Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!
07.11.2019 |
https://yle.fi/uutiset/3-11056365
Suomessa 67,6% väestöstä ylipainoisia, kuin Ruotsissa vastaava luku on hieman yli 48% ja Norjassa tasan 46%.
Suomalaisten ylipainoisuusluvut ovat aivan järkyttävää katsottavaa!
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.
Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.
Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!
No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.
Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.
Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.
Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.
:D no nyt.
Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.
Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.
Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.
Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.
Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin.
Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.
Kivat sulle. Täällä on toinen juoksija ja minäkin nousen usein klo 6 juoksemaan (en tosin joka päivä, koska kunto kasvaa paremmin kun tekee vaihtelevia treenejä). Puolimaraton menee kylmiltään. Maratoniin täytyy valmistautua muutama viikko. Syön terveellisesti (herkkuja ei edes kerta viikkoon, karkkia vain kun tankkaan maralle kerran kaksi vuodessa). Ja arvaapa mitä: olen ylipainoinen (painoindeksi 26). Jostain mystisestä syystä kroppani ei luovu grammastakaan rasvaa. Yrittänyt olen, koska juokseminen olisi kevyempänä nivelille helpompaa, mutta paino tippuu vain, jos vedän syömisen ihan minimiin. Silloin ei tosin sitten se juoksu suju eli ei hyvä sekään. Olen päättänyt olla tyytyväinen näin ja sulkea korvani näiltä "paino tippuu helposti kun vähän yrittää" kommenteilta. Aika harva tämänkään palstan kommentoijista kulkee siinä "Finisher" paidassa tuolla kaduilla (sulla sellainen toki varmaa on).
siinä jälleen lisää yksi katkera ylipainoinen , joka ei vain kykene syömään alle kulutuksensa. se on siis se syy miksi olet ylipainoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ruokakulttuurissa on jotain mätää. Olen tullut siihen tulokseen. Kun mä lähdin laihduttamaan pientä ylipainoa pois, se kävi yllättävän vaikeaksi vaaditun sosiaalisen syömisen takia. Jos en halunnut syödä viineriä, niin alkoi kauhea painostus ja mua sanottiin laihaksikin. Jos vähänkin tapaa ihmisiä, niin pitäisi olla hatkuvasti syömässä pullaa.
Omassa suvussani pula-aika ja lapsena koettu nälkä on selvästi myös vaikuttaneet meidän syömiseen. Isovanhemmat eli sota-aikana ja kun vanhemmat eli omaa lapsuuttaan, oli köyhää. Aika tavallinen tilanne Suomessa. Eli sitten kun ruokaa, voita, sokeria, valkoista vehnää ja kaikkea on, niin pitää syödä. Rakkautta osoitetaan ruualla. Mun mummoni kun teki mulle voileipiä, niin voita oli todella paksu kerros ja juustoakin se leikkasi usein veitsellä siihen päälle. Vanhemmat kasasi kotona lautaselle kauhean ruokavuoren ja kaikki piti syödä. Pysyin kai runsaan liikunnan takia kuitenkin hoikkana. Ja siksikin kun limsan ja energiajuomien kittaaminen ei ollut arjessa tavallista.
Kiireessä ihmiset myös syövät ruokaa, jossa on paljon enemmän kaloreita kuin mitä tulee kulutettua. Mä huomasin opiskeluaikana lihovani ihan vain yliopiston kahvilan sämpylöiden takia. Paino laski taas, kun rupesin syömään niitä harvemmin. Huomasin tuon parin kilon nousun vain siksi, kun mulla oli jotain syömishäiriöoireilua ja tarkkailin kroppaani ihan pakonomaisesti. Nykyään vastaavat valinnat lihottaa mua huomaamatta helposti kymmenenkin kiloa ajan mittaan.
Tuossa edellä joku puhui mauttomasta ruuasta ja siitä, että sekin ajaa ahmimaan herkkuja, kun aivot haluaa makuelämyksiä jostain. Uskon, että sekin pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani.
