Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin miesten on niin vaikea hyväksyä että nainenkin voi olla älykäs?
04.11.2019 |
Olen seurustelusuhteissani huomannut että miesten on vaikea hyväksyä sitä, että olen älykäs. Olen joutunut muutaman kerran käymään psykologisissa testeissä, joissa on tehty joku älykkyysprofiili(?) ja pärjännyt niissä hyvin. Kuviopäättelytestit ovat olleet minulle aina helppoja ja olen pärjännyt aina hyvin matemaattisissa aineissa. Toki minulla on haasteita sitten esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa, mutta looginen päättelykykyni on hyvä.
Jostain syystä miesten on ollut hyvin vaikea käsittää tätä. Yksi eksäni tapasi aina selittää minulle jotain omia väärinymmärryksiään kuin idiootille, samalla päivitellen kuinka tyhmä olenkaan kun en nyt tätä ymmärrä. Ja asia oli sellainen, ettei kyseessä ollut mikään mielipide. Nykyinen puolisoni hymähti huvittuneena, kun joskus mietin että olisiko pitänyt mennä opiskelemaan alaa x, koska uskoisin pärjääväni siinä, koska siinä olisi suuri apu loogisesta päättelykyvystä. Tällöin kerroin että sellaista on minulta muutamaan kertaan testattu ja olen pärjännyt siinä. Mies totesi että hän uskoo niiden testien olevan sellaisia, että kaikille annetaan hyvät pisteet ettei kenellekään tule paha mieli. Olin ihan puulla päähän lyöty :D
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen myös älykkäänä naisena pohtinut, ja vielä kauniina naisena.. Yksi selitys on, että miesten ego ottaa kolausta liian älykkäästä ja kyseenalaistavasta naisesta, joka ei ihsn kaikkea sulata ja hahmottaa suuris kokonaisuuksia jne. Vaikka nyjyään tämän pitäisi olla fine parisuhteissNJos multa naisena kysyttäis niin liian analyyttinen mies vois kansss olls turn-off, tai vaikka vain matemaattisesti älykäs mies. Emotionaalista älykkyyttä arvostsn enemmän kuin vakkka tohtorin tutkintoa matemstiikasta.. Se kertoo pärjäämisestä parisuhteessa ja muutenkin pärjäämisestä ihmisten kanssa. Miehelle saattaa riittää fyysinen puoli eli tarpeiden tyydytys ja että hän saa olla suhteessa se eniten tienaava tai eniten tietävä osapuoli. Älykäs nainen saattaa aiheuttss joillekin miehille tunteen, että asema on uhattuna tai suhteessa on kilpailullinen asetelma.
Älykäs, kaunis nainen ei taida olla ihan selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen älykkyys on todennnäköisempää kuin miehen sillä nainen perii kaksi läykkyys kromosomia sekä miehelät että naiselta. Mies perii x kromosomin vain naiselta. Se mikä miehen ja naisen erotttaa toisistaan on testosteroni. Testosteroni saa miehen perustamaan menestyviä yrityksiä enemmän kuin naisen.
Hyväksyn ja jopa toivon sitä, mikäli älykkyys on oikeanlaista älykkyyttä, eli sosiaalista. Ei riidellä jatkuvasti ja haasteta riitaa, eikä jaeta tavaraa joka toiselle sopivalle miehelle.
Mies51v
Vierailija kirjoitti:
Naisen älykkyys on todennnäköisempää kuin miehen sillä nainen perii kaksi läykkyys kromosomia sekä miehelät että naiselta. Mies perii x kromosomin vain naiselta. Se mikä miehen ja naisen erotttaa toisistaan on testosteroni. Testosteroni saa miehen perustamaan menestyviä yrityksiä enemmän kuin naisen.
Sen takia naisilla on esim pörssissä yrityksiä vähemmän kuin miehilllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttä ei pysty määrittelemään millään testillä.Se, että on yhdessä osa-alueessa hyvä ei tee ihmisestä älykästä, joten nykyinen miehesi on jollain tavoin ihan oikeassa.
