Lue keskustelun säännöt.
Olen muunsukupuolinen, loukkaanko näkemystäsi 2 sukupuolesta? Vastaan kysymyksiisi
Muunsukupuolinen
04.11.2019 |
Olen muunsukupuolinen.
Synnyin naiseksi, ja kärsin pahasta bodydysforiasta- eli keho vääristymästä. Varsinkin rinnat tätä teettävät, ne haluan ehdottomasti pois, en koe niiden kuuluvan kehooni, vain olevan jotkut paiseet/kasvannaiset.
En muuten koe olevani mieskään, vaikka rinnat lähtisivät, eikä tämä siihen kehon kuvan ongelmaan oikeastaan liitykään. Koen olevani jotain miehen ja naisen välistä, ja näin olen aina kokenut. Miksi tämä ahdistaa muita ihmisiä niin kovasti, etten ole mies tai nainen? Ei minua tarvitse muuten erillailla kohdella kuin vain toisena ajattelevana ihmisinä:( En oikeasti ymmärrä miksi tämä tuntuu loukkaavan ihmisiä enemmän kuin jopa sanoa olevansa trans, vaikkei senkään mielestäni pitäisi ketään loukata. Tosin tuntuvat monet trans ihmisetkin muunsukupuolisisia halveksuvan.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Koen miehen ja naisten rajaamisen fysioogisina, psygologisina ja sosiaalirooleina itseeni epäsopivina. Toivoisin tietenkin että naiseksi kutsuminen ei ahdistaisi. Minua ei ole käytetty(tietääkseni) seksuaalisesti hyväksi.
Tosin olen todennäköusesti potenut aina adhdtä ilman diaknoosia, joten se on varmaan vaikuttanut siihen että en omasta mielestäni vain ole nainen.
Kerro siis tarkemmin millaiseksi koet itsesi fyysisesti,psyykkisesti ja sosiaaliroolissa. Kiinnostaisi tietää!
Miten siis eroat miehestä ja naisesta.
Täysin hukassa itse sä kanssa. Psyykkinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toivoisit identiteettisi otettavan huomioon yhteiskunnassa, esim. koulut, työpaikat, ystävät? Onko jotain, jota toivoisit, mutta et halua kuitenkaan vaatia jostain syystä (ei maksa vaivaa, et halua loukata muiden autonomiaa tms)? Jos on, miten luokittelet ne tai päättelet, mitä on kohtuullista pyytää?
Anteeksi jos on vaikeita kysymyksiä. ^^'
Nämä ovat hyviä kysymyksiä! Haluaisin vain, ettei minua mm. Neiti/rouviteltaisi, ei pistettäisi automaattisesti "naistenhommiin" minulta kusymättä(tosin näin ei pitäisi kellekkään tehdä). Työ harjoittelussa olin 2 miehen kanssa samalta luokalta, ja voitte arvata kuka pistettiin keittämään kahvia kokouksiin. Muita 2 ei edes kysytty, mutta kuten sanoin, moukkamaista näin olisi tehdä vaikka kuinka ajattelisin itseni naiseksi. Koulussa lähinnä voisi järjestää liikuntaa, joka ei olisi vain niin sukupuoli jaottunutta. Ihan oikeasti ei minua tarvitse mitenkään erilailla kohdella kuin muita:) kunhan vain ei nais-/miehittele. Kiitos kysymyksistä!
Mitä ajattelet naisesta joka kokee olevansa nainen, mutta ärsyyntyy ihan noista samoista asioista? Minä olen siis tällainen. En ole koskaan tykännyt emännöidä, hoivata, ihkuilla enkä pyöriä keittiössä, ja olen miesvaltaisella alalla ja harrastuksissa. Samaistun myös useammin miehiin kuin naisiin tämän takia. Olen kuitenkin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Et loukkaa ainakaan minua (otsikon kysymys). Oletko käynyt asiaa tuntevan psykoterapeutin vastaanotolla? Kehodysforiaa voi ilmetä monenlaisista, esim traumaperäisistä syistä ja asiassa voi tapahtua muutoksia kun aloittaa psykoterapian. Tämä ei ole nyt mitään homojen eheytyshoitoa, ne ovat todistetusti huuhaata. Ehkä tämän kaiken jo tiedätkin. Kysyn siksi koska itselläni oli joskus kehonkuvassa vääristymiä jotka olivat minulle aivan todellisia, mutta psyykkisellä työstöllä hävisivät vuosien aikana. Tsemppiä ja hyviä asioita elämääsi joka tapauksessa!