Alkoholi myös lihottaa. Oluessa on paljon kaloreita. Suomessa juodaan vähän turhan paljon.
Asiaan pitäisi kuitenkin pystyä suhtautumaan jotenkin myötätuntoisesti. Ihmisten on vaikeaa muuttaa tottumuksiasn ja suhdettaan ruokaan (tai alkoholiin).
Huomaathan tässäkin keskustelussa, miten lihavia puolustellaan ja ihannoidaan :D Jos joku täällä sanoo olevansa hoikka ja urheilevansa, niin saman tien joku läski täällä huutelee, että on mm. tyhmä, empatiakyvytön tai mitälie vielä.
Tässä keskustelussa huomaa niin mustavalkoisesti sen, että lihavat ovat katkeria ja kateellisia ja haluavat kaikkien muidenkin olevan. Ei peräänkuuluteta mitään vastuuta itsestään tai omista valinnoista, vaan pitää taputtaa jollekin postilaatikolle kävelylle. Ja laiha on tyhmä!! (Ihan kuin lihava ihminen olisi mitenkään fiksu)
Mammapalsta tosin on enemmistövoittoisesti lihavia niin ei ihme. Ei täällä ainakaan mitään älyllistä keskustelua voi saada aikaan, kun yksikään lihava ei objektiivisesti voi argumentoida puolestaan tai nähdä itseään objektiivisessa valossa.
Aika tyhmää argumentointia. Mikäli 75 % kansasta on ylipainoisia ja lihavia, niin kai se on silloin joka puolella maata sama tilanne, ei vain vauvapalstalla? Lisäksi jos ihminen näkee lihavan luuseria, esisairaana yhteiskunnan loisena, on ihminen tullut tuolloin aivopestyksi kaikella muulla kuin tieteellisellä tiedolla. Ihmisen oma valinta ei kuitenkaan ole koskaan ihmisen oma valinta, vaan sosialisaatiossa opittua. Eli lihavuusepidemian syy ei ole yksilö, vaan yhteisö ja tarkemmin kaupat ja muut, jotka pyrkivät maksimoimaan ruoan myymisen ja siitä saatavat katteet.
- Eri
Ihan absurdia juttua sinulla.
Ihmisen oma valinta on aina ihmisen oma valinta. Aina.
Nykyään on toki suosittua sinun laillasi siirtää oma vastuu itsestään yhteiskunnan ja milloin kenenkin harteille, mutta kyllä se olet ihan sinä itse joka kerta toisensa jälkeen tottelet markkimiesten kutsua tai mikrobiomisi munkin kaipuuta.
Mikäli näin ajatellaan, ja mikrobiomi on keskeinen, niin silloinhan lääkevalmistajat pitää haastaa oikeuteen? Mikäli pilaa mikrobiominsa antibiooteilla, syy on lääkkeissä, ei taaskaan yksilössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Tämä ihmetyttää minuakin. Ihmiset eivät ilmeisesti käytä enää vyötä, vaan jotain venyvästä materiaalista tehtyjä housuja ja nehän venyvät läskin mukana. Olen käyttänyt vyötä niin kauan kuin muistan, nahkaista vyötä joka ei veny, ja siitä kyllä huomaa jos tulee lisäsenttiä vyötärölle, niin sitten syödään vähemmän. Ei se ole vaikeaa syödä vähemmän.
Tämä. Ja siinä vaiheessa, kun se vyön tuttu reikä alkaa kiristää, sen elämäntapamuutoksen ei vielä tarvitse olla mikään suuri ja kiduttava, vaan kyse on pienestä painonnoususta. Sitten se kyllä on vaikeaa, kun pitkittää muutosta ja antaa lihomiseen johtavien asioiden muodostua tavaksi ja mennä selkäytimeen.
On helpompi laihduttaa 5kg kuin 50kg.
Vierailija kirjoitti:
Cittarissa on nyt to-su irtokarkit 4.99/kg max 2kg asiakas. Kannattaa pyytää laihoja kavereitakin niitä hakemaan niin saa monta kiloa.
