Luetellaan asioita jotka omassa lapsuudessa olivat normaaleja, joista nykyisin tehtäisiin lasu

Päiväkodissa 90-luvun alussa tarhatädit antoi tukkapöllyä jos ei ollut kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa jos perseili niin tarhatäti otti tukkaan kiinni ja tukisti. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun niin kävi.

-86

Saispas toimia näin nykyäänkn!

Tavallisia asioita lapsuudessani 1980-luvulla : 

-kovat selkäsaunat vanhemmilta ilman että sitä oltaisiin pidetty epänormaalina, se oli vain kuritusta

-Ostimme myöskin lupalapulla kaupasta tupakkaa kaverin äidille

-Kaikki talon lapset leikkivät ulkona yksin tai ilman vanhempiaan jo hyvinkin pieninä. Muistan esimerkiksi ulkoilleeni yksin 4-vuotiaana, ja menossa mukana oli myös 2-vuotias pikkusiskoni. 

-Sisällä sai polttaa tupakkaa missä tahansa

Minä olen syntynyt 90-luvulla ja perhepäivähoitaja pesi suun saippualla ja uhkaili antavansa risuilla piiskaa, jos käyttäytyi huonosti. En muista että kukaan risuista olisi saanut, mutta muistan kuinka sillä uhkailtiin ja sanottiin että risut olisi pitänyt itse hakea.

Kotona sain muutaman kerran tukkapöllyä, kerran äiti retuutti minua tukasta useita kymmeniä metrejä niin että jalat aina välillä vain hipaisi maata. (En nyt voi sanoa että aiheesta, mutta olin tapellut sisarukseni kanssa niin, että huonolla säkällä sisarus olisi voinut kuolla tuohon riitaan. Tosin minä en sitä lapsena tajunnut). En koe tästä saaneeni traumoja, mutta ei tuo varmaan hyväksyttävää tuolloinkaan ollut. Äitini oli kotona kasvatettu fyysisellä kurilla, isästäni en tiedä, mutta isä ei koskaan kurittanut fyysisesti.

Äitini isä antoi muutamia kertoja selkäsaunan, mutta hänelle se oli ihan normaali kasvatustoimenpide. Tosin näihin ei mielestäni ollut kunnon syytä.

Nykyään lasu tulisi varmaan siitäkin että pakotetaan syömään, jos ei tee mieli ruokaa. Minä joskus nirsoilin ja kun olin jättämässä ruokaa lautaselle, siihen laitettiin kauhallinen lisää. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä, kun lautanen tyhjeni ilman erillistä käskyä.

Koulussa joutui nurkkaan häpeämään. Lasten kanssa voitiin käydä Alkossa (tosin meillä ei kukaan ollut alkoholisti, viiniä juotiin joskus jos oli vieraita tai juhlapyhiä). Tai sitten jätettiin lapset autoon kaupan ajaksi. Kouluun pyöräilin isoa tietä missä kulki paljon rekkoja, ilman kypärää tietenkin. Tosin tämä ei ole vanhempien vika, he pakottivat laittamaan kypärän ja heijastinliivin, mutta olin itse niin tyhmä että otin ne pois kun silmä vältti, ettei kiusattaisi koulussa. Joskus karkasin ala-asteella koulusta ja olin useita tunteja kadonnut, meni ilmeisesti jonkin aikaa että kukaan ilmoitti vanhemmilleni tai lähti edes etsimään. Olin varmaan 4v kun olin yksin kotona useamman tunnin. Jo tosi pienenä käytiin kavereiden kanssa keskenään uimassa. Ala-asteella puukäsityöopettaja oli limainen vanha mies, joka tuli ihan liian lähelle ja hiplasi milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Kukaan ei puuttunut tähän, vaan meidän lasten käskettiin olla juoruamatta vakavia syytöksiä.

Olihan näitä kaikenlaisia. Elin lapsuuteni maalla, hyvin pienessä kylässä mitä inhosin yli kaiken. Ehkä jossain sivistyksen parissa oli asiat jo silloin paremmin.

Meillä oli puulämmitteinen sauna. Muistan miten ylpeä olin, kun sain hoitaa yksin saunan lämmityksen - olin alle 10-vuotias. Samoin vesipadan täyttö ja lämmitys kuului hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa jos perseili niin tarhatäti otti tukkaan kiinni ja tukisti. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun niin kävi.

