Luetellaan asioita jotka omassa lapsuudessa olivat normaaleja, joista nykyisin tehtäisiin lasu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt lasua, mutta muuten oli 90-luvulla ihan normaalia ja nykyään paheksutaan:

- Mehua tuttipullosta

- Sokeroitua banaanijukurttia aamupalaksi

- Suklaavanukasta välipalaksi

- Lapsi tulee koulusta kotiin ja on muutaman tunnin itsekseen

Minulla on kaksi lasta ja en tiennytkään että tuollaisia paheksuttaisiin, paitsi ehkä tuo mehua tuttipullosta, tosin se nyt riippuu että minkä ikäiselle. Mutta noissa muissa ei kyllä mitään paheksuttavaa ole.

Noissa ei varmaan ole lastensuojeluilmoitukseen aihetta, mutta jos joudut jostain syystä lastensuojelun perhetyöhön, niin kyllä noista aivan ilman muuta kirjaukset tulee. Perhetyössä siis yleensä n. parikymppinen sosionomi tarkkailee perhettä ja kirjaa kaikki havaitsemansa epäkohdat tietokantaan ja niitä sitten punnitaan, kun mietitään järäempiä tukitoimia. Ihan jokainen kohta on siinä vaiheessa raskauttava, varsinkin vanukas ja koululaisen yksinolo.

Se mikä ratkaisee on tosiaan kokonaisvaikutelma. Huostaanottokynnys voi ylittyä joko yksittäisestä vakavasta rikkeestä kuten koivuniemenherran käytöstä tai sitten isosta kasasta pikkurikkeitä, kuten ilman kypärää pyöräilyä, rasvaista ruokaa, reikiä hampaissa, alle kouluikäinen juo kahvia, pikkukoululainen yksin kotona ja näin poispäin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tulisiko lasu mutta hirveä paheksunta: vauvat aloitti kiinteän ruuan 3 kuukauden iässä suositusten mukaan. Jotkut aloitti jo aiemmin.

Kuka tätä paheksuu? Meillä on molemmat aloittaneet 3kk iässä, toinen nyt 3v ja toinen 7v. Neuvolassa ei ainakaan paheksuttu millään tavalla, vaikka ei virallinen suositus olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt lasua, mutta muuten oli 90-luvulla ihan normaalia ja nykyään paheksutaan:

- Mehua tuttipullosta

- Sokeroitua banaanijukurttia aamupalaksi

- Suklaavanukasta välipalaksi

- Lapsi tulee koulusta kotiin ja on muutaman tunnin itsekseen

Minulla on kaksi lasta ja en tiennytkään että tuollaisia paheksuttaisiin, paitsi ehkä tuo mehua tuttipullosta, tosin se nyt riippuu että minkä ikäiselle. Mutta noissa muissa ei kyllä mitään paheksuttavaa ole.

Noissa ei varmaan ole lastensuojeluilmoitukseen aihetta, mutta jos joudut jostain syystä lastensuojelun perhetyöhön, niin kyllä noista aivan ilman muuta kirjaukset tulee. Perhetyössä siis yleensä n. parikymppinen sosionomi tarkkailee perhettä ja kirjaa kaikki havaitsemansa epäkohdat tietokantaan ja niitä sitten punnitaan, kun mietitään järäempiä tukitoimia. Ihan jokainen kohta on siinä vaiheessa raskauttava, varsinkin vanukas ja koululaisen yksinolo.

Aivan normaalia, että koululainen voi joutua olemaan joitakin tunteja yksin koulun jälkeen.

Turhaa lietsomista taas

Ekaluokkalaisemme inhosi päivästä yksi iltapäiväkerhoa. Siellä oli meteliä, kiusaamista ja ohjaajien kanssa ei oikein kemiat pelanneet. Kävi siellä alkuun, siten alkoi tulla ihan joka päivä soittoja, että onko pakko mennä. Kokeiltiin monta kertaa kotona olemista ja joskus lokakuussa sitten päätettiin lopettaa se iltapäiväkerho, koska ihan turhaan maksettiin eikä lapsi siellä viihtynyt, mutta viihtyi todella hyvin kotona: teki läksyt, söi välipalaa ja leikki. Illalla sitten harrastukset.

