Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei jaksanutkaan "haastavaa" lasta
09.11.2019 |
Lapsemme on molempien kovin toivoma lapsi, ja ennen lapsen syntymää mies haaveili usein ääneen mitä kaikkea kivaa tekee ja teemme vauvan kanssa ja lapsen kanssa. No lapsi syntyi, ja osoittautui, että lapsella (jo ihan vauva-aikana) on monenlaista ongelmaa terveydessä ja kehityksessäkin ja lisäksi sellainen "tulinen" temperamentti. (Laitoin otsikkoon "haastava" kun yritin yhdellä sanalla kuvata tilannetta, mutta en koskaan oikeassa elämässä kutsu häntä haastavaksi.) Ja näiden ongelmien vuoksi ei olla pystytty tekemään montakaan niistä asioista, joita luultiin että pystyttäisiin, tai joita "helpon" vauvan ja lapsen kanssa pystyisi. Ja on tietenkin ollut paljon huoltakin siitä terveydestä, että ollut silleenkin rankkaa. Ja lisänä vielä se, että lapsi on jo pienenä vauvana kärsinyt pahasta autopahoinvoinnista, joten jokainen automatka on sitä että hän oksentaa ja sitten oksennusta on vaatteissa, turvaistuimessa, auton penkeissä ja vaikka missä. Eli ei autoilla jos ei ole pakko, koska sen oksennuksen siivoaminen ja peseminen joka automatkan jälkeen on liian raskasta, jos usein joutuu tekemään. Nyt lapsi on kaksi vuotta ja yhä on tiettyjä ongelmia ja yhä on "tulinen" temperamentti, vaikka vauva-ajan terveysongelmat on nyt takana niin nyt on jo uudet päällä ja ne on sellaisia, että ne rajoittaa ja hankaloittaa arkea aika paljon.
Mies ei vaan jaksanutkaan "haastavaa" lasta. Vauva-ajan hän valitti minulle koko ajan miten ei voida tehdä mitään mistä hän on haaveillut ja mitä KAIKKI muut vauva-perheet AINA tekevät. Valitti ja valitti. En minä osannut niihin valittamisiin oikein mitään vastata, koska en voinut poistaa meidän ongelmia, vaikka minäkin todella halusin, että oltaisiin voitu elää tavallista arkea. Sitten mies alkoi vähentämään sitä aikaa minkä on lapsen kanssa. Ja vielä vähentämään, sanoo että ei jaksa, koska kaikki on niin hankalaa. No onhan se, en sitä kiellä. Nyt on alkanut puhumaan avioerosta, jotta ei tarvisi enää jaksaa tätä. Ei ole nykyään juuri ollenkaan lapsen kanssa enää eikä juuri kotonakaan, usein tulee kotiin vasta kun olen jo laittanut lapsen nukkumaan. Meillä on kyllä ns. tukiverkkoja, mutta kukaan heistä ei suostu hoitamaan lastamme, koska se on hankalaa se hoitaminen eikä samanlaista kuin ns. helpon lapsen kohdalla. Eli olen aivan yksin ja mies kai aikoo lähteä. Ollaan käyty juttelemassa, mutta mies ei muuta ajatuksiaan, koska arkeamme ei voi muuttaa siten, että se muuttuisi tavallisen helpoksi, eli ei siihen juttelut auta. Lapsella ei ole mitään sellaista sairautta, että olisimme oikeutettuja johonkin erikoistukeen.
Osaisiko joku kommentoida tällaista tilannetta? Haluaisin vaihtaa ajatuksia. Onko joku kokenut samaa? Onko joku ollut se, joka ei jaksanutkaan ja lähti? Tai miten pärjäsit, kun mies ei jaksanutkaan ja otti avioeron? Tai mitä te ajattelette tällaisesta tilanteesta, itsellä alkaa ajatukset pyörimään aika samoja kehiä, haluaisin kuulla mitä tämä ihan muissa herättää ajatuksia.
Kommentit (159)
Kun luin otsikon, luulin, että kyseessä on tyypillinen uusperheen ongelma. Mutta sitten kävinkin ilmi, että lapsi on hänen omansa. Miehesi on malliesimerkki nykyajan itsekkyydestä. Omaa elämää ei saa "pilata" edes oma lapsi. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
58
Matkapahoinvointiin olette varmaan kokeilleet ne ranteisiin laitettavat renkaat jotka painavat akupunktiopisteitä?
Meillä shipsien syönti automatkan aikana auttaa matkapahoinvointiin niin että ei enää ongelmaa kun lapset syö pussillisen pidemmän matkan aikana.
