Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitäisikö aviopuolisot siirtää kauemmaksi perimysjärjestyksessä?

Vierailija
04.11.2019 |

Meinaan vaan, että nykyään puolet eroaa ja taatusti nylyteinien ikäluokasta 3/4 eroaa.

Pitäisikö mielestänne aviopuolison olla kauempana. Nythän ne tulee lasten jälkeen. Pitäisi Minusta muuttaa niin, että jollei lapsia ole, niin sitten vanhemmat perii ja jos heitä ei enää ole, niin sitten sisarukset. Puoliso vasta, jos heitä ei ole.

Tietenkin testamentilla voi muuttaa, miten haluaa.

(kaikki ei vaan älyä tehdä testamenttia varsinkaan nuorena. Parempi, että menisi sukuun, ellei muuta toivetta ole)

Kommentit (128)

Vierailija
21/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Vierailija
22/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Tämä kävisi vain, jos on kaikki yhteisiä lapsia. Muuten tulee typeriä tilanteita.

Ei tule. Se on oma valinta, jos menee naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia. Ja jos menee, sitten hyväksyy ne tilanteet.

Mitäs hyväksymistä lapsettomalla on? Lapsethan siinä voisi jäädä kokonaan ilman vanhempansa perintöä jos vanhempi kuolee ensin ja omaisuus kokonaan menee isä/äitipuolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enitenhän se puoliso on ollut elämässä läsnä, ja siten ansaitseen perinnön ainakin enemmän kuin vanhemmat, jotka hekin ovat olleet läsnä, mutta eivät sitä perittävää omaisuuttaa keräännytettäessä yhtä paljon kuin puoliso.

Vierailija
24/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Kyllä leski perii koko potin, jos rintaperillisiä vainajalla ei ole. t: leski

Vierailija
25/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Niin, näinhän se on.

Mutta minusta ei pitäisi olla. Aviopuolison kuuluisi periä yhteinen omaisuus kokonaan, ellei testamenttia ole. Tai vähintään saada hallintaoikeus koko yhteiseen omaisuuteen.

Vierailija
26/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso ei peri. Saa tasinkoa jos on köyhempi osapuoli avioliitossa.

Mikäli ei lapsia niin hallintaoikeus omaisuudesta menee leskelle. Lesken kuollessa jos perittyä omaisuutta on jäljellä se siirtyy aiemmin kuolleen vanhemmille tai jos ovat kuolleet niin sisaruksille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Näin voisi olla jos lapset yhteisiä. Ei muuten.

Ei se muuta mitään. Jos leski hallinnoi koko pesää kuolemaansa saakka, omaisuus menee sitten ajallaan taas niille omille lapsille. Ja testamentilla voi uusperheissä hoitaa asian myös, jos pelottaa oman omaisuuden meneminen lapsipuolille.

Niin menee paitsi jos omaisuudesta ei ole mitään jäljellä.

Vierailija
28/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Tämä kävisi vain, jos on kaikki yhteisiä lapsia. Muuten tulee typeriä tilanteita.

Ei tule. Se on oma valinta, jos menee naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia. Ja jos menee, sitten hyväksyy ne tilanteet.

Mitäs hyväksymistä lapsettomalla on? Lapsethan siinä voisi jäädä kokonaan ilman vanhempansa perintöä jos vanhempi kuolee ensin ja omaisuus kokonaan menee isä/äitipuolelle.

No se äiti tai isä voi tehdä testamentin näissä tilanteissa. Ja jos se äitipuoli tai isäpuoli on ollut äidin tai isän elämänkumppani viimeiset vaikka 50v, kyllä se omaisuus enemmän hänelle kuuluu kuin lapsille. Luultavasti se on hyvin pitkälle yhdessä hankittua kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Niin, näinhän se on.

Mutta minusta ei pitäisi olla. Aviopuolison kuuluisi periä yhteinen omaisuus kokonaan, ellei testamenttia ole. Tai vähintään saada hallintaoikeus koko yhteiseen omaisuuteen.

Niin saakin jos vainajalla ei ole lapsia.

Vierailija
30/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli ap:n mielestä en voi periä puolisoani tai hän minua koska muut pariskunnat eroaa niin helposti? Ei siinä ole mitään järjenhäivää.

Mitä hittoa muiden erot vaikuttaa meidän avioliittoon?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Näin voisi olla jos lapset yhteisiä. Ei muuten.

Ei se muuta mitään. Jos leski hallinnoi koko pesää kuolemaansa saakka, omaisuus menee sitten ajallaan taas niille omille lapsille. Ja testamentilla voi uusperheissä hoitaa asian myös, jos pelottaa oman omaisuuden meneminen lapsipuolille.

Niin menee paitsi jos omaisuudesta ei ole mitään jäljellä.

No jos siitä ei ole mitään jäljellä, se tuskin oli kovin merkittävä alunperinkään. Ja lopulta jos on jotain arvokasta sukuomaisuutta, jonka pitää säilyä suvussa, voi tehdä siitä testamentin. Keskivertopariskunnat kuitenkin keräävät yhdessä omaisuuden, tyypillisesti asunto ja hieman säästöjä, ja minusta ne kuuluvat puolisolle niin kauan kuin tässä henki pihisee, oli kyseessä ensimmäinen tai viides avioliitto.

Vierailija
32/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Niin, näinhän se on.

Mutta minusta ei pitäisi olla. Aviopuolison kuuluisi periä yhteinen omaisuus kokonaan, ellei testamenttia ole. Tai vähintään saada hallintaoikeus koko yhteiseen omaisuuteen.

Niin saakin jos vainajalla ei ole lapsia.

Vaikka olisi lapsia, näin pitäisi olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Tämä kävisi vain, jos on kaikki yhteisiä lapsia. Muuten tulee typeriä tilanteita.

