Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien vasu keskustelut ajan hukkaamista
08.11.2019 |
Yritin sanoa päiväkodilla että en koe tarpeelliseksi koska kaikki ok ja lapsi ollu jo kaksi vuotta samassa ryhmässä. Kuulemma pakko kun laki määrää. Niin sitten otin töistä tunnin vapaata tätä varten. Mitään uutta ei ilmennyt. Ajan hukkaa
Kommentit (422)
Kaipaan äitini lapsuuden puistotätejä ja oman lapsuuteni päivähoitoa.
Varhaiskasvatusta sen sijaan en haluaisi rahoittaa ensin verorahoin ja sitten vielä korkeimman maksuluokan päivähoitomaksuin omille mukuloilleni. Se että kirjataan jatkuvasti allekirjoituksia ja arkistointia vaativiin papereihin, että kaikki ok ja Minttu-Maarit tykkää leikkiä kivillä on rahojen sekä kaikkien aikuisten arvokkaan ajan haaskuuta.
Varhaiskasvattajat voisivat kasvattaa ongelmatapauksia, ja normaaleja lapsia voisi hoitaa hoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lukuisissa kriisikokouksissa pohtimassa luokan työrauhaa. Ja ei, oma lapseni ei sitä todellakaan ole uhannut.
Olenpa ollut myös kokouksissa joissa halutaan siirtää rauhalliset kielitaitoiset lapset, kuten omani, naapurikaupunginosan kouluun, koska siellä on työrauha- ja kieliongelmia.
Älä sinä puhu paskaa.
Suomessakin edessä yksityiskoulujen yleistyminen, jotta asialliset lapset saavat kunnon opetusta eivätkä joudu paskasammioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.
Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.
Ja ei, ei ole yökokemusta.
Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?
Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.
Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.
Ja ei, ei ole yökokemusta.
Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?
Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.
Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.
Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?
En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.
Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.
Vasut arkistoidaan 10 vuodeksi sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut koulun, sen jälkeen ne hävitetään tietosuojajätteenä. Paitsi, jos olet syntynyt 8., 18. tai 28. päivä, silloin asiakirjasi arkistoidaan "ikuisesti". Se, mitä sinusta on arvioitu ja kirjattu asiakirjoihin lapsena, on ollut vanhempiesi päätettävissä. Luultavasti sinua on käytetty esim. neuvolassa ja terveystarkastuksissa, jossa on kartoitettu terveyttäsi ja fyysistä kasvuasi, sekä olet osallistunut perusopetukseen, jossa on kartoitettu mm. sosiaalisia kykyjäsi ja kognitiivisia taitojasi. Psyykkiset tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidon piirissä, kenenkään lapsen vasussa ei arvioida lapsen psyykettä.
Sosiaalisten kykyjen kartoittaminen perusopetuksessa ei muuta sen tekemistä päivähoidossa yhtään sen hyväksyttävämmäksi.
Päiväkoti-ikäinen lapsi on sitä paitsi vielä niin pieni, että hänen pitäisi antaa olla lapsi. Omalla lapsellani oli jo päiväkodissa itsearviointia, joka kirjattiin ylös. Varhain aloitettu itsereflektioon ehdollistaminen on kontrollin ja alistumisen sisäistämistä.
Mihin ja miksi lapsi sosiaalistetaan? Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat täynnään kaunista arvopohjaa ja sanoilla helskyttelyä, mutta tosiasia on, että joustaviksi ja kuuliaisiksi työmarkkinakansalaisiksi siellä ollaan lapsia koulimassa. Kriittisyys on sisäsiistiä ja ulottuu lähinnä toimeenpanomenetelmiin, ei periaatteisiin. Vika on ja etsitään ensisijaisesti itsestä, ei järjestelmästä. Järjestelmähän on erehtymätön, kuten nyt arvon "opet" uskovat vasukäytännönkin olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?
En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.
Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.
