IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tuollainen yksinkertaistaminen. Osa voi saada apua masennuslääkkeitä sen verran, että pääsee lenkille ja jaksaa tehdä ruokaa. Jokainen juoksisi lenkkejä, jos pystyisi ja se oikeasti auttaisi. Mutta olen hoitanut masennuspotilasta, joka oli ihan passiivinen. Hänet piti nostaa istumaan tms. Hänellä ei ollut kehossa tai päässä mitään tarvetta yhtään mihinkään. Miten silloin pääsee lenkille tms? Hän kuoli siihen masennukseen. Oikeasti kuihtui pois.

Lehtien täytyy oikoa mutkia. Kukaan ei jaksaisi lukea 100 sivun esseetä aiheesta, vaikka se olisikin tarpeen näissä aiheissa.

Luulisi jokaisen lukutaitoisen ymmärtävän, että jutussa annettiin yleinen neuvo, jonka ei kuulukaan parantaa kaikkia, mutta josta on varmasti hyötyä todella monelle. Poikkeuksia löytyy aina, mutta kuten aikaisemmin sanoin: Uutiseen on mahdotonta laittaa kaikille kattavia neuvoja, koska sairauden eri muotoja on niin paljon.

Lopetetaan se uhriutuminen, jooko :)

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vietäisiin lääkkeet  ja käskettäisiin mennä lenkille, kävelisin metsään ja istumaan junaradalle.  Älytöntä yleistää, että se mikä toimii yhdellä toimisi kaikilla !

Syöt ihan turhaan lääkkeitä. Kuvittelet niiden auttavan niin kyllähän ne auttaa...

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeissä on aina se, että kun "leikataan" pois pahaa oloa, samalla kapenee mahdollisuus hyvän olon kokemiseen. Nehän supistaa tunneskaalaa, jolloin ei tunnu niin pahalta, mutta helposti voi käydä niinkin, ettei tunnu myöskään yhtään hyvältä. Eikä tämä ole mitään omaa mutua, vaan psykiatrian puolen työntekijän kertomaa oman työkokemuksensa perusteella.

Itse huomasin monen vuoden lääkitysten lopettamisen jälkeen, että pystyin nauttimaan asioista, jotka eivät tuottaneet mitään lääkitysten aikana. Olo oli tosiaan tasapaksu, mutta en lääkittynä ymmärtänyt sitä kunnolla, koska siitä olosta oli tullut uusi normaali. Oli vaan outo fiilis ajaa pyörällä ja huomata, että ensimmäistä kertaa vuosiin pystyy nauttimaan ihan vaan siitä, että pyöräilee ja katsella maisemia. Pahaa oloa on toki vieläkin, mutta mielummin otan tämän aidomman kokemusmaailman, kuin elän siinä tasapaksussa putkessa. 

Juuri tätä tuossa jutussa tutkijakin yritti selvittää, mutta moni takertui täällä vain tuohon otsikkoon selvästi lukematta juttua. 

Liikunta ja oikea ruokavalio auttavat, mutta eivät yksin riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten on kuitenkin merkitystä sillä, että sosiaalinen elämä on tyydyttävää. Jokainen, jolta puuttuu kyky olla luonnollisessa kontaktissa ihmisiin tulee olemaan ikuisesti masentunut, ellei opettele normaalin sosiaaliseksi. Täydellinen liikunta ja ravinto ei korjaa tällaisen ihmisen mieltä.

Se, että ei ole normaalin sosiaalinen ei johdu pelkästään ihmisestä itsestään. Jos on vaikka työttömänä pitkään tai on tarpeeksi huonoja kokemuksia muista ihmisistä, niin jo se voi tehdä ihmisestä helposti erakon, joka ei kykyne olemaan muiden kanssa tekemisissä. Näissä tapauksissa ei ole kyse vain ihmisen omasta mielestä, vaan syy on myös ympäristössä jossa hän elää.

Mutta olet siis samaa mieltä siitä, että ihminen voi silloin parhaiten, kun hänellä on ainakin yksi ihminen, jonka kanssa viettää laadukasta aikaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiopsykologi ei oikein tiedä evoluutiosta (pitäisi olla evoluutiobiologi) eikä psykologiasta.

Ja taas palstalta löytyy paremmintietäviä kuin koulut käynyt ihminen, jolla on oikeasti näyttöä, että tietää mistä puhuu. Mutta ei, kyllä palstalla tiedetään paremmin tämäkin asia.

Harvemmin nuo lääkkeet parantavat itse sairauden toisin kuin elämäntapamuutokset. Se vain on helpompaa jäädä makoileen ja syömään lääkkeitä. Enkä tarkoita tätä pahalla, oma vaimoni on syönyt kans masennuslääkkeitä aikoinaan. 

