Jos olisit ylipainoinen ja lääkäri sanoisi sinulle, että jos laihdutat 10 kg....?

Lääkäri ei kommentoinut kun mulla oli paonoindeksi 34. Alkoi itseä vtuttaa oma olemus ja jatkuva puuskutus niin olen pudottanut jo 17kg. Ja matka jatkuu.

Koko kysymyksenasettelu kertoo, että aloittaja ei ymmärrä ylipainosta mitään. 

Laihduttaisin. Säästäisin ruokakuluissa ja lääkekuluissa ja voisin tehdä niillä rahoilla jotain muuta kivaa. Tosin ei ole noita vaivoja ja en syö mitään lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Koko kysymyksenasettelu kertoo, että aloittaja ei ymmärrä ylipainosta mitään. 

Kuinka niin?

-kysyy ap-

Varmaan laihduttaisin. Ja päätyisin tähän samaan, missä olen nyt eli 170 cm, 56 kg, diabetes, korkea kolesteroli ja korkea verenpaine. Ja sitten miettisin, että miksi hitossa kärsin vuoden ajan nälkää, kun mikään ei muuttunut, paitsi se paino.

En oikein tiedä. Varmaan laihduttaisin, jos löytäisin naisen, jolle kelpaan normaalipainoisena.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan laihduttaisin. Ja päätyisin tähän samaan, missä olen nyt eli 170 cm, 56 kg, diabetes, korkea kolesteroli ja korkea verenpaine. Ja sitten miettisin, että miksi hitossa kärsin vuoden ajan nälkää, kun mikään ei muuttunut, paitsi se paino.

Tiedän tunteen! Mullakin korkea kolesteroli ja korkea verenpaine ja pudotin kymmenisen kiloa (166cm 51kg) ja tilanne ihan sama. Jouduin aloittamaan molempiin lääkityksen.

No niillä lääkkeillä juuri laihdutetaan. Itsellä lähtenyt 6kg/2vko

Laihduttaminen on oikeastaan helppoa, kun sen vaan aloittaa.  Sisukkuutta  , taitoa ja tietoa sen sijaan vaatii pysyä siinä saavutetussa tavoitepainossa vuosi toisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen on oikeastaan helppoa, kun sen vaan aloittaa.  Sisukkuutta  , taitoa ja tietoa sen sijaan vaatii pysyä siinä saavutetussa tavoitepainossa vuosi toisen jälkeen.

Laihduttamisen jälkeen aivot ajavat ihmistä syömään, koska aivot olettavat kyseessä olevan nälänhätä ja kehon olevan vaarassa. Harvalle laihduttaminen on ongelma. Kehon reagointi laihtumiseen on ongelma.

Jos se laihduttaminen olisi kaikille helppoa, niin meillä ei olisi ainuttakaan ylipainoista! On erittäin harvinaista, että kukaan ihan välttämättä haluaisi olla ylipainoinen - niin paljon haukkumista, hyljeksintää ja haasteita ylipainoiset joutuvat kokoajan kokemaan.

On ihmisiä, joille laihduttaminen on helppoa ja ihmisiä joille se on lähes mahdotonta - sekä todella paljon kaikkia välimuotoja näistä. Ei pidä olla siinä väärässä luulossa, että ylipainoon yrittäisi puuttua vasta kun siitä huomautetaan ja että sen jälkeen vaan laihtuu. Nämä eivät ole niin yksinkertaisia asioita.

Mua hävettää sanoa, mutta voin sen näin nimettömänä kertoa, että mulla on kaikki noi mainitut elintasosairaudet ja niihin lääkitykset. Ylipainoa on 20-25 kiloa ja olen sellainen herkuttelija, että en pystyis ikinä luopumaan karkeista, suklaasta, jäätelösät ja sipseistä ja siksi syön mieluummin lääkkeet, jotta voin jatkaa herkuttelua.

