Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö aviopuolisot siirtää kauemmaksi perimysjärjestyksessä?
04.11.2019 |
Meinaan vaan, että nykyään puolet eroaa ja taatusti nylyteinien ikäluokasta 3/4 eroaa.
Pitäisikö mielestänne aviopuolison olla kauempana. Nythän ne tulee lasten jälkeen. Pitäisi Minusta muuttaa niin, että jollei lapsia ole, niin sitten vanhemmat perii ja jos heitä ei enää ole, niin sitten sisarukset. Puoliso vasta, jos heitä ei ole.
Tietenkin testamentilla voi muuttaa, miten haluaa.
(kaikki ei vaan älyä tehdä testamenttia varsinkaan nuorena. Parempi, että menisi sukuun, ellei muuta toivetta ole)
Kommentit (128)
Heh. Tästä syystä viimeistään eläkkeelle jäädessä me, jos hengissä olemme, aiomme miehen kanssa tuhlata kaiken yhdessä hankkimamme omaisuuden mm matkailuun ja muuhunkin mukavaan elämään. Suvun mökit jne lahjoitetaan lapsille. Ihan älytöntä, että toisen kuollessa omaisuutta pitäisi jotenkin jakaa, kaikki on yhdessä hankittua, säästettyä jne.
Sitten voi sossun rahoilla olla loppuelämän hoidettavana jossain laitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.
Kyllä leski perii koko potin, jos rintaperillisiä vainajalla ei ole. t: leski
niin jos on testamentti
Ihan ilman testamenttejakin. t: leski
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Miksi olisi vaikea kuvitella? Niinhän sinäkin toimit. Puolisosi puolesta ja lapsiasi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on se lähiomainen. Testamentilla toki mahdollisuus muuttaa perinnönsaajia ja avio-oikeuden voi rajata avioehdolla.
En osaa pitää suhdetta vakavana, jos ei halua jättää omaisuutta puolisolleen. Poislukien tietysti selkeästi suvun omaisuus, kuten esim. osuus perintömökistä.
Ihan samaa mietin. Ihmeellistä puolisovihaa täällä. Puolisoaan ei muutenkaan peri, jos lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on se lähiomainen. Testamentilla toki mahdollisuus muuttaa perinnönsaajia ja avio-oikeuden voi rajata avioehdolla.
En osaa pitää suhdetta vakavana, jos ei halua jättää omaisuutta puolisolleen. Poislukien tietysti selkeästi suvun omaisuus, kuten esim. osuus perintömökistä.
Ihan samaa mietin. Ihmeellistä puolisovihaa täällä. Puolisoaan ei muutenkaan peri, jos lapsia.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä ettei halua antaa puolisonsa törsättäväksi omaakin perintöään ja jättää lapsiaan lehdelle soittelemaan. Miksi silloin on ylipäänsä lisääntynyt, jos lapsiaan noin kovasti vihaa.
No eihän se ole mitään suvun rahaa.
Aloittajalla on joku lapseton nainisissa oleva sisarus jolle on kertynyt rahaa ja muuta omaisuutta ja jotka aloittaja haluaisi itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Miksi olisi vaikea kuvitella? Niinhän sinäkin toimit. Puolisosi puolesta ja lapsiasi vastaan.
Höpöhöpö. Me olemme olleet naimisissa jo 30v ja lapsetkin jo aikuisia. Kaiken omaisuuden olemme keränneet miehen kanssa tyhjästä, mitään perintöjä esimerkiksi ei ole kummallekaan tullut tai tulossa. Se ei millään logiikalla ole lastemme omaisuutta ennenkuin kummatkin olemme kuolleet.
Sen sijaan kun toinen kuolee ensin melko suurella todennäköisyydellä, ellemme nyt esim samassa onnettomuudessa kuole, toinen saa tottakai jatkaa elämää, jos vielä uuden rakkauden löytää. Mutta rajallisten vuosien vuoksi hänen kanssaan ei mitään vuosikymmenten avioliittoa enää synny mitenkään. Jolloin me kumpikin kyllä tiedämme, että moraalisesti silloin se meidän yhteinen omaisuus ei tälle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on se lähiomainen. Testamentilla toki mahdollisuus muuttaa perinnönsaajia ja avio-oikeuden voi rajata avioehdolla.
En osaa pitää suhdetta vakavana, jos ei halua jättää omaisuutta puolisolleen. Poislukien tietysti selkeästi suvun omaisuus, kuten esim. osuus perintömökistä.
Ihan samaa mietin. Ihmeellistä puolisovihaa täällä. Puolisoaan ei muutenkaan peri, jos lapsia.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä ettei halua antaa puolisonsa törsättäväksi omaakin perintöään ja jättää lapsiaan lehdelle soittelemaan. Miksi silloin on ylipäänsä lisääntynyt, jos lapsiaan noin kovasti vihaa.
