Lue keskustelun säännöt.
Elintason lasku avioeron jälkeen ollut JÄRKYTYS!!
09.11.2019 |
Jälleen heti aamusta ahdistaa asia, joten pakko yrittää avautua. Toivottavasti joku samassa tilanteessa ollut osaisi kommentoida ja/tai auttaa.
Eli asiani lyhyesti on seuraava: erosin vuosi takaperin muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Lapset (2) kohta yläkouluiässä. Itse olen keskipalkkainen (opettaja) ja ex-mies IT-alalla. Eli tulo- ja varallisuuserot muutenkin meillä olivat suuret. Jo naimisiin mennessä oli selvää, että teemme avioehdon.
En koskaan olisi arvannut, millainen vaikutus elintasoon avioerolla on ja nyt tämän asian hyväksyminen ottaa todella koville. Tuntuu kuin olisin tippunut kokonaan yhden sosiaaliluokan alaspäin. Ja faktisesti varmaan olenkin. Iso paritaloasunto Pohjois-Helsingissä vaihtui kerrostalokolmioon Itä-Helsingissä ja silti asumiskustannukset ovat aiempaa suuremmat. Rahaa kaikkeen kivaan on todella paljon vähemmän ja koko ajan saa olla laskemassa. Selvää on se, että matkat, joita perheenä teimme on osaltani historiaa. Hyvää on toki se, että ex-mies on varakas ja haluaa lapsille tarjota entisenlaisen elintason, mutta itselle tilanne tekee kyllä kipeää. Huomaan jopa häpeäväni tilannettani ja masentaa kyllä todella paljon. Sekin hävettää, että tällä tiedolla en kyllä varmasti olisi eronnut, vaikka suhde ei kovin kummoinen ollutkaan enää viime vuosina.
Miten muut olette selvinneet vastaavassa tilanteessa? Varmasti kuitenkin meitä on paljon erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset on aivan tolkuttomat.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Daa kaikki maksetaan ukdin vs kaikki maksetaan puoliksi tai tulojen suhteessa. No, miksi on vähemmän rahaa pakollisten jälkeen?
Nelikymppiseksi mennessä olisin maksanut kaikki pakolliset yksin mennen tullen ja nyt olisi varaa tehdä 25h viikkoa, eikä olisi mitään "pakkomenoja" niin taloudellisesti kuin ajallisesti.
Mutta kun erehtyi kimppaan ahneen keskiluokka+ elämästä haaveilleen naisen kanssa, niin meneekin aika pitkälle ennen kuin tuo on mahdollista. Onneksi olen oppinut sanomaan "voidaan lähteä jos joku maksaa" (lomareissun yms...). Kummasti reissut ovat vähentyneet tai jos lähteneet (minä en välttämättä mukana) niin puitteet ovat olleet hyvinkin vaatimattomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Tässä taitaa olla naisettoman ja perheettömän surkimuksen naisvihafantasia. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Oma taloudellinen mukavuus, kuten sanoin jo kuuden vuoden kuluttua alkaa olla yksi ja sama, nyt jos eroan niin en voi minäkään pitää tätä kämppää josta itse olen tehnyt merkittävän osan (40%) ja maksanut leijonanosan (80%). Tai pystyisin, mutta ns löysää rahaa ei pahemmin jäisi ja inhoan tikistelyä.
Toisaalta, jos olisin älynnyt pysyä ikisinkkuja, todnäk asuisin mukavaa (velatonta) rivarielämää hyvällä alueella. Tai jopa yksin omakotitaloa, tuosta vähän matkan päästä yksi nelikymppinen kisinkkumies osti muutama vuosi sitten eroperheeltä omakotitalon - ai stana että olen kateellinen, löytyy pelit ja vermeet, naista on piisannut (vaihtuu näemmä 6-8 viikon välein) ja muutenkin äijä yleinen rouvasväen paheksunnan kohde kun villitsee meikäläisen kaltaisia höynäytettyjä haaveilemaan (uusio) poikamieselämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Tässä taitaa olla naisettoman ja perheettömän surkimuksen naisvihafantasia. Ei sen kummempaa.