Yhdellä lapsella oli todella rajua matkapahoinvointia mutta se helpottui kun hän kävi muista syistä fysioterapeutilla ja saatiin ryhtiä paremmaksi ja hartioiden kireyksiä vähemmäksi.
Ap:n mies tuskin olisi kestänyt "helppoa" lastakaan, jos nämä kasvun myötä helpottavat ongelmatkin ovat hänelle ylitsepääsemättömiä.
Ja kaksivuotias on todella pieni vielä. Ei sellaisen kanssa edes voi tehdä mitään "lapsiperhejuttuja". Sen ikäinen tarvitsee perushoivaa ja yhteistä yksinkertaista aikaa vanhemman kanssa (leikit, lukeminen).
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?
Minun lähipiirissäni syntyi erittäin vaikeasti vammautunut lapsi, joka eli vajaat kolme vuotta. Hän oli äärimmäisen rakas molemmille vanhemmilleen ja menetys oli kauhea vaikka toisaalta helpotus, koska ei ihan niin erityisen lapsen kanssa eläminen ollut elämisen arvoista oikein kenellekään.
58
Meillä allergiat aiheuttavat paljon ongelma normaaliin elämään. Koetamme kuitenkin etsiä ratkaisuja niihin asioihin joita mahdollista helpottaa. Jos menemme kylään otan aina lapislle sopivat eväät mukaan. Kotona syömme paljon kaikille sopivaa ruokaa mutta lisäkkeet usein selliaisa että jokainen voivalita itselleen sopivat.
Eniten lasten allergiat vaikuttavat meidän aikuisten ruokailuissa esim siten että yksi lapsista sai välillä rajut oireet kanamunasta ilman välityksellä. Emme tuoneet vuoteen kotiin mitään kanamunaa sisältävää. Miehelle oli erityisen rankkaa olla ilman keitettyjä kanamunia (joita rakastaaa ja toisaalta miehellä myös omat rajoitteensa allergioiden takia) joten soveimme että anoppi keitti välillä kanamunia ja mies otti pussin keitettyjä kanamunia töihin ja söi työpaikalla eväidensä kera. Näin mies sai herkkuaan mutta lapsi ei joutunut kärsimään kivuista tuon herkun takia.
Edelleen allergiat rajoittavat ruokien osalta todella paljon mutta olemme jo niin tottuneita että joskus kaupassa käydessä tuntuu aivan utopistiselta ajatus että voisi ostaa ja kokata perheelle ihan mitä tahansa kaupasta. Käytännössä en oikeastaan edes katso kaupassa mitään mikä sisältää maitoa, vehnää, kanamunaa jne.
Mutta on tähänkin tottunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?
Kirjoititko kommenttisi ihan tosissasi? Miksi antaisin pois oman rakkaan lapseni? Ja mitä sterilisaatio hyödyttäisi?
Ap
Tämä. Miehen haaveet ja toiveet eivät toteutuneet. Elämä on. Mutta se kyrsii jos toiselta ei saa sympatiaa siihen että näin kävi. Silloin toinen jää ihan yksin pettymyksensä kanssa eikä pääse eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
58
Tulinen luonne. Meidän esikoinen rupesi saamaan 2v iässä todella rajuja raivareita. Sattumalta huomasin että raivarit tuli aina 2 tuntia pähkinöiden syömisen jälkeen. Antihistamiini lyhensi raivoamista huomattavasti. Ja kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta loppui raivarit hetkeksi. Myöhemmin lapsi allergisoitui kanamunalle, vehnälle, tietyille lisäaineille ja mausteille ja ainoat oireet olivat kovat raivarit. Ja ennen kiviryöppyä välillä tehtiin allergiatestit ja testatuilts osin niissä näkyi juuri samat allergiat kuin olin käytöksestä jo huomannut. Ja lääkärin suosituksella pidettiin aina raivoamista aiheuttavat ruoka-aineet pois käytöstä mutta kokeiltiin aina josksu käyttöön (1-2 kertaa vuodessa) ja välillä joku allergia oli parantunut ja saatiin vanhoja sopimattomia taas takaisin käyttöön.
Nyt yläkoululainen sanoo että pähkinöistä ja mintusta tulee outo kurja oli joten välttelee niitä mutta kaikkea muuta voi syödä.
Lisäksi samalla lapsella oli todella tärkeää että söi säännöllisesti ja riittävästi, jos ruokailuväli meni liian pitkäksi kesti tosi kauan ennenkuin lapsi pääsi yli huonosta olosta ja raivoamisesta.
