan olon kanssa. Ei siis ole kyse siitä, että narsistille valehdeltaisiin, että olet oikeassa, vaan narsisti ei lopeta, ennen kuin uhri on hänen talutusnuorassaan.

En edes muista millaisia ohjeita minulle on annetu, jos niissäon saanut käyttää omaa järkeään eikä toinen ole pakottanut tai merkinnyt minulle ja elämälleni muutenkaan mitään. Tai häneen en ole nojannut.

Ap

Olet siis itse äiti tai isä? Minkälaisen ”koodin” lapsesi saavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsesi juhlivat isänpäivää? Autoitko heitä lahjan ostamisessa tai kakun leipomisessa?

En 😔 Minusta näitä pitäisi hieman suunnitella sen vanhemman kanssa yhdessä, mutta mies ei ole kiinnostunut. Ei siis äitienpäiöstäkään, joten antaa olla. Vaikka lapsia kohtaan se on vähän väärin, eivät opi ymmärtämään juhlien päälle. Mies ei ymmärrä, ja olen väsynyt siihen, millainen se on.

Ap

Siis mies

Ap

Voisit yllättää heidät ja varata pöydän ravintolasta. Nyt sinulla on tähän varaa ja onhan ex-miehesi sentään lastesi isä ja hyvä isä ilmeisesti onkin, kun lapset jäivät asumaan hänen luokseen.

Kuule, mä ehdotin jo äitienpäivälounasta ravintolassa silloin kun esikoisemme oli syntynyt ja mies ei halunnut. Kuulemma ihminen on talutusnuorassa kävelevää karjaa jos menee sellaisiin. Että antaapahan olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet siis itse äiti tai isä? Minkälaisen ”koodin” lapsesi saavat?

Aika tyhjän. Joutuvat itse valitsemaan asioita.

Ap

Erikoinen tilanne. Olen itse varakkaasta perheestä, eikä minun koskaan ole tarvinnut miettiä, mitä ostan. Kuulostaa hieman erikoiselta, että varakkaan suvun vesa, olisi ”päästetty maailmalle”, ilman rahastoa / säätiötä jne.

Tosin pienestä pitäen on itselleni tehty selväksi, että työn tekeminen kannattaa aina. Teen nykyisin (41v) töitä, vaikka siihen ei taloudellista pakkoa olekaan.

Kannattaa elää elämäänsä jo nyt , eikä odotella, että perinnön saadessa alkaa vasta se oikea elämä.

Millin omaisuudella pääsee keskiluokkaan, ei lähellekään rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, sun perintösi tuli isäsi eikä äitisi puolelta. Kun vanhempasi erosivat, et ollut vielä perinyt mitään. Eli oli vain mahdollisesti tulossa joskus tulevaisuudessa perintö. Isäsi olisi voinut tehdä eronsa jälkeen vielä liudan lapsia, jos oisi halunnut. Silloin sun osuutesi perinnöstä olisi jokaisen lapsen myötä pienentynyt. Lisäksi isäsi olisi voinut hummailla omaisuuttaan ennen kuolemaansa tai lahjoittaa sitä pois, jolloin et ehkä olisikaan perinyt milliä kuten nyt lopulta perit. 

Mun mielestä äitisi teki ihan oikein, kun ei halunnut sun lesoilevan tulevaisuudessa tulevalla perinnölläsi jo vuosikymmeniä ennen kuin mitään perintöä oli edes jaossa. Ja nimenomaan oikein sun itsesi kannalta. Olisit saattanut joutua kaveripiirissäsi vain naurunalaiseksi lesoillessasi asioilla, joita sulla ei vielä edes ole eikä ole mitään takeita, että tulee koskaan olemaankaan. 

Kumpikohan meistä tunsi isäni isänäni paremmin, minä, vai äitini? Minä. Se, jos oli kohdellut äitiä kuin vierasta sikaa rahan kanssa ei tarkoit sitä, että mä saisin saman kohtelun. Ja kuule kun aloin miettiäperintöä, niin isän kumppani oli joku 55-vuotias, mitähän lapsia kuvittelet heidän edes halunneen? Mä olin mun isälle täysin eri asia, kuin mun äitini. Hän puhui vain omasta katkeruudestaan käsin, etten ehkä saa mitään, koska sitähän se lehmä toivoi.