-86

Saispas toimia näin nykyäänkn!

Miksi? Tunteiden sanoitus on paljon toimivampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään ap:n mainitsemista ei kuulunut lapsiuteeni. Tämä 70-luvulla. Älä luule, että omat kokemuksesi olisi olleet normi.

Meillä tarhassa sai tukkapöllyä kotona vähintään joka toinen. Ja ihan 90-luvun alussa.

No p..erkele se on Suomen lain mukaan yleisen syyttäjän alainen rikos josta rangaistus tuomitaan tuomioistuimessa jos jää kiinni lapsen pahoinpitelystä, lapsen fyysinen kuritus on ollut Suomessa lailla kielletty jo 35 vuotta.

Kyllä se lapsi pitää saada tottelemaan ja olemaan kunnolla ihan muilla keinoin kuin käymällä siihen fyysisesti käsiksi. Oma tyttäreni on nyt 6,5-vuotias ja itse olen 39-vuotias mies. Kertaakaan en ole mitenkään fyysisesti kurittanut lastani enkä kurita. En hiuskarvaakaan katkaisisi lapsen päästä. Yleensä riittää kun katson vähän pahasti lasta tai osoitan muuten eleillä että olen suuttunut. Ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa olen korottanut ääntäni parin sanan verran jos olen meinannut hermostua, siitä tyttö jo parahtaa itkuun juosten omaan huoneeseensa sellaiseen Ikean "telttaan", menen heti perään lohduttamaan ja ottamaan tytön syliin ja selittämään asian ja pahoittelemaan että hermostuin. Tytär kunnioittaa ja rakastaa kovasti isäänsä ja meillä on todella lämpimät välit.

Olen Suomen armeijan kapteeni enkä varusmiehiäkään kurita fyysisesti, johan siitä tulisi virkarikostutkinta sotilasrikoksesta, joka tutkitaan lievissä tapauksissa sotilaskurinpitomenettelyssä tai erityisen sotilasoikeudenkäyntimenettelyn kautta. Silti varusmiehet kunnioittavat komppaniansa päällikköä ja tottelevat kyseenalaistamatta jokaista käskyäni, toki tässä on tukena sotilaskuri ja kapteenin rankaisuoikeus, saan määrätä rangaistuksen lievistä palvelusrikoksista oman harkintani perusteella. Palvelusrikos on Suomen lainsäädännössä harvinainen blankorangaistussäännös. Se kriminalisoi kaiken ohjesääntöjen tai määräysten vastaisen toiminnan. Lisäksi rikoksen voi tehdä erittäin vähäiselläkin teolla. Jo lakki päässä sisätiloissa kulkeminen rikkoo ohjesääntöä ja täyttää lievän palvelusrikoksen tunnusmerkit. Ratkaisu on kuitenkin lainsäätäjältä tietoinen; asiasta annettu hallituksen esitys perustelee ankaraa säännöstä sillä, että sotilaskurin ylläpidon kannalta on tärkeää voida puuttua jo pieniin poikkeamiin järjestyksestä.

Mutta kyllä se kuri lapsienkin kohdalla voidaan saavuttaa ihan muulla auktoriteetilla kuin käymällä lapsiin käsiksi kun kyseessä on rikos, eikä edes asianomistajarikos kun lapsi ei yleensä tajua eikä osaa ajaa asiaansa, siksi lainsäädännössä lapseen kohdistuva fyysinen kuritus on yleisen syyttäjän alainen rikos, josta tuomitun rangaistuksen ohella tulee tietysti lstensuojeluilmoitus viranomaisilta.

Oletko miettinyt koskaan, että kaikki lapset eivät todellakaan tottele noin helpolla?

Miten rankaisisit sellaista lasta joka ei tottele pelkkää puhetta sitten niin millään? Olisiko sitten ne sotilaiden rangaistukset hyvät tällaiselle lapselle? Punnerruksia, talon (kasarmin) ympäri juoksua, poistumiskieltoa, putkaa ja mitä kaikkia niitä on?

