Ahkerat äidit pystyvät pyörittämään yritystoimintaa vauvojen ja taaperoiden hoidon ohessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia täällä maalla että äidit jatkavat maatilan hommia vaikka ois kuinka monta lasta. Mulla on hevostalli ja niin on vauvat nukkuneet vaunuissa kun olen tehnyt tallitöitä. Ja joka aamu piti mennä talliin vaikka olis yön valvonut.

Mitenkäs syliä vaativa koliikkivauva, joka nukkuu vartin pätkissä?

Kaikki vauvat pystytään opettamaan nukkumaan hyvin.

Aikanaan, totta. Mun pikkukakkoseni oppi nukkumaan yönsä 3 vuotiaana, siihen saakka 3-7 herätystä yössä. En lopulta itse ehtinyt edes sänkyyn kunnolla kun heräsi uudelleen. 

No hän oppi nukkumaan mutta minä valvon edelleenkin lähes 36v myöhemmin. 

Silti elettiin normaalia elämää, käytiin töissä ja hoidettiin hommat. Ei ollut vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Kas kun minä pystyin sillä yrittämisellä takaamaan lapsille kotihoidon kuudeksi vuodeksi ja alaluokillakin täydet kesälomat, muut lomat ja hyvät iltapäivät.

Se että löhöää pari vuotta kotona ja sen jälkeen tunkee lapset täyspäivähoitoon ei ole mikään ylpeyden aihe.

Onko sinulla siis jotain käytännön neuvoja siitä, miten yhdistetään työskentely ja lastenhoito ilman, että lapset ovat päivähoidossa? Milloin teit työtä? Tienasitko sillä tarpeeksi?

Tienasin erittäin hyvin. Varmasti paremmin kuin sinä.

Ahkeruudella ja tehokkuudella onnistuu.

Tuo vastaus sisälsi aika vähän käytännön neuvoja siitä, miten yhdistetään työskentely ja lastenhoito ilman ulkopuolista päivähoitoa ;) Mutta niinhän se on, että provoilijan on parempi puhua asioista yleisesti kuin yksityiskohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yrittäjäperheen lapsi ja päällimmäisenä on muisto lapsuudesta, että aina pyörin kiireen ja stressin keskellä vanhempieni jaloissa ja minun käskettiin olemaan hiljaa ja odottamaan. Siis minut hoidettiin kotona ja aina olin vain tiellä, kun vanhempani tekivät töitä.

Te äidit, jotka teette töitä lasten kanssa, niin miettikää mistä pystytte suoriutumaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi parempi olla päiväkodissa. Vanhempani toki ovat ylpeitä itsestään. Itselläni ahdistuneishäiriö aikuisena.

Kerro lisää!

Vanhempani ovat ylpeitä, että kasvattivat minusta kiltin ja hiljaisen, joka mukautuu aina toisten tarpeisiin. On hiljaa silloinkin, kun on oikeasti hätä. Ennen kaikkea oli tärkeää auttaa vanhempia töissä, heti kun kykeni. Olen myös satavarma, että vauvanakin minut on jätetty itkemään yksin. Äitini mentaliteetti on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Kas kun minä pystyin sillä yrittämisellä takaamaan lapsille kotihoidon kuudeksi vuodeksi ja alaluokillakin täydet kesälomat, muut lomat ja hyvät iltapäivät.

Se että löhöää pari vuotta kotona ja sen jälkeen tunkee lapset täyspäivähoitoon ei ole mikään ylpeyden aihe.

Onko sinulla siis jotain käytännön neuvoja siitä, miten yhdistetään työskentely ja lastenhoito ilman, että lapset ovat päivähoidossa? Milloin teit työtä? Tienasitko sillä tarpeeksi?

Tienasin erittäin hyvin. Varmasti paremmin kuin sinä.

Ahkeruudella ja tehokkuudella onnistuu.

Tuo vastaus sisälsi aika vähän käytännön neuvoja siitä, miten yhdistetään työskentely ja lastenhoito ilman ulkopuolista päivähoitoa ;) Mutta niinhän se on, että provoilijan on parempi puhua asioista yleisesti kuin yksityiskohtaisesti.

Provoilija pilkkasi tulojani...

En tiedä, mikä on se ihanne. Yksi puolituttu oli aikanaan ylpeä. Kun jätti vauvan päiväunille vaunuun ja kävi ravihevosella treenilenkillä. Lapsi oli 1 v, kun oli kärryissä lenkillä mukana. Minusta vastuutonta, omasta mielestään hän oli tehokas ja ahkera. Nyt tosin lapsi on aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Anna mä arvaan, mutta sinun tapaasi olla äiti pitäisi ihailla, sillä se on niin paljon parempi tapa?