Pystyy, koska älykkyys nimenomaan jaetaan erilaisiin osa-alueisiin ja AP:lta on testattu loogista päättelykykyä, joka on älykkyyden osa-alue. Kokonaisvaltaista älykkyyttä on toki vaikea, lähes mahdoton, testata, koska siihen kuuluvat myös esimerkiksi sosiaaliset taidot. Olisiko kaikki hyvin, jos aloituksessa olisi puhuttu vain matemaattisesti älykkäästä eikä älykkäästä ylipäätään?
Höpön höpö. Älykkyystestit testaavat nimenomaan yleisälykkyyttä (eli g-tekijää).
Sanoit että kokonaisälykkyyteen kuuluvat sosiaaliset TAIDOT: eivät kuulu, ne ovat kuten muutkin taidot harjoteltavissa, ja siksi tunneälyä ei ole mahdollista mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nerolta et tekstiesi perustella vaikuta itsekään, mutta se on ihan ok. Ehkä tapaamasi miehet ovat olleet kaikki heikkolahjaisia tai keskiverron alahaarukassa.
Vierailija kirjoitti:
Naisen älykkyys on todennnäköisempää kuin miehen sillä nainen perii kaksi läykkyys kromosomia sekä miehelät että naiselta. Mies perii x kromosomin vain naiselta. Se mikä miehen ja naisen erotttaa toisistaan on testosteroni. Testosteroni saa miehen perustamaan menestyviä yrityksiä enemmän kuin naisen.
Sekä kaikkein älykkäimmissä että kaikkein tyhmimmissä on enemmän kuin miehiä kuin naisia. Liittyisikö siihen, että naisilla toinen X-kromosomi tasoittaa ääripäitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni oikean elämän sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajat/hoitajat eivät oikeastaan joukkona näytä kovin erilaisilta kuin naisinsinöörit. En ulkonäön tai käytöksen perusteella pystyisi sanomaan keistä on kyse. Sairaanhoitajilla saattaa olla vähän ronskimmat puheet, jos jotain.
Luulen kyllä, että baarissa keskimäärin on parempi vienti ns. perinteisesti naisellisten alojen edustajalla. Se kertonee eniten miehistä.
Ap kysyi miksi jotkut miehet eivät siedä älykkäitä naisia.
Vastaus on simppeli. Noilla miehillä on jonkinlainen harhakuva siitä että pelkillä munilla on hierarkiassa ylempänä muita. Kuvitellaan että älykkyys tulee automaattisesti kunhan syntyy poikalapseksi. Lisäksi näillä miehillä itsetunto perustuu tähän harhakuvaan. Siksi miehet manspleinaavat, puhuvat naisen päälle, kuvittelevat voivansa opettaa ja/tai arvioida (pelkkien munien voimalla) naisen älykkyyttä ja yleensä väheksyvät naisia.
Joten totta kai jos nainen, jonka pitäisi olla alempi olento, onkin selvästi yhtäkkiä koulutetumpi ja älykkäämpi sekä tietää asioista enemmän ja -auta armias - jopa tienaa enemmän, niin onhan se miehen itsetunnolle vaara. Ensin hän kieltää faktan ja yrittää selittää sitä pois. Jotkut eivät ole tarpeeksi älykkäitä edes tajuamaan sitä.
Tasa-arvo on joillekin miehille vielä vaikea juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo silloin... kirjoitti:
Jo silloin... kirjoitti:
Muistan kouluajoilta,että luokan ehdottomasti paras ja 'välkyin' oppilas matematiikassa oli eräs tyttö.
En muista kenenkään pojan (tai opettajankaan ) vähätelleen tyttöjen kyvykkyyttä ja tai osaamista missään aineessa.
Näin oli siis ja ajateltiin jo 1970-luvun alussa erään pienehkön itä-suomalaisen kaupungin yhteislyseon eräällä luokalla ja oli silloin vahvasti henki koko siinä koulussa.