Ymmärrän ja olen vastaan ottavainen että juuri tuon kehodysforian takia, joku siihen erikoistunut psykiatri olisi hyvä etsiä. Bodydysforiahan ei ole millään tapaa kenellekkään hyväksi, johtui se sitten ongelmista sukupuolensa kanssa tai muusta.
Ja aiemmalle haluan sanoa, ettei adhd kenestäkään muunsukupuolista tee:D Ei huolta, varsinkin jos on ajoissa diagnisoitu, niin hyvä.
Toin adhd:n esiin vain kun joku kysyi lapsuudesta/menneestä, ei sinäänsä sekään niin olennainen
Sinä olet naisoletettu. Näin yksi toinen naisoletettu luonnehtii itseään, koska ei koe olevansa täysin nainen.
Itse pohdin sitä, miksi ei ymmärretä ettei meidän tarvitse kokea olevamme mies tai nainen. Ei se tunne/kokemus/ajatus/mielikuva/kehonkuva itsestä jotenkin muuta sitä että täällä eletään naisoletettuina tai miesoletettuina. Se on sitä mitä fyysisillä silmillä nähdään. Jokainen meistä muovaa omaa naisolemistaan tai miesolemistaan johonkin suuntaan. Jos ei koe sopivansa kumpaankaan ääripäähän, eikö silloin ole ihminen, joka on aivan janan keskipisteessä. Ihmisyyttä nyt on monenlaista ja sen voi kokea enemmän tai vähemmän naisena tai ihmisenä. Minuna.
Ei minua kiinnosta kummemmin millä nimellä joku itseään kutsuu, vaikka en myöskään ole kuullut mitään vakuuttaavaa argumenttia muunsukupuolisuuden olemassaolon puolesta. Intersukupuolisia on ja toki ihmisillä on eri määrä hormoneja etc. Transsukupuolisuus on selvästi oikea asia, koska vaikka saisi tietyn sukuelimen, muut asiat kehossa voivat osoittaa enemmän vastakkaiseen sukupuoleen, aivoja myöten.
Mutta kuvailusi tosiaan kuulostaa kehodysforialta, eikä selityksen tarvitse olla muunsukupuolisuus, vaan ihan vain se dysforia. Ehkä kannattaisi yrittää hoidattaa sitä ja katsoa sitten mitä mieltä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelet naisesta joka kokee olevansa nainen, mutta ärsyyntyy ihan noista samoista asioista? Minä olen siis tällainen. En ole koskaan tykännyt emännöidä, hoivata, ihkuilla enkä pyöriä keittiössä, ja olen miesvaltaisella alalla ja harrastuksissa. Samaistun myös useammin miehiin kuin naisiin tämän takia. Olen kuitenkin nainen.[/quote]
Mielestäni nainen saa olla juuri sellainen kuin on, ",maskuliinisiksi sanotut ominaisuudet" eivät minusta tee kenestäkään vähemmän naista. Kuten sinulla, minulla on paljon maskuliinisia intressejä js tapoja, mutta ripaus jotain naisellistakin. Minulla ei siis ole yhtään mitään ketään vastaan:D En kyseenalaista kenenkään määritelmää itsestään.
