Lue keskustelun säännöt.
Olen muunsukupuolinen, loukkaanko näkemystäsi 2 sukupuolesta? Vastaan kysymyksiisi
Muunsukupuolinen
04.11.2019 |
Olen muunsukupuolinen.
Synnyin naiseksi, ja kärsin pahasta bodydysforiasta- eli keho vääristymästä. Varsinkin rinnat tätä teettävät, ne haluan ehdottomasti pois, en koe niiden kuuluvan kehooni, vain olevan jotkut paiseet/kasvannaiset.
En muuten koe olevani mieskään, vaikka rinnat lähtisivät, eikä tämä siihen kehon kuvan ongelmaan oikeastaan liitykään. Koen olevani jotain miehen ja naisen välistä, ja näin olen aina kokenut. Miksi tämä ahdistaa muita ihmisiä niin kovasti, etten ole mies tai nainen? Ei minua tarvitse muuten erillailla kohdella kuin vain toisena ajattelevana ihmisinä:( En oikeasti ymmärrä miksi tämä tuntuu loukkaavan ihmisiä enemmän kuin jopa sanoa olevansa trans, vaikkei senkään mielestäni pitäisi ketään loukata. Tosin tuntuvat monet trans ihmisetkin muunsukupuolisisia halveksuvan.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Onko muunsukupuolisuus tieteellisesti nähtävissä geeneistä vai onko kyse sukupuoli-identiteetistä?
Muunsukupuolinen on sukupuoli-identiteettiäkoskeva, ellei kyseessä ole intersukupuolinen(jolla geneettisesti epäselväsukupuoli)
Muunsukupuolisuuten voi liittyä bodydysforiaa, ja halua hormonihoitoja jompaankumpaan suuntaa, muttei näin tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä, mistä johtuu että lapsi kokee olevansa toisen sukupuolinen? Onko perheessä kerrottu , että sukupuolen voi valita?
Vierailija kirjoitti:
Ap, tarvitset terapiaa, että voit hyväksyä itsesi sellaisenaan. Nainen on nainen, mies on mies, se ei muuksi muutu. Näiden kahden sukupuolen sisällä voi sitten olla millainen nainen tai mies vaan haluaa olla. Kun ei välitä ympäristön odotuksista.
Terv. Ei-feminiininen nainen, jolla onneksi myös poikamainen vartalo
Olen kade etten näytä angrogyyniseltä/maskuliiniselta, itselläni kun on tosi perinteisen kurvikas ja naisellinen ruumis---tästä se suuri dysforia tulee. Rinmupalasta poikatytöstä kasvoik kurvikkaaksi F-kupiksi. Minua kohdellaan siis aina selkeästi naisena.
En kiellä etten itse terapiasta hyötyisi, mutten koe muuten muunsukupuolisuutta miksikään mielensairaudeksi. (Ihan näin puolustuksen sananen vakaammille, ja kehoonsa tyytyväisille muunsukupuolisille, en ole meistä paras esimerkki:D)
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet naisoletettu. Näin yksi toinen naisoletettu luonnehtii itseään, koska ei koe olevansa täysin nainen.
Itse pohdin sitä, miksi ei ymmärretä ettei meidän tarvitse kokea olevamme mies tai nainen. Ei se tunne/kokemus/ajatus/mielikuva/kehonkuva itsestä jotenkin muuta sitä että täällä eletään naisoletettuina tai miesoletettuina. Se on sitä mitä fyysisillä silmillä nähdään. Jokainen
Niin, en minäkään lokeroi ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen perusteella. Olin itsekin teininä ahdistunut siitä kuinka tämäkin asia piti jakaa ja jonkin aikaa mietinkin, olenko trans kun tuo jaottelu oli niin lokeroivaa.
En silti tiedä onko paras ratkaisu keksiä muunsukupuolisia ja muita sukupuolia, vai voitaisiinko kenties höllätä ennakkokäsityksiä siitä millainen rooli on miehellä ja naisella yhteiskunnassa. Tämä varmaan auttaisi myös transsukupuolisia.