Jos teille on käynyt niin ikävästi, että lapsenne on erityislapsi, kannattaa hakeutua perheneuvolaan, jossa voidaan valmentaa vanhemmuudessa erityislasten kanssa. Tarvittaessa kotiin voi saada perhetyötä ihan siihen perheen arkeen miettimään keinoja, joilla lapsi saadaan tottelemaan ja toimimaan kuten vanhemmat toivoisivat. Fyysinen kuritus on edelleen rikos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään ap:n mainitsemista ei kuulunut lapsiuteeni. Tämä 70-luvulla. Älä luule, että omat kokemuksesi olisi olleet normi.

Meillä tarhassa sai tukkapöllyä kotona vähintään joka toinen. Ja ihan 90-luvun alussa.

No p..erkele se on Suomen lain mukaan yleisen syyttäjän alainen rikos josta rangaistus tuomitaan tuomioistuimessa jos jää kiinni lapsen pahoinpitelystä, lapsen fyysinen kuritus on ollut Suomessa lailla kielletty jo 35 vuotta.

Kyllä se lapsi pitää saada tottelemaan ja olemaan kunnolla ihan muilla keinoin kuin käymällä siihen fyysisesti käsiksi. Oma tyttäreni on nyt 6,5-vuotias ja itse olen 39-vuotias mies. Kertaakaan en ole mitenkään fyysisesti kurittanut lastani enkä kurita. En hiuskarvaakaan katkaisisi lapsen päästä. Yleensä riittää kun katson vähän pahasti lasta tai osoitan muuten eleillä että olen suuttunut. Ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa olen korottanut ääntäni parin sanan verran jos olen meinannut hermostua, siitä tyttö jo parahtaa itkuun juosten omaan huoneeseensa sellaiseen Ikean "telttaan", menen heti perään lohduttamaan ja ottamaan tytön syliin ja selittämään asian ja pahoittelemaan että hermostuin. Tytär kunnioittaa ja rakastaa kovasti isäänsä ja meillä on todella lämpimät välit.

Olen Suomen armeijan kapteeni enkä varusmiehiäkään kurita fyysisesti, johan siitä tulisi virkarikostutkinta sotilasrikoksesta, joka tutkitaan lievissä tapauksissa sotilaskurinpitomenettelyssä tai erityisen sotilasoikeudenkäyntimenettelyn kautta. Silti varusmiehet kunnioittavat komppaniansa päällikköä ja tottelevat kyseenalaistamatta jokaista käskyäni, toki tässä on tukena sotilaskuri ja kapteenin rankaisuoikeus, saan määrätä rangaistuksen lievistä palvelusrikoksista oman harkintani perusteella. Palvelusrikos on Suomen lainsäädännössä harvinainen blankorangaistussäännös. Se kriminalisoi kaiken ohjesääntöjen tai määräysten vastaisen toiminnan. Lisäksi rikoksen voi tehdä erittäin vähäiselläkin teolla. Jo lakki päässä sisätiloissa kulkeminen rikkoo ohjesääntöä ja täyttää lievän palvelusrikoksen tunnusmerkit. Ratkaisu on kuitenkin lainsäätäjältä tietoinen; asiasta annettu hallituksen esitys perustelee ankaraa säännöstä sillä, että sotilaskurin ylläpidon kannalta on tärkeää voida puuttua jo pieniin poikkeamiin järjestyksestä.

Mutta kyllä se kuri lapsienkin kohdalla voidaan saavuttaa ihan muulla auktoriteetilla kuin käymällä lapsiin käsiksi kun kyseessä on rikos, eikä edes asianomistajarikos kun lapsi ei yleensä tajua eikä osaa ajaa asiaansa, siksi lainsäädännössä lapseen kohdistuva fyysinen kuritus on yleisen syyttäjän alainen rikos, josta tuomitun rangaistuksen ohella tulee tietysti lstensuojeluilmoitus viranomaisilta.

Oletko miettinyt koskaan, että kaikki lapset eivät todellakaan tottele noin helpolla?

Miten rankaisisit sellaista lasta joka ei tottele pelkkää puhetta sitten niin millään? Olisiko sitten ne sotilaiden rangaistukset hyvät tällaiselle lapselle? Punnerruksia, talon (kasarmin) ympäri juoksua, poistumiskieltoa, putkaa ja mitä kaikkia niitä on?