En vain itse voi identifoida itseäni oikeasti naiseksi. Ihan tosissaan yritin 30-vuotta elää kuin nainen, mutta aina se tuntui väärältä. Minun pointti lähinnä on, että vain koska en tunne olevsni nainen, ei tee minusta miestä. Olen tyytyväinen termiin muunsukupuolinen. Olen jotain siltäväliltä, omaa biologiaani en kuitenkaan ole täällä kieltämässä. Naiseksi synnyin, sellaisens kuolen, mutta pyytäisin minua kohdeltavan muunsukupuolisena. (Sukupuoli-identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat 2 erillistä asiaa, pointtina niille jotka täällä kailottaaa että aina tuun olemaan nsinen:D)
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Koen miehen ja naisten rajaamisen fysioogisina, psygologisina ja sosiaalirooleina itseeni epäsopivina. Toivoisin tietenkin että naiseksi kutsuminen ei ahdistaisi. Minua ei ole käytetty(tietääkseni) seksuaalisesti hyväksi.
Tosin olen todennäköusesti potenut aina adhdtä ilman diaknoosia, joten se on varmaan vaikuttanut siihen että en omasta mielestäni vain ole nainen.
Hyvänen aika, varsin moni (cis)nainenkin kokee naiselle langetetun roolin ahdistavana. Tämä pitää paikkansa minunkin kohdallani, vaikka olenkin monin tavoin melko lailla tavisihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet naisoletettu. Näin yksi toinen naisoletettu luonnehtii itseään, koska ei koe olevansa täysin nainen.
Itse pohdin sitä, miksi ei ymmärretä ettei meidän tarvitse kokea olevamme mies tai nainen. Ei se tunne/kokemus/ajatus/mielikuva/kehonkuva itsestä jotenkin muuta sitä että täällä eletään naisoletettuina tai miesoletettuina. Se on sitä mitä fyysisillä silmillä nähdään. Jokainen meistä muovaa omaa naisolemistaan tai miesolemistaan johonkin suuntaan. Jos ei koe sopivansa kumpaankaan ääripäähän, eikö silloin ole ihminen, joka on aivan janan keskipisteessä. Ihmisyyttä nyt on monenlaista ja sen voi kokea enemmän tai vähemmän naisena tai ihmisenä. Minuna.
Niin, en minäkään lokeroi ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen perusteella. Olin itsekin teininä ahdistunut siitä kuinka tämäkin asia piti jakaa ja jonkin aikaa mietinkin, olenko trans kun tuo jaottelu oli niin lokeroivaa.
En silti tiedä onko paras ratkaisu keksiä muunsukupuolisia ja muita sukupuolia, vai voitaisiinko kenties höllätä ennakkokäsityksiä siitä millainen rooli on miehellä ja naisella yhteiskunnassa. Tämä varmaan auttaisi myös transsukupuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet naisoletettu. Näin yksi toinen naisoletettu luonnehtii itseään, koska ei koe olevansa täysin nainen.
Itse pohdin sitä, miksi ei ymmärretä ettei meidän tarvitse kokea olevamme mies tai nainen. Ei se tunne/kokemus/ajatus/mielikuva/kehonkuva itsestä jotenkin muuta sitä että täällä eletään naisoletettuina tai miesoletettuina. Se on sitä mitä fyysisillä silmillä nähdään. Jokainen meistä muovaa omaa naisolemistaan tai miesolemistaan johonkin suuntaan. Jos ei koe sopivansa kumpaankaan ääripäähän, eikö silloin ole ihminen, joka on aivan janan keskipisteessä. Ihmisyyttä nyt on monenlaista ja sen voi kokea enemmän tai vähemmän naisena tai ihmisenä. Minuna.
Hienosti sanottu! Juuri tuo sukupuolittamiseen takertuminen on niin hämmentävää. Ihmisiä me teellä kaikki olemme:) Kiitos viestistäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Mitä ajattelet naisesta joka kokee olevansa nainen, mutta ärsyyntyy ihan noista samoista asioista? Minä olen siis tällainen. En ole koskaan tykännyt emännöidä, hoivata, ihkuilla enkä pyöriä keittiössä, ja olen miesvaltaisella alalla ja harrastuksissa. Samaistun myös useammin miehiin kuin naisiin tämän takia. Olen kuitenkin nainen.
Mielestäni nainen saa olla juuri sellainen kuin on, ",maskuliinisiksi sanotut ominaisuudet" eivät minusta tee kenestäkään vähemmän naista. Kuten sinulla, minulla on paljon maskuliinisia intressejä js tapoja, mutta ripaus jotain naisellistakin. Minulla ei siis ole yhtään mitään ketään vastaan:D En kyseenalaista kenenkään määritelmää itsestään.