Tämäkin johtuu siitä, että EU:ssa sokerilobbarit saivat estettyä sokeriveron. Ei johdu siitä yksilöstä, vaan tällä kertaa EU:sta.
Tätä keskustelua lukiessa näkee hyvin, että hoikat ihmiset ovat vähemmistönä jo nyt kun täälläkin jyrätään kaikki faktaperusteinen, ei- lihavuutta-hölynpölyllä-selittelevä kommentointi jollain ihan totaalisilla paska-argumenteilla ja vittuilulla :D ei ihme että ootte samalla masentuneita, kun noin h*vetin katkeroituneita ja tyhmiä olette lihavuutenne kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavat syyttävät myös glukoosisiirappia lihomisestaan! Miksi me kaikki ei sitten ole lihavia, jos sitä glukoosisiirappia kerta joka ruuassa on? Hei oikeasti kirjatkaa ylös syömänne määrät, totuus on yleensä niinkin yksiselitteinen, kun liian iso määrä sapuskaa.
Jos 100 ihmistä polttaa tupakkaa askin päivässä, vain 10 heistä saa keuhkosyövän. Sama idea se on tässäkin. Osa lihoo kun biokemia menee sekaisin, osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.
Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.
Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!
No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.
Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.
Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.
Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.
:D no nyt.
Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.
Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.
Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.
Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.
Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin.
Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.
Kivat sulle. Täällä on toinen juoksija ja minäkin nousen usein klo 6 juoksemaan (en tosin joka päivä, koska kunto kasvaa paremmin kun tekee vaihtelevia treenejä). Puolimaraton menee kylmiltään. Maratoniin täytyy valmistautua muutama viikko. Syön terveellisesti (herkkuja ei edes kerta viikkoon, karkkia vain kun tankkaan maralle kerran kaksi vuodessa). Ja arvaapa mitä: olen ylipainoinen (painoindeksi 26). Jostain mystisestä syystä kroppani ei luovu grammastakaan rasvaa. Yrittänyt olen, koska juokseminen olisi kevyempänä nivelille helpompaa, mutta paino tippuu vain, jos vedän syömisen ihan minimiin. Silloin ei tosin sitten se juoksu suju eli ei hyvä sekään. Olen päättänyt olla tyytyväinen näin ja sulkea korvani näiltä "paino tippuu helposti kun vähän yrittää" kommenteilta. Aika harva tämänkään palstan kommentoijista kulkee siinä "Finisher" paidassa tuolla kaduilla (sulla sellainen toki varmaa on).
Me triathlonpiireissä ei kyllä tankata karkeilla mihinkään, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa näkee hyvin, että hoikat ihmiset ovat vähemmistönä jo nyt kun täälläkin jyrätään kaikki faktaperusteinen, ei- lihavuutta-hölynpölyllä-selittelevä kommentointi jollain ihan totaalisilla paska-argumenteilla ja vittuilulla :D ei ihme että ootte samalla masentuneita, kun noin h*vetin katkeroituneita ja tyhmiä olette lihavuutenne kanssa
Tällaisessa argumentissa olisi hyvä olla jotain tartuntapintaa, kuten jokin tutkimus. Se voisi selvittää kirjoittajallekin jotain totuuden olomuodosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Tämä ihmetyttää minuakin. Ihmiset eivät ilmeisesti käytä enää vyötä, vaan jotain venyvästä materiaalista tehtyjä housuja ja nehän venyvät läskin mukana. Olen käyttänyt vyötä niin kauan kuin muistan, nahkaista vyötä joka ei veny, ja siitä kyllä huomaa jos tulee lisäsenttiä vyötärölle, niin sitten syödään vähemmän. Ei se ole vaikeaa syödä vähemmän.
Tämä. Ja siinä vaiheessa, kun se vyön tuttu reikä alkaa kiristää, sen elämäntapamuutoksen ei vielä tarvitse olla mikään suuri ja kiduttava, vaan kyse on pienestä painonnoususta. Sitten se kyllä on vaikeaa, kun pitkittää muutosta ja antaa lihomiseen johtavien asioiden muodostua tavaksi ja mennä selkäytimeen.
