Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien vasu keskustelut ajan hukkaamista
08.11.2019 |
Yritin sanoa päiväkodilla että en koe tarpeelliseksi koska kaikki ok ja lapsi ollu jo kaksi vuotta samassa ryhmässä. Kuulemma pakko kun laki määrää. Niin sitten otin töistä tunnin vapaata tätä varten. Mitään uutta ei ilmennyt. Ajan hukkaa
Kommentit (422)
Se että av-mammat eivät halua pysähtyä kaksi kertaa vuodessa juttelemaan siitä, mitä heidän lapsilleen kuuluu päiväkodissa ja mitä lapsen toivottaisiin seuraavaksi oppivan, ei liity mitenkään todelliseen maailmaan ja siihen, mitä normaalit vanhemmat ovat vasuista mieltä ja mitä he arvostavat. Av-palstahan nyt on muutenkin pelkkää päiväkotivihaa, opettajavihaa, hoitajavihaa ja lapsivihaa täynnä, mitä todellisessa maailmassa ei oikeasti näyttäydy. Älkää siis opet ja hoitajat provosoituko näistä viesteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Sinulla on huoli siitä, että työntekijä etääntyy lapsesta ja perheestä ja siksi vastustat sitä, että työntekijä kaksi kertaa vuodessa keskustelee rauhassa lapsen asioista tämän perheen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?
En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.
Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?
En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.
Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.
Ihan selkeästi on kerrottu paperin alalaidassa että paperi tuhotaan 6 vuoden jälkeen.
Minkä tietäisit jos olisit nykyjään vasukeskusteluissa käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?
En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.
Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.
Vasut arkistoidaan 10 vuodeksi sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut koulun, sen jälkeen ne hävitetään tietosuojajätteenä. Paitsi, jos olet syntynyt 8., 18. tai 28. päivä, silloin asiakirjasi arkistoidaan "ikuisesti". Se, mitä sinusta on arvioitu ja kirjattu asiakirjoihin lapsena, on ollut vanhempiesi päätettävissä. Luultavasti sinua on käytetty esim. neuvolassa ja terveystarkastuksissa, jossa on kartoitettu terveyttäsi ja fyysistä kasvuasi, sekä olet osallistunut perusopetukseen, jossa on kartoitettu mm. sosiaalisia kykyjäsi ja kognitiivisia taitojasi. Psyykkiset tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidon piirissä, kenenkään lapsen vasussa ei arvioida lapsen psyykettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.
Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.
Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?
Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.
Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken.
Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää.
Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.
Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.
Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.
Saatu voimaan.
Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.
Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.
Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.
Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.
Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.
Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?
Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.
Naurettavaa.
Mikä tässä erityisesti naurattaa?
Tuo järkyttävä pätemisen tarve.
Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?
Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.
Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?
Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?
Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?
Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.
Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.
Ja ei, ei ole yökokemusta.
Itse en jaksa jatkuvaa arvioimista. Kuopus ysillä ja enää yksi arviointi edessä. Ei nyt liity tähän mutta keskustelut jatkuu päiväkodin jälkeen koulussa ja ei niissäkään mitään uutta tule.
Tiedän lapsieni asiat muutenkin.
Naurettavaa mollausta, että miksi teet lapsia jos heidän asiansa eivät kiinnosta. Kun nimenomaan kiinnostavat ja kaikki tämä säätäminen on pois palkasta ja energiasta, mitä päivän jälkeen on käytettävissä lasten kanssa puuhaamiseen.
Oma työmatkani on tunnin, samoin miehen. Eli kaikki keskellä päivää päsähtävät neuvolat, lääkärikäynnit, erikoislääkärikäynnit, oikojat, hammastarkastukset, fysioterapia, vasut, laajat terveystarkastukset koulussa, koulun vanhempainvartit ja siitä parin kk päästä arviointikeskustelut.... Kaikki nämä edellyttävät meiltä puolen päivän palkattoman vapaan kun edes takaisin ei ehdi ja kannata ajella. Työaika on jämpti ja ei koskaan siirrettävissä. Päälle vielä isänpäiväkahvitus, äitienpäiväkahvit, tärkeän ihmisen päivä (meillä ei kummit ja isovanhemmat asu lähellä), kodin ja koulun päivä, koulun vierailupäivä ja syksyllä vanhempainiltaistunnot... Ei helkutti mikä savotta mahduttaa kaikki kalenteriin ja työnantaja tykkää. Juu ei.
Meillä on kolme lasta, joten koko ajan on jotain. Mistään ei voi tinkiä ja karsia kun jokainen taho pitää omaa keskustelu-tai tarkastuskäyntiään maailman tärkeimpänä, vaikka ei mitään ongelmia olisi ilmennyt ja en halua vastuuttoman leimaakaan jättämällä menemättä. Mutta lisää lapsia ei missään nimessä ole tulossa juuri tämän järkyttävän osallistamisen ja kontrollin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa jatkuu sama linja. Jollakulla vanhemmalla on vaikeuksia kasvattaa lastaan ja sinne kaikki 24 muuta perhettä raahataan sinne myös, ettei ongelmavanhemmille vaan tule paha mieli.
Mitä paskaa sä puhut? Outo akka!
Ei siellä muista puhuta vaan keskustellaan sun lapsesta.
Kuopukseni ysillä ja vanhin on nyt 18vuotta.
Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.
Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.