Kaikillehan ei tuo sinun mallisi, eli täydellinen lapselle eläminen kotiäitinä parin vuoden ajan, ei sovi. Ja siitäkin voi tehdä suorittamista. Toisaalta taas työn ja pienen vauvan yhdistäminen voi olla ihan aidosti äidin oma halu ja se on täysin ok. Ja monestihan lapsella on myös isä.

"Taapero tabletilla kun äiti puhuu työpuhelua", so what? Sellaista se elämä on että siihen kuuluu muutakin kuin lapsen viihdyttäminen, ja se on ihan normaalia elämää.

Minun näkökulmasti taas se jatkuva ja intensiivinen lapsen käytettävissä oleminen ja huomioiminen ja kotona oleminen lapsen ehdoilla useamman vuoden ovat juuri sitä suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Anna mä arvaan, mutta sinun tapaasi olla äiti pitäisi ihailla, sillä se on niin paljon parempi tapa?

Kaikillehan ei tuo sinun mallisi, eli täydellinen lapselle eläminen kotiäitinä parin vuoden ajan, ei sovi. Ja siitäkin voi tehdä suorittamista. Toisaalta taas työn ja pienen vauvan yhdistäminen voi olla ihan aidosti äidin oma halu ja se on täysin ok. Ja monestihan lapsella on myös isä.

"Taapero tabletilla kun äiti puhuu työpuhelua", so what? Sellaista se elämä on että siihen kuuluu muutakin kuin lapsen viihdyttäminen, ja se on ihan normaalia elämää.

Minun näkökulmasti taas se jatkuva ja intensiivinen lapsen käytettävissä oleminen ja huomioiminen ja kotona oleminen lapsen ehdoilla useamman vuoden ovat juuri sitä suorittamista.

Onhan se suorittamista, jos ei nauti lapsistaan ja jaksa olla heille läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Kas kun minä pystyin sillä yrittämisellä takaamaan lapsille kotihoidon kuudeksi vuodeksi ja alaluokillakin täydet kesälomat, muut lomat ja hyvät iltapäivät.

Se että löhöää pari vuotta kotona ja sen jälkeen tunkee lapset täyspäivähoitoon ei ole mikään ylpeyden aihe.

Onko sinulla siis jotain käytännön neuvoja siitä, miten yhdistetään työskentely ja lastenhoito ilman, että lapset ovat päivähoidossa? Milloin teit työtä? Tienasitko sillä tarpeeksi?

Tienasin erittäin hyvin. Varmasti paremmin kuin sinä.

Ahkeruudella ja tehokkuudella onnistuu.

Mutta et nyt kertonut, missä ja mitä tekemässä lapsesi olivat silloin, kun teit töitä. Ahkeruus ja tehokkuus ei nyt paljon kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Anna mä arvaan, mutta sinun tapaasi olla äiti pitäisi ihailla, sillä se on niin paljon parempi tapa?

Kaikillehan ei tuo sinun mallisi, eli täydellinen lapselle eläminen kotiäitinä parin vuoden ajan, ei sovi. Ja siitäkin voi tehdä suorittamista. Toisaalta taas työn ja pienen vauvan yhdistäminen voi olla ihan aidosti äidin oma halu ja se on täysin ok. Ja monestihan lapsella on myös isä.

"Taapero tabletilla kun äiti puhuu työpuhelua", so what? Sellaista se elämä on että siihen kuuluu muutakin kuin lapsen viihdyttäminen, ja se on ihan normaalia elämää.

Minun näkökulmasti taas se jatkuva ja intensiivinen lapsen käytettävissä oleminen ja huomioiminen ja kotona oleminen lapsen ehdoilla useamman vuoden ovat juuri sitä suorittamista.

Osaatko kuvitella tilanteen, jossa äiti todella nauttii lapsen tarpeiden täyttämisestä. Ja iloitsee pienen lapsen onnesta ja hyvinvoinnista. Alle 3-v todella tarvitsee huomiota ja hoivaa, pääasiassa äidiltä ja isältä. Varhainen kiintymyssuhde!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Anna mä arvaan, mutta sinun tapaasi olla äiti pitäisi ihailla, sillä se on niin paljon parempi tapa?

