Pitäisikö aviopuolisot siirtää kauemmaksi perimysjärjestyksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isoenoni leskenä kuoli, hänellä oli ollut vaimonsa kanssa sellainen testamentti, että jäljelle jäänyt perii kaiken. Niinpä isoenoni omisti myös vaimoltaan jääneen omaisuuden. Heillä kummallakaan ei ollut lapsia.

Hullua, että vaimon omaisuus siis päätyi ihan väärään sukuun isoenon kuoltua. Siis mun sukuuni. Sieltä tuli esim osuus hänen lapsuudenkotiinsa. Se lahjoitettiin takaisin oikeaan sukuun. (Turkin edes kovin arvokas. Ei käyty edes katsomassa. Se oli kaukana.)

Ap

Tämä nimenomaan on se epätoivottu tilanne johon monet lapsettomat pariskunnat tietämättään ja tahtomattaan päätyvät, kun tekevät testamentit toistensa hyväksi eikä asiaa mietitä loppuun asti.

Ilman rintaperillistä kuolleen perii hänen puolisonsa yksin, vaikka ei olisi mitään testamenttia. Leski saa täysin vapaasti hallita ja käyttää omaisuutta aivan miten haluaa; saa vaikka tuhlata sen kaiken. Hän ei ole millään lailla tilivelvollinen kenellekään. Ainoa rajoitus on että hän ei saa  vapaasti lahjoittaa tai testamentata tuollaista perittyä omaisuutta.

Sitten kun leskikin kuolee, lähtökohtaisesti hänen pesänsä jaetaan kahtia. Puolet menee hänen perillisilleen, ja puolet menee aiemmin kuolleen perillisille (ns. toissijaiset perilliset).

Jos kuvailemassasi tapauksessa  pariskunnalla ei olisi ollut testamentteja, isoenosi kuoltua puolet hänen pesästään olisi mennyt teille hänen sukulaisilleen, ja puolet aiemmin kuolleen vaimon sukulaisille.

Mutta kun he olivat tehneet keskinäiset testamentit, tuota jakoa ei isoenosi kuollessa tehty, vaan kaikki omaisuus meni pelkästään teille hänen sukulaisilleen.

Aivan samoin, jos isoenosi olisi kuollut ensin, kaikki omaisuus olisi mennyt hänen vaimolleen, ja vaimonkin kuoltua pelkästään vaimon sukulaisille.

Eli on siis aikalailla onnenkauppaa kumpi ensimmäiseksi kuolee, ja kumman suku perii. Useimmat avioparithan eivät tätä haluaisi, vaan haluaisivat omaisuutta menevän myös omille sukulaisilleen.

Lapsettomien pariskuntien ei useimmissa tapauksissa kannata tehdä keskinäisiä testamentteja ollenkaan.

Sukulaisiaan ei voi valita, mutta aviopuolisonsa voi. Useimmat ihmiset rakastavat aviopuolisoaan, mutta kaikki eivät ole omiin sukulaisiinsa edes väleissä. On luonnollista, että avioliitossa omaisuus siirtyy leskelle ja omille jälkeläisille. On luonnotonta, että joku "suku" perii ellei todellakaan ole ketään muuta perijää. Luonnollisesti toki lapsen perii tämän vanhemmat ellei tällä ole vielä omaa perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Niin, näinhän se on.

Mutta minusta ei pitäisi olla. Aviopuolison kuuluisi periä yhteinen omaisuus kokonaan, ellei testamenttia ole. Tai vähintään saada hallintaoikeus koko yhteiseen omaisuuteen.

Käsittämättömän ahnetta ajattelua. Ne puolisonne rahat eli puolikas omaisuudesta ei ole teidän, ettekö tajua? Se OLI vainajan. On oikein, että se osuus menee hänen jälkeläisilleen. Tietenkin jos enemmän kuin puolet omaisuudesta oikeasti on lesken, niin leskihän saa pitää oman omaisuutensa, mutta kuvitella, että vainajankin omaisuus kuuluu leskelle, jos vainajalla oli lapsia, on ahnetta.