Eli ap voiko tulisuuden taustalla olla ruoka-aine allergiaa ym? Jos niin sopivalla ruokavaliolla voi tulisuus vähentyä merkittävästi.
Meillä mummokin näki lapsen käytöksessä eron ja saattoi vinkata että teidän kannattaisi tarkistaa ruokavalioa kun lapsi taas niin kiukkuinen jne.
Lapsen haastava käytös liittyy usein väsymykseen ja verensokerin laskuun. Eli lapsi illalla ajoissa nukkumaan, saatte omaa aikaa ja herkut minimiin (verensokeri pysyy tasaisena). Lapsi ei saa pompotella käytöksellään aikuisia. Ohjat on vanhemmilla. Haastavaan käytökseen saa toimintaterapiaa. Yksityisen puolen lähetteellä ei taida onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä miettisin myös sen lapsen kannalta. Olen itse omannut haastavan temperamentin ja olin vielä suhteellisen nokkela. Isäni inhosi minua avoimesti ja syytti avio-ongelmista minua.
Hakisin tukiperhettä ja mies ihan omaan terapiaan käsittelemään asiaa.
Tsempit Ap:lle
helpotiko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?
Minun lähipiirissäni syntyi erittäin vaikeasti vammautunut lapsi, joka eli vajaat kolme vuotta. Hän oli äärimmäisen rakas molemmille vanhemmilleen ja menetys oli kauhea vaikka toisaalta helpotus, koska ei ihan niin erityisen lapsen kanssa eläminen ollut elämisen arvoista oikein kenellekään.
Kiitos sinulle sanoistasi. Ja osuit kyllä oikeaanMinulle ei ole helpotusta luvassa, lapsi ns perusterve.. Mutta miestä en voi pakottaa mihinkään terapiaan, kun hän ei halua. Mutta yritän nyt tässä lähipäivinä selvittää itselleni tukea, vertaistukea ja varmaan varaan ajan jonnekin omaan terapiaan, missä saan sitten yksin puhua tästä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei kestänyt kaksosarkea. Nyt parkuu, kun teinit ei halua olla hänen kanssaan juurikaan. Sitä saa, mitä tilaa. Omat lapset jääneet hänelle vieraiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?
Kirjoititko kommenttisi ihan tosissasi? Miksi antaisin pois oman rakkaan lapseni? Ja mitä sterilisaatio hyödyttäisi?
Ap
Millainen ihminen hylkää OMAN lapsensa?
Aloittaja, olen erittäin pahoillani siitä, että lapsen hoito jää kokonaan sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu yksinhuoltajuuteen.
Muista äiti on elämän lotossa vastuunkantaja.
Olisiko lapsen poisanto ja sterilisaatio mahdollisuus?
Kirjoititko kommenttisi ihan tosissasi? Miksi antaisin pois oman rakkaan lapseni? Ja mitä sterilisaatio hyödyttäisi?
Ap
Millainen ihminen hylkää OMAN lapsensa?
Aloittaja, olen erittäin pahoillani siitä, että lapsen hoito jää kokonaan sinulle.
no keskustelusta päätellen LAPSEN ISÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
58
Tulinen luonne. Meidän esikoinen rupesi saamaan 2v iässä todella rajuja raivareita. Sattumalta huomasin että raivarit tuli aina 2 tuntia pähkinöiden syömisen jälkeen. Antihistamiini lyhensi raivoamista huomattavasti. Ja kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta loppui raivarit hetkeksi. Myöhemmin lapsi allergisoitui kanamunalle, vehnälle, tietyille lisäaineille ja mausteille ja ainoat oireet olivat kovat raivarit. Ja ennen kiviryöppyä välillä tehtiin allergiatestit ja testatuilts osin niissä näkyi juuri samat allergiat kuin olin käytöksestä jo huomannut. Ja lääkärin suosituksella pidettiin aina raivoamista aiheuttavat ruoka-aineet pois käytöstä mutta kokeiltiin aina josksu käyttöön (1-2 kertaa vuodessa) ja välillä joku allergia oli parantunut ja saatiin vanhoja sopimattomia taas takaisin käyttöön.
Nyt yläkoululainen sanoo että pähkinöistä ja mintusta tulee outo kurja oli joten välttelee niitä mutta kaikkea muuta voi syödä.
Lisäksi samalla lapsella oli todella tärkeää että söi säännöllisesti ja riittävästi, jos ruokailuväli meni liian pitkäksi kesti tosi kauan ennenkuin lapsi pääsi yli huonosta olosta ja raivoamisesta.