Ei taas sadannen kerran tätä p*skaa.

Fyysinen terveys tukee, yllätys yllätys, myös mielenterveyttä. Se ei silti ole mikään ihmelääke ja v*tuttaa nämä asiasta toitottavat omanapa-ihmiset: kun minä onnistuin niin sehän tarkoittaa selvästi että tämä on se oikea tapa.

Minulla sen sijaan kumpikaan noista ei itse masennukseen auta. Mieli kirkastui vasta oikean lääkkeen löytymisen myötä ja siitä lääkkeestä sitten saa myös sitä energiaa liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen.

Usein väitetään että sitä masentuu kun elämäntavat huononevat, mutta entä jos elämäntavat huononevat juuri siksi, että masentuu? Silloin paljon vähemmän jaksaa miettiä juuri ruoan laatua tai liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

En pystynyt lukemaan artikkelia, kun pisti niin paljon vihaksi. Dosentti on taas yksi niitä ihmisiä, jotka uskovat sairastaneensa kliinistä masennusta vaikka todellisuudessa hän oli surullinen, pettynyt ja mielialaltaan masentunut avioeron takia.

Minä olen sairastanut keskivaikean masennuksen ja siinä ei todellakaan lähdetä hoitamaan itseään hankkimalla tietoa ja hoitamalla itse itseään. En pystynyt edes liikkumaan ihmisten ilmoilla huimauksen ja näköhäiriöiden takia, ja voimani riittivät hädin tuskin siihen, että hain ruokaa, lämmitin sitä ja palasin sänkyyn makaamaan ja tuijottamaan kattoon. En jaksanut elää eikä minulla ollut pienintäkään halua tai tarvetta yrittää hoitaa itseäni, koska millään ei ollut mitään merkitystä. Ilman lääkitystä en olisi tänä päivänä työkykyinen.

Dosentti voisi mennä myös kertomaan ohjeensa sille suljetulle osastolle, jossa eräs ystäväni oli vaikean masennuksen takia. Ja ylipäänsä psykiatrisiin sairaaloihin; menisi sinne ja kertoisi, että heidän kannattaa passittaa masennuspotilaat kotiin ja käskeä näiden hoitaa itse itsensä.

Ja sinä olet niitä ihmisiä, jotka tuomitsevat toisen kokemukset ilman, että edes vaivaudut lukemaan toisen tarinan. Mutta tuomion voit silti langettaa. Ymmärrän, että voit selkeästi pahoin, mutta älä viitsi mitätöidä muiden kokemuksia, kun et niistä mitään tiedä. Tuo on muuten yksi tyypillisimmistä masennuksen oireista, että kuvitellaan, että juuri itsellä tai omalla lähipiirillä menee kaikkein huonoiten. Ei mene. Sinulla ei vain ole tarpeeksi otantaa muiden elämistä, jotta voisit vetää moisia johtopäätöksiä.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun, ja minulla pisti siinä silmään se, että moitittiin ensin sitä, kuinka kaikkia 12 erilaista masennusta hoidetaan samalla tavalla, ja sitten yleistetään, että "koska nämä ja nämä konstit toimivat minulla ja yhdellä muullakin, niin nämä ovat toimivimmat konstit kaikille masentuneille".

Terveellisestä ruokavaliosta, riittävästä unesta (sekä määrältään että laadultaan) ja muutenkin terveellisistä elämäntavoista ei varmasti ole mitään haittaa niillekään masentuneille, joille masennuslääkkeistä on selvää hyötyä. Ja unen laatua parantaa huomattavasti se, että ihminen antaa itse itselleen luvan olla väsynyt.

Miten tuon jutun voi lukea noin väärin?

Ei siinä yleistetty mitään, te itse yleistätte sen mielessänne. Siinä annettiin hyvä ohje, joka todennäköisesti toimii aika monella. Se on paljon järkevämpi ohje kuin, että kannustettaisiin vetämään pillereitä, joilla on tutkitusti paljon enemmän epävarmuustekijöitä kuin liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla.

Miehillä testovaje voi aiheuttaa masisoireita..

Vierailija kirjoitti:

Olin masentunut 5 vuotta. Sitten sain töitä. En ole enää masentunut. Suuri osa suomalaisten masennuksesta johtuu siitä että rahatilanne on huono eikä ole töitä. Sitten kun saa töitä, tulee tunne että nyt ihan oikeasti tekee jotain ja saa asioita aikaan, ja rahatilanne ei ole enää niin kaoottinen.

Höpö höpö.