Juu, sama minullekin tuli mieleeni. Tai sitten tämä on jonkun persaukisen miehen toive, että seuraavien 7 vuoden aikana rikastuu niin, että saa kostettua vaimolle heittämällä tämän pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Oma taloudellinen mukavuus, kuten sanoin jo kuuden vuoden kuluttua alkaa olla yksi ja sama, nyt jos eroan niin en voi minäkään pitää tätä kämppää josta itse olen tehnyt merkittävän osan (40%) ja maksanut leijonanosan (80%). Tai pystyisin, mutta ns löysää rahaa ei pahemmin jäisi ja inhoan tikistelyä.
Toisaalta, jos olisin älynnyt pysyä ikisinkkuja, todnäk asuisin mukavaa (velatonta) rivarielämää hyvällä alueella. Tai jopa yksin omakotitaloa, tuosta vähän matkan päästä yksi nelikymppinen kisinkkumies osti muutama vuosi sitten eroperheeltä omakotitalon - ai stana että olen kateellinen, löytyy pelit ja vermeet, naista on piisannut (vaihtuu näemmä 6-8 viikon välein) ja muutenkin äijä yleinen rouvasväen paheksunnan kohde kun villitsee meikäläisen kaltaisia höynäytettyjä haaveilemaan (uusio) poikamieselämästä.
Hah. Eli sinäkin olet riippuvainen vaimostasi taloudellisesti, mutta jostain syystä hän on tässä kuviossa se rahanahne pahis, jota sinä muka elätät. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ymmärsinkö oikein? Sinä tienaat nyt reippaasti ja maksat omaa taloa ja myös vaimon elämisestä. Kuuden vuoden päästä pystyt ostamaan vaimon ulos. Kuitenkaan sinulla ei ole varaa maksaa vaimoa ulos nyt, koska et halua elää niukkuudessa ja hänen tulonsa hyödyttävät sinunkin elintasoasi. Silti jotenkin mystisesti sinulla on varaa elättää se vaimo ja hän jopa loisii sinun rahoillasi ja säästöönkin jää niin paljon, että pystyt maksamaan vaimon ulos kuuden vuoden kuluttua. Jännää matematiikkaa. Minusta nämä eivät nyt kaikki mahdu ihan samaan yhtälöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Oma taloudellinen mukavuus, kuten sanoin jo kuuden vuoden kuluttua alkaa olla yksi ja sama, nyt jos eroan niin en voi minäkään pitää tätä kämppää josta itse olen tehnyt merkittävän osan (40%) ja maksanut leijonanosan (80%). Tai pystyisin, mutta ns löysää rahaa ei pahemmin jäisi ja inhoan tikistelyä.
Toisaalta, jos olisin älynnyt pysyä ikisinkkuja, todnäk asuisin mukavaa (velatonta) rivarielämää hyvällä alueella. Tai jopa yksin omakotitaloa, tuosta vähän matkan päästä yksi nelikymppinen kisinkkumies osti muutama vuosi sitten eroperheeltä omakotitalon - ai stana että olen kateellinen, löytyy pelit ja vermeet, naista on piisannut (vaihtuu näemmä 6-8 viikon välein) ja muutenkin äijä yleinen rouvasväen paheksunnan kohde kun villitsee meikäläisen kaltaisia höynäytettyjä haaveilemaan (uusio) poikamieselämästä.
Hah. Eli sinäkin olet riippuvainen vaimostasi taloudellisesti, mutta jostain syystä hän on tässä kuviossa se rahanahne pahis, jota sinä muka elätät. :D
1) Nyt eroamalla voisin ostaa mennen tullen rivarineliön, käteisellä (typerää, korkojen ollessa näin alhaalla) . En vaan halua sellaista asuntoa vaan juuri tämän, ihan siksikin että saisi rouvalle annettua vähän veetuilua takaisin (ei kuitenkaan suurin syy) . Hän sen sijaan joutuisi tyytymään vaatimattomampaan...