Kun  irtisanoimme paikan, meille tuli iltapäiväkerhon päälliköltä tms. Wilma-viesti, että hänestä 1. luokkalainen on liian pieni olemaan itsekseen ja hän on hyvin huolissaan siitä, että lopetamme iltapäiväkerhon ja pieni koululainen joutuu olemaan itsekseen.

Vastasin, että meillä on molemmilla liukuva työaika ja mahdollisuus etätöihin ja pääsääntöisesti pääsemme lähtemään kotiin kymmenessä minuutissa jos joku epätavallinen tilanne tulee, että en näe suurta hätää tällä 6-vuotiaalla olla yksin kotona omasta halustaan. Vastapallona kysyin, miten hän ratkaisee meillä keskiviikkoaamun, kun lapsella alkaa koulu klo 10.30 suoraan ruokailulla. Kun me vanhemmat menemme kahdeksaksi töihin ja lapsi joutuu olemaan yksin kotona 2,5 h. Että olisiko hänellä tarjota jotain aamupäiväkerhoa näille heitteillä oleville koululaisille. Ei ollut.

Ehkä siksi ei tullut lasua, sävy oli sellainen, että todennäköisesti olisi sen muuten tehnyt, mutta ei pystynyt tuohon aamuun vastaamaan. Tapaamatta ikinä perhettämme ja lastamme, keskustelematta opettajan kanssa, joka oli ehdottomasti kanssamme samaa mieltä - me nimittäin kysyimme hänen mielipidettään ennen päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on Aamulehdessä juttu jossa esitellään neuvolan kyselyä jossa tiedustellaan MINKÄ MERKKISIÄ JUUSTOJA kotina syödään. Eiköhän uutisen alla Facebookissa jo kukkahattutädin suulla kommentoida miten Valion se ja se arkijuusto ole hyviä ja "niillä pärjää", muissa on lapsiperheelle liikaa natriumia ja kaloreita! Joku ihan tosissaan on sitä mieltä että nämä juustot on juuri oikeita, ja muut n vääriä. Siis toisille ihmisille. Lasu siisvarmaan lähtee neuvolasta nykyään, jos joskus on pöydässä Brietä tai savu-cheddaria.

Jotenkin järkyttävää, että neuvolan kyselyäkin täyttäessä tulee mahdolliseti mieleen, että jos en vastaa "oikein", tuleekohan tästä lasu. 

Tää on oikeasti hyvin surullista. Apua on tarjolla periaatteessa, mutta käytännössä niitä ei uskalla käyttää, koska lastensuojeluilmoitus lähtee saman tien, jos valitat jostain jaksamisestasi. Joo, jos ei aihetta huoleen lopulta ole, ei se johda mihinkään, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että se on todella ahdistavaa, kun perheestä on tehty ilmoitus ja odottelee kuulustelua.

Meillä esim. teinillä  on tapana maalata isolla pensselillä tunneskaalaa. Oli avautunut kuraattorille ahdistustaan kiireestä ja koulupaineista ja sanonut, että "vanhemmatkin aina raivoo", mikä tarkoitti, että edellytettiin tiettyjen kotitöiden hoitoa siinä missä kaikki muutkin, esim. kaksi nuorempaa sisarusta tekivät, eikä hyväksytty esim. sitä, että likaisia astioita kasattiin oman huoneen oven ulkopuolelle kuin jossain hotellin huonepalvelussa.