Ja mitä olisi tullut noloksi joutumiseen, niin valehtelija on nolompi, kuin se, joka luottaa. Isäni sanoi, että perin paljon, niin jos en olisikaan perinyt, olisin haukkunut tuttavilleni isäni, ettähän kusetti ja valehteli minulle, koska näin olisi ollutkin. Ei siinä tartte nolostua yhtään. Jos joku ois ollut vahingoniloinen, niin sellainenn ei ole ystävä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tilanne. Olen itse varakkaasta perheestä, eikä minun koskaan ole tarvinnut miettiä, mitä ostan. Kuulostaa hieman erikoiselta, että varakkaan suvun vesa, olisi ”päästetty maailmalle”, ilman rahastoa / säätiötä jne.

Tosin pienestä pitäen on itselleni tehty selväksi, että työn tekeminen kannattaa aina. Teen nykyisin (41v) töitä, vaikka siihen ei taloudellista pakkoa olekaan.

Kannattaa elää elämäänsä jo nyt , eikä odotella, että perinnön saadessa alkaa vasta se oikea elämä.

Oletko vähän tyhmä? Totta kai perinnön turvin on parempi elämä, jos sen haluaa elää omaten mahdollisimman paljon vapautta ja omaa aikaa, kuten minä. Ja siis isäni oli saita kitupiikki, joka ei minun hyvinvointiani yhtään ajatellut oikeasti. Oli vain ajattelevinaan, väitti, että on antanut mulle esim. asunnon, vaikka se meni niin, että äitinsä oli antamassa sitä isälle, kun isä sanoi, että anna minulle. Olin slloin ihan pieni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tilanne. Olen itse varakkaasta perheestä, eikä minun koskaan ole tarvinnut miettiä, mitä ostan. Kuulostaa hieman erikoiselta, että varakkaan suvun vesa, olisi ”päästetty maailmalle”, ilman rahastoa / säätiötä jne.

Tosin pienestä pitäen on itselleni tehty selväksi, että työn tekeminen kannattaa aina. Teen nykyisin (41v) töitä, vaikka siihen ei taloudellista pakkoa olekaan.

Kannattaa elää elämäänsä jo nyt , eikä odotella, että perinnön saadessa alkaa vasta se oikea elämä.

Ja naurettavaa tämä lässytys, että kannattaa elää jo nyt,luulitko, etten ois elossa? Mä vain en halua kärsiä työelämässä, siksi raha tulee tarpeeseen. Siis käyn töissä, mutta pian voin ehkä vähentää sitä entisestään 👍

Ap

Ja siis en alkanut miettiä sinänsä perintöä, vaan isäni usein rehvasteli minulle, että saan ison perinnön. Olihan se nyt kiva kuulla :)

Ap

Isä ajatteli, että olen iloinen, kun hän kehuu että perin paljon. Kyllä se auttoikin vaikeuksien keskellä. Enemmän ois auttanut tietenkin, jos hän olisi auttanut minua oikeasti.

Ap

Mutta auttaa se nyt, ei siinä mitään :) 🚙

Ap

Äiti oli pask apää. Isä ei ajatellut ap:n hyvinvointia. Lasten kaveriperheet on juntteja. Ystävät eivät ollleetkaan ystäviä...

Väkisin tulee mieleen, että näiden kaikkien ihmisten pask uudessa on vain yksi yhdistävä tekijä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tilanne. Olen itse varakkaasta perheestä, eikä minun koskaan ole tarvinnut miettiä, mitä ostan. Kuulostaa hieman erikoiselta, että varakkaan suvun vesa, olisi ”päästetty maailmalle”, ilman rahastoa / säätiötä jne.

Tosin pienestä pitäen on itselleni tehty selväksi, että työn tekeminen kannattaa aina. Teen nykyisin (41v) töitä, vaikka siihen ei taloudellista pakkoa olekaan.

Kannattaa elää elämäänsä jo nyt , eikä odotella, että perinnön saadessa alkaa vasta se oikea elämä.