2) tämän nykyisen kämpän maksetuista lainoista+kustannuksista menee piikkiini 80%. Kuten autojen ostot 100% ja ylläpito myöskin, bensat hän ostaa omaansa sentäs. Vaikka siitäkin on yrittänyt viime aikoina luistella.
Joten kukahan tässä tosiaan on se joka elättää ja kuka on se jonka elintaso riippuu toisesta? Kuuden vuoden kuluttua vaaka on niin selkeästi minun puolellani että "aivan sama". Siihen kolme vuotta päälle, jos enää jaksan, siksi että nuorempi saa kohtuulliset lähtökohdat omalle polulleen.
Suunnitelmallisuutta, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Oma taloudellinen mukavuus, kuten sanoin jo kuuden vuoden kuluttua alkaa olla yksi ja sama, nyt jos eroan niin en voi minäkään pitää tätä kämppää josta itse olen tehnyt merkittävän osan (40%) ja maksanut leijonanosan (80%). Tai pystyisin, mutta ns löysää rahaa ei pahemmin jäisi ja inhoan tikistelyä.
Toisaalta, jos olisin älynnyt pysyä ikisinkkuja, todnäk asuisin mukavaa (velatonta) rivarielämää hyvällä alueella. Tai jopa yksin omakotitaloa, tuosta vähän matkan päästä yksi nelikymppinen kisinkkumies osti muutama vuosi sitten eroperheeltä omakotitalon - ai stana että olen kateellinen, löytyy pelit ja vermeet, naista on piisannut (vaihtuu näemmä 6-8 viikon välein) ja muutenkin äijä yleinen rouvasväen paheksunnan kohde kun villitsee meikäläisen kaltaisia höynäytettyjä haaveilemaan (uusio) poikamieselämästä.
Hah. Eli sinäkin olet riippuvainen vaimostasi taloudellisesti, mutta jostain syystä hän on tässä kuviossa se rahanahne pahis, jota sinä muka elätät. :D
1) Nyt eroamalla voisin ostaa mennen tullen rivarineliön, käteisellä (typerää, korkojen ollessa näin alhaalla) . En vaan halua sellaista asuntoa vaan juuri tämän, ihan siksikin että saisi rouvalle annettua vähän veetuilua takaisin (ei kuitenkaan suurin syy) . Hän sen sijaan joutuisi tyytymään vaatimattomampaan...
2) tämän nykyisen kämpän maksetuista lainoista+kustannuksista menee piikkiini 80%. Kuten autojen ostot 100% ja ylläpito myöskin, bensat hän ostaa omaansa sentäs. Vaikka siitäkin on yrittänyt viime aikoina luistella.
Joten kukahan tässä tosiaan on se joka elättää ja kuka on se jonka elintaso riippuu toisesta? Kuuden vuoden kuluttua vaaka on niin selkeästi minun puolellani että "aivan sama". Siihen kolme vuotta päälle, jos enää jaksan, siksi että nuorempi saa kohtuulliset lähtökohdat omalle polulleen.
Suunnitelmallisuutta, ei sen kummempaa.
1) ei tuo ole mitään veetuilua, sinä itse haluat siinä asua ja vaimosi sen mahdollistaa --> sinä loisit ja hyödyt, mutta samalla hyötyy myös vaimosi. Se, että hän joutuISI tyytymään vähempään, ei ole mikään kosto tai veetuilu, vaan pelkkää omaa fantasiointia, ellet sitä toteuta.
2) jos sinä maksat suhteessa koko ajan enemmän sitä lainaa, maksaa sinulle joka kuukausi ja vuosi lisää ja kostosi jää pienemmäksi
Juurihan tuossa yrität selittää, että sinä selkeästi elätät. Miksi ihmeessä odotat vaa'an kallistumista kuusi vuotta? Koska haluat itsekin asua siinä talossa ja hyödyt vaimosi tuloista. Loisit ihan yhtä lailla, koska ilman häntä sinulla ei olisi varaa tuohon elintasoon. Ja puhut nyt vähän ristiin tuossa, kun sanoit haaveilevasi niistä rivareista, joihin sinulla on varaa, mutta silti et halua nykyisestä muuttaa mihinkään rivariin, koska haluat asua juuri siinä.