Teini haki apua koulupaineisiin, perfektionistiluonne. Niihin ei saanut apua, mutta lausahduksesta "vanhemmat aina raivoo" tuli sitten meille lasu ja odoteltiin 2 kuukautta sinne menoa. Ironista, että teini ehti täyttää jo 18 v. ja lasu koski nuorempia sisaruksia, silloin 14 v. ja 17 v. Tottakai sitä tiesi, että ei meillä ole mitään salattavaa tai muuta ongelmaa kuin angstinen teini. Mutta yömyöhällä sitä valvoi ja kehitteli mielessä kaikenlaista.

Se oppi tuli, ettei meistä varmasti kukaan ikinä hae apua mihinkään, ei lapset eikä aikuiset. Toi oli niin inhottava juttu.

Lastensuojeluilmoituksista on jo tullut niin arkipäivää, että nuorimmaiseni selitti jostain luokkalaisestaan että "xx:llä on nyt kaksi sosiaali-ilmoitusta ja jos sille tulee vielä kolmas, niin se joutuu lastenkotiin, yy:lläkin on yksi". Sosiaali-ilmoitus lienee lasu. Eipä tainnut poika tietää, että kiitos siskon, hänelläkin on rekisterissä yksi...Eihän se mihinkään johtanut, mutta siellä se tieto pysyy ja jos minä nyt vaikka menisin avautumaan jostain jaksamisestani, niin siitä lähtisi saman tien lasu ja sitten niitä olisi jo kaksi ja huoli heräisi. Mielummin sitä kärsii itsekseen.

Nuorimmaisemme on nyt 16-vuotias ja pahin pelkoni on esim. että jäisi jostain kännäilykokeilusta poliisin haaviin. Ennen tällainen oli läpihuutoa, tuli nuhteet ja kotiin yhteydenotto. Nyt se on sosiaalipäivystyksen asia ja kiireellinen sijoitus. Ja tähän halutaan vielä huumeet vapaaksi...

Wow! Käytäntö pitää muuttaa ihan oikeasti. Miksei kuraattori soittanut kotiin tai kutsunut toimistoonsa juttelemaan asioista? 

Minkälaisia virkamiehiä lastensuojelun tyypit on? Miksei sieltä tule lasu-leaks tyyppisiä ulostuloja heidän käytännöistään? Miksevät vanhemmat nouse kapinaan? Nauttivatko suomalaiset toistensa kurissa pitämisestä ja kyräyttämisestä niin paljon, että tätä kansallisharrastusta ei kukaan välitä purkaa? Onko lastensuelussa mukavampi hoitaa virka-ajalla näitä tavisperhevierailuja kuin käydä selvittämässä oikeasti kauheita tilanteita perheissä? 

Lait ja instituutiot ovat meitä kansalaisia varten eikä niin että me ihmiset ollaan olemassa virastoja ja lakeja varten. 

Vierailija kirjoitti:

Maatilalla pääsi peltotöihin kun jalat ylti traktorin polkimille. Samoin kalpikoneella polttopuita tekemään. Isän kanssa vesurilla metsää raivaamaan, vanhempana(14-15v) sitten sai käyttää moottorisahaa.

Nykyään tuo olisi varmaan pimeää työtä(Iman palkkaa) ja lapsityövoiman käyttöä?

Ei tarvinnut istuimelta yltää, kun saattoi painaa kytkontä ja jarrua seisaaltaan. Kriittinen oli lapsen paino, sitä piti olla tarpeeksi painamaan kytkin alas.

Siitä vain hytittömällä traktorilla rehuläjää polkemaan.

Nykyään on laitonta alle 15- vuotiaan pellollakaan ajaa mutta tuskinpa maalla adiaa suuresti paheksutaan.

Pph laitto mulle lapsena lunta haalariin rangaistuksena siitä kun tungin sitä pikkuveljeni omaan. Lisäksi joutu nurkassa seisomaan.

Nykyaikana lähtis luvat ja omatkin lapset.