Eli ap voiko tulisuuden taustalla olla ruoka-aine allergiaa ym? Jos niin sopivalla ruokavaliolla voi tulisuus vähentyä merkittävästi.
Meillä mummokin näki lapsen käytöksessä eron ja saattoi vinkata että teidän kannattaisi tarkistaa ruokavalioa kun lapsi taas niin kiukkuinen jne.
Lapsen haastava käytös liittyy usein väsymykseen ja verensokerin laskuun. Eli lapsi illalla ajoissa nukkumaan, saatte omaa aikaa ja herkut minimiin (verensokeri pysyy tasaisena). Lapsi ei saa pompotella käytöksellään aikuisia. Ohjat on vanhemmilla. Haastavaan käytökseen saa toimintaterapiaa. Yksityisen puolen lähetteellä ei taida onnistua.
Kun itku alkaa annat sokeroidun pillimehun kouraan.
Toista tarvittaessa.
Toiseen käteen kännykkä ,jossa hassuja piirrettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
58
Mitä jos joskus rauhallisena hetkenä kysyisit mieheltä mikä on yksittäinen asia joka häiritsee kaikista eniten tilanteessa. Sitten miettisitte yhdessä mitä asialle voi tehdä.
Näin me tehtiin kun mies oli yhdessä vaiheessa ihan väsähtänyt.
Miestä häiritsi eniten lasten keskinäiset nahinat ja kitinät. Kehitettiin yhdessä peli jota kaikki perheen lapset pelasi yhdessä ( yksinkertaiset säännöt päivään, yksi varoitus per lapsi säännön rikkomisesata ja jos ei korjannut toimintaansa niin rangaistus). Pelissä taisi olla 7 askelmaa ja lehmä magneetti. Jos lapset noudattivat yksinkertaisia sääntöjä niin lehmä nousi aina illalla askelman ja jos mokattiin niin lehmä jäi paikalleen, jos mokattiin vielä toisen kerran niin lehmä laski askelman). Palkinnoksi valittiin asia jota lapset halusivat hirveän paljon. Esikoinen epäili etteivät saisi koskana palkintoa. Olisikohan mennyt 10 päivää niin saivat palkintonsa. Sitten pelattin peli uudestaan ja käytös oli parantunut joten saivat palkinnon nopeammin. Ja sitten ei tarvitti enää peliä koska käytös oli jo huomattavasti rauhallisempaa.
Eli koettakaa löytää se asia mikä häiritsee eniten ja ratkaisu siihen. Jos miestä häiritsee vaikka melu niin voiko meluisimmat lelut laittaa varastoon ja antaa vain joskus käyttöön. Tai olisiko helpompaa jos miehellä välillä kuulokkeet päässä kotona. Tai mahdollisuus olla hetki hiljaisessa makkarissa töistä tultuaan kokoamassa voimia jne.
Pääpaino siis ongelman ratkomisella tai ainakin lieventämisellä.
Miehesi on selkärangaton vellihousu.
Kyllä, lapsen kanssa voi olla todella rankkaa. Mutta kun lapsi päätetään ottaaa vastaan, niin silloin hänestä kannetaan vastuu ja kestetään se mitä vastaan tulee.
Ilmeisesti miehelle on ihan ok paeta paikalta ja jättää kaikki kuorma yksin sinulle sen sijaan että haluaisi helpottaa sinun elämääsi hoitamalla oman osuutensa. Se ei miestä kiinnosta, että sinulla tulee olemaan yh:na vielä nykyistäkin rankempaa, kunhan vaan itse pääsee viettämään helppoa elämää.
Et tee mitään tuommoisella itsekkäällä kuhnurilla joka ei nytkään hoida lasta, valittaa vaan.
Hei ap, meillä kävi samoin. Ei suoranaisesti ehdottanut eroa vauva-aikana, mutta ilmensi pettymystään monin tavoin, pakeni töihin (ja eteni urallaan), alkoi käyttäytymään torjuvasti minua kohtaan. Parisuhdeterapialla saimme arjen jotenkin toimimaan, toinenkin lapsi syntyi ("terve") ja arki rullasi jotenkuten, paikoin tosi hyvin. Kun esikoinen sitten lopulta sai diagnoosin, mies otti samaan aikaan eron. Ei kuulemma liittynyt lapseen, vaan että rakkautemme oli loppunut. Syytti myös siitä, että olin pakottanut hänet luopumaan entisen elämän jutuista. Erityislapsen vanhemmuus nyt vaan sitoo.
Nyt erilaisissa vertaistukiryhmissä olen oppinut, että erityislasten vanhempien eroriski on huomattavasti korkeampi kuin muiden vanhempien, ja että lähtijänä usein mies.