Aika jännä, mä olen 180cm ja painoa 100kg. Lääkäri ei ole koskaan sanonut painostani, olen itse ottanut asian esille että pitäisi laihduttaa niin lääkäri on tokaissut että "olet harteikas mies". Olen ruumiinrakenteeltani harteikas ja lihaksia minulla on melko paljon. En väitä olevani kehonrakentaja vaan kyllä mulla silti on pikkasen masua eli ei näy se sixpäkki. 

Ei lääkärit yleensä uskalla sanoa suoraan potilaan ylipainosta.

Joku tossa kirjoitti, että kukaan ei ole vapaaehtoisesti mielellään lihava. No, minä tiedän vaikka kuinka paljon sellaisia lihavia ihmisiä, jotka sanovat, ettei heitä haittaa vaikka ovatkin lihavia.

Ja yksi tosi ylipainoinen ystäväni sanoi, että hänellä ei ole tahdonvoimaa ryhtyä laihduttamaan, joten otaksun, että hän on tyytyväinen olotilaansa, vaikka liikkuminenkin alkaa olla jo vaikeaa.

Monet jatkaisivat vaan mässäämistä. 

Minä olen ikään kuin kateellinen sellaisille lihaville ihmisille, jotka syöpöttelevät ihan mitä sattuu, koska itselläni on hoikkuudestani huolimatta korkea verenpaine ja joudun tarkkailemaan syömisiäni. Mutta mieluummin niin kuin että joutuisin turvautumaan vielä lääkkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri ei kommentoinut kun mulla oli paonoindeksi 34. Alkoi itseä vtuttaa oma olemus ja jatkuva puuskutus niin olen pudottanut jo 17kg. Ja matka jatkuu.

Mulla korkeempi painoindeksi enkä puuskuttele. Toki se ärsyttää kun ei ole enää samalla tavalla ketterä ja venyvä. Mutta jos puuskuttelee, niin silloin on sydämessä tai keuhkoissa vikaa.

Valittaisin törkeåstä narsisti-lääkäristä kaikkialle someen ja kertoisin lihavuuden johtuvan geeneistä ja hormooneista,ei ruuasta. Sitten herkuttelisin täytekakun kahvin kera.

Vierailija kirjoitti:

Mua hävettää sanoa, mutta voin sen näin nimettömänä kertoa, että mulla on kaikki noi mainitut elintasosairaudet ja niihin lääkitykset. Ylipainoa on 20-25 kiloa ja olen sellainen herkuttelija, että en pystyis ikinä luopumaan karkeista, suklaasta, jäätelösät ja sipseistä ja siksi syön mieluummin lääkkeet, jotta voin jatkaa herkuttelua.

Mulla on vähän sama tilanne, paitsi ylipainoa 10- 20kg. En haluaisi syödä noita lääkkeitä, mutta painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin sen kerryttäminen. Herkkujen rajoittaminen on kohdallani johtanut siihen, että pidettyäni pitkän tauon sorrun jotain ostamaan ja tuhoan sen sitten kerralla. Ei voi mitään. Kai se joku päivä kyllästyminen iskee, jos vaikka överit vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri ei kommentoinut kun mulla oli paonoindeksi 34. Alkoi itseä vtuttaa oma olemus ja jatkuva puuskutus niin olen pudottanut jo 17kg. Ja matka jatkuu.

Mulla korkeempi painoindeksi enkä puuskuttele. Toki se ärsyttää kun ei ole enää samalla tavalla ketterä ja venyvä. Mutta jos puuskuttelee, niin silloin on sydämessä tai keuhkoissa vikaa.

Ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi sydämessä tai keuhkoissa vikaa. "Puuskuttamista" ilmenee usein liikkumisen jälkeen huippu-urheilijoillakin. Olette varmaan nähneet kun telkkarissa haastatellaan olympiaurheilijoita.Kyllä he ovat tosi hengästyneitä - riippuen tietysti lajista. Itsekin hengästyn reippaan lenkkeilyn aikana. Enkä ole ylipainoinen.