Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö aviopuolisot siirtää kauemmaksi perimysjärjestyksessä?
04.11.2019 |
Meinaan vaan, että nykyään puolet eroaa ja taatusti nylyteinien ikäluokasta 3/4 eroaa.
Pitäisikö mielestänne aviopuolison olla kauempana. Nythän ne tulee lasten jälkeen. Pitäisi Minusta muuttaa niin, että jollei lapsia ole, niin sitten vanhemmat perii ja jos heitä ei enää ole, niin sitten sisarukset. Puoliso vasta, jos heitä ei ole.
Tietenkin testamentilla voi muuttaa, miten haluaa.
(kaikki ei vaan älyä tehdä testamenttia varsinkaan nuorena. Parempi, että menisi sukuun, ellei muuta toivetta ole)
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on eronnut nyt 3 kertaa ja 4 mies menossa, eli ueamman suvun omaisuudet on jaettu jo moneen kertaa, eli nykyään ei riitä edes yksi ero !
60% 1s liitosta päätyy eroon
80% 2s liitosta jne
Mutta tähän on jo ratkaisu olemassa, itseasiassa kaksi:
-testamentti
-avoliito
Ensimmäisistä avioliitoista 39% päättyy avioeroon. Nämä mattinykäset ja toniniemiset nostavat sitten kaikkien avioeroprosenttien lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh! En asu Suomessa ja asuinmaassani on laki, että puoliso saa puolet ja lapset toisen puolen (jos heitä siis on, muuten puoliso saa kaiken). Näin minusta oikein.
Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.
Heihin on vahvempi side.
Useimmiten nyt kuitenkun ovat ne vanhemmat kuolleet ennen sinua. Jos ei sitten tule sairautta tai joku onnettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on eronnut nyt 3 kertaa ja 4 mies menossa, eli ueamman suvun omaisuudet on jaettu jo moneen kertaa, eli nykyään ei riitä edes yksi ero !
60% 1s liitosta päätyy eroon
80% 2s liitosta jne
Mutta tähän on jo ratkaisu olemassa, itseasiassa kaksi:
-testamentti
-avoliito
Ensimmäisistä avioliitoista 39% päättyy avioeroon. Nämä mattinykäset ja toniniemiset nostavat sitten kaikkien avioeroprosenttien lukua.
Näin juuri. Suurin osa ihmisistä ei eroa koskaan, jotkut sitten monta kertaa. Eikä erojen osuus ensimmäisissä liitoissa ole kasvanut viime aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Miksi olisi vaikea kuvitella? Niinhän sinäkin toimit. Puolisosi puolesta ja lapsiasi vastaan.
Höpöhöpö. Me olemme olleet naimisissa jo 30v ja lapsetkin jo aikuisia. Kaiken omaisuuden olemme keränneet miehen kanssa tyhjästä, mitään perintöjä esimerkiksi ei ole kummallekaan tullut tai tulossa. Se ei millään logiikalla ole lastemme omaisuutta ennenkuin kummatkin olemme kuolleet.
Sen sijaan kun toinen kuolee ensin melko suurella todennäköisyydellä, ellemme nyt esim samassa onnettomuudessa kuole, toinen saa tottakai jatkaa elämää, jos vielä uuden rakkauden löytää. Mutta rajallisten vuosien vuoksi hänen kanssaan ei mitään vuosikymmenten avioliittoa enää synny mitenkään. Jolloin me kumpikin kyllä tiedämme, että moraalisesti silloin se meidän yhteinen omaisuus ei tälle kuulu.
Teidän on tilanteen on teidän tilanteenne. Minä olen perinyt aika paljonkin ja sitä en vivuta lesken tuhlattavaksi vaan lapsille. En aio mahdollistaa lesken uutta rakkauselämää omalla kustannuksellani. Jokainen pariskunta kerätköön keskenään oman omaisuutensa, ei siihen kuolleen rahoja tarvita. Kukin kuitenkin tavallaan.
Ja sinun tilanteesi on sinun tilanteesi. Ja isot perinnöt varmasti kannattaakin testamentilla turvata lapsille.
Mutta silti, jos meillä on yhteinen omaisuus, se on yhteinen. Ja jos minä kuolen, tai mieheni kuolee, silloin se on meidän logiikalla me sen lesken, kunnes hän kuolee, sen jälkeen se on lastemme. Eikä meiltä mitään isoja omaisuuksia jää, niin en ehkä osaa nyt ajatella tätä niin vakavasti. Yhteinen asunto ja muutama kymppitonni osakkeissa.
