Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö aviopuolisot siirtää kauemmaksi perimysjärjestyksessä?
04.11.2019 |
Meinaan vaan, että nykyään puolet eroaa ja taatusti nylyteinien ikäluokasta 3/4 eroaa.
Pitäisikö mielestänne aviopuolison olla kauempana. Nythän ne tulee lasten jälkeen. Pitäisi Minusta muuttaa niin, että jollei lapsia ole, niin sitten vanhemmat perii ja jos heitä ei enää ole, niin sitten sisarukset. Puoliso vasta, jos heitä ei ole.
Tietenkin testamentilla voi muuttaa, miten haluaa.
(kaikki ei vaan älyä tehdä testamenttia varsinkaan nuorena. Parempi, että menisi sukuun, ellei muuta toivetta ole)
Kommentit (128)
Popparit mikroon, nyt on huvittavaa luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se ole mitään suvun rahaa.
Aloittajalla on joku lapseton nainisissa oleva sisarus jolle on kertynyt rahaa ja muuta omaisuutta ja jotka aloittaja haluaisi itselleen.
Hah, aloitusta lukiessa tuumasin, että onkohan se sisareni kirjoittama! Meillä on ollut semmoiset ihan tavalliset välit, mutta viime aikoina on alkanut kummallinen vihjailu ja suoranainen painostus. Olemme lapsettomia ja olleet yhdessä reilut 30 vuotta. Onhan sitä omaisuutta kertynyt, kun olemme molemmat saaneet olla ihan hyvin palkatuissa hommissa nuoruudesta asti.
Nyt on sisko alkanut puhumaan, että minun pitäisi tehdä testamentti hänen lapsilleen. Lapsia, nyt jo lähes kolmekymppisiä, todella hävettää nämä puheet ja nolostuvat. Sisko vain paahtaa juuri tuota suvussa pysymistä.
En tajua, miten omaisuuteni, joka ei nyt ole mitenkään valtava todellakaan, kuuluisi muille kuin sille henkilölle, joka on tukenut minua kaikissa tilanteissa, työuralla ja kotona. Eivät kyllä tosiaan ymmärrä siskon lapsetkaan, tästä tulisi hyvä vitsi, ellei se olisi miestäni kohtaan niin loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.
Näin voisi olla jos lapset yhteisiä. Ei muuten.
Ei se muuta mitään. Jos leski hallinnoi koko pesää kuolemaansa saakka, omaisuus menee sitten ajallaan taas niille omille lapsille. Ja testamentilla voi uusperheissä hoitaa asian myös, jos pelottaa oman omaisuuden meneminen lapsipuolille.
Niin menee paitsi jos omaisuudesta ei ole mitään jäljellä.
No jos siitä ei ole mitään jäljellä, se tuskin oli kovin merkittävä alunperinkään. Ja lopulta jos on jotain arvokasta sukuomaisuutta, jonka pitää säilyä suvussa, voi tehdä siitä testamentin. Keskivertopariskunnat kuitenkin keräävät yhdessä omaisuuden, tyypillisesti asunto ja hieman säästöjä, ja minusta ne kuuluvat puolisolle niin kauan kuin tässä henki pihisee, oli kyseessä ensimmäinen tai viides avioliitto.
Omaisuutta voi olla reilumminkin ja se keplotellaan muualle.
No daa? Sitten tekee sen testamentin sopivalle osalle omaisuuttaan. Helppoa.
Voihan sitä testamenttia tehdä nytkin ja toivoa, että lapset ei vaadi jakoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.
Kyllä leski perii koko potin, jos rintaperillisiä vainajalla ei ole. t: leski
niin jos on testamentti
Hallintaoikeus menee koko omaisuudesta leskelle ja lesken kuollessa peritty omaisuus siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai sitten sisaruksille jos vanhemmat kuolleet. Mikäli aiempaa omaisuutta ei ole jäljellä ei mitään enää tietenkään siirry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
Tuossahan osa oli menossa heti lapsille. Pitäisikö lesken jäädä puille paljaille ja sossun luukulle notkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on se lähiomainen. Testamentilla toki mahdollisuus muuttaa perinnönsaajia ja avio-oikeuden voi rajata avioehdolla.
En osaa pitää suhdetta vakavana, jos ei halua jättää omaisuutta puolisolleen. Poislukien tietysti selkeästi suvun omaisuus, kuten esim. osuus perintömökistä.
