Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako jatkaa harrastusta, jossa on huono?
Tämä kysymys siis vanhemmille: Mitä tekisitte, jos teillä olisi 9-vuotias lapsi, jolla olisi hänen itsensä valitsema harrastus. Lapsi olisi tuossa harrastuksessa (joka siis on varsin kilpaileva) selkeästi heikko. Motivaatiota olisi lähteä harrastukseen kyllä, mutta olisi epäselvää, onko motivaattorina itse harrastus vai harrastavat kaverit.
Mietin sitä, että heikkeneekö lapsen itsetunto siitä, että on aina häntäpäässä. Hän ei itse sitä vielä tajua, mutta ei siihen kauan enää mene.
Pitäisikö hiukata tuupata jonkun muun jutun pariin ja antaa hänen saada kokemusta myös siitä?
Kommentit (156)
Mä harrastin nuorena lajia, jossa olin huono. Ei haitannut, koska tykkäsin siitä treenien, kavereiden, joukkueen, kisamatkojen ym takia. Tiesin, etten ole ole hyvä ja siksi ei harmittanut.
Mulla oli muitakin harrastuksia.
Ei mun mielestä pidä sen takia lopettaa etukäteen kun lapsi ei ole tarpeeksi hyvä. Minä tarjoaisin rinnalle toista harrastusta, jota voi sitten jatkaa jos seinä nousee pystyyn toisen lajin kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi itse sinne haluaa, oli syy kaverit tai itse harrastus, niin ilman muuta jatkamista. Muiden kanssa harrastaminen/tiimipelaaminen kasvattavat myös sellaisia sosiaalisia taitoja, joita ei muualta saa: koulu ja koti antavat omat osansa mutta erilaiset.
Monille lapsille harrastaminen voi olla ainoa henkireikä, jossa tuntee itsensä arvostetuksi vaikka ei hyvin pärjäisikään. Ja toki kannattaa kokeilla monia lajeja mutta lapsen ehdoilla, tietysti voi aikuisena ehdottaa erilaisia vaihtoehtoja.
Terveisin ex-aineenope/tanssinope/kuoronjohtaja
Vierailija kirjoitti:
Niin, mun on äitinä vaikeaa katsoa tätä. Tuntuu kamalan väärältä jaotella lapsia, minusta ne on kaikki ihania ja arvokkaita. Ja vielä todella pieniä.
Lapseni ei vielä siis oikein ymmärrä tätä, ei kaikkea ihan tiedäkään. Eri lapsille on tarjolla aika eri juttuja, oma lapseni ei saa mitään ekstraa, koska häneen ei siis ole tarpeellista panostaa seuran mielestä mitenkään. Pahalta tuntuu minusta. Ehkä lapsestakin, jos tietäisi. Mutta on tosiaan vielä sen verran pieni, että ei ihan käsitä.
Tuntuisiko minusta yhtä pahalta, jos lapsi olisikin parhaiden joukossa? Ei ehkä, mutta ei varmaan hyvältäkään. Ehkä ongelma on vielä enemmän tämä tosi kieroutunut ajattelumalli tässä harrastuksessa sinänsä. Tuskin siinä tapauksessa miettisin harrastuksen lopettamista.
Veisikö joku hyvin ylipainoisen tyttärensä balettiin, vaikka siitä varmasti olisi hänelle apua? Oma lapseni ei harrasta balettia ja on laiha ruipelo, mutta idea on vähän tuo sama.
Mitä ihmettä? Olen ollut tanssikoulussa töissä ja siellä oli ihan kaiken kokoisia lapsia onnellisesti baletissa kavereiden kanssa.
Vika on ehkä paikassa jossa lapsi harrastaa, jos siellä mennään liiaksi tulosten, eikä harrastamisen ilon kautta. Mutta jos kaikki kaverit on siellä, niin anna harrastaa vaan. Kysele viihtyykö ja jos itse haluaa lopettaa, niin sitten lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taisi ongelmana olla se, että harrastuksessa jaetaan lapset hyviin ja huonoihin ja kohtelu + valmennus menee sitten sen mukaan. Ymmärsin, että se ahdistaa ap:ta, kun ei tiennyt, mihin lapsen toi.
Itsellä hyvin pitkälle sama tilanne jalkapallossa. Oma lapsi ei ole ryhmän huonoin mutta ei kilparyhmässä kuitenkaan. En olisi voinut oikeasti uskoa, että valmennus jakautuu tuossa iässä jo noin suuresti. Koen olevani B-luokan vanhempi, joka tuo B-luokan lapsensa kuluttamaan seuran resursseja. Avainpelaajat (voi hyvät hyssäkät, kyseessä 9-vuotiaat) ovat ihan eri kastia, samoin heidän vanhempansa.