Olen täysin samaa mieltä, että hölläämällä lokerointia millaisia miehet ja naiset ovat saisi monen ihmisen voimaan paremmin. Nämä ajatukset ovat kuitenkin todella syvälle koodattu, jo lapsena eritellään milläinen on poika ja tyttö, ja mihin saa olla kiinnostunut. Muunsukupuolisuus on vastine sille, ettei osallistu tähän kahtiajakoon. Jokainen tietenkin voi itse määritellä itsensä. Itse pidän termistä muunsukupuolinen
Eikö olisi tärkeämpää kyseenalaistaa noita rooleja ja rooliodotuksia? Miksi pitää luoda uusia nimikkeitä ja identiteettejä? Anteeksi jos kuulostan tylyltä - jokaisen identiteetti ja käsitys itsestä on tietysti omanlaisensa. Mutta siis sanoisin, että vaikka itse olen "cis-nainen", yksin ollessani koen usein olevani lähinnä "vain minä", hetkittäin jopa vähän sukupuoleton. Tai pikemminkin on niin, etten ajattele koko asiaa. Tästäkään huolimatta en koe olevani sukupuoleton tai muunsukupuolinen vaan ihan nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä olet esimerkiksi poikatytöistä tai naismaisesti pukeutuvista miehistä?
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet naisoletettu. Näin yksi toinen naisoletettu luonnehtii itseään, koska ei koe olevansa täysin nainen.
Itse pohdin sitä, miksi ei ymmärretä ettei meidän tarvitse kokea olevamme mies tai nainen. Ei se tunne/kokemus/ajatus/mielikuva/kehonkuva itsestä jotenkin muuta sitä että täällä eletään naisoletettuina tai miesoletettuina. Se on sitä mitä fyysisillä silmillä nähdään. Jokainen
Niin, en minäkään lokeroi ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen perusteella. Olin itsekin teininä ahdistunut siitä kuinka tämäkin asia piti jakaa ja jonkin aikaa mietinkin, olenko trans kun tuo jaottelu oli niin lokeroivaa.
En silti tiedä onko paras ratkaisu keksiä muunsukupuolisia ja muita sukupuolia, vai voitaisiinko kenties höllätä ennakkokäsityksiä siitä millainen rooli on miehellä ja naisella yhteiskunnassa. Tämä varmaan auttaisi myös transsukupuolisia.
Olen täysin samaa mieltä, että hölläämällä lokerointia millaisia miehet ja naiset ovat saisi monen ihmisen voimaan paremmin. Nämä ajatukset ovat kuitenkin todella syvälle koodattu, jo lapsena eritellään milläinen on poika ja tyttö, ja mihin saa olla kiinnostunut. Muunsukupuolisuus on vastine sille, ettei osallistu tähän kahtiajakoon. Jokainen tietenkin voi itse määritellä itsensä. Itse pidän termistä muunsukupuolinen
Minulla ei ole ollenkaan sellaista kokemusta, että lapsuudessa olisi määritelty mistä saan tai en saa pitää. Ymmärrän hyvin että sitä jossain tapahtuu ja ihan yleisestikin, mutta ei sen tarvitse olla niin.
Minua ahdisti ihan vain "tytöt tähän ryhmään ja pojat tähän" -tyyppinen jaottelu, koska en ymmärtänyt miksi pitää jakaa juuri noin.Muunsukupuolisuus tuskin tätä ongelmaa ratkaisee, vaan pitäisi hyväksyä että ihmisiä on erilaisia ja lakata sukupuolijaottelu ryhmissä ja kiinnostuksenkohteissa. Silloin ei pitäisi samalla tavalla ahdistaa kun ei istu stereotypiaan.