Ihan samaa mietin. Ihmeellistä puolisovihaa täällä. Puolisoaan ei muutenkaan peri, jos lapsia.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä ettei halua antaa puolisonsa törsättäväksi omaakin perintöään ja jättää lapsiaan lehdelle soittelemaan. Miksi silloin on ylipäänsä lisääntynyt, jos lapsiaan noin kovasti vihaa.
Mitä lasten vihaamista se on, jos haluaa turvata puolison elintason loppuun saakka?
Mietipä sitä. Kumpi tarvitsee enemmän rahaa, nuori velkainen perhe vai velaton ja vallaton leskimies hyvällä eläkkeellä? Vai oletteko sosiaalitoimen asiakkaita ilman yhteisiä rahojanne?
Perinnössä ei ole kyse siitä kuka sitä tarvitsee vaan kenelle se kuuluu ja siitä päättää kukin kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.
Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.
Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski saa kyllä vainajan omaisuuteen omistusoikeuden, ei pelkkää hallintaoikeutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison osuuden omaisuudesta perivät tämän perilliset.
Jos jotain perittävää on. Ajallisesti ero ensin ja jälkeen kuolleiden puolisoiden välillä voi olla ihmisiän verran.
Sillä ei sikäli mielestäni ole merkitystä onko mitään jäljellä jos omaisuus yhdessä hankittu niin miksi ei saisi leski sitä käyttää itseensä vaan pitäisi säästellä ensin kuolleen sisaruksille. Ei heillä ole mitään osaa tai arpaa mihinkään eivätkä ole kummankaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.
Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.
Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski saa kyllä vainajan omaisuuteen omistusoikeuden, ei pelkkää hallintaoikeutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison osuuden omaisuudesta perivät tämän perilliset.
Jos jotain perittävää on. Ajallisesti ero ensin ja jälkeen kuolleiden puolisoiden välillä voi olla ihmisiän verran.
Sillä ei sikäli mielestäni ole merkitystä onko mitään jäljellä jos omaisuus yhdessä hankittu niin miksi ei saisi leski sitä käyttää itseensä vaan pitäisi säästellä ensin kuolleen sisaruksille. Ei heillä ole mitään osaa tai arpaa mihinkään eivätkä ole kummankaan lapsia.
Ei olekaan. Jos tilanne on vaikka se, että Tero kuolee kolmikymppisenä ja jättää jälkeensä puolikkaan asunto-osakeyhtiössä, josta on ehtinyt maksaa vaikka vuoden. Niin onko Tiina lapset velvollisia antamaan Teron siskolle puolikasta asuntoa 50 vuotta myöhemmin etenkin kun sen käytännössä Tiina maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.
Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.
Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski saa kyllä vainajan omaisuuteen omistusoikeuden, ei pelkkää hallintaoikeutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison osuuden omaisuudesta perivät tämän perilliset.
Jos jotain perittävää on. Ajallisesti ero ensin ja jälkeen kuolleiden puolisoiden välillä voi olla ihmisiän verran.
Sillä ei sikäli mielestäni ole merkitystä onko mitään jäljellä jos omaisuus yhdessä hankittu niin miksi ei saisi leski sitä käyttää itseensä vaan pitäisi säästellä ensin kuolleen sisaruksille. Ei heillä ole mitään osaa tai arpaa mihinkään eivätkä ole kummankaan lapsia.
Ei olekaan. Jos tilanne on vaikka se, että Tero kuolee kolmikymppisenä ja jättää jälkeensä puolikkaan asunto-osakeyhtiössä, josta on ehtinyt maksaa vaikka vuoden. Niin onko Tiina lapset velvollisia antamaan Teron siskolle puolikasta asuntoa 50 vuotta myöhemmin etenkin kun sen käytännössä Tiina maksoi.
Pitää hoitaa paperit kuntoon, eikä jättää omaisuutta osittamatta, niin silloin ei tule ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.
Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.
Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski saa kyllä vainajan omaisuuteen omistusoikeuden, ei pelkkää hallintaoikeutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison osuuden omaisuudesta perivät tämän perilliset.
Jos jotain perittävää on. Ajallisesti ero ensin ja jälkeen kuolleiden puolisoiden välillä voi olla ihmisiän verran.
Sillä ei sikäli mielestäni ole merkitystä onko mitään jäljellä jos omaisuus yhdessä hankittu niin miksi ei saisi leski sitä käyttää itseensä vaan pitäisi säästellä ensin kuolleen sisaruksille. Ei heillä ole mitään osaa tai arpaa mihinkään eivätkä ole kummankaan lapsia.