Tuo vyö juttu ei toimi ihmisellä jota turvottaa herkästi. Oma vyötärönympärykseni vaihtelee useampia vyönreikiä päivän aikana riippuen syömisistä, nukkumisista, menkoista, liikunnasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa näkee hyvin, että hoikat ihmiset ovat vähemmistönä jo nyt kun täälläkin jyrätään kaikki faktaperusteinen, ei- lihavuutta-hölynpölyllä-selittelevä kommentointi jollain ihan totaalisilla paska-argumenteilla ja vittuilulla :D ei ihme että ootte samalla masentuneita, kun noin h*vetin katkeroituneita ja tyhmiä olette lihavuutenne kanssa
Tällaisessa argumentissa olisi hyvä olla jotain tartuntapintaa, kuten jokin tutkimus. Se voisi selvittää kirjoittajallekin jotain totuuden olomuodosta.
ei tän palstan mammat ymmärrä mitään oikeista tieteellisistä julkaisuista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ruokakulttuurissa on jotain mätää. Olen tullut siihen tulokseen. Kun mä lähdin laihduttamaan pientä ylipainoa pois, se kävi yllättävän vaikeaksi vaaditun sosiaalisen syömisen takia. Jos en halunnut syödä viineriä, niin alkoi kauhea painostus ja mua sanottiin laihaksikin. Jos vähänkin tapaa ihmisiä, niin pitäisi olla hatkuvasti syömässä pullaa.
Omassa suvussani pula-aika ja lapsena koettu nälkä on selvästi myös vaikuttaneet meidän syömiseen. Isovanhemmat eli sota-aikana ja kun vanhemmat eli omaa lapsuuttaan, oli köyhää. Aika tavallinen tilanne Suomessa. Eli sitten kun ruokaa, voita, sokeria, valkoista vehnää ja kaikkea on, niin pitää syödä. Rakkautta osoitetaan ruualla. Mun mummoni kun teki mulle voileipiä, niin voita oli todella paksu kerros ja juustoakin se leikkasi usein veitsellä siihen päälle. Vanhemmat kasasi kotona lautaselle kauhean ruokavuoren ja kaikki piti syödä. Pysyin kai runsaan liikunnan takia kuitenkin hoikkana. Ja siksikin kun limsan ja energiajuomien kittaaminen ei ollut arjessa tavallista.
Kiireessä ihmiset myös syövät ruokaa, jossa on paljon enemmän kaloreita kuin mitä tulee kulutettua. Mä huomasin opiskeluaikana lihovani ihan vain yliopiston kahvilan sämpylöiden takia. Paino laski taas, kun rupesin syömään niitä harvemmin. Huomasin tuon parin kilon nousun vain siksi, kun mulla oli jotain syömishäiriöoireilua ja tarkkailin kroppaani ihan pakonomaisesti. Nykyään vastaavat valinnat lihottaa mua huomaamatta helposti kymmenenkin kiloa ajan mittaan.
Tuossa edellä joku puhui mauttomasta ruuasta ja siitä, että sekin ajaa ahmimaan herkkuja, kun aivot haluaa makuelämyksiä jostain. Uskon, että sekin pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani.
Alkoholi myös lihottaa. Oluessa on paljon kaloreita. Suomessa juodaan vähän turhan paljon.
Asiaan pitäisi kuitenkin pystyä suhtautumaan jotenkin myötätuntoisesti. Ihmisten on vaikeaa muuttaa tottumuksiasn ja suhdettaan ruokaan (tai alkoholiin).
Huomaathan tässäkin keskustelussa, miten lihavia puolustellaan ja ihannoidaan :D Jos joku täällä sanoo olevansa hoikka ja urheilevansa, niin saman tien joku läski täällä huutelee, että on mm. tyhmä, empatiakyvytön tai mitälie vielä.