Vasut arkistoidaan 10 vuodeksi sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut koulun, sen jälkeen ne hävitetään tietosuojajätteenä. Paitsi, jos olet syntynyt 8., 18. tai 28. päivä, silloin asiakirjasi arkistoidaan "ikuisesti". Se, mitä sinusta on arvioitu ja kirjattu asiakirjoihin lapsena, on ollut vanhempiesi päätettävissä. Luultavasti sinua on käytetty esim. neuvolassa ja terveystarkastuksissa, jossa on kartoitettu terveyttäsi ja fyysistä kasvuasi, sekä olet osallistunut perusopetukseen, jossa on kartoitettu mm. sosiaalisia kykyjäsi ja kognitiivisia taitojasi. Psyykkiset tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidon piirissä, kenenkään lapsen vasussa ei arvioida lapsen psyykettä.
Sosiaalisten kykyjen kartoittaminen perusopetuksessa ei muuta sen tekemistä päivähoidossa yhtään sen hyväksyttävämmäksi.
Päiväkoti-ikäinen lapsi on sitä paitsi vielä niin pieni, että hänen pitäisi antaa olla lapsi. Omalla lapsellani oli jo päiväkodissa itsearviointia, joka kirjattiin ylös. Varhain aloitettu itsereflektioon ehdollistaminen on kontrollin ja alistumisen sisäistämistä.
Mihin ja miksi lapsi sosiaalistetaan? Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat täynnään kaunista arvopohjaa ja sanoilla helskyttelyä, mutta tosiasia on, että joustaviksi ja kuuliaisiksi työmarkkinakansalaisiksi siellä ollaan lapsia koulimassa. Kriittisyys on sisäsiistiä ja ulottuu lähinnä toimeenpanomenetelmiin, ei periaatteisiin. Vika on ja etsitään ensisijaisesti itsestä, ei järjestelmästä. Järjestelmähän on erehtymätön, kuten nyt arvon "opet" uskovat vasukäytännönkin olevan.
Ihanko oikeasti mietit, että miksi 21 lapsen ryhmässä arkipäivänsä viettävä lapsi tarvitsee sosiaalisia taitoja?
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa mollausta, että miksi teet lapsia jos heidän asiansa eivät kiinnosta. Kun nimenomaan kiinnostavat ja kaikki tämä säätäminen on pois palkasta ja energiasta, mitä päivän jälkeen on käytettävissä lasten kanssa puuhaamiseen.
Oma työmatkani on tunnin, samoin miehen. Eli kaikki keskellä päivää päsähtävät neuvolat, lääkärikäynnit, erikoislääkärikäynnit, oikojat, hammastarkastukset, fysioterapia, vasut, laajat terveystarkastukset koulussa, koulun vanhempainvartit ja siitä parin kk päästä arviointikeskustelut.... Kaikki nämä edellyttävät meiltä puolen päivän palkattoman vapaan kun edes takaisin ei ehdi ja kannata ajella. Työaika on jämpti ja ei koskaan siirrettävissä. Päälle vielä isänpäiväkahvitus, äitienpäiväkahvit, tärkeän ihmisen päivä (meillä ei kummit ja isovanhemmat asu lähellä), kodin ja koulun päivä, koulun vierailupäivä ja syksyllä vanhempainiltaistunnot... Ei helkutti mikä savotta mahduttaa kaikki kalenteriin ja työnantaja tykkää. Juu ei.
Meillä on kolme lasta, joten koko ajan on jotain. Mistään ei voi tinkiä ja karsia kun jokainen taho pitää omaa keskustelu-tai tarkastuskäyntiään maailman tärkeimpänä, vaikka ei mitään ongelmia olisi ilmennyt ja en halua vastuuttoman leimaakaan jättämällä menemättä. Mutta lisää lapsia ei missään nimessä ole tulossa juuri tämän järkyttävän osallistamisen ja kontrollin vuoksi.
Miten on mahdollista, että sinun lapsesi käyvät oikomishoidossa, erikoislääkärillä tai fysioterapiassa, jos mitään ongelmia ei ole ilmennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Herätys ja tervetuloa tähän päivään. Päiväkodissa ei ole enää tarkoitus pelkästään hoitaa työssäkäyvien lapsia, vaan antaa varhaiskasvatusta kaikille lapsille perheen taustoista riippumatta. Ajat ja tavat muuttuvat. Koulujärjestelmäkin on muuttunut niin, että perusopetus kuuluu kaikille; ei ole enää kansakoulua, jonka jälkeen oppikouluun pyrkivät vain ne, kenellä on siihen resursseja. Ja ihan verovaroin perusopetustakin järjestetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa mollausta, että miksi teet lapsia jos heidän asiansa eivät kiinnosta. Kun nimenomaan kiinnostavat ja kaikki tämä säätäminen on pois palkasta ja energiasta, mitä päivän jälkeen on käytettävissä lasten kanssa puuhaamiseen.