Millä sinä siis ajattelit ostaa sen rouvan ulos kuuden vuoden päästä, jos nytkin raha on niin tiukilla, ettet yksin siinä pärjäisi? Ei sinulla säästöjä ainakaan taida olla, kun mieluummin katselet sen naisen naamaa kuin ostat hänet ulos heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap se exä eli it-mies ja fantasioit päässäsi, että vaimo katuu ero laiskasta sohvasankarista :D
Ei se nyt kovin laiska voinut olla jos elätti tuloillaan palstapunkeron haavemaailmaa
Raha on kyllä varsin hyvä syy jatkaa sellaisia kylmenneitä ihmissuhteita. Tietenkin jos ei ole fyysistä väkivaltaa eikä tarvitse laskea elintasoaan tieten tahtoen ja säästyy lasten mielenterveyskin. Voihan sitä sitten jakaa kun lapset ovat täysikäisiä. Eihän raha ketään onnelliseksi tee, mutta kovasti se arkea helpottaa.
Miksi et varautunut elintason laskuun jo ennen avioliittoa ja lastenhankintaa? Jokaisen naisen perussääntö on, että naimisiin ei pidä mennä eikä lapsia hankkia, jos et pysty elättämään itseäsi (ja lapsiasi) ilman miehen apua. Mies voi kuolla onnettomuudessa, kuolla syöpään, lähteä toisen naisen perään, kyllästyä lapsiperhe-elämään ihan ylipäätään.
Lista eroon johtavista syistä on pitkä. Jos kuvittelet, että ei se ero sinun kohdallesi satu niin pelaat venäläistä rulettia omalla (ja lastesi) elämällä. Kaikki avioliitot päättyvät lopulta eroon: joko avioeroon tai siihen lopulliseen "kunnes kuolema meidät erottaa" -skenaarioon.
Hämmästyn joka kerta, kun joku valittaa avioeron seurauksia ja elintason romahdusta. Olisi kannattanut pysyä sinkkuna ja kasvattaa omaa elintasoa, niin että se pysyy vakaana. Kumppaneita tulee ja menee, joten heidän varaansa ei voi tulevaisuutta suunnitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nolo. Kyllä naisen pitää tulla toimeen omillaan ja ällöttää lukea miten täällä kehuskellaan miehen isoilla tuloilla. Sitten kun tulee ero niin itketään kun rahat ei riitä. Kannattaisiko rakentaa se oma elämä niin että ei tipu korkealta kun koko elämä on toisen ihmisen varassa. Kai olette vielä näitä jotka töissäkin kehuu miten tuli taas ostettua jotain kallista? Tietenkin unohdetaan mainita että miehen isot tulot mahdollisti senkin.
Juuri näin. Jotkut täällä paljastaa rehellisesti olevansa miehen kanssa rahasta ja statuksen vuoksi. Pointsit rehellisyydestä kyllä tässä. Luulenpa näitä olevan aika paljonkin, jos vain rehellisesti asia myönnettäisiin.
No minun kohdallani ei ollut kyse statuksesta, vaan siitä että halusin lasteni isän kykenevän tarjoamaan perheelleen tietyn elintason. Voisin itse olla suhteessa pienempituloisen kanssa kyllä, mutta lapsia en haluaisi sellaisen kanssa hankkia.
163
Miksi se olisi isän vastuulla tarjota tietty elintaso? Etkö itse koe siitä mitään vastuuta?
Halusin ison perheen eikä pelkillä 4000 € kuukausituloilla elätetä mukavasti kovin montaa lasta. Sen sijaan minun ja puolison yhteenlasketuilla 19 000€/kk elätetään oikein mukavasti neljä lasta ja ylikin jää. En sanonut, että se on pelkästään isän vastuulla, vaan että se on myös isän vastuulla. Yksin en siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nolo. Kyllä naisen pitää tulla toimeen omillaan ja ällöttää lukea miten täällä kehuskellaan miehen isoilla tuloilla. Sitten kun tulee ero niin itketään kun rahat ei riitä. Kannattaisiko rakentaa se oma elämä niin että ei tipu korkealta kun koko elämä on toisen ihmisen varassa. Kai olette vielä näitä jotka töissäkin kehuu miten tuli taas ostettua jotain kallista? Tietenkin unohdetaan mainita että miehen isot tulot mahdollisti senkin.
