Inhosin perinnöttömänä sitä ”samalla viivalla” kaikkien duunarien ja rahasta tiukkaa tekevien kanssa olemista
Koska emme oikeasti ole koskaan olleet samalla viivalla. Minun ei ole koskaan oikeasti tarvinnut miettiä, mihin minulla on varaa, koska rahaa ei vain yksinkertaisesti ole enempää. Minulle se tilanne oli valinta. Valinta siitä, etten myy jo saamaani omaisuutta, vaan odptan perintöä, jotta voin säilyttää omaisuuttani. Ja perinnön tuomin lisätuotoin elää vauraammin ja hankkia sen, minkä haluan.
En ole tottunut olemaan niiden kanssa samalla viivalla, joilla on oikeasti rahasta tiukkaa. Ja siis en olisi muuten esittänyt samalla viivalla olevaa, mutta äiti pakotti. Ei saa kuulemma sanoa, että on perimässä paljon niin siksi nyt ei kannata kuluttaa. (Ettei joudu luopumaan omaisuudesta). Minut tuntevat ihmiset luulivat minua köyhäksi, se hiukan kiusaa.
Kommentit (417)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmansa kullakin, sanoisin.
Näinhän se on. Kun isoäitini peri jättiomaisuutensa ja pähkäili jotain kiperiä tilanteita sen hoidon suhteen, äitini muisteli setäni vitsailleen, että häni on ”onnettomien olosuhteitten uhri”. Äitini teki minusta sellaisen, koska en tajua miksi en saanut sanoa, että en ole samalla viivalla köyhien kanssa?
Ap
Että köyhät jotenkin katsovat pahalla? Tai tavalliset ihmiset tavallisine ansainta- ja rahahuolineen. Miten se heidän ilkeytensä olisi minun syyni ollut?
Tai mua haitannut? Mutta äitini mielestä minä olisin ollut syyllinen, että heidän olisi pakko olla kateellisia ja siksi ilkeitä minulle. Ahaa?
Ap
Hyvä ihminen. Saat elää sellaista elämää kun haluat. Lopulta ketään ei kiinnosta negatiivisessa mielessä.
Mietin vain, että se aika pakollisessa pienituloisuudessa olisi minusta mennyt kivuttomammin, jos ei olisi tarvinnut esittää samalla viivalla olijaa näiden kanssa, jotka eivät koskaan peri mitään, eikä tulotkaan päätä huimaa. En oikein usko, että he pitivät minusta enemmän näin ollen tai jos pitivätkin, niin minulle sellaisella pitämisellä ei ole mitään arvoa. Minusta pitää pitää sellaisena kuin oikeasti olen, mutta äitini mukaan mulle pitää riittää, että muut pitävät minusta jos esitän heille sellaista, josta he eivät loukkaannu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen. Saat elää sellaista elämää kun haluat. Lopulta ketään ei kiinnosta negatiivisessa mielessä.
Se ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Tietenkin haluan elää sellaista elämää, jossa itselläni on kavereita ja ystäviä, ja jossa minusta pidetään. Mutta en uskaltanut sanoa mikä tilanne on, kosk äitini oli varoittanut, ettei kukaan pitäisi minusta jos ole rehellinen, etten ole mikään köyhä, enkä tule koskaan olemaankaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen. Saat elää sellaista elämää kun haluat. Lopulta ketään ei kiinnosta negatiivisessa mielessä.
Niin äitini mukaan olemalla rehellinen asiastani olisin saanut olla kuulemma vain yksin. Se ei ole sellaisen elämän elämistä, mitä haluan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Aineissa heti aamusta?
Pystytkö sinä puhumaan raha-asioista vain aineissa? Kaikilla ei ole niin.
Ap
Miten voi kohta viisikymppinen olla noin lapsellinen?
Vierailija kirjoitti:
Miten voi kohta viisikymppinen olla noin lapsellinen?
Koska en kieroile ihmisille kuten sinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen. Saat elää sellaista elämää kun haluat. Lopulta ketään ei kiinnosta negatiivisessa mielessä.