Oma työmatkani on tunnin, samoin miehen. Eli kaikki keskellä päivää päsähtävät neuvolat, lääkärikäynnit, erikoislääkärikäynnit, oikojat, hammastarkastukset, fysioterapia, vasut, laajat terveystarkastukset koulussa, koulun vanhempainvartit ja siitä parin kk päästä arviointikeskustelut.... Kaikki nämä edellyttävät meiltä puolen päivän palkattoman vapaan kun edes takaisin ei ehdi ja kannata ajella. Työaika on jämpti ja ei koskaan siirrettävissä. Päälle vielä isänpäiväkahvitus, äitienpäiväkahvit, tärkeän ihmisen päivä (meillä ei kummit ja isovanhemmat asu lähellä), kodin ja koulun päivä, koulun vierailupäivä ja syksyllä vanhempainiltaistunnot... Ei helkutti mikä savotta mahduttaa kaikki kalenteriin ja työnantaja tykkää. Juu ei.
Meillä on kolme lasta, joten koko ajan on jotain. Mistään ei voi tinkiä ja karsia kun jokainen taho pitää omaa keskustelu-tai tarkastuskäyntiään maailman tärkeimpänä, vaikka ei mitään ongelmia olisi ilmennyt ja en halua vastuuttoman leimaakaan jättämällä menemättä. Mutta lisää lapsia ei missään nimessä ole tulossa juuri tämän järkyttävän osallistamisen ja kontrollin vuoksi.
Miten on mahdollista, että sinun lapsesi käyvät oikomishoidossa, erikoislääkärillä tai fysioterapiassa, jos mitään ongelmia ei ole ilmennyt?
Ei päiväkoti hoida oiontoja tai havainnoi niitä. Astmaa hoitaa erikoislääkäri ja esim urheiluvammaa fysioterapeutti. Mikään näistä ei liity millään tavoin päiväkotiin😂😂. Höpsö.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa mollausta, että miksi teet lapsia jos heidän asiansa eivät kiinnosta. Kun nimenomaan kiinnostavat ja kaikki tämä säätäminen on pois palkasta ja energiasta, mitä päivän jälkeen on käytettävissä lasten kanssa puuhaamiseen.
Oma työmatkani on tunnin, samoin miehen. Eli kaikki keskellä päivää päsähtävät neuvolat, lääkärikäynnit, erikoislääkärikäynnit, oikojat, hammastarkastukset, fysioterapia, vasut, laajat terveystarkastukset koulussa, koulun vanhempainvartit ja siitä parin kk päästä arviointikeskustelut.... Kaikki nämä edellyttävät meiltä puolen päivän palkattoman vapaan kun edes takaisin ei ehdi ja kannata ajella. Työaika on jämpti ja ei koskaan siirrettävissä. Päälle vielä isänpäiväkahvitus, äitienpäiväkahvit, tärkeän ihmisen päivä (meillä ei kummit ja isovanhemmat asu lähellä), kodin ja koulun päivä, koulun vierailupäivä ja syksyllä vanhempainiltaistunnot... Ei helkutti mikä savotta mahduttaa kaikki kalenteriin ja työnantaja tykkää. Juu ei.
Meillä on kolme lasta, joten koko ajan on jotain. Mistään ei voi tinkiä ja karsia kun jokainen taho pitää omaa keskustelu-tai tarkastuskäyntiään maailman tärkeimpänä, vaikka ei mitään ongelmia olisi ilmennyt ja en halua vastuuttoman leimaakaan jättämällä menemättä. Mutta lisää lapsia ei missään nimessä ole tulossa juuri tämän järkyttävän osallistamisen ja kontrollin vuoksi.
Miten on mahdollista, että sinun lapsesi käyvät oikomishoidossa, erikoislääkärillä tai fysioterapiassa, jos mitään ongelmia ei ole ilmennyt?