Tässä keskustelussa huomaa niin mustavalkoisesti sen, että lihavat ovat katkeria ja kateellisia ja haluavat kaikkien muidenkin olevan. Ei peräänkuuluteta mitään vastuuta itsestään tai omista valinnoista, vaan pitää taputtaa jollekin postilaatikolle kävelylle. Ja laiha on tyhmä!! (Ihan kuin lihava ihminen olisi mitenkään fiksu)
Mammapalsta tosin on enemmistövoittoisesti lihavia niin ei ihme. Ei täällä ainakaan mitään älyllistä keskustelua voi saada aikaan, kun yksikään lihava ei objektiivisesti voi argumentoida puolestaan tai nähdä itseään objektiivisessa valossa.
Aika tyhmää argumentointia. Mikäli 75 % kansasta on ylipainoisia ja lihavia, niin kai se on silloin joka puolella maata sama tilanne, ei vain vauvapalstalla? Lisäksi jos ihminen näkee lihavan luuseria, esisairaana yhteiskunnan loisena, on ihminen tullut tuolloin aivopestyksi kaikella muulla kuin tieteellisellä tiedolla. Ihmisen oma valinta ei kuitenkaan ole koskaan ihmisen oma valinta, vaan sosialisaatiossa opittua. Eli lihavuusepidemian syy ei ole yksilö, vaan yhteisö ja tarkemmin kaupat ja muut, jotka pyrkivät maksimoimaan ruoan myymisen ja siitä saatavat katteet.
- Eri
Ihan absurdia juttua sinulla.
Ihmisen oma valinta on aina ihmisen oma valinta. Aina.
Nykyään on toki suosittua sinun laillasi siirtää oma vastuu itsestään yhteiskunnan ja milloin kenenkin harteille, mutta kyllä se olet ihan sinä itse joka kerta toisensa jälkeen tottelet markkimiesten kutsua tai mikrobiomisi munkin kaipuuta.
Mikäli näin ajatellaan, ja mikrobiomi on keskeinen, niin silloinhan lääkevalmistajat pitää haastaa oikeuteen? Mikäli pilaa mikrobiominsa antibiooteilla, syy on lääkkeissä, ei taaskaan yksilössä.
Miten sinä nyt antibiootit tähän sotkit? Lihava löytää kyllä aina selityksen lihavuudelleen 😀
Mikrobiomi on sellainen kuin miten sinä syöt. Terveellisesti syövällä, ja todennäköisesti normaalipainoisella, on laajakirjoisempi ja hyödyllisempi mikrobisto kuin epäterveellisesti syövällä, ja todennäköisesti lihavalla. Ei antibioottikuuri koskaan tapa suoliston mikrobistoa kokonaan, mutta käytitpä nyt senkin kortin tässä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat syyttävät myös glukoosisiirappia lihomisestaan! Miksi me kaikki ei sitten ole lihavia, jos sitä glukoosisiirappia kerta joka ruuassa on? Hei oikeasti kirjatkaa ylös syömänne määrät, totuus on yleensä niinkin yksiselitteinen, kun liian iso määrä sapuskaa.
Jos 100 ihmistä polttaa tupakkaa askin päivässä, vain 10 heistä saa keuhkosyövän. Sama idea se on tässäkin. Osa lihoo kun biokemia menee sekaisin, osa ei.
Ja taas selitellään. Opettele hetki sietämään nälkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat syyttävät myös glukoosisiirappia lihomisestaan! Miksi me kaikki ei sitten ole lihavia, jos sitä glukoosisiirappia kerta joka ruuassa on? Hei oikeasti kirjatkaa ylös syömänne määrät, totuus on yleensä niinkin yksiselitteinen, kun liian iso määrä sapuskaa.
Jos 100 ihmistä polttaa tupakkaa askin päivässä, vain 10 heistä saa keuhkosyövän. Sama idea se on tässäkin. Osa lihoo kun biokemia menee sekaisin, osa ei.