Ei olekaan. Jos tilanne on vaikka se, että Tero kuolee kolmikymppisenä ja jättää jälkeensä puolikkaan asunto-osakeyhtiössä, josta on ehtinyt maksaa vaikka vuoden. Niin onko Tiina lapset velvollisia antamaan Teron siskolle puolikasta asuntoa 50 vuotta myöhemmin etenkin kun sen käytännössä Tiina maksoi.
Perintökaaren mukaan ensimmäisenä kuolleen puolison perilliset eivät peri sellaista omaisuutta, jonka leski on selvästi omilla ansioillaan kartuttanut puolison kuoleman jälkeen. Aina ei ole kuitenkaan helppoa osoittaa, mikä osa omaisuudesta on tällaista, kun usein yhden asian myyntituloilla ostetaan jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.
Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.
Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski saa kyllä vainajan omaisuuteen omistusoikeuden, ei pelkkää hallintaoikeutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison osuuden omaisuudesta perivät tämän perilliset.
Jos jotain perittävää on. Ajallisesti ero ensin ja jälkeen kuolleiden puolisoiden välillä voi olla ihmisiän verran.
Sillä ei sikäli mielestäni ole merkitystä onko mitään jäljellä jos omaisuus yhdessä hankittu niin miksi ei saisi leski sitä käyttää itseensä vaan pitäisi säästellä ensin kuolleen sisaruksille. Ei heillä ole mitään osaa tai arpaa mihinkään eivätkä ole kummankaan lapsia.
Ei olekaan. Jos tilanne on vaikka se, että Tero kuolee kolmikymppisenä ja jättää jälkeensä puolikkaan asunto-osakeyhtiössä, josta on ehtinyt maksaa vaikka vuoden. Niin onko Tiina lapset velvollisia antamaan Teron siskolle puolikasta asuntoa 50 vuotta myöhemmin etenkin kun sen käytännössä Tiina maksoi.
Tuossa tapauksessa sen siirtyvän perinnön osuus ei olisi 50% vaan se osuus mikä asunnosta oli maksettu, mutta kuitenkin oli miten vaan niin ei sitä omaisuutta mitään tarvitse ensin kuolleen sisaruksille säästellä perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tottakai. ;D Pariskunta elää ja hankkii omaisuutta. Toinen kuolee ja hänen osuus siirtyy hänen sisaruksille. Leskellä ei varaa maksaa puolia yhteisestä talosta vainajan sisaruksille ja hän joutuu myydä kotinsa.
No ei todellakaan!
Työkaveri on eronnut nyt 3 kertaa ja 4 mies menossa, eli ueamman suvun omaisuudet on jaettu jo moneen kertaa, eli nykyään ei riitä edes yksi ero !
60% 1s liitosta päätyy eroon
80% 2s liitosta jne
Mutta tähän on jo ratkaisu olemassa, itseasiassa kaksi:
-testamentti
-avoliito
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo tottakai. ;D Pariskunta elää ja hankkii omaisuutta. Toinen kuolee ja hänen osuus siirtyy hänen sisaruksille. Leskellä ei varaa maksaa puolia yhteisestä talosta vainajan sisaruksille ja hän joutuu myydä kotinsa.
No ei todellakaan!
Olen siskoltani kysellyt, olisiko hänelle sitten ok, että jos mieheni kuolee, hänen omaisuutensa siirtyy sisarusten lapsille, mutta sehän on ihan eri juttu. Vetoaa siihen, että miehellä on sisarusten lapsia 7, kun on myös kolme sisarta, kun minulla on vain 2 tältä ainoalta sisarelta.
Ihan päätöntä pölinää, mutta koska en usko siskoni täällä kirjoittelevan, näitä näyttää olevan useampiakin. Minä kun kuvittelin tämän olevan nyt joku meidän suvun erikoisuus:-)
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on eronnut nyt 3 kertaa ja 4 mies menossa, eli ueamman suvun omaisuudet on jaettu jo moneen kertaa, eli nykyään ei riitä edes yksi ero !