Tietenkin oli ammatteja joihin naisilla ei silloin ollut tässä suomalaisessa yhteiskunnassammekaan vielä pääsyä, eikä naisia vielä otettu niihin pyrkimiskokeisiinkaan , mutta se taas ei ollut sen koulun vika , eikä välttämättä muidenkaan koulujen, vaan maan lainsäädännön, joka tosin alkoi juuri siinä vaiheessa maassamme olla (muista pohjoismaista saadun esimerkin ja mallin mukaan ) muuttumassa .
Suomi oli siis todellisuudessa (jo silloin) eräs sukupuolten tasa-arvon kärkimaista Euroopassa ja itse asiassa oikeastaan koko maailmassa.
Onhan niitä maailmassa 'joitakin' ihmisiä, jotka (ihan oikeasti) ajattelevat,että maa on litteä kuin pannukakku (heillä on muuten oma yhdistyksensäkin!) mutta suotakoon se nyt heille, koska:
1.)kukaan heistä kuitenkaan ei ole millään päättävillä paikoilla, eikä siis oikeasti vaikuttamassa mihinkään.
2) he jakavat ajattelunsa vain omassa piirissään
ja...
3) kenenkään ei ole pakko noteerata heidän ajatteluaan miksikään muuksi kuin jonkun kuriositeetti/marginaaliporukan keskinäisiksi höpinöiksi (...eikä itse asiassa pakkoa ole siihenkään, koska ne heidän puheensa voi vain kitkatta sivuuttaa ja jättää siihen omaan höpinäarvoonsa )
Esim. tämänkin kommentin täällä (voittopuolisesti nyt kuitenkin )alapeukuttaminen osoittaa ap:ltä (tai kuka nyt sitten tätä onkaan alapeukuttanut) aivan kummallista ja outoa suhtautumista palautteen suhteen.
Eli minähän nyt pelkästään totesin, että tuolla tavalla naisten osaamiseen suhtautuvat miehet ovat auttamattomasti jo hyvin pienessä marginaalivähemmistössä ja ette naisten osaamista Suomen kansan keskuudessa yleensäkään ole epäilty enää missään asiassa pitkään aikaan.
Mitä vikaa tässä vastauksessa muka on ?
Sen haluaisin kuulla eli siis tässä tapauksessa nyt lukea vastauksena tähän keskustelukannanottooni.
Paljon mielummin toki kuin nähdä vain alapeukut vailla selityksiä, eli nähdä mielipiteen yksinkertaisesti :mitätöidyn ja sillä siisti.
Jos ei nimittäin sitä omaa kantaansa osaa itse millään itse kirjoitetulla kommentilla ilmaista, (tai antaa edes mihinkään kommenttiin vastinetta) niin SE kaikkein helpoin tapa 'osallistua' keskusteluun on silloin yksinkertaisesti alkaa vain alapeukuttamaan niitä muiden esittämiä kommentteja .
Niitähän kun ei sitä varten tarvtse edes lukea.
Selasin juuri ketjua lapi ja ajattelin vastata tuohon alkuperaiseen viestiisi, eli siihen kuinka yhteiskuntamme on tasa-arvoinen, ollut jo pitkaan, ja alykkaisiin naisiin suhtaudutaan kuten alykkaisiin ihmisiin. Olen kokenut samoin, pienin varauksin.
Olen nykyaan professorina ulkomailla, mutta tein aikoinaan tutkinnot (miesvaltaisella alalla) Suomessa. Ne, jotka tunsivat eivat mitatoineet vaan uskoivat kykyihin, mutta uusiin ihmisiin tutustuessa saattoi joskus kokea mitatoimista. Nuorena ja sievana tutkijanalkuna oppi ettei kannattanut laittaa kokousreissuille mitaan liian tyttomaista vaatetusta, oli tylsaa saada huomiota sukupuolen vuoksi kun innosta palaen olisi halunnut puhua tieteesta posterinsa vieressa. Kun kilpailu paikoista ja tutkimusrahasta oli kovaa, oli sukupuoli joillekin kilpakumppaneille se helppo ase iskea ("sait apurahan sukupuolesi vuoksi" - no ulkomainen arvioija oli arvannut sukupuoleni vaarin, kirjoitti 'he'). Mutta kun alun nikotteluista selvisi ei kukaan enaa kyseenalaistanut.