Ei tule. Se on oma valinta, jos menee naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia. Ja jos menee, sitten hyväksyy ne tilanteet.

Mitäs hyväksymistä lapsettomalla on? Lapsethan siinä voisi jäädä kokonaan ilman vanhempansa perintöä jos vanhempi kuolee ensin ja omaisuus kokonaan menee isä/äitipuolelle.

No se äiti tai isä voi tehdä testamentin näissä tilanteissa. Ja jos se äitipuoli tai isäpuoli on ollut äidin tai isän elämänkumppani viimeiset vaikka 50v, kyllä se omaisuus enemmän hänelle kuuluu kuin lapsille. Luultavasti se on hyvin pitkälle yhdessä hankittua kuitenkin.

Yhteinen koti voisi hyvin jäädä leskelle, mutta jos vainajalla muuta omaisuutta niin hänen lapsille. Kodista sitten vainajan osuus lapsille jos leski myy sen tai kuolee.

Vierailija
34/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Näin voisi olla jos lapset yhteisiä. Ei muuten.

Ei se muuta mitään. Jos leski hallinnoi koko pesää kuolemaansa saakka, omaisuus menee sitten ajallaan taas niille omille lapsille. Ja testamentilla voi uusperheissä hoitaa asian myös, jos pelottaa oman omaisuuden meneminen lapsipuolille.

Niin menee paitsi jos omaisuudesta ei ole mitään jäljellä.

No jos siitä ei ole mitään jäljellä, se tuskin oli kovin merkittävä alunperinkään. Ja lopulta jos on jotain arvokasta sukuomaisuutta, jonka pitää säilyä suvussa, voi tehdä siitä testamentin. Keskivertopariskunnat kuitenkin keräävät yhdessä omaisuuden, tyypillisesti asunto ja hieman säästöjä, ja minusta ne kuuluvat puolisolle niin kauan kuin tässä henki pihisee, oli kyseessä ensimmäinen tai viides avioliitto.

Omaisuutta voi olla reilumminkin ja se keplotellaan muualle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei missään nimessä. Kyllä se ihminen naimisiin mennessään itse osaa päättää että tässä on tämä ihminen jonka haluan lähimmäisekseni ja usein naimisiin jopa mennään järkisyistä ("jos kuolen, haluan että kaikki jää sulle" jne). Jos eroavat, niin eihän se sitten enää ole perijä.

Vierailija
36/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me olemme tehneet mieheni kanssa testamentit toistemme hyväksi niin, että toisen kuollessa lapsille menee vain lakiosa. Vasta kun molemmat olemme kuolleet, saavat kaiken. Tällä haluamme turvata toisillemme hyvän elintason loppuun saakka, ilman että omaisuutta tarvitsee kovasti jakaa.

Lapset ovat rakkaita, mutta puoliso on se tärkein.

Vierailija
37/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh! En asu Suomessa ja asuinmaassani on laki, että puoliso saa puolet ja lapset toisen puolen (jos heitä siis on, muuten puoliso saa kaiken). Näin minusta oikein.

Minusta pitäisi mennä vanhemmille, jos ei ole lapsia.

Heihin on vahvempi side.

Ai vanhempiin vahvempi side 30 vuoden avioliiton jälkeen?

Vierailija
38/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas avioliitossa pesä tulisi aina jakaa vasta, kun molemmat ovat kuolleet. Se on kuitenkin monilla puolisoiden yhteistä omaisuutta ja yhteinen elintaso. Ei ole kohtuullista, että siinä lapset kärkkyvät yhdessä hankittua omaisuutta tai siis puolikasta siitä. Eli puoliso ennen lapsia.

Näin voisi olla jos lapset yhteisiä. Ei muuten.

Ei se muuta mitään. Jos leski hallinnoi koko pesää kuolemaansa saakka, omaisuus menee sitten ajallaan taas niille omille lapsille. Ja testamentilla voi uusperheissä hoitaa asian myös, jos pelottaa oman omaisuuden meneminen lapsipuolille.

Niin menee paitsi jos omaisuudesta ei ole mitään jäljellä.

No jos siitä ei ole mitään jäljellä, se tuskin oli kovin merkittävä alunperinkään. Ja lopulta jos on jotain arvokasta sukuomaisuutta, jonka pitää säilyä suvussa, voi tehdä siitä testamentin. Keskivertopariskunnat kuitenkin keräävät yhdessä omaisuuden, tyypillisesti asunto ja hieman säästöjä, ja minusta ne kuuluvat puolisolle niin kauan kuin tässä henki pihisee, oli kyseessä ensimmäinen tai viides avioliitto.

Omaisuutta voi olla reilumminkin ja se keplotellaan muualle.

No daa? Sitten tekee sen testamentin sopivalle osalle omaisuuttaan. Helppoa.

Vierailija
39/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyinen perintökaari on hyvä. Jos puoliso tulee ensisijaiseksi perilliseksi, teen testamentin jolla omaisuuteni siirtyy kokonaisuudessaan lapsille. Nämä jaetaan omaisuus vasta kun kumpikin kuolee, ei toimi nykyään, koska porukka avioituu joka toinen vuosi.

Vierailija
40/128 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luulo että leski perisi puolisonsa kumpuaa ilmeisesti ulkomaalaisista televisiosarjoista ja elokuvista, koska joissain maissa näin on. tosiasiassa puoliso ei peri vaan saa oman osansa joka hänelle kuuluu, samoin ehdoin kuin saisi erotessa, eli käytännössä puolet omaisuudesta.

Kyllä leski perii koko potin, jos rintaperillisiä vainajalla ei ole. t: leski

niin jos on testamentti

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kaksi