Meillä lapsi on alkanut kysellä, ja aikamoinen diplomaatti saa olla, kun koittaa selittää asioita lapselle positiivisen kautta. Viestintä ei meidän seurassa toimi ollenkaan. Toivoisin, että lapsi harrastaisi pitkään, mutta tuntuu, että seura tekee suorastaan kaikkensa, että niin ei tapahtuisi.
Onkohan meidän lapsi samassa seurassa? Tai siis ei ole enää juuri noista syistä. Tämä jalkapallokuvio on kyllä ihan järkky ja valitettavan yleinen. Jo 8-9 -vuotiaana olet menetetty tapaus, joka saa isävalmentajan joka ei edes tiedä kuka olet, kun parempi porukka pelaa sen valmentajan kanssa josta perheesi maksaa tähtitieteellisiä summia kaudessa. Paremmat saavat siis paremman valmentajan ja paremmat vuorot hallissa, mutta rupusakki maksaa siitä. Yritäpä kyseenalaistaa, ketään ei kiinnosta, kun eihän sinun lapsesi ole edes hyvä, aivan sama jos lopetatte. Eikä tiedottaakaan tarvitse mistään, kyllä niillä parhaiden vanhemmilla on oma whatsappryhmä ja se kyllä riittää.
Onneksi löytyi sata kertaa kivempi harrastus, ei tarvitse itku silmässä tulla harjoituksista kotiin joka kerta.
Kyllä vanhempien pitäisi ohjata johonkin muuhun harrastukseen ,kun näkyy ettei taidot enää riitä edes perusasioihin, näitä näkyy kiekkokaukaloissa.
Mutta, kun ne vanhemmat !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruukinmatruuna kirjoitti:
Pa ramppa padamppa daa ramppa padanmppa daa kirjoitti:
Joo olen pannut jo vuodesta 2013 paskaa kotiolutta ja en ikinä opi.
Aina samat virheet. Aina yhtä kuranmakuista olutta.
Ja ne hiivapierut ja turvonneet silmänaluset ja kauhee rakkovaiva ja mitä vielä.
Mainitsinko turvonneet silmäluomet ja huonon muistin?
Aluksi sitä tuotostaan maistelee ja on silleen, et hyi helvetti. Toivottavasti tää ilme ei paljasta muille miten paskaa tää on.
Hyi.
Ok pari pulloa lärviin ja ihan ok se on. Käy halvemmaks kuin kaupan halvin perus tölkkilaakeri ( no ei ees käy). Kyllähän sillä krapulat saa aikaan ja hiivapierut. Ne kauheet hiivapierut.
Ei sitä vaan koskaan opi ja tajua lopettaa.
Aina löytyy uus paskapullo huulilta. Sama levy vaan pyörähtää käyntiin vuodesta toiseen.
Et vain osaa. Olen itse pannut olutta 30 vuotta, eikä minulla ole moisia ongelmia.
Ihan ensimmäisenä sinun kannattaa pestä ne sinun välineesi ja desinfioida ne Kloriitilla. Niin että villihiivat kuolevat. Ne antavat kotioluelle pahan maun. Sitten seuraavaksi kun olet pullottamassa, niin pese pullot kuumalla vedellä ja desinfioi ne ennen pullotusta. Korkita välittömästi pullotuksen jälkeen etteivät villihiivan itiöt pesiydy niihin.
Maku syntyy vasta varastokäymisen aikana. Pidä oluesi 4-6 viikkoa pimeässä ja suht viileässä. Tänä aikana tapahtuu varastokäyminen ja olueen syntyy maku. Tuloksena on elävä olut (kuten real ale) joka kehittyy koko ajan.
Nauti oluesi lasista, älä pullon suusta. Sitä kaikkea rapaa sieltä pullon pohjalta ei ole tarkoitus juoda.
Ei tarvi olla noin tarkka hygienian suhteen.
Jos pullot on näennäisen puhtaat ja vain varastopölyä pohjassa, niin kevyt huuhtelu raanavedellä riittää, jos on vainoharhainen. Ei se kevyt pöly maistu mitenkään oluessa. Sinne pohjaan ne jää humalasotkun ja hiivan sekaan. Paha maku johtuu huonosta hiivalajikkeesta ja käymislämpötilasta. Jos käymislämpötila on 20, niin tynnyrissä se on kolme astetta korkeampi. Hiivan tuoteselosteessa lukee optimaalinen lämpötila.