Kaikillehan ei tuo sinun mallisi, eli täydellinen lapselle eläminen kotiäitinä parin vuoden ajan, ei sovi. Ja siitäkin voi tehdä suorittamista. Toisaalta taas työn ja pienen vauvan yhdistäminen voi olla ihan aidosti äidin oma halu ja se on täysin ok. Ja monestihan lapsella on myös isä.

"Taapero tabletilla kun äiti puhuu työpuhelua", so what? Sellaista se elämä on että siihen kuuluu muutakin kuin lapsen viihdyttäminen, ja se on ihan normaalia elämää.

Minun näkökulmasti taas se jatkuva ja intensiivinen lapsen käytettävissä oleminen ja huomioiminen ja kotona oleminen lapsen ehdoilla useamman vuoden ovat juuri sitä suorittamista.

Onhan se suorittamista, jos ei nauti lapsistaan ja jaksa olla heille läsnä.

Se, että käy esim. töissä lasten ollessa pieniä, ei tarkoita ettei nauttisi lapsistaan. Kyllä niille lapsillekin jää aikaa. Elämässä kun on useita osa-alueita.

Ja se, ettei ole joka hetki lapsen käytettävissä, ei tarkoita ettei voisi olla myös läsnä muina hetkinä. Itsekö et esim. ikinä puhu puhelimessa tai tee mitää muuta/elä elämääsi kun lapsi on siinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Anna mä arvaan, mutta sinun tapaasi olla äiti pitäisi ihailla, sillä se on niin paljon parempi tapa?

Kaikillehan ei tuo sinun mallisi, eli täydellinen lapselle eläminen kotiäitinä parin vuoden ajan, ei sovi. Ja siitäkin voi tehdä suorittamista. Toisaalta taas työn ja pienen vauvan yhdistäminen voi olla ihan aidosti äidin oma halu ja se on täysin ok. Ja monestihan lapsella on myös isä.

"Taapero tabletilla kun äiti puhuu työpuhelua", so what? Sellaista se elämä on että siihen kuuluu muutakin kuin lapsen viihdyttäminen, ja se on ihan normaalia elämää.

Minun näkökulmasti taas se jatkuva ja intensiivinen lapsen käytettävissä oleminen ja huomioiminen ja kotona oleminen lapsen ehdoilla useamman vuoden ovat juuri sitä suorittamista.

Osaatko kuvitella tilanteen, jossa äiti todella nauttii lapsen tarpeiden täyttämisestä. Ja iloitsee pienen lapsen onnesta ja hyvinvoinnista. Alle 3-v todella tarvitsee huomiota ja hoivaa, pääasiassa äidiltä ja isältä. Varhainen kiintymyssuhde!

Osaan kuvitella. Ja osaan kuvitella myös, että tilanteita, valintoja ja tapoja toimia on yhtä monia kuin äitejäkin. Joillakin on elämässä vain se lapsi ja hänen tarpeensa ja se on ok. Joillakin on elämässä lapsen lisäksi töitä, harrasteita, muuta elämää ym. ja se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi omasta kotiäitiydestä onnellinen ja jopa ylpeä että pystymme laittamaan työt pariksi vuodeksi sivuun ja keskittyä vain vauva/taapero -aikaan.

Luojalle kiitos siitä että oma mieleni ei halaja jatkuvaan suorittamiseen vaan minun ei tarvitse kuin olla läsnä.

Jollakin tavalla säälin näitä lapsia jotka ovat toimistoilla mukana rattaissa tai taaperot tabletilla kun äiti puhuu työpuheluita.

Mielestäni tällaista suorituskeskeistä äitiyttä ei pitäisi ihailla.

Kas kun minä pystyin sillä yrittämisellä takaamaan lapsille kotihoidon kuudeksi vuodeksi ja alaluokillakin täydet kesälomat, muut lomat ja hyvät iltapäivät.

Se että löhöää pari vuotta kotona ja sen jälkeen tunkee lapset täyspäivähoitoon ei ole mikään ylpeyden aihe.

Onko sinulla siis jotain käytännön neuvoja siitä, miten yhdistetään työskentely ja lastenhoito ilman, että lapset ovat päivähoidossa? Milloin teit työtä? Tienasitko sillä tarpeeksi?

Tienasin erittäin hyvin. Varmasti paremmin kuin sinä.

Ahkeruudella ja tehokkuudella onnistuu.

Mutta et nyt kertonut, missä ja mitä tekemässä lapsesi olivat silloin, kun teit töitä. Ahkeruus ja tehokkuus ei nyt paljon kerro.

