Lue keskustelun säännöt.
Elintason lasku avioeron jälkeen ollut JÄRKYTYS!!
09.11.2019 |
Jälleen heti aamusta ahdistaa asia, joten pakko yrittää avautua. Toivottavasti joku samassa tilanteessa ollut osaisi kommentoida ja/tai auttaa.
Eli asiani lyhyesti on seuraava: erosin vuosi takaperin muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Lapset (2) kohta yläkouluiässä. Itse olen keskipalkkainen (opettaja) ja ex-mies IT-alalla. Eli tulo- ja varallisuuserot muutenkin meillä olivat suuret. Jo naimisiin mennessä oli selvää, että teemme avioehdon.
En koskaan olisi arvannut, millainen vaikutus elintasoon avioerolla on ja nyt tämän asian hyväksyminen ottaa todella koville. Tuntuu kuin olisin tippunut kokonaan yhden sosiaaliluokan alaspäin. Ja faktisesti varmaan olenkin. Iso paritaloasunto Pohjois-Helsingissä vaihtui kerrostalokolmioon Itä-Helsingissä ja silti asumiskustannukset ovat aiempaa suuremmat. Rahaa kaikkeen kivaan on todella paljon vähemmän ja koko ajan saa olla laskemassa. Selvää on se, että matkat, joita perheenä teimme on osaltani historiaa. Hyvää on toki se, että ex-mies on varakas ja haluaa lapsille tarjota entisenlaisen elintason, mutta itselle tilanne tekee kyllä kipeää. Huomaan jopa häpeäväni tilannettani ja masentaa kyllä todella paljon. Sekin hävettää, että tällä tiedolla en kyllä varmasti olisi eronnut, vaikka suhde ei kovin kummoinen ollutkaan enää viime vuosina.
Miten muut olette selvinneet vastaavassa tilanteessa? Varmasti kuitenkin meitä on paljon erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset on aivan tolkuttomat.
Kommentit (331)
Minulla aleni sekä elin- että elämäntaso yllättävän eron jälkeen. Muutama vuosi sitten tapahtui, enkä vielä ole todellakaan tottunut. Kolmiosta yksilön eikä nyt ole tilaa pyytää ystäviä käymään, kun ei mahdu kunnon ruokapöytää kämppään jne. On tässä totuttelemista ja yllätyksestä toipumista.
T. N37 Helsinki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla aleni sekä elin- että elämäntaso yllättävän eron jälkeen. Muutama vuosi sitten tapahtui, enkä vielä ole todellakaan tottunut. Kolmiosta yksilön eikä nyt ole tilaa pyytää ystäviä käymään, kun ei mahdu kunnon ruokapöytää kämppään jne. On tässä totuttelemista ja yllätyksestä toipumista.
T. N37 Helsinki
Siis kolmiosta YKSIÖÖN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.
Oletko sinä se äitihullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.Oletko sinä se äitihullu?
Kuuluvatko lapsesi isvanhemmat hienostoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla aleni sekä elin- että elämäntaso yllättävän eron jälkeen. Muutama vuosi sitten tapahtui, enkä vielä ole todellakaan tottunut. Kolmiosta yksilön eikä nyt ole tilaa pyytää ystäviä käymään, kun ei mahdu kunnon ruokapöytää kämppään jne. On tässä totuttelemista ja yllätyksestä toipumista.
T. N37 Helsinki
Oletko jo soittanut miehellesi ja vakuuttanut ikuista rakkautta.?
Ehkä se huolii takaisin?
Pyydä auttamaan telkkarin asennuksessa ja ota vastaan pelkissä pikkareissa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.Oletko sinä se äitihullu?
Kuuluvatko lapsesi isvanhemmat hienostoon?
Kyllä isovanhemmat ovat huomattavan varakkaasta ja hienosta suvusta ja haluavat varmistaa lastenlastensa elintason ja tulevaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.Oletko sinä se äitihullu?
Kuuluvatko lapsesi isvanhemmat hienostoon?
Kyllä isovanhemmat ovat huomattavan varakkaasta ja hienosta suvusta ja haluavat varmistaa lastenlastensa elintason ja tulevaisuuden.
Miten tutustuit lastesi isään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.Oletko sinä se äitihullu?
Kuuluvatko lapsesi isvanhemmat hienostoon?
Kyllä isovanhemmat ovat huomattavan varakkaasta ja hienosta suvusta ja haluavat varmistaa lastenlastensa elintason ja tulevaisuuden.
Miten tutustuit lastesi isään?
Lasten isä tykkääsi biksukuvistani instassa ja rakastui.
En ollut aluksi kiinnostunut..oli lyhyt ja läski..mutta
3 chanel laukun ja dubainmatkan jälkeen sanoin kyllä rakkaani huvipurrella:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.Oletko sinä se äitihullu?
Kuuluvatko lapsesi isvanhemmat hienostoon?
Kyllä isovanhemmat ovat huomattavan varakkaasta ja hienosta suvusta ja haluavat varmistaa lastenlastensa elintason ja tulevaisuuden.
Olen siis duunariperheen ainoa lapsi. Sisarukset kävivät ammattikoulun ja ovat hoitaja ja kokki. Itse opiskelin perushoito alaa ja olen aina ollut hyvissä töissä (kiitos duunaritaustan, arvostan työtä!). Kuitenkaan en pysty jakamaan onnistumisiani lasteni isovanhempieni kanssa. He eivät joko ymmärrä asioitani, tai heille ne ovat merkityksettömiä.