Olisi kiva tietää yksityiskohtaisesti syyt siihen miksi tyynen valtameren saarten asukkaat lihoivat maailmanennätyslihaviksi kun länsimainen ruokabisnes sinne vietiin. Biokemia on niin monimutkaista, että se lienee mahdotonta ja siksi voidaan aina sanoa ettei tämä tai tuo makeutusaine aiheuta lihomista ja näin ruokabisnes voi välttä vastuun sysäten sen "yksilölle":)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat syyttävät myös glukoosisiirappia lihomisestaan! Miksi me kaikki ei sitten ole lihavia, jos sitä glukoosisiirappia kerta joka ruuassa on? Hei oikeasti kirjatkaa ylös syömänne määrät, totuus on yleensä niinkin yksiselitteinen, kun liian iso määrä sapuskaa.
Jos 100 ihmistä polttaa tupakkaa askin päivässä, vain 10 heistä saa keuhkosyövän. Sama idea se on tässäkin. Osa lihoo kun biokemia menee sekaisin, osa ei.
Olisi kiva tietää yksityiskohtaisesti syyt siihen miksi tyynen valtameren saarten asukkaat lihoivat maailmanennätyslihaviksi kun länsimainen ruokabisnes sinne vietiin. Biokemia on niin monimutkaista, että se lienee mahdotonta ja siksi voidaan aina sanoa ettei tämä tai tuo makeutusaine aiheuta lihomista ja näin ruokabisnes voi välttä vastuun sysäten sen "yksilölle":)
koska niillä ei ole itsehillintää ollut tarpeeksi, kun kyllästivät ensiksi makuhermonsa rasvan ja sokerin yhdistelmällä, joka nyt on TIETENKIN ihmisaivojen mielestä ihaninta ravintoa, koska varmuuden vuoksi kannattaa lihoa geenien mielestä. Silloin kun ruoka sisältää helvetisti kaloreita sokerin ja rasvan muodossa, ja totutat kehosi siihen mättämiseen, ja vielä juot päälle kokikset sun muut litkut ja ai niin, hoivaat jotain pahaa mieltäsi kakulla ja pullalla niin kappas, ne joilla on yhtään älyä ovat ainoat hoikat jäljellä.
Elämässä voi nautintoa hommata muistakin asioista kuin niistä helpoimmista.
Vierailija kirjoitti:
Hei läskit on lepposii
No eivät ainakaan tämän ketjun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.
Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.
Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!
No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.
Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.
Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.
Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.
:D no nyt.
Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.
Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.
Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.
Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.
Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin.
Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.
Kivat sulle. Täällä on toinen juoksija ja minäkin nousen usein klo 6 juoksemaan (en tosin joka päivä, koska kunto kasvaa paremmin kun tekee vaihtelevia treenejä). Puolimaraton menee kylmiltään. Maratoniin täytyy valmistautua muutama viikko. Syön terveellisesti (herkkuja ei edes kerta viikkoon, karkkia vain kun tankkaan maralle kerran kaksi vuodessa). Ja arvaapa mitä: olen ylipainoinen (painoindeksi 26). Jostain mystisestä syystä kroppani ei luovu grammastakaan rasvaa. Yrittänyt olen, koska juokseminen olisi kevyempänä nivelille helpompaa, mutta paino tippuu vain, jos vedän syömisen ihan minimiin. Silloin ei tosin sitten se juoksu suju eli ei hyvä sekään. Olen päättänyt olla tyytyväinen näin ja sulkea korvani näiltä "paino tippuu helposti kun vähän yrittää" kommenteilta. Aika harva tämänkään palstan kommentoijista kulkee siinä "Finisher" paidassa tuolla kaduilla (sulla sellainen toki varmaa on).
Me triathlonpiireissä ei kyllä tankata karkeilla mihinkään, heh.
Voi sinua kun yrität päteä vaikka et tiedä asiasta mitään.
Kestävyysliikkujien piireissä kyllä karkki ja kalja maistuu :) Triathlonisteille yhtä lailla.