Siviilielamassa olen tormannyt joihinkin miehiin joilla ongelmia aivot omaavan naisen kanssa, mutta hyvin harvoin, ja aviomieheni (seurasi minua Suomesta tanne) on aina ollut ylpea saavutuksistani. Alykkyys on vain yksi ominaisuus, parhaimmillaan tekee elamasta mukavaa nopeiden oivallusten ja hauskojen mielleyhtymien vuoksi. Liian suuri ero alykkyydessa voi olla ongelma parisuhteessa, pienet erot eivat varmastikaan haittaa. Onko aly se ongelma vai keskinainen kilpailu, ero kunnianhimossa tai halussa dominoida suhteessa rahallisesti tai vallan suhteen? Noita pohtisin ennemminkin kuin alykkyytta sinallaan.
Vierailija kirjoitti:
Jo silloin... kirjoitti:
Jo silloin... kirjoitti:
Muistan kouluajoilta,että luokan ehdottomasti paras ja 'välkyin' oppilas matematiikassa oli eräs tyttö.
En muista kenenkään pojan (tai opettajankaan ) vähätelleen tyttöjen kyvykkyyttä ja tai osaamista missään aineessa.
Näin oli siis ja ajateltiin jo 1970-luvun alussa erään pienehkön itä-suomalaisen kaupungin yhteislyseon eräällä luokalla ja oli silloin vahvasti henki koko siinä koulussa.
Tietenkin oli ammatteja joihin naisilla ei silloin ollut tässä suomalaisessa yhteiskunnassammekaan vielä pääsyä, eikä naisia vielä otettu niihin pyrkimiskokeisiinkaan , mutta se taas ei ollut sen koulun vika , eikä välttämättä muidenkaan koulujen, vaan maan lainsäädännön, joka tosin alkoi juuri siinä vaiheessa maassamme olla (muista pohjoismaista saadun esimerkin ja mallin mukaan ) muuttumassa .
Suomi oli siis todellisuudessa (jo silloin) eräs sukupuolten tasa-arvon kärkimaista Euroopassa ja itse asiassa oikeastaan koko maailmassa.
Onhan niitä maailmassa 'joitakin' ihmisiä, jotka (ihan oikeasti) ajattelevat,että maa on litteä kuin pannukakku (heillä on muuten oma yhdistyksensäkin!) mutta suotakoon se nyt heille, koska:
1.)kukaan heistä kuitenkaan ei ole millään päättävillä paikoilla, eikä siis oikeasti vaikuttamassa mihinkään.
2) he jakavat ajattelunsa vain omassa piirissään
ja...
3) kenenkään ei ole pakko noteerata heidän ajatteluaan miksikään muuksi kuin jonkun kuriositeetti/marginaaliporukan keskinäisiksi höpinöiksi (...eikä itse asiassa pakkoa ole siihenkään, koska ne heidän puheensa voi vain kitkatta sivuuttaa ja jättää siihen omaan höpinäarvoonsa )
Esim. tämänkin kommentin täällä (voittopuolisesti nyt kuitenkin )alapeukuttaminen osoittaa ap:ltä (tai kuka nyt sitten tätä onkaan alapeukuttanut) aivan kummallista ja outoa suhtautumista palautteen suhteen.
Eli minähän nyt pelkästään totesin, että tuolla tavalla naisten osaamiseen suhtautuvat miehet ovat auttamattomasti jo hyvin pienessä marginaalivähemmistössä ja ette naisten osaamista Suomen kansan keskuudessa yleensäkään ole epäilty enää missään asiassa pitkään aikaan.
Mitä vikaa tässä vastauksessa muka on ?
Sen haluaisin kuulla eli siis tässä tapauksessa nyt lukea vastauksena tähän keskustelukannanottooni.
Paljon mielummin toki kuin nähdä vain alapeukut vailla selityksiä, eli nähdä mielipiteen yksinkertaisesti :mitätöidyn ja sillä siisti.