Juuri näin. Jotkut täällä paljastaa rehellisesti olevansa miehen kanssa rahasta ja statuksen vuoksi. Pointsit rehellisyydestä kyllä tässä. Luulenpa näitä olevan aika paljonkin, jos vain rehellisesti asia myönnettäisiin.
No minun kohdallani ei ollut kyse statuksesta, vaan siitä että halusin lasteni isän kykenevän tarjoamaan perheelleen tietyn elintason. Voisin itse olla suhteessa pienempituloisen kanssa kyllä, mutta lapsia en haluaisi sellaisen kanssa hankkia.
163
Miksi se olisi isän vastuulla tarjota tietty elintaso? Etkö itse koe siitä mitään vastuuta?
Halusin ison perheen eikä pelkillä 4000 € kuukausituloilla elätetä mukavasti kovin montaa lasta. Sen sijaan minun ja puolison yhteenlasketuilla 19 000€/kk elätetään oikein mukavasti neljä lasta ja ylikin jää. En sanonut, että se on pelkästään isän vastuulla, vaan että se on myös isän vastuulla. Yksin en siihen pysty.
Niin, halusit ison perheen. Miksi koet, että sinun pitää sellainen saada jonkun toisen kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nolo. Kyllä naisen pitää tulla toimeen omillaan ja ällöttää lukea miten täällä kehuskellaan miehen isoilla tuloilla. Sitten kun tulee ero niin itketään kun rahat ei riitä. Kannattaisiko rakentaa se oma elämä niin että ei tipu korkealta kun koko elämä on toisen ihmisen varassa. Kai olette vielä näitä jotka töissäkin kehuu miten tuli taas ostettua jotain kallista? Tietenkin unohdetaan mainita että miehen isot tulot mahdollisti senkin.
Juuri näin. Jotkut täällä paljastaa rehellisesti olevansa miehen kanssa rahasta ja statuksen vuoksi. Pointsit rehellisyydestä kyllä tässä. Luulenpa näitä olevan aika paljonkin, jos vain rehellisesti asia myönnettäisiin.
No minun kohdallani ei ollut kyse statuksesta, vaan siitä että halusin lasteni isän kykenevän tarjoamaan perheelleen tietyn elintason. Voisin itse olla suhteessa pienempituloisen kanssa kyllä, mutta lapsia en haluaisi sellaisen kanssa hankkia.
163
Miksi se olisi isän vastuulla tarjota tietty elintaso? Etkö itse koe siitä mitään vastuuta?
Halusin ison perheen eikä pelkillä 4000 € kuukausituloilla elätetä mukavasti kovin montaa lasta. Sen sijaan minun ja puolison yhteenlasketuilla 19 000€/kk elätetään oikein mukavasti neljä lasta ja ylikin jää. En sanonut, että se on pelkästään isän vastuulla, vaan että se on myös isän vastuulla. Yksin en siihen pysty.
Niin, halusit ison perheen. Miksi koet, että sinun pitää sellainen saada jonkun toisen kustannuksella?
En ole sanonut, että minun pitää saada kenenkään kustannuksella yhtään mitään. Sanoin, että halusin ison perheen. Olen onnellinen siitä, että minulla on puoliso, joka halusi ja haluaa täysin vapaaehtoisesti mahdollistaa sen ja joka arvostaa perhettään. Meille raha ei ole koskaan ollut ongelma.
No aika vaikea asennoitua ap:n "ongelmaan" kun kyse ei edes ole mistään oikeasta ongelmasta. Exä kuitenkin edelleen kustantaa lapsille kaikkea kivaa ja ap:lla on hyvä työpaikka ja asuntokin on järjestynyt. En pidä minään ongelmana, että ei ole varaa lomailla ulkomailla.