Lain mukaan se on perillisten, ei lesken. Leskellä on tietenkin aina lesken logiikka omaksi edukseen. Uskon kyllä ettei tuolla logiikalla mitään tule jäämäänkään eikä ole siksi kerääntynytkään tavallista enemmän.
Niin moni leski ahneuksissaan luo riitoja ja epäsopua harhaluulojensa, mustamaalauksensa ja tietämättömyytensä takia. Ongelmista ja riidoista tietenkin syyttää muita ja yrittää rakentaa itsestään uhria.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Sulla tai sun miehelläsi voi vielä elämänaikana olla ja tulla kymmeniä näitä lapsia mielestäsi tärkeämpiä ihmisiä. Lapsesi ovat he jotka sulle pitäis olla ne kaikkein tärkeimmät, ovat jatkoa itsellesi, kantavat geenejäsi. Kun on enemmänkin elettyä elämää takanapäin, eikä enää edessä, niin ymmärtää tosiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se ole mitään suvun rahaa.
Aloittajalla on joku lapseton nainisissa oleva sisarus jolle on kertynyt rahaa ja muuta omaisuutta ja jotka aloittaja haluaisi itselleen.Hah, aloitusta lukiessa tuumasin, että onkohan se sisareni kirjoittama! Meillä on ollut semmoiset ihan tavalliset välit, mutta viime aikoina on alkanut kummallinen vihjailu ja suoranainen painostus. Olemme lapsettomia ja olleet yhdessä reilut 30 vuotta. Onhan sitä omaisuutta kertynyt, kun olemme molemmat saaneet olla ihan hyvin palkatuissa hommissa nuoruudesta asti.
Nyt on sisko alkanut puhumaan, että minun pitäisi tehdä testamentti hänen lapsilleen. Lapsia, nyt jo lähes kolmekymppisiä, todella hävettää nämä puheet ja nolostuvat. Sisko vain paahtaa juuri tuota suvussa pysymistä.
En tajua, miten omaisuuteni, joka ei nyt ole mitenkään valtava todellakaan, kuuluisi muille kuin sille henkilölle, joka on tukenut minua kaikissa tilanteissa, työuralla ja kotona. Eivät kyllä tosiaan ymmärrä siskon lapsetkaan, tästä tulisi hyvä vitsi, ellei se olisi miestäni kohtaan niin loukkaavaa.
Mitä hemmettiä??? Olen samankaltaisessa tilanteessa, eli ollut naimisissa parikymmentä vuotta, meillä ei kummallakaan ole rintaperillisiä. Sisarellani on kaksi kolmekymppistä poikaa.
Jos minun sisareni alkaisi minulle tuollaisia höpöttämään, niin se tapahtuisi kaksi kertaa, eli ensimmäisen ja viimeisen. Heti ensimmäisen kerran jälkeen sanoisin tiukasti että en kuuntele tuollaista ollenkaan, ja jos vielä ottaa asian millään lailla esille, niin emme enää tapaa. Onhan tuo aivan törkeää käytöstä.
Olen ap. Minulla ei ole sisaruksia eikä miehellänikään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Miksi olisi vaikea kuvitella? Niinhän sinäkin toimit. Puolisosi puolesta ja lapsiasi vastaan.
Höpöhöpö. Me olemme olleet naimisissa jo 30v ja lapsetkin jo aikuisia. Kaiken omaisuuden olemme keränneet miehen kanssa tyhjästä, mitään perintöjä esimerkiksi ei ole kummallekaan tullut tai tulossa. Se ei millään logiikalla ole lastemme omaisuutta ennenkuin kummatkin olemme kuolleet.
Sen sijaan kun toinen kuolee ensin melko suurella todennäköisyydellä, ellemme nyt esim samassa onnettomuudessa kuole, toinen saa tottakai jatkaa elämää, jos vielä uuden rakkauden löytää. Mutta rajallisten vuosien vuoksi hänen kanssaan ei mitään vuosikymmenten avioliittoa enää synny mitenkään. Jolloin me kumpikin kyllä tiedämme, että moraalisesti silloin se meidän yhteinen omaisuus ei tälle kuulu.