Ei päiväkoti hoida oiontoja tai havainnoi niitä. Astmaa hoitaa erikoislääkäri ja esim urheiluvammaa fysioterapeutti. Mikään näistä ei liity millään tavoin päiväkotiin😂😂. Höpsö.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Herätys ja tervetuloa tähän päivään. Päiväkodissa ei ole enää tarkoitus pelkästään hoitaa työssäkäyvien lapsia, vaan antaa varhaiskasvatusta kaikille lapsille perheen taustoista riippumatta. Ajat ja tavat muuttuvat. Koulujärjestelmäkin on muuttunut niin, että perusopetus kuuluu kaikille; ei ole enää kansakoulua, jonka jälkeen oppikouluun pyrkivät vain ne, kenellä on siihen resursseja. Ja ihan verovaroin perusopetustakin järjestetään.
Kyllä tiedetään. Alan ammattijärjestöt lobbaavat tätä huolella.
Palo ”asiantuntijaksi” on kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?
En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.
Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.
Vasut arkistoidaan 10 vuodeksi sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut koulun, sen jälkeen ne hävitetään tietosuojajätteenä. Paitsi, jos olet syntynyt 8., 18. tai 28. päivä, silloin asiakirjasi arkistoidaan "ikuisesti". Se, mitä sinusta on arvioitu ja kirjattu asiakirjoihin lapsena, on ollut vanhempiesi päätettävissä. Luultavasti sinua on käytetty esim. neuvolassa ja terveystarkastuksissa, jossa on kartoitettu terveyttäsi ja fyysistä kasvuasi, sekä olet osallistunut perusopetukseen, jossa on kartoitettu mm. sosiaalisia kykyjäsi ja kognitiivisia taitojasi. Psyykkiset tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidon piirissä, kenenkään lapsen vasussa ei arvioida lapsen psyykettä.
Sosiaalisten kykyjen kartoittaminen perusopetuksessa ei muuta sen tekemistä päivähoidossa yhtään sen hyväksyttävämmäksi.
Päiväkoti-ikäinen lapsi on sitä paitsi vielä niin pieni, että hänen pitäisi antaa olla lapsi. Omalla lapsellani oli jo päiväkodissa itsearviointia, joka kirjattiin ylös. Varhain aloitettu itsereflektioon ehdollistaminen on kontrollin ja alistumisen sisäistämistä.
Mihin ja miksi lapsi sosiaalistetaan? Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat täynnään kaunista arvopohjaa ja sanoilla helskyttelyä, mutta tosiasia on, että joustaviksi ja kuuliaisiksi työmarkkinakansalaisiksi siellä ollaan lapsia koulimassa. Kriittisyys on sisäsiistiä ja ulottuu lähinnä toimeenpanomenetelmiin, ei periaatteisiin. Vika on ja etsitään ensisijaisesti itsestä, ei järjestelmästä. Järjestelmähän on erehtymätön, kuten nyt arvon "opet" uskovat vasukäytännönkin olevan.
Ihanko oikeasti mietit, että miksi 21 lapsen ryhmässä arkipäivänsä viettävä lapsi tarvitsee sosiaalisia taitoja?
En, sitä en mieti. Tietysti lapsikin tarvitsee sosiaalisia taitoja, ja tietysti hän niitä hoidossakin oppii. Luonnostaan.
Sitä mietin, miksi joillakin on niin suuria vaikeuksia ymmärtää lukemansa.
Olemme molemmat lääkäreitä vaimoni kanssa ja molemmat vanhempani ovat eläkkeellä olevia ala-asteen opettajia. Tyttäreni ensimmäinen vasu-keskustelu oli kun hän oli 1-vuotias, ihmettelin itse että mikäs ihme tämä on, samoin vaimoni, vaimo oli kiinnostunut tästä itse kyllä, minäkin lähdin tyytyväisenä kuulemaan ja katsomaan että mitenköhän lapsemme ns. oma hoitaja tämän vetää ja mistä tässä kertoo, onneksi olin tuolloin valtion virassa johtavassa asemassa pienen terveysaseman johtajana, sain itse määrätä tekemiseni ja terveysaseman pyörittämisen ja tietenkin päätin, että päiväkodin asioissa, hammaslääkärissä, työterveyslääkärillä, työnohjauksessa yms. yms. saa käydä työaikana ja lähdin vasukeskustelussa käymään mielelläni kun sen sai hoitaa omalla päätökselläni työajalla kiinteällä kuukausipalkalla tuossa valtion virassa. Mieluummin siihen käytin aikaa kuin olisin hoitanut potilaita saman ajan, olihan hoitaja vielä varsin hyvännäköinen nuori nainen. Hieman hymyilytti koko asia, tuntui huvittavalle että jotain selvitystä, suunnitelmia ja tavoitteita tohkeissaan tehdään 1-vuotiaan lapsen varhaiskasvatuksen osalta, ehkä se näkyi olemuksesta että pidin koko asiaa hieman "turhana" ja hassuna, mutta ihan asiallisesti nuori hoitaja sen veti, ehkä vähän siinä jännitti tilannetta selittää lääkäreille heidän lapsestaan, lastenhoitaja-lähihoitajana. Opettaja-vanhempianikin huvitti että kaikkea sitä nykyään tehdään.