Oletko vähän tyhmä? Totta kai perinnön turvin on parempi elämä, jos sen haluaa elää omaten mahdollisimman paljon vapautta ja omaa aikaa, kuten minä. Ja siis isäni oli saita kitupiikki, joka ei minun hyvinvointiani yhtään ajatellut oikeasti. Oli vain ajattelevinaan, väitti, että on antanut mulle esim. asunnon, vaikka se meni niin, että äitinsä oli antamassa sitä isälle, kun isä sanoi, että anna minulle. Olin slloin ihan pieni.

Ap

Mitä teet sillä omalla ajalla? Sinähän inhoat muita ihmisiä, niin yksinkö möllöttelet siinä ihan kivassa kämpässä, johon keskiluokkainen varallisuutesi riittää?

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli pask apää. Isä ei ajatellut ap:n hyvinvointia. Lasten kaveriperheet on juntteja. Ystävät eivät ollleetkaan ystäviä...

Väkisin tulee mieleen, että näiden kaikkien ihmisten pask uudessa on vain yksi yhdistävä tekijä...

Niin siis se, että lapsen kaveriperheet eivätole varakkaita ihmisiä selittyy ihan vain sillä, että Suomessa on muunlaisiakin kuin yhtä varakkaita kuin itse olen. Jos ei olisi, he eivät voisi olla eri tasolla siinä. Se,itin jo syyt, miksi juuri me olemme tekemisissä, ja se syy on äitini käytös minua kohtaan. Sama siinä, miten olen voinut luottaa ihmisiin ystävinä. En ole voinut luottaa, koska äitini arvotti ahdasmieliset p*skat minua ylemmäs. Ahdasmielisissä p*skoissa ei olemitään vikaa, kunhan mun ei tartte olla heille alisteinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis en alkanut miettiä sinänsä perintöä, vaan isäni usein rehvasteli minulle, että saan ison perinnön. Olihan se nyt kiva kuulla :)

Ap

Hetkinen. Miljoona on omaisuus, jonka hyvätuloinen, koulutettu pariskunta kasaa alle kymmenessä vuodessa. Ei sellaisen varaan voi rakentaa kenenkään itsetuntoa tai yhtään mitään muutakaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, sun perintösi tuli isäsi eikä äitisi puolelta. Kun vanhempasi erosivat, et ollut vielä perinyt mitään. Eli oli vain mahdollisesti tulossa joskus tulevaisuudessa perintö. Isäsi olisi voinut tehdä eronsa jälkeen vielä liudan lapsia, jos oisi halunnut. Silloin sun osuutesi perinnöstä olisi jokaisen lapsen myötä pienentynyt. Lisäksi isäsi olisi voinut hummailla omaisuuttaan ennen kuolemaansa tai lahjoittaa sitä pois, jolloin et ehkä olisikaan perinyt milliä kuten nyt lopulta perit. 

Mun mielestä äitisi teki ihan oikein, kun ei halunnut sun lesoilevan tulevaisuudessa tulevalla perinnölläsi jo vuosikymmeniä ennen kuin mitään perintöä oli edes jaossa. Ja nimenomaan oikein sun itsesi kannalta. Olisit saattanut joutua kaveripiirissäsi vain naurunalaiseksi lesoillessasi asioilla, joita sulla ei vielä edes ole eikä ole mitään takeita, että tulee koskaan olemaankaan. 

Kumpikohan meistä tunsi isäni isänäni paremmin, minä, vai äitini? Minä. Se, jos oli kohdellut äitiä kuin vierasta sikaa rahan kanssa ei tarkoit sitä, että mä saisin saman kohtelun. Ja kuule kun aloin miettiäperintöä, niin isän kumppani oli joku 55-vuotias, mitähän lapsia kuvittelet heidän edes halunneen? Mä olin mun isälle täysin eri asia, kuin mun äitini. Hän puhui vain omasta katkeruudestaan käsin, etten ehkä saa mitään, koska sitähän se lehmä toivoi.

Ja mitä olisi tullut noloksi joutumiseen, niin valehtelija on nolompi, kuin se, joka luottaa. Isäni sanoi, että perin paljon, niin jos en olisikaan perinyt, olisin haukkunut tuttavilleni isäni, ettähän kusetti ja valehteli minulle, koska näin olisi ollutkin. Ei siinä tartte nolostua yhtään. Jos joku ois ollut vahingoniloinen, niin sellainenn ei ole ystävä.