Teidän on tilanteen on teidän tilanteenne. Minä olen perinyt aika paljonkin ja sitä en vivuta lesken tuhlattavaksi vaan lapsille. En aio mahdollistaa lesken uutta rakkauselämää omalla kustannuksellani. Jokainen pariskunta kerätköön keskenään oman omaisuutensa, ei siihen kuolleen rahoja tarvita. Kukin kuitenkin tavallaan.
Ja sinun tilanteesi on sinun tilanteesi. Ja isot perinnöt varmasti kannattaakin testamentilla turvata lapsille.
Mutta silti, jos meillä on yhteinen omaisuus, se on yhteinen. Ja jos minä kuolen, tai mieheni kuolee, silloin se on meidän logiikalla me sen lesken, kunnes hän kuolee, sen jälkeen se on lastemme. Eikä meiltä mitään isoja omaisuuksia jää, niin en ehkä osaa nyt ajatella tätä niin vakavasti. Yhteinen asunto ja muutama kymppitonni osakkeissa.
Lain mukaan se on perillisten, ei lesken. Leskellä on tietenkin aina lesken logiikka omaksi edukseen. Uskon kyllä ettei tuolla logiikalla mitään tule jäämäänkään eikä ole siksi kerääntynytkään tavallista enemmän.
Niin moni leski ahneuksissaan luo riitoja ja epäsopua harhaluulojensa, mustamaalauksensa ja tietämättömyytensä takia. Ongelmista ja riidoista tietenkin syyttää muita ja yrittää rakentaa itsestään uhria.
Ihan totta, ja ero voi tulla vaikka sen 30 vuodenkin päästä. Vaan siksi että ollaan oltu kauan yhdessä ei takaa mitään kunnes kuolema erottaa elämystä. Ja todellakin hyvin epätodennäköistä että lähdetään yhdessä käsikädessä hoivakodissa. No uusi paartneri kiittää hölmöydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Sulla tai sun miehelläsi voi vielä elämänaikana olla ja tulla kymmeniä näitä lapsia mielestäsi tärkeämpiä ihmisiä. Lapsesi ovat he jotka sulle pitäis olla ne kaikkein tärkeimmät, ovat jatkoa itsellesi, kantavat geenejäsi. Kun on enemmänkin elettyä elämää takanapäin, eikä enää edessä, niin ymmärtää tosiasiat.
Jos jompi kumpi vanhemmistani kuolisi, toivoisin jäljelle jäävän vanhempani asuvan kotonaan kuten ennenkin ja pitävän omaisuutensa . Kyllä minä aikuisena ihmisenä kykenen elättämään itseni ilman, että täytyy omalle vanhemmalleni tuottaa taloudellisia vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isoenoni leskenä kuoli, hänellä oli ollut vaimonsa kanssa sellainen testamentti, että jäljelle jäänyt perii kaiken. Niinpä isoenoni omisti myös vaimoltaan jääneen omaisuuden. Heillä kummallakaan ei ollut lapsia.
Hullua, että vaimon omaisuus siis päätyi ihan väärään sukuun isoenon kuoltua. Siis mun sukuuni. Sieltä tuli esim osuus hänen lapsuudenkotiinsa. Se lahjoitettiin takaisin oikeaan sukuun. (Turkin edes kovin arvokas. Ei käyty edes katsomassa. Se oli kaukana.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Sulla tai sun miehelläsi voi vielä elämänaikana olla ja tulla kymmeniä näitä lapsia mielestäsi tärkeämpiä ihmisiä. Lapsesi ovat he jotka sulle pitäis olla ne kaikkein tärkeimmät, ovat jatkoa itsellesi, kantavat geenejäsi. Kun on enemmänkin elettyä elämää takanapäin, eikä enää edessä, niin ymmärtää tosiasiat.
Jos jompi kumpi vanhemmistani kuolisi, toivoisin jäljelle jäävän vanhempani asuvan kotonaan kuten ennenkin ja pitävän omaisuutensa . Kyllä minä aikuisena ihmisenä kykenen elättämään itseni ilman, että täytyy omalle vanhemmalleni tuottaa taloudellisia vaikeuksia.
Noinhan juttu on selkeä, mutta kun se voi mennä uudelleen naimisiin ja juttu muuttuukin sekavaksi. Omaisuutta voi mennä sitten ihan väärään sukuun.
Harva omilta vanhemmilta on omaisuutta kieltämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.
Heihin on vahvempi side.