Assburger kirjoitti:

Nykyään on laitonta alle 15- vuotiaan pellollakaan ajaa mutta tuskinpa maalla adiaa suuresti paheksutaan.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Pph laitto mulle lapsena lunta haalariin rangaistuksena siitä kun tungin sitä pikkuveljeni omaan. Lisäksi joutu nurkassa seisomaan.

Nykyaikana lähtis luvat ja omatkin lapset.

Ei ihme ettei nykyvanhemmat saa penskojaan pysymään kurissa kun jo nurkkaseisonnasta huostataan. :O

Päiväkodissa jos perseili niin tarhatäti otti tukkaan kiinni ja tukisti. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun niin kävi.

-86

Aina kun veli oli potkinut tai hakannut minua, meid'n piti "rauhan merkiksi" juosta talo, omakotitalomme käsi kädessä ympäri kolme kertaa ja sitten minun piti pyytää isän edessä anteeksi. Voitte arvata että tästä ei sisarussuhteet ainakaan parantuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään ap:n mainitsemista ei kuulunut lapsiuteeni. Tämä 70-luvulla. Älä luule, että omat kokemuksesi olisi olleet normi.

Meillä tarhassa sai tukkapöllyä kotona vähintään joka toinen. Ja ihan 90-luvun alussa.

No p..erkele se on Suomen lain mukaan yleisen syyttäjän alainen rikos josta rangaistus tuomitaan tuomioistuimessa jos jää kiinni lapsen pahoinpitelystä, lapsen fyysinen kuritus on ollut Suomessa lailla kielletty jo 35 vuotta.

Kyllä se lapsi pitää saada tottelemaan ja olemaan kunnolla ihan muilla keinoin kuin käymällä siihen fyysisesti käsiksi. Oma tyttäreni on nyt 6,5-vuotias ja itse olen 39-vuotias mies. Kertaakaan en ole mitenkään fyysisesti kurittanut lastani enkä kurita. En hiuskarvaakaan katkaisisi lapsen päästä. Yleensä riittää kun katson vähän pahasti lasta tai osoitan muuten eleillä että olen suuttunut. Ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa olen korottanut ääntäni parin sanan verran jos olen meinannut hermostua, siitä tyttö jo parahtaa itkuun juosten omaan huoneeseensa sellaiseen Ikean "telttaan", menen heti perään lohduttamaan ja ottamaan tytön syliin ja selittämään asian ja pahoittelemaan että hermostuin. Tytär kunnioittaa ja rakastaa kovasti isäänsä ja meillä on todella lämpimät välit.

Olen Suomen armeijan kapteeni enkä varusmiehiäkään kurita fyysisesti, johan siitä tulisi virkarikostutkinta sotilasrikoksesta, joka tutkitaan lievissä tapauksissa sotilaskurinpitomenettelyssä tai erityisen sotilasoikeudenkäyntimenettelyn kautta. Silti varusmiehet kunnioittavat komppaniansa päällikköä ja tottelevat kyseenalaistamatta jokaista käskyäni, toki tässä on tukena sotilaskuri ja kapteenin rankaisuoikeus, saan määrätä rangaistuksen lievistä palvelusrikoksista oman harkintani perusteella. Palvelusrikos on Suomen lainsäädännössä harvinainen blankorangaistussäännös. Se kriminalisoi kaiken ohjesääntöjen tai määräysten vastaisen toiminnan. Lisäksi rikoksen voi tehdä erittäin vähäiselläkin teolla. Jo lakki päässä sisätiloissa kulkeminen rikkoo ohjesääntöä ja täyttää lievän palvelusrikoksen tunnusmerkit. Ratkaisu on kuitenkin lainsäätäjältä tietoinen; asiasta annettu hallituksen esitys perustelee ankaraa säännöstä sillä, että sotilaskurin ylläpidon kannalta on tärkeää voida puuttua jo pieniin poikkeamiin järjestyksestä.