Jos teille on käynyt niin ikävästi, että lapsenne on erityislapsi, kannattaa hakeutua perheneuvolaan, jossa voidaan valmentaa vanhemmuudessa erityislasten kanssa. Tarvittaessa kotiin voi saada perhetyötä ihan siihen perheen arkeen miettimään keinoja, joilla lapsi saadaan tottelemaan ja toimimaan kuten vanhemmat toivoisivat. Fyysinen kuritus on edelleen rikos. 

Voisi myös mainita, että varusmiespalveluksessakin rangaistukset alkavat olla mennyttä maailmaa. Tänä päivänä panostetaan varusmiesten tunnekasvatukseen ja positiiviseen yhteiseloon varusmiesten ja johtajien välillä, mikä vahvistaa varusmiesten luottamusta johtajiinsa ja ehkäisee katkeruuden tunteita. Erityisvarusmiehille tarjotaan monipuolisia tukipalveluita ja heidät on myös ensimmäisenä ryhmänä vapautettu vanhentuneesta ja jäykästä tottelemisvelvollisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

 Alakouluikäisenä kävin yksin harrastuksissa bussilla, kuten kaikki muutkin lapset.

Mitä hemmettiä, eikö nykyään lapset saa edes julkisilla liikkua itse? Itse 2000-luvun alussa ala-astevuodet käyneenä melkein jokainen kulki kouluun ja harrastuksiin julkisilla yksin.

Meneekö nykyajan Veeti-Petterit ja Krista-Liisat uberilla ja sähköpotkulaudalla kouluun?

Saimme leikkiä ja kiipeillä puissa kodin lähistöllä metsissä veljeni ja naapurin lasten kanssa jo (2)-3-vuotiaasta alkaen hyvin laajalla alueella ilman minkäänlaista aikuisten valvontaa.

No meillä ei ollut systemaattista kuritustakaan, hyvin harvoja muistoja on, joissa äidiltä on meinannut katketa hermo meidän kanssamme. Pari kertaa meidät on pistetty nurkkaan seisomaan, mutta sieltähän livahdettiin heti kun silmä vältti/pääasia kai oli, että oltiin hiljaa ja tappelematta.

Päiväkodissa joutui joskus jäämään yksin syömään kylmää  ja "pahaa" ruokaa, lautaset tyhjiksi. Siskoani istutettiin kerran itkemässä kylmän puuronsa kanssa aamupalalta päiväuniin asti eli ainakin kolme tuntia. Äiti kyllä puuttui asiaan sitten omalla tavallaan kun kuuli meiltä (hoitajat vaihtoivat kuulumiset aina näin: "juu, ihan hyvin on päivä mennyt...")

Jotkut ovat sanoneet noista yksin kotona oloista ja kyllä olin itsekin yksin iltapäivät ekasta luokasta alkaen (myöhemmin pienempien sisarten kanssa) ja melkein koko ekan kesälomankin (seuraavan jo veljen kanssa). Ruokaa oli varattu kyllä. Ja kyllähän vanhemmat taisivat jättää meidät joskus öiksikin jo kun minä vanhimpana olin 10 v. Puhelin oli silloin jo keksitty ja naapureille olisi voinut mennä jos olisi alkanut pelottaa. Hengissä selvittiin kaikki.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Me kasarikakarat pyörittiin aamusta iltaan ulkona ties missä, pienemmät isompien seassa, ajettiin pyörillä ilman kypäriä ja käytiin keskenään uimassa, vanhemmat luotti että kyllä ne pärjää ja tulee yöksi kotiin. Aikuiset veti röökiä sisällä ja autossa, vauvaakin saatettiin syöttää rööki suussa eikä kyse ollut sosiaalitapauksista vaan tavallisista hyvätuloisista perheistä.  Jos perheessä oli lemmikkikissa se juoksi vapaana pitkin korttelia, sisäkissa oli ihan utopistinen ajatus. Eikä mitään punkkisyynejä tehty, ei koirille kissoille eikä kakaroille! Ei myöskään käytetty aurinkorasvaa muuten kuin etelänlomilla ja  kesälomaan kuuluikin olennaisena osana punaisiksi kärähtäneet hilseilevät olkapäät. Yksi lapsuuskaverini  jolla oli pitkähkö, slaavilaistyyppinen nenä poltti aina nenänpäänsä...

Opettajat sai pestä suun saippualla, läimiä karttakepillä sormilla ja heittää (kirjaimellisesti!) käytävään.  