Mitä lasten vihaamista se on, jos haluaa turvata puolison elintason loppuun saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Miksi olisi vaikea kuvitella? Niinhän sinäkin toimit. Puolisosi puolesta ja lapsiasi vastaan.
Höpöhöpö. Me olemme olleet naimisissa jo 30v ja lapsetkin jo aikuisia. Kaiken omaisuuden olemme keränneet miehen kanssa tyhjästä, mitään perintöjä esimerkiksi ei ole kummallekaan tullut tai tulossa. Se ei millään logiikalla ole lastemme omaisuutta ennenkuin kummatkin olemme kuolleet.
Sen sijaan kun toinen kuolee ensin melko suurella todennäköisyydellä, ellemme nyt esim samassa onnettomuudessa kuole, toinen saa tottakai jatkaa elämää, jos vielä uuden rakkauden löytää. Mutta rajallisten vuosien vuoksi hänen kanssaan ei mitään vuosikymmenten avioliittoa enää synny mitenkään. Jolloin me kumpikin kyllä tiedämme, että moraalisesti silloin se meidän yhteinen omaisuus ei tälle kuulu.
Teidän on tilanteen on teidän tilanteenne. Minä olen perinyt aika paljonkin ja sitä en vivuta lesken tuhlattavaksi vaan lapsille. En aio mahdollistaa lesken uutta rakkauselämää omalla kustannuksellani. Jokainen pariskunta kerätköön keskenään oman omaisuutensa, ei siihen kuolleen rahoja tarvita. Kukin kuitenkin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh! En asu Suomessa ja asuinmaassani on laki, että puoliso saa puolet ja lapset toisen puolen (jos heitä siis on, muuten puoliso saa kaiken). Näin minusta oikein.
Mutta kun puoliso ei saa kaikesta puolta, vaan puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Moni ei tätä tajua, vaan aidosti kuvittelee omistavansa puolet kaikesta, joka ikisestä omaisuuserästä erikseen. Näinhän asia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on se lähiomainen. Testamentilla toki mahdollisuus muuttaa perinnönsaajia ja avio-oikeuden voi rajata avioehdolla.
En osaa pitää suhdetta vakavana, jos ei halua jättää omaisuutta puolisolleen. Poislukien tietysti selkeästi suvun omaisuus, kuten esim. osuus perintömökistä.
Ihan samaa mietin. Ihmeellistä puolisovihaa täällä. Puolisoaan ei muutenkaan peri, jos lapsia.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä ettei halua antaa puolisonsa törsättäväksi omaakin perintöään ja jättää lapsiaan lehdelle soittelemaan. Miksi silloin on ylipäänsä lisääntynyt, jos lapsiaan noin kovasti vihaa.
Mitä lasten vihaamista se on, jos haluaa turvata puolison elintason loppuun saakka?
Mietipä sitä. Kumpi tarvitsee enemmän rahaa, nuori velkainen perhe vai velaton ja vallaton leskimies hyvällä eläkkeellä? Vai oletteko sosiaalitoimen asiakkaita ilman yhteisiä rahojanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.
Tämä kävisi vain, jos on kaikki yhteisiä lapsia. Muuten tulee typeriä tilanteita.
Ei tule. Se on oma valinta, jos menee naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia. Ja jos menee, sitten hyväksyy ne tilanteet.
Mitäs hyväksymistä lapsettomalla on? Lapsethan siinä voisi jäädä kokonaan ilman vanhempansa perintöä jos vanhempi kuolee ensin ja omaisuus kokonaan menee isä/äitipuolelle.
Jotkut jopa kuvittelee leskellä olevan vielä oikeus puoleen vainajan omaisuudesta. Kuvitellaan, että leski saa puolet ja sitten vielä puolet vainajan omaisuudesta, jolloin lapsille jäisi vain 1/4, eikä puolet, kuten lain mukaan kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.
Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?
No jos hän niin tekee, niin sitten tekee. Tosin vaikea kuvitella, ettei hän tällaisessa skenaariossa huolehtisi omaisuuden siirtymisestä lapsille. Mutta toki se teoriassa mahdollista on.
Miksi olisi vaikea kuvitella? Niinhän sinäkin toimit. Puolisosi puolesta ja lapsiasi vastaan.
Höpöhöpö. Me olemme olleet naimisissa jo 30v ja lapsetkin jo aikuisia. Kaiken omaisuuden olemme keränneet miehen kanssa tyhjästä, mitään perintöjä esimerkiksi ei ole kummallekaan tullut tai tulossa. Se ei millään logiikalla ole lastemme omaisuutta ennenkuin kummatkin olemme kuolleet.