Mutta kyllä se kuri lapsienkin kohdalla voidaan saavuttaa ihan muulla auktoriteetilla kuin käymällä lapsiin käsiksi kun kyseessä on rikos, eikä edes asianomistajarikos kun lapsi ei yleensä tajua eikä osaa ajaa asiaansa, siksi lainsäädännössä lapseen kohdistuva fyysinen kuritus on yleisen syyttäjän alainen rikos, josta tuomitun rangaistuksen ohella tulee tietysti lstensuojeluilmoitus viranomaisilta.

Vauvat jätettiin vaunuissaan parkkiin kaupan seinän viereen siksi aikaa kun äidit kävivät ruokaostoksilla. Eihän niillä vaunuilla edes olisi päässyt sisään kauppaan, sillä sisäänkäynti ei ollut kovin esteetön (useita portaita ja ovikin oli aika kapea). Tämä 80-luvun alussa.

Isän kanssa vietin kesällä useita päiviä kesämökillä keskellä korpea kaksin jo alle kouluikäisenä kun äiti tahtoi rentoutua yksin kotona. Äiti tiesi, että isä joi kaksin ollessamme alkoholijuomia ja sammui lähes aina tai ainakaan hänestä ei ollut hoitamaan pienestä lapsesta. Synnyin vuonna 1981 ja silloin ei mökillä ollut puhelinta kännykästä puhumattakaan ja lähimmät naapurit olivat jossain parin kilometrin päässä. Ei siis ihme, että se pelko, traumat ja hylkäämisen tunne jätti minuun elinikäisen vihan alkoholia kohtaan ja että.olrn ollut koko ikäni absolutisti.

Viikko kotons yksin 13v, kun vanhemmat olivat ulkomailla. Itse halusin jäädä, ja tykkäsin kovasti 👍

Omani olivat ensimäisen viikkonsa yksin niin, että nuorimmainen 15 ja vanhempi 16.

Kaikko meni hyvin, mutta opettaja teki lasun koska hänen mielestään ei saisi jättää 🙄

Ps: Saa kyll jättää jos se lapsille käy.

Päiväkodissa lapsia hakattiin, potkittiin ja revittiin hiuksista vielä 2000-luvun alussa vanhempien luvalla. T: syntynyt vuonna 1997.

Kyttääjät ja kyräyttäjät Oy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on Aamulehdessä juttu jossa esitellään neuvolan kyselyä jossa tiedustellaan MINKÄ MERKKISIÄ JUUSTOJA kotina syödään. Eiköhän uutisen alla Facebookissa jo kukkahattutädin suulla kommentoida miten Valion se ja se arkijuusto ole hyviä ja "niillä pärjää", muissa on lapsiperheelle liikaa natriumia ja kaloreita! Joku ihan tosissaan on sitä mieltä että nämä juustot on juuri oikeita, ja muut n vääriä. Siis toisille ihmisille. Lasu siisvarmaan lähtee neuvolasta nykyään, jos joskus on pöydässä Brietä tai savu-cheddaria.

Jotenkin järkyttävää, että neuvolan kyselyäkin täyttäessä tulee mahdolliseti mieleen, että jos en vastaa "oikein", tuleekohan tästä lasu. 

Tää on oikeasti hyvin surullista. Apua on tarjolla periaatteessa, mutta käytännössä niitä ei uskalla käyttää, koska lastensuojeluilmoitus lähtee saman tien, jos valitat jostain jaksamisestasi. Joo, jos ei aihetta huoleen lopulta ole, ei se johda mihinkään, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että se on todella ahdistavaa, kun perheestä on tehty ilmoitus ja odottelee kuulustelua.

Meillä esim. teinillä  on tapana maalata isolla pensselillä tunneskaalaa. Oli avautunut kuraattorille ahdistustaan kiireestä ja koulupaineista ja sanonut, että "vanhemmatkin aina raivoo", mikä tarkoitti, että edellytettiin tiettyjen kotitöiden hoitoa siinä missä kaikki muutkin, esim. kaksi nuorempaa sisarusta tekivät, eikä hyväksytty esim. sitä, että likaisia astioita kasattiin oman huoneen oven ulkopuolelle kuin jossain hotellin huonepalvelussa.