Minäkään en muuten juurikaan pidä siitä, vieläkään, että porukkaan jossa olen viitataan naisina tai tyttöinä, vaikka koenkin olevani nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ainakaan ole koskaan lasuudessa puhuttu "sukupuolen valitsemisesta":D Se taitaa olla enemmän uuden polven juttu. Löyhemmät sukupuoli määritelmät olisivat paljon parempi vaihtoehto lapsille, kuin sanoa että saa valita sukupuolen( leikkaukset ja hormonit eivät ole kenellekkään kiva juttu)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet esimerkiksi poikatytöistä tai naismaisesti pukeutuvista miehistä?
Ihmisiä ovat:) Se identifoivatko he kumpaan sukupuoleen, tai kumpaankaan, ei ole ajatuksissani, jos sitä kysyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muunsukupuolisuudella mielestäsi jonkinlainen biologinen tai aivokemiaan liittyvä selitys?
No et sä loukkaa ketään. Miten joku voi loukata olemassa olollaan jos käytös ja moraali on yhteiskunnan sääntöjen mukaista.en kovin monesti itse aloita keskusteluja ihmisten kanssa esim. Aiheista minkälainen sun pylly on oletko homoks vai heteromies vai jotain muuta Tunnetko olevasi mies nainen miesnainen nainen mies vai Eiffel torni?
Mä luulen että porukka juoksee karkuu ja ambulanssi ja valkotakkiset rientää pelastamaan suljetulle tarkkailuun.
Heteromiestä tytöttää niin leipoo pyöreitä pullia. Heteromies en välisissä keskusteluissa joskus mietitään että olipa hyvä kun olis munkit niin vois aina illalla sinkut puristella yksinääneli nainen jolla on rinnat ja kokee olevansa mies sais olla tyytyväinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä, mistä johtuu että lapsi kokee olevansa toisen sukupuolinen? Onko perheessä kerrottu , että sukupuolen voi valita?
Joissain tapauksissa tuo voi olla normaalia lapsuuteen kuuluvaa hömpötystä. Tykkäähän moni pikkupoika esimerkiksi pukea äidin korkkarit jalkaan.
Mutta jos perehtyy transsukupuolisuuteen, ymmärtää sen olevan niin syvällä että moni tajuaa jo hyvin pienenä olevansa väärän sukupuolen vartalossa. Transsukupuolisten aivot ovat selvästi sen sukupuolen, jota he ovat, siis vastakkaiset kuin heidän sukuelimensä. Samoin kromosomitkaan eivät ole välttämättä niin yksinkertaiset ja selkeät kuin halutaan uskotella, samoin monien hormonien määrä ja ties mitkä muutkin seikat joista löytyy tutkimustietoa. On suorastaan älyllisesti vajaata tämä joidenkin väite siitä ettei transsukupuolisuutta ole, he eivät selvästi ole perehtyneet asiaan "hyi mua ällöttää"- ja "miehellä penis naisella emätin ugh" -tasoa syvemmälle.
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muunsukupuolisuus tieteellisesti nähtävissä geeneistä vai onko kyse sukupuoli-identiteetistä?
Muunsukupuolinen on sukupuoli-identiteettiäkoskeva, ellei kyseessä ole intersukupuolinen(jolla geneettisesti epäselväsukupuoli)
Muunsukupuolisuuten voi liittyä bodydysforiaa, ja halua hormonihoitoja jompaankumpaan suuntaa, muttei näin tarvitse olla.
Minun on vähän vaikea ymmärtää tuota, että joku muunsukupuolinen haluaa hormonihoitoja. Uskoakseni moni tavoittelee jonkinlaista androgyyniä olemusta (tyyliin David Bowie 70-luvulla), mutta oikeasti hormonihoidon tulokset voivat olla aika arvaamattomia. Esimerkiksi naiskeholliselle määrätty testosteroni voi aiheuttaa kaljuuntumista ja aknea, vakavista terveyshaitoista puhumattakaan. Rasvakin voi alkaa kertyä sellaisiin paikkoihin, joissa se on sekä epäesteettistä että terveydellisesti haitallista. Hormonihoidon tulos ei välttämättä ole ihana androgyyninen olemus vaan jotain outoa ja itselle vierasta. Miksi lähteä tuollaiseen, kun riskit ovat niin suuret? Että onko se miestyyppinen kaljuuntuminen ja keskivartalolihavuus sitten tavoittelemisen arvoista? Onko se parempi vaihtoehto kuin se, että muut olettavat naiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsuudenkodissasi, ja kotikasvatuksessasi tiukat sukupuoliroolit, vai kasvatettiinko sinua sukupuolineutraalisti?