Onneksi minulla on hyvät geenit, taipumus pysyä hoikkana, nopea aineenvaihdunta ja glukoosisiirappi ei sotke biokemiaani, niin voin rauhassa lällätellä läskeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.
Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.
Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!
No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.
Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.
Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.
Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.
:D no nyt.
Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.
Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.
Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.
Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.
Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin.
Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.
Kivat sulle. Täällä on toinen juoksija ja minäkin nousen usein klo 6 juoksemaan (en tosin joka päivä, koska kunto kasvaa paremmin kun tekee vaihtelevia treenejä). Puolimaraton menee kylmiltään. Maratoniin täytyy valmistautua muutama viikko. Syön terveellisesti (herkkuja ei edes kerta viikkoon, karkkia vain kun tankkaan maralle kerran kaksi vuodessa). Ja arvaapa mitä: olen ylipainoinen (painoindeksi 26). Jostain mystisestä syystä kroppani ei luovu grammastakaan rasvaa. Yrittänyt olen, koska juokseminen olisi kevyempänä nivelille helpompaa, mutta paino tippuu vain, jos vedän syömisen ihan minimiin. Silloin ei tosin sitten se juoksu suju eli ei hyvä sekään. Olen päättänyt olla tyytyväinen näin ja sulkea korvani näiltä "paino tippuu helposti kun vähän yrittää" kommenteilta. Aika harva tämänkään palstan kommentoijista kulkee siinä "Finisher" paidassa tuolla kaduilla (sulla sellainen toki varmaa on).
Me triathlonpiireissä ei kyllä tankata karkeilla mihinkään, heh.
Maltolla mä pääasiassa tankkaan, mutta olen myös päättänyt sallia itselleni sen karkkipussin siinä tilanteessa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat syyttävät myös glukoosisiirappia lihomisestaan! Miksi me kaikki ei sitten ole lihavia, jos sitä glukoosisiirappia kerta joka ruuassa on? Hei oikeasti kirjatkaa ylös syömänne määrät, totuus on yleensä niinkin yksiselitteinen, kun liian iso määrä sapuskaa.
Jos 100 ihmistä polttaa tupakkaa askin päivässä, vain 10 heistä saa keuhkosyövän. Sama idea se on tässäkin. Osa lihoo kun biokemia menee sekaisin, osa ei.
Olisi kiva tietää yksityiskohtaisesti syyt siihen miksi tyynen valtameren saarten asukkaat lihoivat maailmanennätyslihaviksi kun länsimainen ruokabisnes sinne vietiin. Biokemia on niin monimutkaista, että se lienee mahdotonta ja siksi voidaan aina sanoa ettei tämä tai tuo makeutusaine aiheuta lihomista ja näin ruokabisnes voi välttä vastuun sysäten sen "yksilölle":)
Varmaan ne jotenkin yhteistuumin menetti itsehillinnän, joka niillä ennen sitä oli.
Alue: Aihe vapaa
Kivat sulle. Täällä on toinen juoksija ja minäkin nousen usein klo 6 juoksemaan (en tosin joka päivä, koska kunto kasvaa paremmin kun tekee vaihtelevia treenejä). Puolimaraton menee kylmiltään. Maratoniin täytyy valmistautua muutama viikko. Syön terveellisesti (herkkuja ei edes kerta viikkoon, karkkia vain kun tankkaan maralle kerran kaksi vuodessa). Ja arvaapa mitä: olen ylipainoinen (painoindeksi 26). Jostain mystisestä syystä kroppani ei luovu grammastakaan rasvaa. Yrittänyt olen, koska juokseminen olisi kevyempänä nivelille helpompaa, mutta paino tippuu vain, jos vedän syömisen ihan minimiin. Silloin ei tosin sitten se juoksu suju eli ei hyvä sekään. Olen päättänyt olla tyytyväinen näin ja sulkea korvani näiltä "paino tippuu helposti kun vähän yrittää" kommenteilta. Aika harva tämänkään palstan kommentoijista kulkee siinä "Finisher" paidassa tuolla kaduilla (sulla sellainen toki varmaa on).