Teini haki apua koulupaineisiin, perfektionistiluonne. Niihin ei saanut apua, mutta lausahduksesta "vanhemmat aina raivoo" tuli sitten meille lasu ja odoteltiin 2 kuukautta sinne menoa. Ironista, että teini ehti täyttää jo 18 v. ja lasu koski nuorempia sisaruksia, silloin 14 v. ja 17 v. Tottakai sitä tiesi, että ei meillä ole mitään salattavaa tai muuta ongelmaa kuin angstinen teini. Mutta yömyöhällä sitä valvoi ja kehitteli mielessä kaikenlaista.

Se oppi tuli, ettei meistä varmasti kukaan ikinä hae apua mihinkään, ei lapset eikä aikuiset. Toi oli niin inhottava juttu.

Lastensuojeluilmoituksista on jo tullut niin arkipäivää, että nuorimmaiseni selitti jostain luokkalaisestaan että "xx:llä on nyt kaksi sosiaali-ilmoitusta ja jos sille tulee vielä kolmas, niin se joutuu lastenkotiin, yy:lläkin on yksi". Sosiaali-ilmoitus lienee lasu. Eipä tainnut poika tietää, että kiitos siskon, hänelläkin on rekisterissä yksi...Eihän se mihinkään johtanut, mutta siellä se tieto pysyy ja jos minä nyt vaikka menisin avautumaan jostain jaksamisestani, niin siitä lähtisi saman tien lasu ja sitten niitä olisi jo kaksi ja huoli heräisi. Mielummin sitä kärsii itsekseen.

Nuorimmaisemme on nyt 16-vuotias ja pahin pelkoni on esim. että jäisi jostain kännäilykokeilusta poliisin haaviin. Ennen tällainen oli läpihuutoa, tuli nuhteet ja kotiin yhteydenotto. Nyt se on sosiaalipäivystyksen asia ja kiireellinen sijoitus. Ja tähän halutaan vielä huumeet vapaaksi...

Wow! Käytäntö pitää muuttaa ihan oikeasti. Miksei kuraattori soittanut kotiin tai kutsunut toimistoonsa juttelemaan asioista? 

Minkälaisia virkamiehiä lastensuojelun tyypit on? Miksei sieltä tule lasu-leaks tyyppisiä ulostuloja heidän käytännöistään? Miksevät vanhemmat nouse kapinaan? Nauttivatko suomalaiset toistensa kurissa pitämisestä ja kyräyttämisestä niin paljon, että tätä kansallisharrastusta ei kukaan välitä purkaa? Onko lastensuelussa mukavampi hoitaa virka-ajalla näitä tavisperhevierailuja kuin käydä selvittämässä oikeasti kauheita tilanteita perheissä? 

Lait ja instituutiot ovat meitä kansalaisia varten eikä niin että me ihmiset ollaan olemassa virastoja ja lakeja varten. 

Tämä on minustakin hyvin kummallista. Miksi kuraatori ei ottanut meihin yhteyttä? No, nykyisin tiedän, että laki velvoittaa heidät tekemään lastensuojeluilmoituksen heti,jos "huoli herää". Ja sehän herää hyvinkin pienestä. Jos ei tee ilmoitusta, on itse vastuussa. Sitten siellä on nuoria sijaisia, joiden on pakko poistaa se vastuu itseltään tekemällä lastensuojeluilmoituksen siitä, että teinit maalailee siellä juttuja sadistivanhemmista tai pieni lapsi sanoo, että isi pesee mun pyllyn saunassa.

Tämän aiheutti Vilja-Eerikan tapaus, mutta homma meni ihan päälaelleen. Eihän siinä ollut ogelmana ilmoitusten puute, vaan se, että niihin ei reagoitu mitenkään, koska korkeassa asemassa ollut mummo torppasi ne kaikki.