Sen sijaan kun toinen kuolee ensin melko suurella todennäköisyydellä, ellemme nyt esim samassa onnettomuudessa kuole, toinen saa tottakai jatkaa elämää, jos vielä uuden rakkauden löytää. Mutta rajallisten vuosien vuoksi hänen kanssaan ei mitään vuosikymmenten avioliittoa enää synny mitenkään. Jolloin me kumpikin kyllä tiedämme, että moraalisesti silloin se meidän yhteinen omaisuus ei tälle kuulu.
Teidän on tilanteen on teidän tilanteenne. Minä olen perinyt aika paljonkin ja sitä en vivuta lesken tuhlattavaksi vaan lapsille. En aio mahdollistaa lesken uutta rakkauselämää omalla kustannuksellani. Jokainen pariskunta kerätköön keskenään oman omaisuutensa, ei siihen kuolleen rahoja tarvita. Kukin kuitenkin tavallaan.
Ja sinun tilanteesi on sinun tilanteesi. Ja isot perinnöt varmasti kannattaakin testamentilla turvata lapsille.
Mutta silti, jos meillä on yhteinen omaisuus, se on yhteinen. Ja jos minä kuolen, tai mieheni kuolee, silloin se on meidän logiikalla me sen lesken, kunnes hän kuolee, sen jälkeen se on lastemme. Eikä meiltä mitään isoja omaisuuksia jää, niin en ehkä osaa nyt ajatella tätä niin vakavasti. Yhteinen asunto ja muutama kymppitonni osakkeissa.
Vierailija kirjoitti:
Enitenhän se puoliso on ollut elämässä läsnä, ja siten ansaitseen perinnön ainakin enemmän kuin vanhemmat, jotka hekin ovat olleet läsnä, mutta eivät sitä perittävää omaisuuttaa keräännytettäessä yhtä paljon kuin puoliso.
Perintöä ei ansaita millään työllä. Se on lakisääteinen oikeus. Kenellekään ei kuulu millään keksityillä perusteella toista enemmän. Näin sanoo laki ja oikeus.
Vierailija kirjoitti:
No ei missään nimessä. Kyllä se ihminen naimisiin mennessään itse osaa päättää että tässä on tämä ihminen jonka haluan lähimmäisekseni ja usein naimisiin jopa mennään järkisyistä ("jos kuolen, haluan että kaikki jää sulle" jne). Jos eroavat, niin eihän se sitten enää ole perijä.
Jos tahto on tämä, niin silloin tästä asiasta tehdään toiveen mukaiset paperit. Lapsia ei kuitenkaan pysty syrjäyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on se lähiomainen. Testamentilla toki mahdollisuus muuttaa perinnönsaajia ja avio-oikeuden voi rajata avioehdolla.
En osaa pitää suhdetta vakavana, jos ei halua jättää omaisuutta puolisolleen. Poislukien tietysti selkeästi suvun omaisuus, kuten esim. osuus perintömökistä.
Ihan samaa mietin. Ihmeellistä puolisovihaa täällä. Puolisoaan ei muutenkaan peri, jos lapsia.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä ettei halua antaa puolisonsa törsättäväksi omaakin perintöään ja jättää lapsiaan lehdelle soittelemaan. Miksi silloin on ylipäänsä lisääntynyt, jos lapsiaan noin kovasti vihaa.
Mitä lasten vihaamista se on, jos haluaa turvata puolison elintason loppuun saakka?
Mietipä sitä. Kumpi tarvitsee enemmän rahaa, nuori velkainen perhe vai velaton ja vallaton leskimies hyvällä eläkkeellä? Vai oletteko sosiaalitoimen asiakkaita ilman yhteisiä rahojanne?
Eivät meidän eläkkeemme nyt niin kovin kummoisia tule olemaan ja eläkeikään on vielä matkaa muutenkin. Jos lapsemme eivät työttöminä ole, tienaavat palkkatuloina reilusti enemmän (mikä on oikeinkin, ei eläkkeen kuulukaan olla yhtä iso kuin palkan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.
Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.
Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski saa kyllä vainajan omaisuuteen omistusoikeuden, ei pelkkää hallintaoikeutta. Siinä olet kyllä oikeassa, että leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison osuuden omaisuudesta perivät tämän perilliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei missään nimessä. Kyllä se ihminen naimisiin mennessään itse osaa päättää että tässä on tämä ihminen jonka haluan lähimmäisekseni ja usein naimisiin jopa mennään järkisyistä ("jos kuolen, haluan että kaikki jää sulle" jne). Jos eroavat, niin eihän se sitten enää ole perijä.
Jos tahto on tämä, niin silloin tästä asiasta tehdään toiveen mukaiset paperit. Lapsia ei kuitenkaan pysty syrjäyttämään.
Avioliitto on se paperi, jolla sovitaan taloudellisista asioista.
Paitsi että kun puolisosi avioituu uudelleen kuolemasi jälkeen ja tekee uuden puolison kanssa keskinäisen omistusoikeustestanentin, lapset jäävät ilman perintöä. Oletko aisuri?