Nyt nykyään työskentelen itsenäisenä ammatinharjoittajana yksityislääkärinä, kaksi potilasta tunnissa puolen tunnin vastaanottoajoilla 80€/potilas tyypillisesti on laskutus ja esim. B-lausunnoista 100€/ lausunto, jos vasukeskusteluun menisi 2h matkoineen pois työskentelystä maksaisi se menetettynä laskutuksena minulle esim. 360€ jos samassa ajassa katsoisin kaksi potilasta ja tekisin kaksi B-lausuntoa. Tuosta 360€:sta ottaa lääkäriasema vuokrana 20% eli minulle jää siitä 288€ kuitenkin bruttotuloa. Ei se tietenkään paljon ole kuukausipalkasta puhumattakaan vuosipalkasta mutta kuitenkin. Vaimo onkin hoitanut nykyään nuo keskustelut ja olen paperit niistä sitten katsonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat lääkäreitä vaimoni kanssa ja molemmat vanhempani ovat eläkkeellä olevia ala-asteen opettajia. Tyttäreni ensimmäinen vasu-keskustelu oli kun hän oli 1-vuotias, ihmettelin itse että mikäs ihme tämä on, samoin vaimoni, vaimo oli kiinnostunut tästä itse kyllä, minäkin lähdin tyytyväisenä kuulemaan ja katsomaan että mitenköhän lapsemme ns. oma hoitaja tämän vetää ja mistä tässä kertoo, onneksi olin tuolloin valtion virassa johtavassa asemassa pienen terveysaseman johtajana, sain itse määrätä tekemiseni ja terveysaseman pyörittämisen ja tietenkin päätin, että päiväkodin asioissa, hammaslääkärissä, työterveyslääkärillä, työnohjauksessa yms. yms. saa käydä työaikana ja lähdin vasukeskustelussa käymään mielelläni kun sen sai hoitaa omalla päätökselläni työajalla kiinteällä kuukausipalkalla tuossa valtion virassa. Mieluummin siihen käytin aikaa kuin olisin hoitanut potilaita saman ajan, olihan hoitaja vielä varsin hyvännäköinen nuori nainen. Hieman hymyilytti koko asia, tuntui huvittavalle että jotain selvitystä, suunnitelmia ja tavoitteita tohkeissaan tehdään 1-vuotiaan lapsen varhaiskasvatuksen osalta, ehkä se näkyi olemuksesta että pidin koko asiaa hieman "turhana" ja hassuna, mutta ihan asiallisesti nuori hoitaja sen veti, ehkä vähän siinä jännitti tilannetta selittää lääkäreille heidän lapsestaan, lastenhoitaja-lähihoitajana. Opettaja-vanhempianikin huvitti että kaikkea sitä nykyään tehdään.
Nyt nykyään työskentelen itsenäisenä ammatinharjoittajana yksityislääkärinä, kaksi potilasta tunnissa puolen tunnin vastaanottoajoilla 80€/potilas tyypillisesti on laskutus ja esim. B-lausunnoista 100€/ lausunto, jos vasukeskusteluun menisi 2h matkoineen pois työskentelystä maksaisi se menetettynä laskutuksena minulle esim. 360€ jos samassa ajassa katsoisin kaksi potilasta ja tekisin kaksi B-lausuntoa. Tuosta 360€:sta ottaa lääkäriasema vuokrana 20% eli minulle jää siitä 288€ kuitenkin bruttotuloa. Ei se tietenkään paljon ole kuukausipalkasta puhumattakaan vuosipalkasta mutta kuitenkin. Vaimo onkin hoitanut nykyään nuo keskustelut ja olen paperit niistä sitten katsonut.
