Miten saan 18-vuotta täyttäneen lapseni muuttamaan pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista ihmisistä.

Ap

Mitä ihmettä?

Olet uupunut näistä asioista. Kotiäiti?

Ja olet koittanut hakea lapsellesi jotain vikaa.

Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka täällä huutelee huonosta vanhemmuudesta... te ette todennäköisesti tiedä, millaista on asua itsekeskeisen, ylimielisen, röyhkeä teinin kanssa. Itselläni on sellainen ja odotan sitä päivää, että saan hänet ulos tästä. Ja kyllä, meillä on myös muita teinejä, eikä kukaan heistä käyttäydy kuten tuo yksi.

Kannattaa katsoa peiliin. Itse sen olet kasvattanut.

Niin olen kasvattanut ne kolme muutakin, eivätkä he ole koskaan olleet tuollaisia.

Tämä on se muytti. Samassa perheessä lapsia ei kohdella samoin. Yksi voi olla ainut hyöjeksitty.

Jos asut vuokralla, vaihda asuntoa ja ota se mukava lapsi mukaan. 18-vuotias, täysi-ikäinen, hoitakoon omat asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista ihmisistä.

Ap

Mitä ihmettä?

Olet uupunut näistä asioista. Kotiäiti?

Ja olet koittanut hakea lapsellesi jotain vikaa.

Huh huh.

Mikä kotiäiti? Käyn töissä ja elätän meidät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista ihmisistä.

Ap

Mitä ihmettä?

Olet uupunut näistä asioista. Kotiäiti?

Ja olet koittanut hakea lapsellesi jotain vikaa.

Huh huh.

Lopeta provoilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista ihmisistä.

Ap

Mitä ihmettä?

Olet uupunut näistä asioista. Kotiäiti?

Ja olet koittanut hakea lapsellesi jotain vikaa.

Huh huh.

Lopeta provoilu.

Oliko tuossa yhtään stressin aihetta? Vain se, että ap inhoaa lastaan.

Jos äitini vain rääkyisi että muuta pois en jaksa sinua, niin varmaan tahallani makaisin ja kostaisin moisen tunnekylmyyden omaa lasta kohtaan.

Et näytä tuntevan mitään positiivista lastasi kohtaan. Sinä joudut tämän asian eteen vielä. Viimeistään kun ihmettelet m7ksi teidän välit on katkenneet.

Tai ehkäpä silloinkin vaan syytät hankalaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka täällä huutelee huonosta vanhemmuudesta... te ette todennäköisesti tiedä, millaista on asua itsekeskeisen, ylimielisen, röyhkeä teinin kanssa. Itselläni on sellainen ja odotan sitä päivää, että saan hänet ulos tästä. Ja kyllä, meillä on myös muita teinejä, eikä kukaan heistä käyttäydy kuten tuo yksi.

Kannattaa katsoa peiliin. Itse sen olet kasvattanut.

Kyllä täysi-ikäsellä on ihan oma vastuu käytöksestään. Ja itseasiassa on juridisesti jo paljon aiemminkin. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. 

Tämä vanhempien syyttely on aivan turhaa, jos koti on ollut tavallinen tai edes melko tavallinen. Totta kai väkivalta, hyväksikäyttä ym. vie resursseja henkiseltä kasvulta. 

Vanhempaa, joka hyljeksyy lastaan, saa syyttää. Ja pitää syyttää.

Kuka hyljeksii? Saisinkin joskus hetken olla rauhassa. Jatkuva haastava vuorovaikutus, kaikesta neuvotteleminen ja puuttuminen on uuvuttanut minut loppuun. Vähemmälle huomiolle helpompi lapsi on jäänyt, valitettavasti.

Ap

Niimpä. Vaikka olisi kummatkin kasvattanut samalla lailla niin saattaa toisen kanssa olla erityisvaikeeta ja toinen jää vähemmälle. Mun yksi sisarus on vienyt kaiken huomion niin että minä ja muut olemme saaneet paljon yksin pärjätä. Hän on hoidattanut kaikki lapsensa vanhemmillani ja miehensä vanhemmilla bailaten ja juhlien koko elämänsä ajan eikä loppua näy. Iänkään myötä ei ole rauhoittunut yhtään. Montaa kertaa eronnut ja monia uusperheitä perustanut mutta nyt alkaa mennä jo ulkonäkö ettei saa enään ketään. Omat rahat eivät riitä että kynii eläkeläisiltä muka auttamalla niitä niin lisää. Koittaa päästä omaishoitajaksi ja pankkitileihin käsisksi että voisi tyhjentää ne. Sisaruksiin ei halua olla väleissä kun ovat epärehelliset aikeet viedä niiltä kaikki. Kuvittelee ja yrittää että vanhemmat lahjoittavat sille eläessään kaikki niin ettei muille jää yhtään mitään. Siis kamala narsisti ja hyväksikäyttäjä yksi vaikka meillä on samanlainen lapsuus ja kasvatus kaikilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka täällä huutelee huonosta vanhemmuudesta... te ette todennäköisesti tiedä, millaista on asua itsekeskeisen, ylimielisen, röyhkeä teinin kanssa. Itselläni on sellainen ja odotan sitä päivää, että saan hänet ulos tästä. Ja kyllä, meillä on myös muita teinejä, eikä kukaan heistä käyttäydy kuten tuo yksi.