Minun sukupuoli-identiteettini ei ole kovin vahva, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että olen nainen. En olisi varmaan miehenä yhtään sen enempää tai vähempää tyytyväinen sukupuoleeni. Isäni kasvatti meitä paljon sukupuolineutraalimmin kuin tuohon aikaan oli tapana, mutta äiti (tyttölyseon kasvatti, joka olisi halunnut tehdä lapsena "poikien juttuja") oli tiukempi sukupuolirooleissa. Minua ei ole häirinnyt ikinä se, että minua sanotaan tytöksi tai naiseksi, mutta turha asioiden sukupuolittaminen häiritsee. Minusta tyttöjen ja poikien liikuntaryhmät ovat sillä perusteella ymmärrettäviä, että biologisilla miehillä fyysinen suorituskyky on keskimäärin parempi kuin biologisilla naisilla. Mutta esim. matematiikassa tyttöjen ja poikien välinen tasoero johtuu siitä, että monessa perheessä edelleen opetetaan tytöille, että matematiikka on "poikien juttu".
Tuo, että porukan ainut nainen nakitetaan ilman muuta kahvinkeittoon, ja muihin keittiöjuttuihin, ärsyttää minua oikeastaan eniten, koska en itse juo kahvia, ja muutenkin keittiö on minulle "vaikea paikka". Meillä isä teki parempaa ruokaa kuin äiti, ja veljeni on parempi ruoanlaittaja ja leipoja kuin minä. Mieluummin vaihdan autoon renkaat kuin tiskaan (kumpikaan ei kuulu minun varsinaiseen osaamisalueeseeni), mutta koen silti olevani ihan täysiverinen nainen.
Loukkaat käsitystäni suvullisesta lisääntymisestä ja siihen pohjautuvasta dikotomisesta sukupuolijärjestelmästä yhtä vähän, kuin jos joku ihminen kokisi kuuluvansa simpanssien sukuun ja kärsisi ristiriidastaan niin, että haluaisi leikellä itsensä muistuttamaan enemmän simpanssia. Jos luulet, että pelkkä yksilöllinen kokemuksesi mullistaa tai suorastaan loukkaa näitä vuosimiljoonia vanhoja biologisia järjestelmiä, jotka olivat ennen ihmistä ja tulevat olemaan ehkä jopa ihmisten jälkeenkin, niin uskon, että sinulla on itselläsi harhakuvitelmia oman kokemuksesi merkityksestä. Luonto on diversiteetissään niin valtava, että kokemuksesi on sinänsä aika mitättömän arkinen, eikä sinänsä hetkauta minua puoleen tai toiseen.
Onko sinulla käynyt mielessä, että voisit olla autismin kirjolla? Se selittäisi ainakin osin tuota kehodysforiaa ja odotuksiin sopeutumattomuutta. Tiukoista sukupuolirooleista kärsivät myös muuten nekin cis-ihmiset, jotka eivät ole autismin kirjolla. Että sikäli kokemuksesi ei ole mitenkään erityisen uniikki tässä maailmassa.
Tätä on ehkä jo kysytty, mutta mitä mieltä olet muunsukupuolisten hoidoista Suomessa? Tai ylipäänsä. Esim. millaista hoitoa muunsukupuoliseksi itsensä identifioivalle tulisi ensisijaisesti tarjota? Kuinka nuorelle voidaan tehdä fysiikkaa muuttavia hoitoja kuten hormonihoitoja tai kirurgisia toimenpiteitä? Millä perusteella noin esimerkiksi?