En vain itse voi identifoida itseäni oikeasti naiseksi. Ihan tosissaan yritin 30-vuotta elää kuin nainen, mutta aina se tuntui väärältä. Minun pointti lähinnä on, että vain koska en tunne olevsni nainen, ei tee minusta miestä. Olen tyytyväinen termiin muunsukupuolinen. Olen jotain siltäväliltä, omaa biologiaani en kuitenkaan ole täällä kieltämässä. Naiseksi synnyin, sellaisens kuolen, mutta pyytäisin minua kohdeltavan muunsukupuolisena. (Sukupuoli-identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat 2 erillistä asiaa, pointtina niille jotka täällä kailottaaa että aina tuun olemaan nsinen:D)
Miten eletään kuin nainen?
-Eri
Hyvänen aika, varsin moni (cis)nainenkin kokee naiselle langetetun roolin ahdistavana. Tämä pitää paikkansa minunkin kohdallani, vaikka olenkin monin tavoin melko lailla tavisihminen. [/quote]
Molempien miesten ja naisten rooli ovat todella ahtaita, ja hyvä kun ihmiset ouhuvat niiden ahdistavuudesta, tottakai ihmisten täytyy saada sellaisia kuin ovat ilman että joku tulee sanomaa ettei tule ole nais-/miesmäistä käytöstä:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Mitä ajattelet naisesta joka kokee olevansa nainen, mutta ärsyyntyy ihan noista samoista asioista? Minä olen siis tällainen. En ole koskaan tykännyt emännöidä, hoivata, ihkuilla enkä pyöriä keittiössä, ja olen miesvaltaisella alalla ja harrastuksissa. Samaistun myös useammin miehiin kuin naisiin tämän takia. Olen kuitenkin nainen.
Mielestäni nainen saa olla juuri sellainen kuin on, ",maskuliinisiksi sanotut ominaisuudet" eivät minusta tee kenestäkään vähemmän naista. Kuten sinulla, minulla on paljon maskuliinisia intressejä js tapoja, mutta ripaus jotain naisellistakin. Minulla ei siis ole yhtään mitään ketään vastaan:D En kyseenalaista kenenkään määritelmää itsestään.
En vain itse voi identifoida itseäni oikeasti naiseksi. Ihan tosissaan yritin 30-vuotta elää kuin nainen, mutta aina se tuntui väärältä. Minun pointti lähinnä on, että vain koska en tunne olevsni nainen, ei tee minusta miestä. Olen tyytyväinen termiin muunsukupuolinen. Olen jotain siltäväliltä, omaa biologiaani en kuitenkaan ole täällä kieltämässä. Naiseksi synnyin, sellaisens kuolen, mutta pyytäisin minua kohdeltavan muunsukupuolisena. (Sukupuoli-identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat 2 erillistä asiaa, pointtina niille jotka täällä kailottaaa että aina tuun olemaan nsinen:D)
Miten eletään kuin nainen?
-Eri
Koitin väkisin identifoida itseni naiseksi, olla ok sen kanssa, miten muut puhuvat minusta naisena, ja koitin olla tavallisempi(naisellisempi) kun olin muiden kanssa kontaktissa.
Ei ehkä paras selitys, mutta ero ei ole ulosäin kovin suuri. Pään sisällä valtava-näin on paljon helpompi olla:)
Ap, tarvitset terapiaa, että voit hyväksyä itsesi sellaisenaan. Nainen on nainen, mies on mies, se ei muuksi muutu. Näiden kahden sukupuolen sisällä voi sitten olla millainen nainen tai mies vaan haluaa olla. Kun ei välitä ympäristön odotuksista.