Jos ei nimittäin sitä omaa kantaansa osaa itse millään itse kirjoitetulla kommentilla ilmaista, (tai antaa edes mihinkään kommenttiin vastinetta) niin SE kaikkein helpoin tapa 'osallistua' keskusteluun on silloin yksinkertaisesti alkaa vain alapeukuttamaan niitä muiden esittämiä kommentteja .
Niitähän kun ei sitä varten tarvtse edes lukea.
Selasin juuri ketjua lapi ja ajattelin vastata tuohon alkuperaiseen viestiisi, eli siihen kuinka yhteiskuntamme on tasa-arvoinen, ollut jo pitkaan, ja alykkaisiin naisiin suhtaudutaan kuten alykkaisiin ihmisiin. Olen kokenut samoin, pienin varauksin.
Olen nykyaan professorina ulkomailla, mutta tein aikoinaan tutkinnot (miesvaltaisella alalla) Suomessa. Ne, jotka tunsivat eivat mitatoineet vaan uskoivat kykyihin, mutta uusiin ihmisiin tutustuessa saattoi joskus kokea mitatoimista. Nuorena ja sievana tutkijanalkuna oppi ettei kannattanut laittaa kokousreissuille mitaan liian tyttomaista vaatetusta, oli tylsaa saada huomiota sukupuolen vuoksi kun innosta palaen olisi halunnut puhua tieteesta posterinsa vieressa. Kun kilpailu paikoista ja tutkimusrahasta oli kovaa, oli sukupuoli joillekin kilpakumppaneille se helppo ase iskea ("sait apurahan sukupuolesi vuoksi" - no ulkomainen arvioija oli arvannut sukupuoleni vaarin, kirjoitti 'he'). Mutta kun alun nikotteluista selvisi ei kukaan enaa kyseenalaistanut.
Siviilielamassa olen tormannyt joihinkin miehiin joilla ongelmia aivot omaavan naisen kanssa, mutta hyvin harvoin, ja aviomieheni (seurasi minua Suomesta tanne) on aina ollut ylpea saavutuksistani. Alykkyys on vain yksi ominaisuus, parhaimmillaan tekee elamasta mukavaa nopeiden oivallusten ja hauskojen mielleyhtymien vuoksi. Liian suuri ero alykkyydessa voi olla ongelma parisuhteessa, pienet erot eivat varmastikaan haittaa. Onko aly se ongelma vai keskinainen kilpailu, ero kunnianhimossa tai halussa dominoida suhteessa rahallisesti tai vallan suhteen? Noita pohtisin ennemminkin kuin alykkyytta sinallaan.
Kiitti, ainakin annoit kunnon,ajatuksella laaditun vastineen
(...ja oli sinulla han pointtejakin tuossa kirjoituksessasi , joihin en ehkä ollut tullut kiinnittäneeksi tarpeeksi huomiota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ketju meni "älykkäiden" naisten voimaantumisketjuksi. Ohhoijjaa!
Minulla ei ole mitään ongelmaa hyväksyä sitä, jos nainen on älykäs. Älykkäiden kanssa on ollut helpointa puhua asioista laidasta laitaan. Mutta monesti tuntuu, että älykkäät naiset keskittyvät elämässään ihan muihin asioihin kuin parisuhteeseen tai romantiikkaan. Ei oikein löydy sillä saralla sitten sitä yhteistä suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään ongelmaa hyväksyä sitä, jos nainen on älykäs. Älykkäiden kanssa on ollut helpointa puhua asioista laidasta laitaan. Mutta monesti tuntuu, että älykkäät naiset keskittyvät elämässään ihan muihin asioihin kuin parisuhteeseen tai romantiikkaan. Ei oikein löydy sillä saralla sitten sitä yhteistä suuntaa.
Tuo on kyllä monen kohdalla totta. Puolisona tai äitinä oleminen ei vain riitä tyydyttämään älyllisiä tarpeita.