Kannattaa katsoa peiliin. Itse sen olet kasvattanut.

Kyllä täysi-ikäsellä on ihan oma vastuu käytöksestään. Ja itseasiassa on juridisesti jo paljon aiemminkin. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. 

Tämä vanhempien syyttely on aivan turhaa, jos koti on ollut tavallinen tai edes melko tavallinen. Totta kai väkivalta, hyväksikäyttä ym. vie resursseja henkiseltä kasvulta. 

Vanhempaa, joka hyljeksyy lastaan, saa syyttää. Ja pitää syyttää.

Kuka hyljeksii? Saisinkin joskus hetken olla rauhassa. Jatkuva haastava vuorovaikutus, kaikesta neuvotteleminen ja puuttuminen on uuvuttanut minut loppuun. Vähemmälle huomiolle helpompi lapsi on jäänyt, valitettavasti.

Ap

Niimpä. Vaikka olisi kummatkin kasvattanut samalla lailla niin saattaa toisen kanssa olla erityisvaikeeta ja toinen jää vähemmälle. Mun yksi sisarus on vienyt kaiken huomion niin että minä ja muut olemme saaneet paljon yksin pärjätä. Hän on hoidattanut kaikki lapsensa vanhemmillani ja miehensä vanhemmilla bailaten ja juhlien koko elämänsä ajan eikä loppua näy. Iänkään myötä ei ole rauhoittunut yhtään. Montaa kertaa eronnut ja monia uusperheitä perustanut mutta nyt alkaa mennä jo ulkonäkö ettei saa enään ketään. Omat rahat eivät riitä että kynii eläkeläisiltä muka auttamalla niitä niin lisää. Koittaa päästä omaishoitajaksi ja pankkitileihin käsisksi että voisi tyhjentää ne. Sisaruksiin ei halua olla väleissä kun ovat epärehelliset aikeet viedä niiltä kaikki. Kuvittelee ja yrittää että vanhemmat lahjoittavat sille eläessään kaikki niin ettei muille jää yhtään mitään. Siis kamala narsisti ja hyväksikäyttäjä yksi vaikka meillä on samanlainen lapsuus ja kasvatus kaikilla. 

Te7llä kaikilla ei ollut samanlainen lapsuus ja kasvatus. Saman perheen lapsua ei kohdella samoin.

Kuten ap on hyöjeksinyt tätä yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista i

Valitettavasti tuosta kertomuksestasi tulee näkyviin ongelman ydin: Kehut muita lapsiasi ja tämä yksi on se hyljeksitty,johon kohdistat kaiken agressiosi. Kierre on valmis,on ollut sitä jo pitkään. Nuori tuntee voimakkaana epäoikeudenmukaisen kohtelusi,kun näkee miten suhtaudut muihin sisaruksiin.

Sinuna hakisin nopeasti ammattiapua itsellesi ja terapia-apua  nuorellesi. Kadut vielä,jos lapsesi alkaa voimaan entistä huonommin ja  rakkauden puutteessaan päätyy itsetuhoiseen käytökseen.

T.N.54  AIikuisten lasten äiti,mummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista i

Valitettavasti tuosta kertomuksestasi tulee näkyviin ongelman ydin: Kehut muita lapsiasi ja tämä yksi on se hyljeksitty,johon kohdistat kaiken agressiosi. Kierre on valmis,on ollut sitä jo pitkään. Nuori tuntee voimakkaana epäoikeudenmukaisen kohtelusi,kun näkee miten suhtaudut muihin sisaruksiin.

Sinuna hakisin nopeasti ammattiapua itsellesi ja terapia-apua  nuorellesi. Kadut vielä,jos lapsesi alkaa voimaan entistä huonommin ja  rakkauden puutteessaan päätyy itsetuhoiseen käytökseen.

T.N.54  Aikuisten lasten äiti,mummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista ihmisistä.

Ap

Mitä ihmettä?

Olet uupunut näistä asioista. Kotiäiti?

Ja olet koittanut hakea lapsellesi jotain vikaa.

Huh huh.

Lopeta provoilu.

Oliko tuossa yhtään stressin aihetta? Vain se, että ap inhoaa lastaan.