Terv. Ei-feminiininen nainen, jolla onneksi myös poikamainen vartalo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Mitä ajattelet naisesta joka kokee olevansa nainen, mutta ärsyyntyy ihan noista samoista asioista? Minä olen siis tällainen. En ole koskaan tykännyt emännöidä, hoivata, ihkuilla enkä pyöriä keittiössä, ja olen miesvaltaisella alalla ja harrastuksissa. Samaistun myös useammin miehiin kuin naisiin tämän takia. Olen kuitenkin nainen.
Mielestäni nainen saa olla juuri sellainen kuin on, ",maskuliinisiksi sanotut ominaisuudet" eivät minusta tee kenestäkään vähemmän naista. Kuten sinulla, minulla on paljon maskuliinisia intressejä js tapoja, mutta ripaus jotain naisellistakin. Minulla ei siis ole yhtään mitään ketään vastaan:D En kyseenalaista kenenkään määritelmää itsestään.
En vain itse voi identifoida itseäni oikeasti naiseksi. Ihan tosissaan yritin 30-vuotta elää kuin nainen, mutta aina se tuntui väärältä. Minun pointti lähinnä on, että vain koska en tunne olevsni nainen, ei tee minusta miestä. Olen tyytyväinen termiin muunsukupuolinen. Olen jotain siltäväliltä, omaa biologiaani en kuitenkaan ole täällä kieltämässä. Naiseksi synnyin, sellaisens kuolen, mutta pyytäisin minua kohdeltavan muunsukupuolisena. (Sukupuoli-identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat 2 erillistä asiaa, pointtina niille jotka täällä kailottaaa että aina tuun olemaan nsinen:D)
Minua kiinnostaisi, mitä tarkoitat tuolla, että "yritit elää kuin nainen"? Mitä tarkoittaa "elää kuin nainen" tai transsukupuolisten käyttämä "elää naisena" Mitä asioita siihen sisältyy sinun mielestäsi, ja miten tämä näkyi sinun elämässäsi, yrityksessäsi elää naisena? Kun nyt ilmeisesti elät vähän eri tavalla (muunsukupuolisena), miten nykyinen elämäsi eroaa aikaisemmasta?
Mä en liitä sukupuolta enkä sukupuolisuuttani identiteettiini mitenkään. Miksi sä ap liität?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet naisoletettu. Näin yksi toinen naisoletettu luonnehtii itseään, koska ei koe olevansa täysin nainen.
Itse pohdin sitä, miksi ei ymmärretä ettei meidän tarvitse kokea olevamme mies tai nainen. Ei se tunne/kokemus/ajatus/mielikuva/kehonkuva itsestä jotenkin muuta sitä että täällä eletään naisoletettuina tai miesoletettuina. Se on sitä mitä fyysisillä silmillä nähdään. Jokainen
Niin, en minäkään lokeroi ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen perusteella. Olin itsekin teininä ahdistunut siitä kuinka tämäkin asia piti jakaa ja jonkin aikaa mietinkin, olenko trans kun tuo jaottelu oli niin lokeroivaa.
En silti tiedä onko paras ratkaisu keksiä muunsukupuolisia ja muita sukupuolia, vai voitaisiinko kenties höllätä ennakkokäsityksiä siitä millainen rooli on miehellä ja naisella yhteiskunnassa. Tämä varmaan auttaisi myös transsukupuolisia.
Olen täysin samaa mieltä, että hölläämällä lokerointia millaisia miehet ja naiset ovat saisi monen ihmisen voimaan paremmin. Nämä ajatukset ovat kuitenkin todella syvälle koodattu, jo lapsena eritellään milläinen on poika ja tyttö, ja mihin saa olla kiinnostunut. Muunsukupuolisuus on vastine sille, ettei osallistu tähän kahtiajakoon. Jokainen tietenkin voi itse määritellä itsensä. Itse pidän termistä muunsukupuolinen
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toivoisit identiteettisi otettavan huomioon yhteiskunnassa, esim. koulut, työpaikat, ystävät? Onko jotain, jota toivoisit, mutta et halua kuitenkaan vaatia jostain syystä (ei maksa vaivaa, et halua loukata muiden autonomiaa tms)? Jos on, miten luokittelet ne tai päättelet, mitä on kohtuullista pyytää?