Ei ollut aurinkorasvaa, ei. Olen yksi niistä, joiden nenä, otsa ja posket kärähtivät punaisiksi, ja sitten hilseilivät. Nyt käyn ihotautisairaalassa syöpäkontrollissa kerran vuodessa, ja kasvaimia poistetaan joka kerralla leikkauksella.  -  Silloin ei niin rasvailtu, mutta ei ollut tietoa tarpeeksi vanhemmilla sen enempää kuin terveyshenkilökunnallakaan. Ja nykyisin otsonikerroksen ohettua on Suomessa säteilyn määrä yhtä vahva/yhtä paljon kuin Välimerenmaissa 1970-luvulla. Eli suojatkaa auringonsäteiltä itsenne ja lapsenne, etenkin lapsenne.

Sipoon saaristossa lapset menivät yksin kauppaan soutuveneellä.  Minä olin 8 v ja kesäsiskoni 4 v.  Jos näyttti tulevan ukkosta jäätiin sinne kauppasaareen. Kaupassa osattiin vain ruotsia, matkalla harjoteltiin : potaattis  ock appelsiinär. Bröd ock mjölk. Mitään liivejä ei ollut, vaikka oltiin merellä. Ei oltu usein, mutta joskus oli pakko. Olin se 8-vuotias Irene.

Ajeltiin läpi Euroopan lomalle Nizzaan Välimerelle. Pienin lapsista seisoi läpi Alppien ja vuorten maisemia katsellen etupenkkien välissä, siinä Saabissa oli ylöspäin kapenevat etupenkit. Oli juuri sopiva näköalapaikka 3 vuotiaalle. Ei ollut turvavöitä. Nyt ei saa mennä edes 700 metriä ilman istuinta ja turvavöitä.

Menettyään hermonsa äiti uhkasi että kunhan isä tulee kotiin saamme selkään, ikinä sitä ei kyllä tapahtunut.  Pelkkä uhka riitti  rauhoittamaan meidät .

Lauantai-aamuisin koko korttelin ipanat ihmetteli pihalla kun äiti oli heittänyt ulos siivouksen tieltä. En ymmärrä mikä massapsykoosi se oli :D Mutta äidit pesi lattiat, vessan.,saunan, kaiken .

Kouluun ja harrastuksiin mentiin yksin polkupyörällä, ei ollut  kypäriå päässä' eikä valoja pyörässä. Takissa vain jokin heijastin killumassa.

Itsensä satuttamiseen oli asenne "reippaasti nyt ylös vain ja lopeta itkeminen!", kerran olin kokonaisen viikonlopun murtuneella ranteella kaaduttuani hiihtolenkillä äidin kanssa. Maanantaina sitten kouluterkkari ohjasi tk:hon jossa ranne kuvattiin ja kipsattiin.

Koulun jälkeen piti lenkittää koira, sinänsä ihan ymmärrettävää mutta kun  meillä oli tanskandogi joka painoi satanen lasissa menemään ja minä lensin perässä.

Tupakkaa sai ostaa pikkulapsikin, ikinä ei kyseenalaistettu vaan aina myytiin kun  pieni  asiakas   josta näkyi tiskin takaa vain pipon tupsu pyysi "Tikkali ja iskälle malboloo".

Lapset sai vapaasti katsoa telkkarista mitä tahansa. 

Hain 9-vuotiaana säännöllisesti pikkuveljeni eskarista.

Kyllä iltapäiväkerhoja oli ainakin Helsingissä. Minun isosikoni oli ensin iltapäiväkerhossa jo 1950- luvulla. Sinne oli vaan liia pitkä matka, ettei hän jaksanut siellä käydä. Ekaluokkalisena hänen piti hakea minut tarhasta , se oli tietysti ihan toisella suunnalla, Intercontinental- hotellin luona. Eikä minua sitten kukan hakenut vaan itkin eteisessä yksin. Joskus lähti keittäjä saattamaan Hesperiankadulle , niin että koti näkyi jo vähän. Siskon koulu oli Eduskuntatalon takana. Emme aikuisena ymärtäneet miten joku oli satsannut tälle  6-7 vuotiaalle niin raskaat tehtävät. Sisko kertoi että hän meni kotipihalle kavereiden luo, eikä hänellä ollut kelloa ja puhelinkin hankittiin vasta seuraavaa vuonna. Pikkutytöt pelkäsivät vain namusetiä, niitä oli joskus rapussa hissin takana piilossa, sanottiin että ne on sodan aikana seonneet, eikä pysty muuhun. Mitään lasten kuritusta ei kaupungissa koskaan kuullutkaan. Ja 8-vuotiaana sai kyllä liikkua ilman vanhempia. Kaikki naapurit huolehtivat niistä avainlapsista. Olin oikein onnellinen lapsi kuitenkn.Päiväkodissa oli ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Alakouluikäisenä kävin yksin harrastuksissa bussilla, kuten kaikki muutkin lapset.