Se oli vastaus kysymykseen, miten voin. Stressin aiheita en maininnut yhtään. Sinä et ole kovin älykäs, mutta sitähän et itse voi tajuta. Olet antanut jo panoksesi ja toistat itseäsi. Kiitos osallistumisesta ja oloni pahentamisesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista i

Valitettavasti tuosta kertomuksestasi tulee näkyviin ongelman ydin: Kehut muita lapsiasi ja tämä yksi on se hyljeksitty,johon kohdistat kaiken agressiosi. Kierre on valmis,on ollut sitä jo pitkään. Nuori tuntee voimakkaana epäoikeudenmukaisen kohtelusi,kun näkee miten suhtaudut muihin sisaruksiin.

Sinuna hakisin nopeasti ammattiapua itsellesi ja terapia-apua  nuorellesi. Kadut vielä,jos lapsesi alkaa voimaan entistä huonommin ja  rakkauden puutteessaan päätyy itsetuhoiseen käytökseen.

T.N.54  Aikuisten lasten äiti,mummi.

Olen hakenut apua vuosien varrella useita kertoja, tehnyt jopa lastensuojeluilmoituksen. Vastaus oli aina, että koti on hyvä, äiti vastuullinen, ei aihetta toimenpiteisiin. Pitääkö se kiltti lapsi jättää kehumatta, kun hän muutenkin jää varjoon? Vaikea lapsi on ilkeä myös sisarukselleen.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Et näytä tuntevan mitään positiivista lastasi kohtaan. Sinä joudut tämän asian eteen vielä. Viimeistään kun ihmettelet m7ksi teidän välit on katkenneet.

Tai ehkäpä silloinkin vaan syytät hankalaa lasta.

Rakastan lastani, mutta hän tekee kodista pahan paikan. Uskon, että välimme olisivat hyvät, jos emme asuisi yhdessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse voit? Itsellänikin on vaikeuksia jaksaa nuorieni kanssa, jopa niin paljon että hakeuduin psyk. keskusteluavun piiriin. Nuoreni on 18-vuotias ja kaipaa edelleen todella paljon käytännön ohjausta ja tukea. Voimia sinulle!

Päivisin olen stressaantunut, koitan pyörittää arkea ja kotia. Iltapäivisin kiertelen kaupungilla, että saan olla hetken rauhassa. Jos koitan nukkua päiväunet tai puhua kaverin kanssa puhelimessa, lapsi tulee mölyämään ja huutelemaan huomiota itselleen. Iltaisin usein itken väsymystä. Tätä on siis jatkunut vuosia. Psykologin ym. aiemmin tavatun ammattiavun mukaan lapsella on kaikki hyvin, terve ja koti on hyvä, hän vain on sellainen persoona, ei välitä muista i

Valitettavasti tuosta kertomuksestasi tulee näkyviin ongelman ydin: Kehut muita lapsiasi ja tämä yksi on se hyljeksitty,johon kohdistat kaiken agressiosi. Kierre on valmis,on ollut sitä jo pitkään. Nuori tuntee voimakkaana epäoikeudenmukaisen kohtelusi,kun näkee miten suhtaudut muihin sisaruksiin.

Sinuna hakisin nopeasti ammattiapua itsellesi ja terapia-apua  nuorellesi. Kadut vielä,jos lapsesi alkaa voimaan entistä huonommin ja  rakkauden puutteessaan päätyy itsetuhoiseen käytökseen.

T.N.54  Aikuisten lasten äiti,mummi.

Olen hakenut apua vuosien varrella useita kertoja, tehnyt jopa lastensuojeluilmoituksen. Vastaus oli aina, että koti on hyvä, äiti vastuullinen, ei aihetta toimenpiteisiin. Pitääkö se kiltti lapsi jättää kehumatta, kun hän muutenkin jää varjoon? Vaikea lapsi on ilkeä myös sisarukselleen.

Ap

Ap

Eli olet aina ihonnut tätä "vaikeaa lasta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et näytä tuntevan mitään positiivista lastasi kohtaan. Sinä joudut tämän asian eteen vielä. Viimeistään kun ihmettelet m7ksi teidän välit on katkenneet.

Tai ehkäpä silloinkin vaan syytät hankalaa lasta.

Rakastan lastani, mutta hän tekee kodista pahan paikan. Uskon, että välimme olisivat hyvät, jos emme asuisi yhdessä.

Ap

Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et näytä tuntevan mitään positiivista lastasi kohtaan. Sinä joudut tämän asian eteen vielä. Viimeistään kun ihmettelet m7ksi teidän välit on katkenneet.

Tai ehkäpä silloinkin vaan syytät hankalaa lasta.

Rakastan lastani, mutta hän tekee kodista pahan paikan. Uskon, että välimme olisivat hyvät, jos emme asuisi yhdessä.

Ap

Hän tekee? Eiköhän se ole sinä.

Osta hänelle lippu johonkin mieluiseen matsiin tai konserttiin. Sitten kun hän on lähtenyt, lukkoseppä paikalle ja lukon uudelleen sarjoitus.

Oli virhe kirjoittaa tänne. Tuli vielä pahempi olo. Te ette tiedä, millaista on, kun oma lapsi kiusaa. E n j a k s a.

Ap