Joo. Mun omaisuuden pitäisi ilman muuta mennä äidille, joka ryyppäsi koko nuoruuteni ja antoi isäpuolen mellastaa talossa kännissä meitä hakaten.
Tästä syystä ei ole perhe-elämä napannut, jäi niin syvät arvet, että lasten tekemisen ajatteleminenkin mahdottomuus. Onneksi löysin rinnalleni ihmisen, joka tätä ymmärsi ja olemme onnistuneet rakentamaan elämän ja vähän varallisuuttakin saatu kartutettua.
Ja sun mielestä siis nyt tämä ihminen pitäisi lapsettomuuden takia jättää ilman yhteisesti tienattua omaisuutta, jonka saa kännidementiassaan rypevä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on eronnut nyt 3 kertaa ja 4 mies menossa, eli ueamman suvun omaisuudet on jaettu jo moneen kertaa, eli nykyään ei riitä edes yksi ero !
60% 1s liitosta päätyy eroon
80% 2s liitosta jne
Mutta tähän on jo ratkaisu olemassa, itseasiassa kaksi:
-testamentti
-avoliito
Mitähän ne mittavat sukuomaisuudet näissä on. Itse olen yhden aviomiehen haudannut. Kuoli ennen omia vanhempiaan, että jäi siltä osin perinnöt sisaruksille. Miehen oma omaisuus oli omalla työllä rahoittamaa ja yhdessä minun kanssani maksamaa. Millä tavalla se olisi ollut määritettävissä suvun omaisuudeksi? Nyt olen toista kertaa naimisissa. Nyt on yhteinen rintaperillinen, joka korjaa potin kummankin suvun omaisuuksista aikanaan.
Olisitte tehneet ekan miehen kanssa lapsen, niin nämä olisivat miehen vanhempien omaisuudesta perineet isänsä osuuden.
Päivän naurut! Ahneuden huippu. Ketä jälkikäteen harmittaa ettei lasta tehty koska se voisi joskus periä isovanhemmilta. :D Nyt perintö meneekin kuolleen puolison sisaruksille keskenään. Kyllä olisi pitänyt tehdä lapsi jotta se voisi periä. Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.
Heihin on vahvempi side.
Joo. Mun omaisuuden pitäisi ilman muuta mennä äidille, joka ryyppäsi koko nuoruuteni ja antoi isäpuolen mellastaa talossa kännissä meitä hakaten.
Tästä syystä ei ole perhe-elämä napannut, jäi niin syvät arvet, että lasten tekemisen ajatteleminenkin mahdottomuus. Onneksi löysin rinnalleni ihmisen, joka tätä ymmärsi ja olemme onnistuneet rakentamaan elämän ja vähän varallisuuttakin saatu kartutettua.
Ja sun mielestä siis nyt tämä ihminen pitäisi lapsettomuuden takia jättää ilman yhteisesti tienattua omaisuutta, jonka saa kännidementiassaan rypevä äiti.
Jos perimysjärjestys vaihtuisi, voisit silti tehdä testamentin.
Vierailija kirjoitti:
Kun isoenoni leskenä kuoli, hänellä oli ollut vaimonsa kanssa sellainen testamentti, että jäljelle jäänyt perii kaiken. Niinpä isoenoni omisti myös vaimoltaan jääneen omaisuuden. Heillä kummallakaan ei ollut lapsia.
Hullua, että vaimon omaisuus siis päätyi ihan väärään sukuun isoenon kuoltua. Siis mun sukuuni. Sieltä tuli esim osuus hänen lapsuudenkotiinsa. Se lahjoitettiin takaisin oikeaan sukuun. (Turkin edes kovin arvokas. Ei käyty edes katsomassa. Se oli kaukana.)
Ap
Yritäpä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että isoenosi ja vaimonsa olivat aikuisia ihmisiä, joilla oli täydellinen oikeus päättää varoistaan, niin tienatuista kuin perityistä.
Me olemme lapsettomia ja enää ei tarvita testamenttia siihen, että aviopuoliso perii automaattisesti kaiken. Meille tärkeintä on turvata jäljelle jääneen tilanne, eikä meitä kiinnosta tippaakaan, mikä suku perii sen jälkeen.
Miksi meidän lapsettomien ihmisten pitäisikään huolehtia sukujen omaisuuksista? Eivät ne ole suvun, vaan meidän. Olisi perin kummallinen tilanne, että jäljelle jäänyt joutuisi tinkimään vaikka omasta hoidostaan sen vuoksi, että ahneet sukulaiset saisivat jotain kummallisia "suvun perintöjä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
Tuossahan osa oli menossa heti lapsille. Pitäisikö lesken jäädä puille paljaille ja sossun luukulle notkumaan?