Se ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Tietenkin haluan elää sellaista elämää, jossa itselläni on kavereita ja ystäviä, ja jossa minusta pidetään. Mutta en uskaltanut sanoa mikä tilanne on, kosk äitini oli varoittanut, ettei kukaan pitäisi minusta jos ole rehellinen, etten ole mikään köyhä, enkä tule koskaan olemaankaan.
Ap
Eihän sulla mitään ystäviä ole että syteen meni joka tapauksessa.
En oikein ymmärrä mitään perinnön odottelua. Oma elämä kannattaa elää ihan itse omat asiansa ansaiten. Sitten kun se perintö joskus tulee, niin se tulee. Lisäksi olen miettinyt että hyppäyttäisin sen suoraan lapsilleni. En ihan ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa.
Äitini mielestä tosin siis pitäisi nimenomaan kieroilla. Esittää köyhää, ettei muille tule paha mieli ja muuta paskaa. Millälailla se, että mulla nyt vain sattuu olemaan varakas sukutausta, ja siksi en ole oikeasti köyhä vaikka siltä näyttäisikin, on muka väärin toisia kohtaan? Että muka itse tekisin jotain väärin, jos en kierona vaikene siitä? En tajua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitään perinnön odottelua. Oma elämä kannattaa elää ihan itse omat asiansa ansaiten. Sitten kun se perintö joskus tulee, niin se tulee. Lisäksi olen miettinyt että hyppäyttäisin sen suoraan lapsilleni. En ihan ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa.
Niin, jonkun satatonnia lapsillesi? Se on niin pieni summa, että ehkä kannattaakin. Eikä sen odottelussa ole mitään mieltä.
Ap
Eihän sinulla vieläkään ole varaa edes osallistua lastesi elatukseen. Hylkäsit heidät köyhälle isälleen etkä edes maksa elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitään perinnön odottelua. Oma elämä kannattaa elää ihan itse omat asiansa ansaiten. Sitten kun se perintö joskus tulee, niin se tulee. Lisäksi olen miettinyt että hyppäyttäisin sen suoraan lapsilleni. En ihan ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa.
Voit verrata elämistä perinnön odottelussa lottoajien elämään. Onpa tosi ankeaa juu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen. Saat elää sellaista elämää kun haluat. Lopulta ketään ei kiinnosta negatiivisessa mielessä.
Se ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Tietenkin haluan elää sellaista elämää, jossa itselläni on kavereita ja ystäviä, ja jossa minusta pidetään. Mutta en uskaltanut sanoa mikä tilanne on, kosk äitini oli varoittanut, ettei kukaan pitäisi minusta jos ole rehellinen, etten ole mikään köyhä, enkä tule koskaan olemaankaan.
ApEihän sulla mitään ystäviä ole että syteen meni joka tapauksessa.
On ihmisiä aina ollut, joita ei ehkä voi kutsua ystäviksi, mutta seuraksi kuitenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitään perinnön odottelua. Oma elämä kannattaa elää ihan itse omat asiansa ansaiten. Sitten kun se perintö joskus tulee, niin se tulee. Lisäksi olen miettinyt että hyppäyttäisin sen suoraan lapsilleni. En ihan ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa.
Olen myös miettinyt perinnön siirtämistä suoraan lapsilleni.
En taida uskaltaa. Ensinnäkin se saattaa kulua liian helposti hadsaamiseen (varsinkin jo sattuu naimaan jonkun, joka siihe. Innostaa)
Ja toisalta opikeskuaikoi a ja alkuvaiheen työnsaannin haparoinnin aikaan saattaa olla työttömyyttä. Sossun tukia ei saa jos on omaisuutta, eli omaisuuden joutuu käyttämään elämiseen, johon muuten saisi sossurahaa. Eli rahaa kannattaa omistaa vasta, kun elämä on tasoittunut, jotta se ei mene hukkaan.
Ongelmansa kullakin, sanoisin.