60% 1s liitosta päätyy eroon
80% 2s liitosta jne
Mutta tähän on jo ratkaisu olemassa, itseasiassa kaksi:
-testamentti
-avoliito
Mitähän ne mittavat sukuomaisuudet näissä on. Itse olen yhden aviomiehen haudannut. Kuoli ennen omia vanhempiaan, että jäi siltä osin perinnöt sisaruksille. Miehen oma omaisuus oli omalla työllä rahoittamaa ja yhdessä minun kanssani maksamaa. Millä tavalla se olisi ollut määritettävissä suvun omaisuudeksi? Nyt olen toista kertaa naimisissa. Nyt on yhteinen rintaperillinen, joka korjaa potin kummankin suvun omaisuuksista aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.
Näin voisi olla jos lapset yhteisiä. Ei muuten.
Ei se muuta mitään. Jos leski hallinnoi koko pesää kuolemaansa saakka, omaisuus menee sitten ajallaan taas niille omille lapsille. Ja testamentilla voi uusperheissä hoitaa asian myös, jos pelottaa oman omaisuuden meneminen lapsipuolille.
Niin menee paitsi jos omaisuudesta ei ole mitään jäljellä.
No jos siitä ei ole mitään jäljellä, se tuskin oli kovin merkittävä alunperinkään. Ja lopulta jos on jotain arvokasta sukuomaisuutta, jonka pitää säilyä suvussa, voi tehdä siitä testamentin. Keskivertopariskunnat kuitenkin keräävät yhdessä omaisuuden, tyypillisesti asunto ja hieman säästöjä, ja minusta ne kuuluvat puolisolle niin kauan kuin tässä henki pihisee, oli kyseessä ensimmäinen tai viides avioliitto.
Omaisuutta voi olla reilumminkin ja se keplotellaan muualle.
No daa? Sitten tekee sen testamentin sopivalle osalle omaisuuttaan. Helppoa.
Voihan sitä testamenttia tehdä nytkin ja toivoa, että lapset ei vaadi jakoa.
Ositus ei vielä ole jako. Myöskin jako voidaan tehdä osituksen perusteella vain osasta omaisuutta. Jokatapauksessa leskellä on asumisoikeus asuntoon, jollei omista toista asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on eronnut nyt 3 kertaa ja 4 mies menossa, eli ueamman suvun omaisuudet on jaettu jo moneen kertaa, eli nykyään ei riitä edes yksi ero !
60% 1s liitosta päätyy eroon
80% 2s liitosta jne
Mutta tähän on jo ratkaisu olemassa, itseasiassa kaksi:
-testamentti
-avoliito
Mitähän ne mittavat sukuomaisuudet näissä on. Itse olen yhden aviomiehen haudannut. Kuoli ennen omia vanhempiaan, että jäi siltä osin perinnöt sisaruksille. Miehen oma omaisuus oli omalla työllä rahoittamaa ja yhdessä minun kanssani maksamaa. Millä tavalla se olisi ollut määritettävissä suvun omaisuudeksi? Nyt olen toista kertaa naimisissa. Nyt on yhteinen rintaperillinen, joka korjaa potin kummankin suvun omaisuuksista aikanaan.
Olisitte tehneet ekan miehen kanssa lapsen, niin nämä olisivat miehen vanhempien omaisuudesta perineet isänsä osuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
Tuossahan osa oli menossa heti lapsille. Pitäisikö lesken jäädä puille paljaille ja sossun luukulle notkumaan?
Pitäisi ja miksi kukaan avioituisi persaukisen kanssa? Huonosti on hoitanut asiansa jos eläkeiässä ei ole kuin fattan luukku tuttu juttu. Sellaisen sietääkin jäädä sinne notkumaan loppuiäkseen.
Avainsana on avioliitto. Käytännössähän se yksinkertaisimmillaan on tahdonilmaisu siitä, että omaisuus on yhteistä. Jos ei halua puolison perivän, vaihtoehtona on avioehto tai ihan vain se, ettei mennä naimisiin.
Me olemme olleet puolisoni kanssa aivan varattomia alkujaan ja suunnitelleet sekä rakentaneet yhteistä elämää aina yhdessä, ajatuksella mikä on MEILLE parasta. Olisi aika kohtuutonta, jos toisen kuollessa toisen nimellinen omaisuus, joka on yhdessä hankittu, menisi vainajan sisaruksille, jotka eivät taatusti ole laittaneet tikkua ristiin omaisuutemme kartuttamiseksi. Mikä järki tässä olisi!?!?
Jos jotain perittävää on. Ajallisesti ero ensin ja jälkeen kuolleiden puolisoiden välillä voi olla ihmisiän verran.