Toiselta muunsukupuoliselta tsemppiä sulle! Ihana että jaksat vastailla ihmisten kysymyksiin näin kärsivällisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä, mistä johtuu että lapsi kokee olevansa toisen sukupuolinen? Onko perheessä kerrottu , että sukupuolen voi valita?
Joissain tapauksissa tuo voi olla normaalia lapsuuteen kuuluvaa hömpötystä. Tykkäähän moni pikkupoika esimerkiksi pukea äidin korkkarit jalkaan.
Mutta jos perehtyy transsukupuolisuuteen, ymmärtää sen olevan niin syvällä että moni tajuaa jo hyvin pienenä olevansa väärän sukupuolen vartalossa. Transsukupuolisten aivot ovat selvästi sen sukupuolen, jota he ovat, siis vastakkaiset kuin heidän sukuelimensä. Samoin kromosomitkaan eivät ole välttämättä niin yksinkertaiset ja selkeät kuin halutaan uskotella, samoin monien hormonien määrä ja ties mitkä muutkin seikat joista löytyy tutkimustietoa. On suorastaan älyllisesti vajaata tämä joidenkin väite siitä ettei transsukupuolisuutta ole, he eivät selvästi ole perehtyneet asiaan "hyi mua ällöttää"- ja "miehellä penis naisella emätin ugh" -tasoa syvemmälle.
Hypoteesia synnynnäisistä "mies- ja naisaivoista" ei ole tietääkseni pystytty todistamaan aukottomasti. Asiasta löytyvä tieto on vajavaista ja ristiriitaista.
"Kromosomitkaan eivät välttämättä ole niin yksinkertaiset ja selkeät kuin halutaan uskotella" - Paitsi että useimmiten ovat. Useimmilla mieskehollisilla on XY, naiskehollisilla puolestaan XX. Oletan, että kromosomeista puhuessasi viittaat intersukupuolisuuteen. On äärimmäisen harvinaista, että ulospäin naiskehollisella ihmisellä on XY-kromosomit - enkä ymmärrä, miten tuo tila liittyy transsukupuolisuuteen, jossa on kyse melko lailla eri asiasta. Transaktivistien tapa käyttää intersukupuolisuutta keppihevosena on mielestäni epäreilua.
Sanot, että transsukupuolinen tiedostaa tilansa useimmiten jo lapsena. Miksi sitten tiedotusvälineissä törmää jatkuvasti näihin, jotka sanovat "Aloin pohtia sukupuoltani 18-vuotiaana"? Näissä tuntuu olevan paljon niitä, jotka eivät varsinaisesti koe mitään kehodysforiaa. Miten voi muka olla transsukupuolinen, jos ei koe voimakasta kehodysforiaa jo lapsena? Miksi muuttaa täysin tervettä ja toimivaa kehoa, jossa ei ole mitään vikaa, ei edes omasta mielestä?
Minua kiinnostaisi, mitä tarkoitat tuolla, että "yritit elää kuin nainen"? Mitä tarkoittaa "elää kuin nainen" tai transsukupuolisten käyttämä "elää naisena" Mitä asioita siihen sisältyy sinun mielestäsi, ja miten tämä näkyi sinun elämässäsi, yrityksessäsi elää naisena? Kun nyt ilmeisesti elät vähän eri tavalla (muunsukupuolisena), miten nykyinen elämäsi eroaa aikaisemmasta?[/quote]
Pukeuduin naisellisemimin--mitä inhosin.
Ihmiset liittivät minuun naisellisia termejä--mitä inhosin(esim. Tyttö, nainen, neiti, rouva)
Toimin naisellisemmin--hiljaisempi/sosiaalisempi/"kivempi"--tätä on hankala pistää sanoiksi, mutta naisilta miehiltä tupataan odottomaan aika erilsista käytöstä:) Sori vähän ehkä huonosti selitetty. En minä täysin radikaalisti elämääni muuttanut, lähinnä asennettani muitten odotuksiin.