Mitä hemmettiä, eikö nykyään lapset saa edes julkisilla liikkua itse? Itse 2000-luvun alussa ala-astevuodet käyneenä melkein jokainen kulki kouluun ja harrastuksiin julkisilla yksin.

Meneekö nykyajan Veeti-Petterit ja Krista-Liisat uberilla ja sähköpotkulaudalla kouluun?

Kyllä nykyäänkin kuljetaan kouluun ja harrastuksiin kävellen/pyörällä jos ovat järkevän matkan päässä. Tai julkisilla jos sellaisilla pääsee.

Ite oon sitä ikäryhmää, että jos kotona suosittiin ruumiillista kuritusta (niinkun omassani) niin sitä tuli ihan hillittömän paljon ja itelle yleensä remmillä paljaalle. Sain jotain 10-15 kunnon selkäsaunaa per vuosi ja kyseessä ei todellakaan ollut mitään "hellyä läpsyttelyä" vaan faija hakkas täysillä ja vähintään 20 iskua. Useimmiten hän pääsi vasta vauhtiin 20:n hujakoilla ja iskuja saattoi tulla jopa 50. Sen jälkeen ei tullu istumisesta oikein mitään pariin päivään - usein törkeimmät selkäsaunat tulivatkin perjantaina, jolloin pahimmat juomut umpeutuivat kouluviikkoon mennessä. Kesäisin hän piiskasi paksuilla pajuilla lomapaikassamme (talvenkin edestä) niin että edelliset juomut eivät olleet ehtineet umpeutua ja veri roiskui piiskattaessa. Aloin pitää selkäsaunaa normina toimintana eli vaikka olinkin 15 ku lainmuutos tuli - ei mulle ois tullu mieleenkään alkaa tekeen faijasta ilmiantoja sen jälkeenkään. Otin selkään silloin ku tuli ja tulihan sitä vielä 18 vuotiaana. Myös äänenmurrosäänellä parkuminen (jo 12 vuotiaana) ja ison munan paljastaminen olivat sairaan noloja asioita. Ja kyllä: oon antanu omiakin poikiani tarvittaessa selkään - eli en pystyny katkaiseen kehää, eivätäkä hekään. Vanhin on 30 ja on piessyt omia lapsiaan, ihan näinä päivinä. Intissä nuihin aikoihin ku ko. poika syntyi oli samassa tuvassa n 10 jätkää, jotka olivat myös saaneet selkään ja puhuivat näistä avoimesti. Ja tämä siis 1989 eli he olivat 60-luvun loppupuolella syntyneitä. Eli 70-luvulla yllättävän moni poika teki kotonaan tuttavuutta remmin tai koivuniemen herran kanssa. Koulun liikan suihkuissakin oon nähny törkeesti verille piestyjä perseitä nuina aikoina ku omalla luokallakin selkäsaunat olivat enemmän sääntö ku poikkeus. 

Vierailija kirjoitti:

Pph laitto mulle lapsena lunta haalariin rangaistuksena siitä kun tungin sitä pikkuveljeni omaan. Lisäksi joutu nurkassa seisomaan.

Nykyaikana lähtis luvat ja omatkin lapset.

No ei omat lapset nyt tuollaisesta sentään lähde.

Ihme juttuja tässä ketjussa. Kyllä nykyäänkin kuljetaan yksin kouluun ja syödään vanukkaita välipalaksi tai banaanijogurttia aamupalaksi. 4v voi jo harjoitella yksin ulkona oloa omassa pihapiirissä riippuen missä asuu jne. Ei nykyään kaikki ole kiellettyä.