Anteeksi jos on vaikeita kysymyksiä. ^^'
Nämä ovat hyviä kysymyksiä! Haluaisin vain, ettei minua mm. Neiti/rouviteltaisi, ei pistettäisi automaattisesti "naistenhommiin" minulta kusymättä(tosin näin ei pitäisi kellekkään tehdä). Työ harjoittelussa olin 2 miehen kanssa samalta luokalta, ja voitte arvata kuka pistettiin keittämään kahvia kokouksiin. Muita 2 ei edes kysytty, mutta kuten sanoin, moukkamaista näin olisi tehdä vaikka kuinka ajattelisin itseni naiseksi. Koulussa lähinnä voisi järjestää liikuntaa, joka ei olisi vain niin sukupuoli jaottunutta. Ihan oikeasti ei minua tarvitse mitenkään erilailla kohdella kuin muita:) kunhan vain ei nais-/miehittele. Kiitos kysymyksistä!
No mä olen nainen ja tykkään olla mutta tuo kahvinkeitto ärsyttäisi silti.
Niin, ap joutuu vain kokemaan (tekisi mieleni sanoa, että tekemään, mutta en sano) ärsytyksestä ongelman, ehkä siksi, että hänen tunteitaan sukupuolittunutta kohtelua vastaan on lapsena mitätöity. Se ei ole aloittajan vika. Mutta hän siitä kärsii. Siitä, että on mahdotonta kokea ärsytystä vain sinä, mitä se on, ja ihan oikeutettuna.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolinen on terminä kovin pitkä, olisiko ehdottaa jotain lyhyempää termiä jolla sinua voisi kutsua? Olisiko musu loukkaava sana?
Munsu?
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolinen kirjoitti:
Mitä ajattelet naisesta joka kokee olevansa nainen, mutta ärsyyntyy ihan noista samoista asioista? Minä olen siis tällainen. En ole koskaan tykännyt emännöidä, hoivata, ihkuilla enkä pyöriä keittiössä, ja olen miesvaltaisella alalla ja harrastuksissa. Samaistun myös useammin miehiin kuin naisiin tämän takia. Olen kuitenkin nainen.
Mielestäni nainen saa olla juuri sellainen kuin on, ",maskuliinisiksi sanotut ominaisuudet" eivät minusta tee kenestäkään vähemmän naista. Kuten sinulla, minulla on paljon maskuliinisia intressejä js tapoja, mutta ripaus jotain naisellistakin. Minulla ei siis ole yhtään mitään ketään vastaan:D En kyseenalaista kenenkään määritelmää itsestään.
En vain itse voi identifoida itseäni oikeasti naiseksi. Ihan tosissaan yritin 30-vuotta elää kuin nainen, mutta aina se tuntui väärältä. Minun pointti lähinnä on, että vain koska en tunne olevsni nainen, ei tee minusta miestä. Olen tyytyväinen termiin muunsukupuolinen. Olen jotain siltäväliltä, omaa biologiaani en kuitenkaan ole täällä kieltämässä. Naiseksi synnyin, sellaisens kuolen, mutta pyytäisin minua kohdeltavan muunsukupuolisena. (Sukupuoli-identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat 2 erillistä asiaa, pointtina niille jotka täällä kailottaaa että aina tuun olemaan nsinen:D)Miten eletään kuin nainen?
-Eri
Koitin väkisin identifoida itseni naiseksi, olla ok sen kanssa, miten muut puhuvat minusta naisena, ja koitin olla tavallisempi(naisellisempi) kun olin muiden kanssa kontaktissa.
Ei ehkä paras selitys, mutta ero ei ole ulosäin kovin suuri. Pään sisällä valtava-näin on paljon helpompi olla:)
Edelleenkin suurin osa ihmisistä pitää sinua naisena ja näkee sinut naisena, vaikka he eivät sanoisikaan mitään. Sukupuolittaminen on kuitenkin ihmisellä melko sisäänrakennettu juttu. Miten käsittelet tuota asiaa?
Onko muunsukupuolisuus tieteellisesti nähtävissä geeneistä vai onko kyse sukupuoli-identiteetistä?