Minä olen harrastanut oluiden panemista vähän kauemmin kuin sinä. Lähes viisikymmentä vuotta, joten tiedän aiheesta enemmän kuin sinä tiedät.
Yksi ylikorostetuin ylimääräisin työ on liiallinen hygienian korostaminen.
Kätevä tapa on panna olutta pullotuksen jälkeen pistämällä samaan pönttöön valmis uusi vierre käymään.
Lähtee käymään heti. Jos tekee samalla olutreseptillä, niin ei vaikuta makuun ja ei yleensä huomattavasti, vaikka vaihtaisi reseptiä. Liian tarkka ei tarvitse olla. Joten hiivoja on turha ostella useilla kympeillä. Kallista huiputusta. Minulla on samaa ale hiivaa jo vuodesta 2004 ja ei ole heikentynyt mihinkän.
Yhden vuodenkin olin samalla pöntöllä pannut olutta vaihtamatta hiivoja.
Tähän väliin sitten se yleinen totuus.
Halpaa bulkkitölkkilageria ei voita mikään omatekoinen litku.
Sen täyteläinen maku, sen vetisyys, sen kätevyys ja edullisuus on sitä luokkaa.
Sitä kuka tahansa ostaisi koppa kaupalla. Halvinta tölkkitavaraa.
Se sammuttaa janosi mökillä kuin mökillä vaikket olisikaan mökillä ja olisit vain autotallissa.
Halvin se punainen tölkki alta euron. Sitä eukkosikin sinulle ostaisi.
ap siis oikeastaan haluaisi että hänen oman ahdistuksensa ja ennakkopelkojensa takia lapsi ei aloittaisi harrastusta.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halvin punainen alta euron kirjoitti:
Ruukinmatruuna kirjoitti:
Pa ramppa padamppa daa ramppa padanmppa daa kirjoitti:
Joo olen pannut jo vuodesta 2013 paskaa kotiolutta ja en ikinä opi.
Aina samat virheet. Aina yhtä kuranmakuista olutta.
Ja ne hiivapierut ja turvonneet silmänaluset ja kauhee rakkovaiva ja mitä vielä.
Mainitsinko turvonneet silmäluomet ja huonon muistin?
Aluksi sitä tuotostaan maistelee ja on silleen, et hyi helvetti. Toivottavasti tää ilme ei paljasta muille miten paskaa tää on.
Hyi.
Ok pari pulloa lärviin ja ihan ok se on. Käy halvemmaks kuin kaupan halvin perus tölkkilaakeri ( no ei ees käy). Kyllähän sillä krapulat saa aikaan ja hiivapierut. Ne kauheet hiivapierut.
Ei sitä vaan koskaan opi ja tajua lopettaa.
Aina löytyy uus paskapullo huulilta. Sama levy vaan pyörähtää käyntiin vuodesta toiseen.
Et vain osaa. Olen itse pannut olutta 30 vuotta, eikä minulla ole moisia ongelmia.
Ihan ensimmäisenä sinun kannattaa pestä ne sinun välineesi ja desinfioida ne Kloriitilla. Niin että villihiivat kuolevat. Ne antavat kotioluelle pahan maun. Sitten seuraavaksi kun olet pullottamassa, niin pese pullot kuumalla vedellä ja desinfioi ne ennen pullotusta. Korkita välittömästi pullotuksen jälkeen etteivät villihiivan itiöt pesiydy niihin.
Maku syntyy vasta varastokäymisen aikana. Pidä oluesi 4-6 viikkoa pimeässä ja suht viileässä. Tänä aikana tapahtuu varastokäyminen ja olueen syntyy maku. Tuloksena on elävä olut (kuten real ale) joka kehittyy koko ajan.
Nauti oluesi lasista, älä pullon suusta. Sitä kaikkea rapaa sieltä pullon pohjalta ei ole tarkoitus juoda.
Ei tarvi olla noin tarkka hygienian suhteen.
Jos pullot on näennäisen puhtaat ja vain varastopölyä pohjassa, niin kevyt huuhtelu raanavedellä riittää, jos on vainoharhainen. Ei se kevyt pöly maistu mitenkään oluessa. Sinne pohjaan ne jää humalasotkun ja hiivan sekaan. Paha maku johtuu huonosta hiivalajikkeesta ja käymislämpötilasta. Jos käymislämpötila on 20, niin tynnyrissä se on kolme astetta korkeampi. Hiivan tuoteselosteessa lukee optimaalinen lämpötila.
Minä olen harrastanut oluiden panemista vähän kauemmin kuin sinä. Lähes viisikymmentä vuotta, joten tiedän aiheesta enemmän kuin sinä tiedät.
Yksi ylikorostetuin ylimääräisin työ on liiallinen hygienian korostaminen.