Tälläkin palstalla ollaan tekemässä lastensuojeluilmoitusta, kun 12- ja 15 -buotiaiden äiti on viihteellä, mutta tulossa yöksi kotiin. Kun sen lasun teet, se on pakko käsitellä, vaikka se olisi kuinka pöljä ikinä tahansa. Ja näin rattaat byrokratiassa pyörähtää, lastensuojelu kuormittuu ja joku Vilja-Eerika odottaa apua tuloksetta.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun veli oli potkinut tai hakannut minua, meid'n piti "rauhan merkiksi" juosta talo, omakotitalomme käsi kädessä ympäri kolme kertaa ja sitten minun piti pyytää isän edessä anteeksi. Voitte arvata että tästä ei sisarussuhteet ainakaan parantuneet.

Miksi sinun piti pyytää anteeksi, jos veljesi oli sinua ensin pahoinpidellyt?

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen kuritus, ilman kypärää pyöräily, koko viikonloppu yksin kotona 13 vuotiaana.

Olen syntynyt -86.

Kaikki täsmäävät ja varmaan muutakin löytyisi kun miettisin. Unohdin koulussa kirjoja usein kotiin, samoin liikuntavarusteet koska vanhemmat eivät osallistuneet koulunkäyntiin. Eskariin menin tukka hirveissä takuissa kiska piti oppia huolehtimaan itsestäni. Pahoja takkuja en itse pystynyt edes selvittämään. Läksyt usein tekemättä. Äitini oli väkivaltainen raivohullu narsisti. Vieraille teeskenteli 110 lasissa, kotona kuin toinen ihminen. Koirat purivat peloissaan vieraita ja laskivat alleen. Toivttavasti tällaiseen nykyään puututtaisiin ohjaavasti.

Turvavöitä ei ollut edes keksitty mun lapsuudessa. Matkailin isäni kuplavokkarin peräkontissa. Tupakoida sai joka paikassa , myöskin lentokoneessa. A15- vuotiaana kavereiden kanssa kuljettiin liftaamalla, se oli ihan tavallista ja rahaa oli käytössä vähemmän. Pyöräilykypärääkään ei oltu keksitty. 8-vuotiaana kuljin yksin bussilla mm uimarannalle ja takaisin eikä sielläkään kukaan vahtinut turvallisuuttani.

Kouluun tietysti äiti vei ensimmäisenä päivänä mutta sen jälkeen kävelin yksin ja kaverin kanssa ja piti vielä ylittää vilkas kaupungin läpi kulkeva tie aamuin illoin. Eikä muuten ollut mitään iltapäiväkerhoja, avain vain kaulaa ja menoksi.

Ylipäätään lapsuus oli villi ja vapaa, eivät vanhemmat kytänneet joka askelta eikä heiltä kaikkeen lupaa kyselty.

Olen syntynyt 1959. Omat lapseni ovat saaneet vapaan kasvatuksen, en edes tajunnnut, että muutenkin voisi kasvattaa. Olen luottanut heidän järkeensä ja pärjäämiseensä ja ollut siinä oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään ap:n mainitsemista ei kuulunut lapsiuteeni. Tämä 70-luvulla. Älä luule, että omat kokemuksesi olisi olleet normi.

Meillä tarhassa sai tukkapöllyä kotona vähintään joka toinen. Ja ihan 90-luvun alussa.

Ruumiillinen kuritus oli jo kiellettyä. Tarhan tädit olisi pitänyt viedä oikeuteen, jos tuo edes on totta. 80-luvulla ei päiväkodissa ollut mitään tuollaista.

Mun vanhempi jonka työpaikka oli kasvatus-alalla, antoi lievän ruumiillisen kurituksen kiellolle piut paut. Sanoi ettei kyseinen laki ketään estä, ja että senkus teet lasun jos haluat kasvatuslaitokseen.