Ehkä joidenkin mielestä on, minun ei. Itselleni on huomattavasti vaikea hyväksyä sitä että nainen on tyhmä. Olen kerran yrittänyt olla yhden sellaisen kanssa parisuhteessa mutta ei siitä mitään tullut kun oma hermo ei kestä sitä että pitää joka asia vääntää rautalangasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on kerran väärässä ja sinä oikeassa, pystyt toki sen hänelle todistamaan konkreettisin todistein. Kun olet tehnyt tuota noin kymmenen kertaa niin luulisi jo tyhmemmänkin miehen tajuavan että sinä olet teistä se alykäs.
Oletko ikinä koittanut todistaa jotain konkreettisin todistein jollekin joka olettaa lähtökohtaisesti sun olevan tyhmä ja väärässä? Todisteet vakuuttaa ihmisiä todella heikosti. Kato vaikka flat earthereitä tai ilmastodenialisteja tai persuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttä ei pysty määrittelemään millään testillä.Se, että on yhdessä osa-alueessa hyvä ei tee ihmisestä älykästä, joten nykyinen miehesi on jollain tavoin ihan oikeassa.
Pystyy, koska älykkyys nimenomaan jaetaan erilaisiin osa-alueisiin ja AP:lta on testattu loogista päättelykykyä, joka on älykkyyden osa-alue. Kokonaisvaltaista älykkyyttä on toki vaikea, lähes mahdoton, testata, koska siihen kuuluvat myös esimerkiksi sosiaaliset taidot. Olisiko kaikki hyvin, jos aloituksessa olisi puhuttu vain matemaattisesti älykkäästä eikä älykkäästä ylipäätään?
Höpön höpö. Älykkyystestit testaavat nimenomaan yleisälykkyyttä (eli g-tekijää).
Sanoit että kokonaisälykkyyteen kuuluvat sosiaaliset TAIDOT: eivät kuulu, ne ovat kuten muutkin taidot harjoteltavissa, ja siksi tunneälyä ei ole mahdollista mitata.
Ei sitä g:tä ole olemassakaan, eikä ne testit mittaa mitään muuta kuin äo:ta koska äo on määritelty niiden testien perusteella. Se ei ole muuttumaton tai harjoittelulle tai koulutukselle immuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen älykkyys on todennnäköisempää kuin miehen sillä nainen perii kaksi läykkyys kromosomia sekä miehelät että naiselta. Mies perii x kromosomin vain naiselta. Se mikä miehen ja naisen erotttaa toisistaan on testosteroni. Testosteroni saa miehen perustamaan menestyviä yrityksiä enemmän kuin naisen.
Sekä kaikkein älykkäimmissä että kaikkein tyhmimmissä on enemmän kuin miehiä kuin naisia. Liittyisikö siihen, että naisilla toinen X-kromosomi tasoittaa ääripäitä?
Ei pidä paikkaansa. Älykkyys ei ensinnäkin ole sama kuin äo. Toisekseen äo-testit eivät mittaa edes äo:ta kovin tarkasti ylipäätään, mutta etenkin ääripäissä testit ne ovat täysin arvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joidenkin mielestä on, minun ei. Itselleni on huomattavasti vaikea hyväksyä sitä että nainen on tyhmä. Olen kerran yrittänyt olla yhden sellaisen kanssa parisuhteessa mutta ei siitä mitään tullut kun oma hermo ei kestä sitä että pitää joka asia vääntää rautalangasta.
Muistan saman ilmiön oman äitini kohdalla. Ollessani pieni, en aina ymmärtänyt jotain asiaa edes selitettynä. Silloin äidilläni oli tapana kysyä hyvin pisteliäästi, että piirretäänkö kuva. Hänellä yksinkertaisesti ei pinna kestänyt selittää tyhmemmälle jotain asiaa montaa kertaa. Tunsin itseni aina silloin hyvin tyhmäksi.
Itseään muita älykkäämpänä pitävä ihminen ajautuu ihmissuhteissa umpikujaan elämässään ja päätyy yksinäisyyteen. Parempi olla toitottelematta älyään ja pitää se omana tietonaan.