Kätevä tapa on panna olutta pullotuksen jälkeen pistämällä samaan pönttöön valmis uusi vierre käymään.
Lähtee käymään heti. Jos tekee samalla olutreseptillä, niin ei vaikuta makuun ja ei yleensä huomattavasti, vaikka vaihtaisi reseptiä. Liian tarkka ei tarvitse olla. Joten hiivoja on turha ostella useilla kympeillä. Kallista huiputusta. Minulla on samaa ale hiivaa jo vuodesta 2004 ja ei ole heikentynyt mihinkän.
Yhden vuodenkin olin samalla pöntöllä pannut olutta vaihtamatta hiivoja.
Tähän väliin sitten se yleinen totuus.
Halpaa bulkkitölkkilageria ei voita mikään omatekoinen litku.
Sen täyteläinen maku, sen vetisyys, sen kätevyys ja edullisuus on sitä luokkaa.
Sitä kuka tahansa ostaisi koppa kaupalla. Halvinta tölkkitavaraa.
Se sammuttaa janosi mökillä kuin mökillä vaikket olisikaan mökillä ja olisit vain autotallissa.
Halvin se punainen tölkki alta euron. Sitä eukkosikin sinulle ostaisi.
Hyvää settiä.
Aika paljon saanut alapeukkuja.
Toivottavasti ei viimeisestä osiosta, koska sehän on vain makuasia.
Noin muuten pitää paikkansa. Liika siisteys vie aikaa ja lisää verenpainetta.
Itselläkään ei ole vanhoista pulloista tullut mitään sivumakuja koskaan.
Riittää kun huuhtasee astianpesukoneessa.
Mitään glooreja sinne ei kannata laittaa. Sehän on myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taisi ongelmana olla se, että harrastuksessa jaetaan lapset hyviin ja huonoihin ja kohtelu + valmennus menee sitten sen mukaan. Ymmärsin, että se ahdistaa ap:ta, kun ei tiennyt, mihin lapsen toi.
Itsellä hyvin pitkälle sama tilanne jalkapallossa. Oma lapsi ei ole ryhmän huonoin mutta ei kilparyhmässä kuitenkaan. En olisi voinut oikeasti uskoa, että valmennus jakautuu tuossa iässä jo noin suuresti. Koen olevani B-luokan vanhempi, joka tuo B-luokan lapsensa kuluttamaan seuran resursseja. Avainpelaajat (voi hyvät hyssäkät, kyseessä 9-vuotiaat) ovat ihan eri kastia, samoin heidän vanhempansa.
Meillä lapsi on alkanut kysellä, ja aikamoinen diplomaatti saa olla, kun koittaa selittää asioita lapselle positiivisen kautta. Viestintä ei meidän seurassa toimi ollenkaan. Toivoisin, että lapsi harrastaisi pitkään, mutta tuntuu, että seura tekee suorastaan kaikkensa, että niin ei tapahtuisi.
Onkohan meidän lapsi samassa seurassa? Tai siis ei ole enää juuri noista syistä. Tämä jalkapallokuvio on kyllä ihan järkky ja valitettavan yleinen. Jo 8-9 -vuotiaana olet menetetty tapaus, joka saa isävalmentajan joka ei edes tiedä kuka olet, kun parempi porukka pelaa sen valmentajan kanssa josta perheesi maksaa tähtitieteellisiä summia kaudessa. Paremmat saavat siis paremman valmentajan ja paremmat vuorot hallissa, mutta rupusakki maksaa siitä. Yritäpä kyseenalaistaa, ketään ei kiinnosta, kun eihän sinun lapsesi ole edes hyvä, aivan sama jos lopetatte. Eikä tiedottaakaan tarvitse mistään, kyllä niillä parhaiden vanhemmilla on oma whatsappryhmä ja se kyllä riittää.
Onneksi löytyi sata kertaa kivempi harrastus, ei tarvitse itku silmässä tulla harjoituksista kotiin joka kerta.
Poika olisi ekaluokkalaisena halunnut pelata jalkapalloa. Kömpelö ja tukeva pojanpallero.
Kyselin naapurilta millainen meininki naapuripitäjän jalkapalloseurassa on, kuulemma juuri noin paska meininki kuin kuvattu.
Vaikka heidän lapsensa urheilullisina pärjäsivätkin, vanhemmat olivat helpottuneita, kun muksut lopettivat jalkapallon.