Avio-oikeus on mielestäni täysin käsittämätön jäänne, se pitäisi ainakin poistaa oletusarvoisena avioliittoa solmittaessa. Päinvastoin moni köyhempi ihminen rikastuu avioliitossaan jos yhteinen asunto laitetaan molempien nimiin, mutta ei maksa siitä yhtä paljon. Se riittää, avio-oikeutta ei tarvita mihinkään paitsi niin päin ok, jos se sovitaan avioeron yhteydessä vaikkapa. Heh, kukapa sen sopisi, mutta siinä sen fiksuus nähdän juurikin.

t.kristallikissa

Avio-oikeus ei koske puolta vainajan omaisuudesta. Avio-oikeus koskee puolta yhteenlasketusta omaisuudesta. Miten vaikea tätä on ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Niin, näinhän se on.

Mutta minusta ei pitäisi olla. Aviopuolison kuuluisi periä yhteinen omaisuus kokonaan, ellei testamenttia ole. Tai vähintään saada hallintaoikeus koko yhteiseen omaisuuteen.

Käsittämättömän ahnetta ajattelua. Ne puolisonne rahat eli puolikas omaisuudesta ei ole teidän, ettekö tajua? Se OLI vainajan. On oikein, että se osuus menee hänen jälkeläisilleen. Tietenkin jos enemmän kuin puolet omaisuudesta oikeasti on lesken, niin leskihän saa pitää oman omaisuutensa, mutta kuvitella, että vainajankin omaisuus kuuluu leskelle, jos vainajalla oli lapsia, on ahnetta.

Avio-oikeus on mielestäni täysin käsittämätön jäänne, se pitäisi ainakin poistaa oletusarvoisena avioliittoa solmittaessa. Päinvastoin moni köyhempi ihminen rikastuu avioliitossaan jos yhteinen asunto laitetaan molempien nimiin, mutta ei maksa siitä yhtä paljon. Se riittää, avio-oikeutta ei tarvita mihinkään paitsi niin päin ok, jos se sovitaan avioeron yhteydessä vaikkapa. Heh, kukapa sen sopisi, mutta siinä sen fiksuus nähdän juurikin.

t.kristallikissa

Avio-oikeus ei koske puolta vainajan omaisuudesta. Avio-oikeus koskee puolta yhteenlasketusta omaisuudesta. Miten vaikea tätä on ymmärtää?

Eli avio-oikeus osuus tulee siitä, että vainajan ja lesken omat ja yhteinen omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Asiasta tehdään ensin ositus. Katsotaan mikä osuus on perillisten ja mikä on lesken.

Avio-oikeutta ei ole kaikkeen mahdollisen omaisuuteen 50%. Kaikesta ei saa 50%.

Vierailija kirjoitti:

Kun isoenoni leskenä kuoli, hänellä oli ollut vaimonsa kanssa sellainen testamentti, että jäljelle jäänyt perii kaiken. Niinpä isoenoni omisti myös vaimoltaan jääneen omaisuuden. Heillä kummallakaan ei ollut lapsia.

Hullua, että vaimon omaisuus siis päätyi ihan väärään sukuun isoenon kuoltua. Siis mun sukuuni. Sieltä tuli esim osuus hänen lapsuudenkotiinsa. Se lahjoitettiin takaisin oikeaan sukuun. (Turkin edes kovin arvokas. Ei käyty edes katsomassa. Se oli kaukana.)

Ap

Ei ole mitään väärään sukuun päätyvää omaisuutta, omaisuus ei ole suvun vaan henkilön. Poislukien tietysti tuollaiset suvun kimppatalot, maat yms. Hienosti hoidettu homma teillä lahjoittamalla osuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.

Heihin on vahvempi side.

Joo. Mun omaisuuden pitäisi ilman muuta mennä äidille, joka ryyppäsi koko nuoruuteni ja antoi isäpuolen mellastaa talossa kännissä meitä hakaten.

Tästä syystä ei ole perhe-elämä napannut, jäi niin syvät arvet, että lasten tekemisen ajatteleminenkin mahdottomuus. Onneksi löysin rinnalleni ihmisen, joka tätä ymmärsi ja olemme onnistuneet rakentamaan elämän ja vähän varallisuuttakin saatu kartutettua.

Ja sun mielestä siis nyt tämä ihminen pitäisi lapsettomuuden takia jättää ilman yhteisesti tienattua omaisuutta, jonka saa kännidementiassaan rypevä äiti. 