Pitäisi ja miksi kukaan avioituisi persaukisen kanssa? Huonosti on hoitanut asiansa jos eläkeiässä ei ole kuin fattan luukku tuttu juttu. Sellaisen sietääkin jäädä sinne notkumaan loppuiäkseen.
Se, että ei ole varaa maksaa yhtäkkiä kotinsa osuudesta jollekin muulle ei tarkoita, että olisi persaukinen sossupummi. Voi tulla ihan hyvin toimeen, mutta silti takataskusta ei löydy lahjoittaa esim 100 000 tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.
Heihin on vahvempi side.
Joo. Mun omaisuuden pitäisi ilman muuta mennä äidille, joka ryyppäsi koko nuoruuteni ja antoi isäpuolen mellastaa talossa kännissä meitä hakaten.
Tästä syystä ei ole perhe-elämä napannut, jäi niin syvät arvet, että lasten tekemisen ajatteleminenkin mahdottomuus. Onneksi löysin rinnalleni ihmisen, joka tätä ymmärsi ja olemme onnistuneet rakentamaan elämän ja vähän varallisuuttakin saatu kartutettua.
Ja sun mielestä siis nyt tämä ihminen pitäisi lapsettomuuden takia jättää ilman yhteisesti tienattua omaisuutta, jonka saa kännidementiassaan rypevä äiti.
Jos perimysjärjestys vaihtuisi, voisit silti tehdä testamentin.
Ja totta kai tekisinkin. Se ei tässä ole pointti, vaan se, että joku oikeasti kehtaa olla sitä mieltä, että vanhempien, sisaruksien, jonkun hemmetin mystisen suvun pitäisi olla saamassa rahoistani penniäkään ja jättää rakas ihminen, joka on ollut minulle enemmän kuin koko muu suku, ilman.
Vierailija kirjoitti:
Moni pariskunta elää yhteisessä taloudessa ja makselee yhdessä kulunsa ja velkansa. Käytännössä se on siis sujuvasti sekoittunutta kumpi siitä yhteisestä kodista on maksanut kuinkakin paljon. Kun toinen kuolee, saa moni leski omansa pois, koska todennäköisesti on muutenkin ollut maksumiehenä toisen sairastellessa ja tehdessä kuolemaa. Miksi se asunnonpuolikas tulisi mennä vanhemmille näissä tapauksissa?
Aika moni myös perii omaisuutensa omasta suvustaan. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että uusiopuolisoilla ei pitäisi olla avio-oikeutta, jos vainajalla on lapsia mutta hteisiä lapsia ei ole.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.
Heihin on vahvempi side.
Joo. Mun omaisuuden pitäisi ilman muuta mennä äidille, joka ryyppäsi koko nuoruuteni ja antoi isäpuolen mellastaa talossa kännissä meitä hakaten.
Tästä syystä ei ole perhe-elämä napannut, jäi niin syvät arvet, että lasten tekemisen ajatteleminenkin mahdottomuus. Onneksi löysin rinnalleni ihmisen, joka tätä ymmärsi ja olemme onnistuneet rakentamaan elämän ja vähän varallisuuttakin saatu kartutettua.
Ja sun mielestä siis nyt tämä ihminen pitäisi lapsettomuuden takia jättää ilman yhteisesti tienattua omaisuutta, jonka saa kännidementiassaan rypevä äiti.
Jos perimysjärjestys vaihtuisi, voisit silti tehdä testamentin.
Ja totta kai tekisinkin. Se ei tässä ole pointti, vaan se, että joku oikeasti kehtaa olla sitä mieltä, että vanhempien, sisaruksien, jonkun hemmetin mystisen suvun pitäisi olla saamassa rahoistani penniäkään ja jättää rakas ihminen, joka on ollut minulle enemmän kuin koko muu suku, ilman.
Aikuistumiseen liittyvä juttu, keski-ikäisenä useimmat jo erkaantuneet omasta suvustaan.
Lain mukaan se on perillisten, ei lesken. Leskellä on tietenkin aina lesken logiikka omaksi edukseen. Uskon kyllä ettei tuolla logiikalla mitään tule jäämäänkään eikä ole siksi kerääntynytkään tavallista enemmän.