Omalla kylällämme ei ole poikaa kiinnostavia urheiluaktiviteetteja(pesäpalloa kokeilimme).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ollaanko samassa seurassa. Tuntuu, että samanlaista tuo jalkapallo on melkein joka seurassa. Olisi reilua, jos seuran nettisivuilla toimintaa kuvattaisiin ja kerrottaisiin, mitä on luvassa. Silloin vanhemmat voisivat miettiä, onko se toimintaa, jollaiseen he haluavat lapsensa tuoda. Jos ei ole, muitakin lajeja on. Jos he taas päättävät tuoda lapsen jalkapalloon, he ainakin tietävät tullessaan, mikä on pelin henki. Se, että osa vanhemmista tietää ja osa ei, saattaa lapset eriarvoiseen asemaan. Osa vanhemmista tietää, että jo heti alussa lasta pitää kotona prepata kaikin tavoin, että lapsi saadaan sinne ykkösporukkaan, jossa hän sitten pysyykin, koska ei nämä ryhmät juuri vaihdu.
Kun asiaa ihan järjellä miettiin, niin tässähän haaskataan ihan pirusti lapsia. Kun motivoituneimmat ja taitavimmat erotetaan omaksi porukakseen ja maksettu valmentaja keskittyy heihin, he saavat parempaa valmennusta, rauhallisemman ryhmän, lisätreenejä ja kehittyvät totta kai paremmin. Ero toiseen ryhmään, joka treenaa osaamattoman isävalkun johdolla ja jossa moni lapsi häslää ja metelöi, kasvaa. Tämä on ikävintä niille lapsille, jotka haluaisivat oppia ja kehittyä. Moni vanhempi ei osaa tukea lastaan jalkapallossa. Siinä missä kilparyhmä on hyvin tasalaatuinen (kaikki perheet innokkaasti mukana, lapset innokkaita), toinen ryhmä koostuu hyvin erilaisista perheistä ja lapsista. Valmentajan ajasta voi mennä paljon kurinpitoon, rastit eivät pyöri kunnolla, kun kaikkia ei niin kiinnosta. Ja pääsy kilparyhmään blokataan jo varhain.
Kun mietitään Suomen jalkapallon kehittämistä, kehitys voisi lähteä täältä. Eli pyrittäisiin siihen, että valmennuksen laatu ei jakautuisi näin rajusti jo pienten lasten ryhmissä. Kun pienen kansan pientä ikäluokkaa karsitaan jo varhain, jäljelle jää hyvin vähän pelaajia. Jos jalkapallon tasoa halutaan nostaa, pitäisi pitää mahdollisimman moni mukana tavoitteellisessa harrastamisessa mahdollisimman pitkään. Sanoisin, että vast n. 15-18-vuotiaista alkaa nähdä, kenellä on oikeasti lahjoja ja intoa kehittyä. Siinä vaiheessa yli-innokkaan isäukon pakkotreenit ja huutovalmennus eivät enää vaikuta.
Kannattaa jatkaa jos se on mieleinen ja lapsi halua. Lapsen harrastus, ei vanhemman. Voi löytää isompana toisenkin harrastuksen mistä innostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettanut mm musiikkiopistoissa alkeisryhmiä ja esim muskareita. Monet vanhemmat tuntuvat ihan hampaat irvessä harrastavan sitä oman lapsen harrastusta. Siis ihan oikeasti, ei ole väliä onko se lapsesi lahjakas vai ei, jos lapsi tulee mielellään harrastukseen on se hänelle mielekästä silloin. Ja sitten jos joku alkaa osoittaa poikkeuslahjakkuutta niin siinä vaiheessa häntä voi kevyesti tuuppia eteenpäin ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta kyllä lapsillakin on oikeus ihan vaan harrastaa, harrastamisen ilosta.
Ja mitä tiedetään niistä joista tulee myöhemmin ammattilaisia, niin moni on ollut laiskakin harjoittelija nuorena. Joskus teininä se palo sitten monesti syttyy ja kunnolla. Ja ammattiurheilijoista tiedetään että aikainen lajinvalinta ei välttämättä ole hyvästä, moni huipulle päässyt on lapsena liikkunut monen lajin parissa ja valinta tehty sitten paljon myöhemmin että mihin panostetaan eniten.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ollaanko samassa seurassa. Tuntuu, että samanlaista tuo jalkapallo on melkein joka seurassa. Olisi reilua, jos seuran nettisivuilla toimintaa kuvattaisiin ja kerrottaisiin, mitä on luvassa. Silloin vanhemmat voisivat miettiä, onko se toimintaa, jollaiseen he haluavat lapsensa tuoda. Jos ei ole, muitakin lajeja on. Jos he taas päättävät tuoda lapsen jalkapalloon, he ainakin tietävät tullessaan, mikä on pelin henki. Se, että osa vanhemmista tietää ja osa ei, saattaa lapset eriarvoiseen asemaan. Osa vanhemmista tietää, että jo heti alussa lasta pitää kotona prepata kaikin tavoin, että lapsi saadaan sinne ykkösporukkaan, jossa hän sitten pysyykin, koska ei nämä ryhmät juuri vaihdu.