Jos perimysjärjestys vaihtuisi, voisit silti tehdä testamentin.

Miksi pitäisi vaihtaa? Voit nyt testamentata omaisuutesi vanhemmillesi tai sisaruksillesi. Ja jos ei ole lapsia niin ei tarvitse edes testamenttia kunhan et mene naimisiin. Pidä vaikka juhlat muuten vaan ja osta sormukset, mutta älä mene oikeasti naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Niin samaa mieltä. Testamentilla voisi osan omaisuudesta siirtää suorana lapsille ohi puolison, jos on jotain selkeää sukuomaisuutta, tai isoja perintöjä tms. Mutta yhdessä hankittu omaisuus on yhteistä, eikä sitä pitäisi kenenkään joutua lapsille antamaan kun muutenkin iso suru on pitkäaikaisen puolison kuolema.

Niin, se oli yheteistä, eli puolet oli vainajan. Miksi se leskelle kuuluisi? Lapsillehan se kuuluu vainajan jälkeen. Varsinkin jos yhteisiä lapsia ei ollut, mutta vainajalla oli lapsia, niin ehdottomasti leski ulos oman puolikkaansa kanssa ja siitäkin mielellään avio-oikeus pois, eli jos vainaja oli varakkaampi, leski pitäkööt oman omaisuutensa. Vai menikö namisiin rahasta?

Jos taas on yhteiset lapset ja eka avioliitto, niin aika ahnetta äidiltä tai isältä haluta hallita kaikkea omaisuutta kun lapset menettivät rakkaan vanhempansa ja olla auttamatta nuorta polvea taloudellisesti perinnöllä. Sanotaanko lesken asumisoikeuden ulkopuolelle jäävän omaisuuden osalta. Ja jos sekin asunto on jokin lukaali, niin pitäisi säätää laki, että 80m2 on maksimikokoinen asunto leskelle, jos ei hänellä ole kotona asuvia huollettavia.

t.kristallikissa

t.lristallikissa

Huh. Toivottavasti minun lapsistani ei kenestäkään tule tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isoenoni leskenä kuoli, hänellä oli ollut vaimonsa kanssa sellainen testamentti, että jäljelle jäänyt perii kaiken. Niinpä isoenoni omisti myös vaimoltaan jääneen omaisuuden. Heillä kummallakaan ei ollut lapsia.

Hullua, että vaimon omaisuus siis päätyi ihan väärään sukuun isoenon kuoltua. Siis mun sukuuni. Sieltä tuli esim osuus hänen lapsuudenkotiinsa. Se lahjoitettiin takaisin oikeaan sukuun. (Turkin edes kovin arvokas. Ei käyty edes katsomassa. Se oli kaukana.)

Ap

Mikä on "isoeno", ja mistä valtava rakkaus välillänne kumpusi ja kukoisti "isoenon" avioliittoakin armaampana?

Ymmärsit kai väärin.

Eikö sulle ole tuttua käsitteet isosetä, isoäiti jne. Se iso-alku liite tarkoittaa siis yhtä sukupolvea kauempaa eli isoäiti on äidin äiti.

Isoeno on siis vaikka äidin eno.

Ja sitten tuo, kuka oli rakkaampi. Siis Isoeno oli tehnyt vaimonsa kanssa testamentin, että kaikki siirtyy jäljelle jääneelle puolisolle. Vaimo kuoli ensin ja isoeno sai vaimonsa omaisuuden. Tätä kautta siis sen ensin kuolleen vaimon omaisuus loput tuli meille (väärään sukuun)

Isoeno ei edes ollut superkauaa naimisissa hänen kanssaan, sillä se oli isoenoni toinen avioliitto.

Ei se vaimon omaisuus ollut yhtään enempää kenenkään hänen sisaruksen tai serkun kaiman tyttären kuin teidänkään, ei merkitystä mihin meni jos ei vainajalle sillä ollut merkitystä, että menee jollekin tietylle.

Jos vaan jokainen päättää itse. Aika reilu vaihtoehto minusta. Ei ole pakko mennä naimisiinkaan. En ymmärrä mitä järkeä avioliitossa jos sen mukana tulevat asiat ei tunnu hyvältä.