Ap

Olisihan isäsi voinut vaihtaa nuorempaankin. Mutta ei se ole mitään valehtelemista, että jättää kertomatta jostain asiasta, mitä ehkä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tapahtuu. Yleensä vaan ei ole kovin järkevää alkaa elvistellä yhtään millään. Ei varsinkaan sellaisella, mitä ei ole itse saavuttanut tai mitä ei vielä ole olemassakaan. Tilanne olisi ollut vähän toinen, jos sulla jo  lapsena olisi ollut se millin omaisuus. 

Keroit kokeneesi, että et ollut isäsi varallisuuden vuoksi samalla viivalla kuin muut ikätoverisi. Oleellisempi kysymys on, olitko vai etkö? Kuinka paljon varakas isäsi tuki sinua taloudellisesti niissä tilanteissa, missä muut eivät saaneet taloudellista tukea omilta vanhemmiltaan? Ostiko isäsi sulle asunnon (kuten omat vanhempani ostivat mulle) vai jouduitko asumaan vuokralla tai ostamaan itse oman? Jouduitko ottamaan opintolainaa tai kitkuttelemaan opinttouella vai maksoiko isäsi sulle opiskeluaikanasi niin, ettei sun tarvinnut olla samalla viivalla kuin opiskelukaverisi? Maksoiko isäsi sulle ajokortin ja osti auton? Eli millä tavoin isäsi varallisuudesta seurasi, että et oikeasti ollut samalla viivalla muiden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Äitini mielestä tosin siis pitäisi nimenomaan kieroilla. Esittää köyhää, ettei muille tule paha mieli ja muuta paskaa. Millälailla se, että mulla nyt vain sattuu olemaan varakas sukutausta, ja siksi en ole oikeasti köyhä vaikka siltä näyttäisikin, on muka väärin toisia kohtaan? Että muka itse tekisin jotain väärin, jos en kierona vaikene siitä? En tajua.

Ap

Jos muistan oikein

Edesmennyt isäsi savusti possua takassa kanssasi.

Edesmennyt isäsi ei vaatinut sinua siivoamaan, mutta jos olisi vaatinut, niin se olisi tehty leikin varjolla.

menikö oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tilanne. Olen itse varakkaasta perheestä, eikä minun koskaan ole tarvinnut miettiä, mitä ostan. Kuulostaa hieman erikoiselta, että varakkaan suvun vesa, olisi ”päästetty maailmalle”, ilman rahastoa / säätiötä jne.

Tosin pienestä pitäen on itselleni tehty selväksi, että työn tekeminen kannattaa aina. Teen nykyisin (41v) töitä, vaikka siihen ei taloudellista pakkoa olekaan.

Kannattaa elää elämäänsä jo nyt , eikä odotella, että perinnön saadessa alkaa vasta se oikea elämä.

Oletko vähän tyhmä? Totta kai perinnön turvin on parempi elämä, jos sen haluaa elää omaten mahdollisimman paljon vapautta ja omaa aikaa, kuten minä. Ja siis isäni oli saita kitupiikki, joka ei minun hyvinvointiani yhtään ajatellut oikeasti. Oli vain ajattelevinaan, väitti, että on antanut mulle esim. asunnon, vaikka se meni niin, että äitinsä oli antamassa sitä isälle, kun isä sanoi, että anna minulle. Olin slloin ihan pieni.

Ap

Mitä teet sillä omalla ajalla? Sinähän inhoat muita ihmisiä, niin yksinkö möllöttelet siinä ihan kivassa kämpässä, johon keskiluokkainen varallisuutesi riittää?

En inhoa, inhoan ahdasmielisiä ja itseään täynnä olevia p*skoja.

Minä lähinnä voin pahoin omalla ajallani, jos en tee jotain kivaa. Mutta töissä se vasta kamalaa onkin. Sieltä käsin ei ainakaan voi tehdä omia asioita, joita pitää tehdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitään perinnön odottelua. Oma elämä kannattaa elää ihan itse omat asiansa ansaiten. Sitten kun se perintö joskus tulee, niin se tulee. Lisäksi olen miettinyt että hyppäyttäisin sen suoraan lapsilleni. En ihan ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa.

Voit verrata elämistä perinnön odottelussa lottoajien elämään. Onpa tosi ankeaa juu.

Ap

Oletko Ap nähnyt KUMMELIA.

perintöä odotellessa...