Voi vaimoraukkaa...
"Kivoin" oli vasu, jossa lapsestani ei sanottu ainuttakaan positiivista asiaa. Eikä siis ole mikään toisia lapsia terrorisoiva pikkuvandaali, vaan normaalisti kehittynyt tavallinen lapsi. Ja vaikka olisikin, mielestäni Jokaisesta lapsesta löytyy jotain hyvää. Oltiin siinä kuuliaisesti byrokratian rattaissa ja passka maku jäi suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.
Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.
Ja ei, ei ole yökokemusta.
Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?
Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.
Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.
Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.
Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.
Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.
Ammattivarhaiskasvattajilla on tietysti kova motiivi vakuuttaa muille, että onnellisia, terveitä, pärjääviä ihmisiä tulee vain jos ammattikasvattajien ammattikuntaa kasvatetaan ja heidän palkkojansa nostetaan, koska työnsä on niin välttämätöntä. Jokainen ammattikunta haluaa enemmän arvostusta ja liksaa.
On ihan normaalia kyseenalaistaa tuo retoriikka, varsinkin kun kyseinen työ on niin voimakkaasti verovaroin rahoitettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.
Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.
Ja ei, ei ole yökokemusta.
Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?
Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.
Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.
Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.
Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.
Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.
Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa mollausta, että miksi teet lapsia jos heidän asiansa eivät kiinnosta. Kun nimenomaan kiinnostavat ja kaikki tämä säätäminen on pois palkasta ja energiasta, mitä päivän jälkeen on käytettävissä lasten kanssa puuhaamiseen.
Oma työmatkani on tunnin, samoin miehen. Eli kaikki keskellä päivää päsähtävät neuvolat, lääkärikäynnit, erikoislääkärikäynnit, oikojat, hammastarkastukset, fysioterapia, vasut, laajat terveystarkastukset koulussa, koulun vanhempainvartit ja siitä parin kk päästä arviointikeskustelut.... Kaikki nämä edellyttävät meiltä puolen päivän palkattoman vapaan kun edes takaisin ei ehdi ja kannata ajella. Työaika on jämpti ja ei koskaan siirrettävissä. Päälle vielä isänpäiväkahvitus, äitienpäiväkahvit, tärkeän ihmisen päivä (meillä ei kummit ja isovanhemmat asu lähellä), kodin ja koulun päivä, koulun vierailupäivä ja syksyllä vanhempainiltaistunnot... Ei helkutti mikä savotta mahduttaa kaikki kalenteriin ja työnantaja tykkää. Juu ei.
Meillä on kolme lasta, joten koko ajan on jotain. Mistään ei voi tinkiä ja karsia kun jokainen taho pitää omaa keskustelu-tai tarkastuskäyntiään maailman tärkeimpänä, vaikka ei mitään ongelmia olisi ilmennyt ja en halua vastuuttoman leimaakaan jättämällä menemättä. Mutta lisää lapsia ei missään nimessä ole tulossa juuri tämän järkyttävän osallistamisen ja kontrollin vuoksi.
Miten on mahdollista, että sinun lapsesi käyvät oikomishoidossa, erikoislääkärillä tai fysioterapiassa, jos mitään ongelmia ei ole ilmennyt?
Ei päiväkoti hoida oiontoja tai havainnoi niitä. Astmaa hoitaa erikoislääkäri ja esim urheiluvammaa fysioterapeutti. Mikään näistä ei liity millään tavoin päiväkotiin😂😂. Höpsö.
Ohis
Missä kohtaa väitettiin, että mikään noista liittyisi päiväkotiin? Höpsö.
Olen ollut lukuisissa kriisikokouksissa pohtimassa luokan työrauhaa. Ja ei, oma lapseni ei sitä todellakaan ole uhannut.
Olenpa ollut myös kokouksissa joissa halutaan siirtää rauhalliset kielitaitoiset lapset, kuten omani, naapurikaupunginosan kouluun, koska siellä on työrauha- ja kieliongelmia.
Älä sinä puhu paskaa.