Esim. He eivät arvosta työtäni. Olen hyvässä tehtävässä yksityisellä sektorilla, mutta työni on kuulemma ”pyllynpyyhkimistä” ja voin olla töistä koska vain pois, koska en kuitenkaan tee mitään hyödyllistä. työpäivät ovat laiskottelua varten ja lasteni laskettelulomat ovat paljon tärkeämpiä, niitä kun ei voi muutella kuin kysymällä pomolta! Arvatenkin minun työni joustaa, mutta koulu ei.
Perheessämme on muuten hyvät välit, mutta harmittaa, ettei työtäni arvosteta. He itse kuitenkin kannustivat minua lapsen tekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on miehillekin pakollista luetttavaa, ja kertoo tylysti mikä tavallisessa töissäkäyvässä perusmiehessä oikeasti kiinnostaa.
Kuten mestari 121212 on sanonut, pariutumisen on aina hyödytettävä naista sosioekonomisessa mielessä. Ellei hyödytä, nainen ei pariudu.
Aviovaimoakin kannattaa miettiä että mikä oikeasti pitää liittoa kasassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Niin, kyllähän se varmasti harmittaa ja asioita pitää ajatella uudestaan. Silti jotenkin häiritsee, kun jotkut (et välttämättä sinä) tuntuvat ajattelevan tämän jonain kohtuuttomana rangaistuksena erosta, kun oikeasti kyse on vain siitä, että aiempi elintaso oli todellisuutta parempi ja nyt vain palattiin siihen normitasolle. Ei siis osata olla kiitollisia ja tajuta, että monta vuotta sai nauttia elämästä jota ei itse ole ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Niin, kyllähän se varmasti harmittaa ja asioita pitää ajatella uudestaan. Silti jotenkin häiritsee, kun jotkut (et välttämättä sinä) tuntuvat ajattelevan tämän jonain kohtuuttomana rangaistuksena erosta, kun oikeasti kyse on vain siitä, että aiempi elintaso oli todellisuutta parempi ja nyt vain palattiin siihen normitasolle. Ei siis osata olla kiitollisia ja tajuta, että monta vuotta sai nauttia elämästä jota ei itse ole ansainnut.
Minä voitin erossa, lapset (onneksi), talo, tavarat, auto ja mökki jäi minulle, appivanhemmat maksoivat lainat pois, olin siis ykskaks yllättäen velaton isossa omakotitalossa lasteni kanssa asuva vapaa nuorehko nainen. Palkkani riitti mainiosti arkeen, varsinkin kun isovanhemmat ostivat polkupyörät, mopot, jne., ja antoivat runsaasti taskurahaa lapsille.
Pitää osta järjestää asiat.
Toisen siivellä on kiva loisia. Joskus sen tajuaa vasta kun sen menettää, eikä saa kuin puolet toisen omaisuudesta, lapset ja elatustuet. Muuten joutuu elämään ihan omillaan. On se vaan kauheaa.
Oikeasti tällä palstalla kyllä huomaan joidenkin miesten aika ikävän suhtautumisen naisiin. Tosin tämä ei ole yllätys ja huomaa sitä samaa ajattelua milloin missäkin paikassa. Eilenkin yksi oli sitä mieltä, että en saisi käydä yhdessä paikassa kun olen kerran nainen ja ihmetteli sitä. Silloin oikeasti tuntuu, että olisi parempi olla mies niin ei kukaan kysyisi mitään ja ihmettelisi turhaan.
Sama! Voimia tarvitaan. Eron jälkeen jouduin asumaan vuokralle, jouduin jättämään hienon omakotitalon kauniilla pihalla. Matkat saa unohtaa, uusia vaatteita tai illallisia ei enää ole. Nuoret haluavat uusia kalliita juttuja ja aina kerron ettei ole varaa. Ruokailu onnistuu kolmelle hyvin ja saan laskut maksettua. Juhlaa on katsella yhteinen leffa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tällä palstalla kyllä huomaan joidenkin miesten aika ikävän suhtautumisen naisiin. Tosin tämä ei ole yllätys ja huomaa sitä samaa ajattelua milloin missäkin paikassa. Eilenkin yksi oli sitä mieltä, että en saisi käydä yhdessä paikassa kun olen kerran nainen ja ihmetteli sitä. Silloin oikeasti tuntuu, että olisi parempi olla mies niin ei kukaan kysyisi mitään ja ihmettelisi turhaan.
Niin.
Kieltämättä miehenä en tunne hirveästi empatiaa naista kohtaan joka nauttii korkeasta elintasosta miehensä ansaitsemilla rahoilla, ja sitten u.lisee palstalla kun ei voi eron jälkeen nauttia laadukkaasta talosta, ulkomaanmatkoista, ravintolasyömisistä, sisustamisesta ja shoppailusta.
Onko tämä ikävä tapa suhtautua naisiin?
Pitäisikö minun, jolla ei myöskään ole varaa noihin asioihin, tuntea empatiaa näitä hädässä olevia naisia kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Niin, kyllähän se varmasti harmittaa ja asioita pitää ajatella uudestaan. Silti jotenkin häiritsee, kun jotkut (et välttämättä sinä) tuntuvat ajattelevan tämän jonain kohtuuttomana rangaistuksena erosta, kun oikeasti kyse on vain siitä, että aiempi elintaso oli todellisuutta parempi ja nyt vain palattiin siihen normitasolle. Ei siis osata olla kiitollisia ja tajuta, että monta vuotta sai nauttia elämästä jota ei itse ole ansainnut.
Juurikin tämä.
Voisiko joku nainen tulla kustantamaan minulle premium-auton ja ökyreissut ulkomaille?
Voisin sitten tulla palstalle valittamaan kuinka enää ei ole varaa mihinkään kun pieni palkka ei riitä, wäää.
Saisinko empatiaa, vai kehotetaisiinko minua kouluttautumaan ja tienaamaan rahaa itse?
-mies
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.