Kun asiaa ihan järjellä miettiin, niin tässähän haaskataan ihan pirusti lapsia. Kun motivoituneimmat ja taitavimmat erotetaan omaksi porukakseen ja maksettu valmentaja keskittyy heihin, he saavat parempaa valmennusta, rauhallisemman ryhmän, lisätreenejä ja kehittyvät totta kai paremmin. Ero toiseen ryhmään, joka treenaa osaamattoman isävalkun johdolla ja jossa moni lapsi häslää ja metelöi, kasvaa. Tämä on ikävintä niille lapsille, jotka haluaisivat oppia ja kehittyä. Moni vanhempi ei osaa tukea lastaan jalkapallossa. Siinä missä kilparyhmä on hyvin tasalaatuinen (kaikki perheet innokkaasti mukana, lapset innokkaita), toinen ryhmä koostuu hyvin erilaisista perheistä ja lapsista. Valmentajan ajasta voi mennä paljon kurinpitoon, rastit eivät pyöri kunnolla, kun kaikkia ei niin kiinnosta. Ja pääsy kilparyhmään blokataan jo varhain.
Kun mietitään Suomen jalkapallon kehittämistä, kehitys voisi lähteä täältä. Eli pyrittäisiin siihen, että valmennuksen laatu ei jakautuisi näin rajusti jo pienten lasten ryhmissä. Kun pienen kansan pientä ikäluokkaa karsitaan jo varhain, jäljelle jää hyvin vähän pelaajia. Jos jalkapallon tasoa halutaan nostaa, pitäisi pitää mahdollisimman moni mukana tavoitteellisessa harrastamisessa mahdollisimman pitkään. Sanoisin, että vast n. 15-18-vuotiaista alkaa nähdä, kenellä on oikeasti lahjoja ja intoa kehittyä. Siinä vaiheessa yli-innokkaan isäukon pakkotreenit ja huutovalmennus eivät enää vaikuta.
Siitähän oli Suomen Kuvalehdessä pari vuotta sitten juttua, että oikeissa jalkapallomaissa varhainen jaottelu on hyvin tavatonta. Muistaakseni n. 15-vuotiaiksi kaikki höntsäilevät enemmän tai vähemmän, sitten vasta aletaan erottelemaan toiminnan tason mukaan. Ja niinhän tehtäisiin täälläkin, jos maineen tavoittelu ei olisi mennyt yksinkertaisimpienkin ajatuskulkujen yli. Miten olisi esimerkiksi tuo murrosikä, joka on sivuutettu suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa täysin? Ei jostain 9-vuotiaasta voi sanoa yhtään, miten hormonit vaikuttavat myöhemmin. Vaikuttaa erityisesti miehiin lihasten kasvamisen kantilta, mutta naisillakin kropan rakenne muuttuu ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ollaanko samassa seurassa. Tuntuu, että samanlaista tuo jalkapallo on melkein joka seurassa. Olisi reilua, jos seuran nettisivuilla toimintaa kuvattaisiin ja kerrottaisiin, mitä on luvassa. Silloin vanhemmat voisivat miettiä, onko se toimintaa, jollaiseen he haluavat lapsensa tuoda. Jos ei ole, muitakin lajeja on. Jos he taas päättävät tuoda lapsen jalkapalloon, he ainakin tietävät tullessaan, mikä on pelin henki. Se, että osa vanhemmista tietää ja osa ei, saattaa lapset eriarvoiseen asemaan. Osa vanhemmista tietää, että jo heti alussa lasta pitää kotona prepata kaikin tavoin, että lapsi saadaan sinne ykkösporukkaan, jossa hän sitten pysyykin, koska ei nämä ryhmät juuri vaihdu.
Kun asiaa ihan järjellä miettiin, niin tässähän haaskataan ihan pirusti lapsia. Kun motivoituneimmat ja taitavimmat erotetaan omaksi porukakseen ja maksettu valmentaja keskittyy heihin, he saavat parempaa valmennusta, rauhallisemman ryhmän, lisätreenejä ja kehittyvät totta kai paremmin. Ero toiseen ryhmään, joka treenaa osaamattoman isävalkun johdolla ja jossa moni lapsi häslää ja metelöi, kasvaa. Tämä on ikävintä niille lapsille, jotka haluaisivat oppia ja kehittyä. Moni vanhempi ei osaa tukea lastaan jalkapallossa. Siinä missä kilparyhmä on hyvin tasalaatuinen (kaikki perheet innokkaasti mukana, lapset innokkaita), toinen ryhmä koostuu hyvin erilaisista perheistä ja lapsista. Valmentajan ajasta voi mennä paljon kurinpitoon, rastit eivät pyöri kunnolla, kun kaikkia ei niin kiinnosta. Ja pääsy kilparyhmään blokataan jo varhain.