Nukkumassa. Tai isänsä kanssa tämän tultua töistä.

Minä näen ennemminkin suorittamisena sen täydellisen antaumuksellisen kotiöitiyden jolloin sulkeudutaan kotiin 1-2 vuodeksi ja Ollaan Äitejä.

Sitten Uuvutaan Täysin ja palataan töihin.

Ensin lapseen keskitytään ahdistavan liiallisesti ja sitten lapsi dumpataan ahdistavasti kokonaan. Ja koko ajan suoritetaan ja uuvutaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä näen ennemminkin suorittamisena sen täydellisen antaumuksellisen kotiöitiyden jolloin sulkeudutaan kotiin 1-2 vuodeksi ja Ollaan Äitejä.

Sitten Uuvutaan Täysin ja palataan töihin.

Ensin lapseen keskitytään ahdistavan liiallisesti ja sitten lapsi dumpataan ahdistavasti kokonaan. Ja koko ajan suoritetaan ja uuvutaan.

Kaikistahan ei ole äidiksi. Ymmärrän, että uuvutaan unen puutteen takia, hyväkin äiti tarvitsee lepoa. Mutta jos lapsen hoiva ahdistaa, niin jokin on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen ennemminkin suorittamisena sen täydellisen antaumuksellisen kotiöitiyden jolloin sulkeudutaan kotiin 1-2 vuodeksi ja Ollaan Äitejä.

Sitten Uuvutaan Täysin ja palataan töihin.

Ensin lapseen keskitytään ahdistavan liiallisesti ja sitten lapsi dumpataan ahdistavasti kokonaan. Ja koko ajan suoritetaan ja uuvutaan.

Kaikistahan ei ole äidiksi. Ymmärrän, että uuvutaan unen puutteen takia, hyväkin äiti tarvitsee lepoa. Mutta jos lapsen hoiva ahdistaa, niin jokin on pielessä.

Kyse onkin siitä että Keskitytään Täydelliseen Äitiyteen. Siksi uuvutaan. Sen sijaan että ei oltaisi Niin Kokonaisvaltaisia

Vierailija kirjoitti:

Minä näen ennemminkin suorittamisena sen täydellisen antaumuksellisen kotiöitiyden jolloin sulkeudutaan kotiin 1-2 vuodeksi ja Ollaan Äitejä.

Sitten Uuvutaan Täysin ja palataan töihin.

Ensin lapseen keskitytään ahdistavan liiallisesti ja sitten lapsi dumpataan ahdistavasti kokonaan. Ja koko ajan suoritetaan ja uuvutaan.

En ole sulkeutunut vauvan tai taaperon kanssa vaan käynyt kerhoissa ja kyläillyt ja harrastanut lapsentahtisesti. Kun lapsi kasvaa tarpeet muuttuvat ja päiväkoti on ok.

Joo olen näitä "ahkeria" äitejä nähnyt. Joko hyvin nukkuvia vauvoja tai ei välitetä kun vauva huutaa koska "töitä on tehtävä". Vielä parempi kun vauvan jättää taloon sisälle yksin niin ei edes kuule milloin huutaa. Ja kuka tahansa kelpaa lapsenvahdiksi. Vaikka henkilö jonka on tuntenut 30 min. Televisio ja auto on myös hyviä lapsenvahteja!

Itse hoidin vain lapsen enkä aio tuntea siitä huonommuutta. Olin ainakin paikalla ja valmiina lohduttamaan kun itku tuli. Meillä on äitiysloma sitä varten, että hoidetaan omat lapset. Enemmän mua hävettäis jos tekisin jotain muuta.

Alle 2-v lapsi hukkui hevostilalla vesisaaviin. Muistetaan, ettei tuonikäistä saa jättää hetkeksikään yksin, ei edes silloin, kun äiti on tehokas ja ahkera.

Vierailija kirjoitti:

Alle 2-v lapsi hukkui hevostilalla vesisaaviin. Muistetaan, ettei tuonikäistä saa jättää hetkeksikään yksin, ei edes silloin, kun äiti on tehokas ja ahkera.

Tuotantoeläimet ja hevoset on hoidettava, oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Alle 2-v lapsi hukkui hevostilalla vesisaaviin. Muistetaan, ettei tuonikäistä saa jättää hetkeksikään yksin, ei edes silloin, kun äiti on tehokas ja ahkera.

Sanottiinko että äiti teki tallitöitä sillä aikaa. Vesisaaveja voi olla vaikka ei olisi yhtään elukkaa.