Jos miehesi suostuu terapiaan, niin pari- kuin yksilöterapiaan, ehkä hakeutuu myös vertaistukiryhmiin, voi ymmärrys kasvaa ja löytyä tapoja käsitellä pettymystä. Muussa tapauksessa luultavasti katkeroituu sinulle ja syyttää lopulta sinua, ja etsii ulospääsyn lopettamalla parisuhteen.
Oman lapsen diagnoosit: adhd, asperger, allergiat ja refluksi. Monta vuotta laitettiin nämä vain tuon temperamentin piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, meillä kävi samoin. Ei suoranaisesti ehdottanut eroa vauva-aikana, mutta ilmensi pettymystään monin tavoin, pakeni töihin (ja eteni urallaan), alkoi käyttäytymään torjuvasti minua kohtaan. Parisuhdeterapialla saimme arjen jotenkin toimimaan, toinenkin lapsi syntyi ("terve") ja arki rullasi jotenkuten, paikoin tosi hyvin. Kun esikoinen sitten lopulta sai diagnoosin, mies otti samaan aikaan eron. Ei kuulemma liittynyt lapseen, vaan että rakkautemme oli loppunut. Syytti myös siitä, että olin pakottanut hänet luopumaan entisen elämän jutuista. Erityislapsen vanhemmuus nyt vaan sitoo.
Nyt erilaisissa vertaistukiryhmissä olen oppinut, että erityislasten vanhempien eroriski on huomattavasti korkeampi kuin muiden vanhempien, ja että lähtijänä usein mies.
Jos miehesi suostuu terapiaan, niin pari- kuin yksilöterapiaan, ehkä hakeutuu myös vertaistukiryhmiin, voi ymmärrys kasvaa ja löytyä tapoja käsitellä pettymystä. Muussa tapauksessa luultavasti katkeroituu sinulle ja syyttää lopulta sinua, ja etsii ulospääsyn lopettamalla parisuhteen.
Oman lapsen diagnoosit: adhd, asperger, allergiat ja refluksi. Monta vuotta laitettiin nämä vain tuon temperamentin piikkiin.
Hei anteeksi ap:lle ketjuun tunkeminen, mutta voitko kertoa tarkemmin milloin huolestuitte, kuinka helposti pääsitte tutkimuksiin ja missä iässä diagnoosit? Onko antaa mitään vinkkejä alle kouluikäisen kanssa? Kovin tunnistettavasti en halua kertoa, mutta epäilemme itse jotain autismin kirjoon kuuluvaa omalla alle kouluikäiselle tytöllämme. Asperger varsinkin on mielessä, mutta käsittääkseni suurin osa näistä diagnosoidaan vasta kouluiässä. Toki itse diagnoosilla ei ole meille maailmaa kaatacaa merkitystä, mutta ihan tukea olisi hyvä saada ja meitä vanhempia helpottaisi luonnollisesti kaikki tieto mitä voimme vain saada jotta arki helpottuisi.
Siihen yhdyn, että on todella kuluttavaa parisuhteeseelle, ja haluaisimme mahdollisimman paljon tukea nimenomaan nyt näinä kriittisiä vuosina, jolloin lapsikin hyötyisi tuesta runsaasti ja meidän vanhempien eroriski on kieltämättä selvästi korkeampi kuin jonkun muun saman ikäisen lapsen vanhemmill.
hei ikävä tilanne ja voimia..itse olin se joka lähdin ja ymmärrän sen kyllä vaikka todella vittumainen tilanne...se kun herää joka aamu että vaan vihaa elämää oli se että jätin lapseni ja äidin...en vaan saanut mistään iloa kun lapsi haastava...edelleen morkkis asiasta mutta nyt oon onnellinen ja sain elämäni takas
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa tehdä lapsia vain jos todella haluaa ja silloinkin vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa, jos kakka osuu tuulettimeen. Toisiin ei valitettavasti ole luottamista. Kyllä sä pärjäät. Itse asiassa paremmin ilman jatkuvia pettymyksiä.
Erityisen aikuisen äiti
YLLÄTYS???? Ei minulle
Miehissä on paljon näitä jotka eivät jää, kun on sairas/haastava lapsi tai vaimo sairastuu. Olen samaa mieltä, ei kannata luottaa miehiin ja kannattaa miettiä, että onko valmis selviämään yksin.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on haastava ja ehkä sinun elämäsi pyörii liikaa lapsen ympärillä. Mies on antanut itselleen luvan katsella jo toisaalle ja varmasti on joku valmiina, kun eron ottaa esiin.