Kun mietitään Suomen jalkapallon kehittämistä, kehitys voisi lähteä täältä. Eli pyrittäisiin siihen, että valmennuksen laatu ei jakautuisi näin rajusti jo pienten lasten ryhmissä. Kun pienen kansan pientä ikäluokkaa karsitaan jo varhain, jäljelle jää hyvin vähän pelaajia. Jos jalkapallon tasoa halutaan nostaa, pitäisi pitää mahdollisimman moni mukana tavoitteellisessa harrastamisessa mahdollisimman pitkään. Sanoisin, että vast n. 15-18-vuotiaista alkaa nähdä, kenellä on oikeasti lahjoja ja intoa kehittyä. Siinä vaiheessa yli-innokkaan isäukon pakkotreenit ja huutovalmennus eivät enää vaikuta.
Siitähän oli Suomen Kuvalehdessä pari vuotta sitten juttua, että oikeissa jalkapallomaissa varhainen jaottelu on hyvin tavatonta. Muistaakseni n. 15-vuotiaiksi kaikki höntsäilevät enemmän tai vähemmän, sitten vasta aletaan erottelemaan toiminnan tason mukaan. Ja niinhän tehtäisiin täälläkin, jos maineen tavoittelu ei olisi mennyt yksinkertaisimpienkin ajatuskulkujen yli. Miten olisi esimerkiksi tuo murrosikä, joka on sivuutettu suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa täysin? Ei jostain 9-vuotiaasta voi sanoa yhtään, miten hormonit vaikuttavat myöhemmin. Vaikuttaa erityisesti miehiin lihasten kasvamisen kantilta, mutta naisillakin kropan rakenne muuttuu ym.
Aito menestys vaatisi, että olisi runsas joukko harrastajia, joiden joukosta sitten poikkeusyksilöt voisivat aikanaan nousta.
Suomalaiset ovat niin hirttäytyneet tuohon ”tavoitteellisen” harrastamisen käsitteeseen, joka tuntuu palvelevan lähinnä vanhempien tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mun on äitinä vaikeaa katsoa tätä. Tuntuu kamalan väärältä jaotella lapsia, minusta ne on kaikki ihania ja arvokkaita. Ja vielä todella pieniä.
Lapseni ei vielä siis oikein ymmärrä tätä, ei kaikkea ihan tiedäkään. Eri lapsille on tarjolla aika eri juttuja, oma lapseni ei saa mitään ekstraa, koska häneen ei siis ole tarpeellista panostaa seuran mielestä mitenkään. Pahalta tuntuu minusta. Ehkä lapsestakin, jos tietäisi. Mutta on tosiaan vielä sen verran pieni, että ei ihan käsitä.
Tuntuisiko minusta yhtä pahalta, jos lapsi olisikin parhaiden joukossa? Ei ehkä, mutta ei varmaan hyvältäkään. Ehkä ongelma on vielä enemmän tämä tosi kieroutunut ajattelumalli tässä harrastuksessa sinänsä. Tuskin siinä tapauksessa miettisin harrastuksen lopettamista.
Veisikö joku hyvin ylipainoisen tyttärensä balettiin, vaikka siitä varmasti olisi hänelle apua? Oma lapseni ei harrasta balettia ja on laiha ruipelo, mutta idea on vähän tuo sama.
Mitä ihmettä? Olen ollut tanssikoulussa töissä ja siellä oli ihan kaiken kokoisia lapsia onnellisesti baletissa kavereiden kanssa.
Vika on ehkä paikassa jossa lapsi harrastaa, jos siellä mennään liiaksi tulosten, eikä harrastamisen ilon kautta. Mutta jos kaikki kaverit on siellä, niin anna harrastaa vaan. Kysele viihtyykö ja jos itse haluaa lopettaa, niin sitten lopettaa.
Mun ystäväni haaveili lapsena baletista. Ikinä hän ei päässyt tunneille.
Vasta aikuisiällä hän tajusi, että äitinsä mielestä hän oli liian roteva balettiin. Sopusuhtainen lapsi, mutta ei sopinut äidin mielen muottiin ballerinasta.
Toivottavasti kukaan ei enää nykypäivänä ajattele samoin.
Jalkapallossa tunnutaan kuvittelevan, että lapsen kehitys kulkee koko ajan samaa tahtia. Jos joku on muita edellä 5-vuotiaana, niin luullaan, että hän on huippulahjakas ja 10-vuotiaana edelleen edellä. Näin ei oikeasti ole. Aikaisin kehittyvien kehitys saattaa myös pysähtyä aikaisemmin. On viitteitä siitä, että myöhempään kehittyvillä herkkyyskaudet ovat auki pitempään ja he oppivat siitä johtuen asioita vielä, kun muiden kehitys on jo pysähtynyt.
Lisäksi lapsen syntymäkuukausi on aika isossa roolissa. Tammikuussa syntyneet ovat edellä loppuvuodesta syntyneitä.
Tämä kaikki tiedetään, mutta SILTI homma menee niin, että pienistä lapsista valitaan joukko, jota pidetään huippulahjakkaana eliittinä. Valmennus keskittyy pitkälti heihin, muu ryhmä treenaa vaihtuvien isävalkkujen johdolla. Eliitti saa paljon valmentajien huomiota, joskus heillä on oma fysioterapeuttikin jo, heitä viedään turnauksiin ja taitokouluihin + leireille. Verrattuna tuohon isävalkun johdolla treenaavaan tavisjoukkoon eroa alkaa olla. Ei vain nähdä, että tuo ero tulee suureksi osaksi tuosta paremmasta valmennuksesta. Jossain vaiheessa käy kuitenkin niin, että eväät on syöty. Ei ollutkaan riittävää motivaatiota, riittäviä lahjoja, riittävää fysiikkaa. Ja lopputulema on se, että eliittipojat päätyvät pelaamaan sinne samaan kolmosdivariin, jonne tavispojatkin ovat edenneet. Ja on mahdollista, että nuo tavikset pesevät heidät mennen tullen. Mitäpä olisikaan tapahtunut, jos noille tavikselle, 7-vuotiaana huonoiksi katsotuille lapsille olisi annettu edes puolet siitä valmennuksesta, mitä nuo ns. eliittipelaajat saivat?
Olen tutkinut tätä koronahuijausta ja siitä julkaistua tietoa varmaan 1000 tuntia. En ymmärtänyt, että eliitti on näin evil porukkaa.
Todisteet löytyvät duckduckgo.comin kautta ja bitchute.comin kautta. Suomeksikin jo paljon tietoa ja englanniksi monet eri yliopistot ovat kumonneet tieteellisesti valtamedian valheelliset väitteet. Eli kerää voimia ja tutki. Kuuntele mitä esim Dr. Carrie Madej kertoo aiotuista coronarokotteista ja feikkitesteistä. Samaan aikaan talous tuhotaan ja ihmiset pakotetaan hyväksymään itsensä synteettiseksi tekeminen. Tämä taas johtaa haluttuun väestön vähenemiseen. Katso ja tutki the great reset ja new world order.
Enemmän se lapsen istetuntoa syö, jos hän ei enää pääse mieluiseen harrastukseen, koska ei ole vanhempien mielestä riittävän hyvä siinä.
Mä olen 59 ja harrastan monia asioita. Alkaa näyttämään todennäköiseltä että en tule menestymään esim kikpajuoksijana, kilpapurjehtijana tai kirjailijana. Lienee parastanlopettaa lenkkeily, kesämökkipurjehdus ja päiväkirjqn pito.
Seksikin kannatanee lopettaa koska en pärjää pornomodellina, seksisymbolina ja lapsiqkaan ei enempää tule.
Et vain osaa. Olen itse pannut olutta 30 vuotta, eikä minulla ole moisia ongelmia.
Ihan ensimmäisenä sinun kannattaa pestä ne sinun välineesi ja desinfioida ne Kloriitilla. Niin että villihiivat kuolevat. Ne antavat kotioluelle pahan maun. Sitten seuraavaksi kun olet pullottamassa, niin pese pullot kuumalla vedellä ja desinfioi ne ennen pullotusta. Korkita välittömästi pullotuksen jälkeen etteivät villihiivan itiöt pesiydy niihin.
Maku syntyy vasta varastokäymisen aikana. Pidä oluesi 4-6 viikkoa pimeässä ja suht viileässä. Tänä aikana tapahtuu varastokäyminen ja olueen syntyy maku. Tuloksena on elävä olut (kuten real ale) joka kehittyy koko ajan.
Nauti oluesi lasista, älä pullon suusta. Sitä kaikkea rapaa sieltä pullon pohjalta ei ole tarkoitus juoda.