Jos asia olisi noin, niin jokainen kunnon palkkaa saava menisi riemu mielin töihin joka päivä. ei se asia ihan noin ole. Hyvät ihmissuhteet ovat vähintään yhtä tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Sekä tietysti liikunta ja hyvä ravinto. Toki välillä on psykologisista syistä tärkeää herkutella jollakin hyvällä riippumatta sen ravintoarvoista, kunhan se pysyy kohtuullisuuden rajoissa.

Hhhahaha. Sovinisti masentuu ja akka jättää. Ihan oikein. EIkö evoluutioteoria saanutkaan naista pysymään? Eikö sovinistinen mies saanut akkaansa jäämään? ;) Oikein masennus tuolle nössölle.

Vierailija kirjoitti:

Toistuvan pitkäkestoisen masennuksen taustalla saattaa olla persoonallisuushäiriö (jolloin siis kyse ei ole masennuksesta). Esim. ihminen on vaativa, joustamaton, tunnetaidoton. Silloin ei auta lääkkeet, ruoat eikä liikunnat.

Pershäiriö tai asperger (yleensä tuo jälkimmäinen). AS-ihmiset ovat usein masentuneita ja ahdistuneita eivätkä itsekään tiedä miksi. Sitten psykiatriakaan ei tunnusta että nämä ovat as:n liitännäissairauksia, vaan kuvitellaan että masennukseen tarvitaan joku trauma. Tuolla aiemmin joku as-ihminen kertoi että lääkkeet avitti paremmin kuin terapia, ja masentuneet as-ihmiset tarvitsevat vaativaa kuntoutusta eikä mitään lässytysistuntoja. 

Joku "evoluutiopsykologihan" se onkin tämän ja varmaan kaiken muunkin asiantuntija.

Vaikka oikeatkaan asiantuntijat eivät osaa yksiselitteisesti sanoa mistä masennus johtuu ja millä se paranee, kyllä "evoluutiopsykologi" tietää siihenkin vastauksen.

Kaikkea hömppää sitä saa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vietäisiin lääkkeet  ja käskettäisiin mennä lenkille, kävelisin metsään ja istumaan junaradalle.  Älytöntä yleistää, että se mikä toimii yhdellä toimisi kaikilla !

Syöt ihan turhaan lääkkeitä. Kuvittelet niiden auttavan niin kyllähän ne auttaa...

Voi jösses teitä lääkevastaisia.

Itse olen kokeillut montaa masennuslääkettä ja moni ei auttanut vaikka kuinka olisin toivonut. Aina piti epätoivoisesti hakea uutta kun tila vain huononi pikkuhiljaa.

Sitten kun löytyi se lääke joka tehosi, elämä parani moninkertaisesti ja pystyin taas nousemaan sängynpohjalta opiskelemaan. Tähän eivät liikunnat ja terveelliset pöperöt pystyneet.

Toisaalta jos lääkkeen teho olisikin vain lumevaikutusta, mitä sitten. Tärkeintähän on että se toimii.

En nyt lukenut kaikkia vastauksia, mutta itse näen masennuksen mielensairautena, johon olennaisesti liittyy negatiiviset ajatuskehät, tietynlaiset reagointimallit tunteisiin ja ajatuksiin sekä sitten  aivojen biologinen toiminta. Lääkityksellä voidaan vaikuttaa aivoihin ja jollakin tavalla auttaa niitä toimimaan normaalimmin, mutta lääkitys ei vaikuta ajatuskehiin eikä reagointiin, joten ihmisen tulee tehdä työtä sen eteen.

On tehtävä asioita pitkäaikaisesti vastoin niitä omia tunteita ja ajatuksia ja hiljalleen opeteltava uudet toimintamallit. Siksi uskon, että liikunta, säännöllinen rytmi, sännöllinen ruokailu, ihmisten parissa vietetty aika, puhuminen ja itselle hyvien asioiden tekeminen  tuottavat ajan kanssa tulosta.

Samaan ajatukseenhan perustuu päihderiippuvuuden hoito.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei yllätä. Kun katsoo masentuneiden ruokavaliota niin roskaruoka maittaa.

Ehkä pitkälti totta. Itse huomannu että kun 4 lasta ja nyt täysi ikäisiä ja muuttanut kotoa ja yksin pyörii kotona niin se ruuan laitto on tyylii makkarat pannulle paistaa ja vetää suoraan pannusta ei tuu tehtyä enää oikein mitää... Ja kyllä se olotilaan vaikuttaa kun viikon pari vetää uppopaistettua perunaa ja makkaraa😁

Voi pitää paikkansa. Mulla oli yks tuttavapariskunta joilla molemmilla on ollut/on masennusta. Heillä oli tapana pitää päiviä, jolloin syötiin vain karkkia. Kulhokaupalla irtareita yms..

Miten tästä Rantalasta on yhtäkkiä tullut kaikkien alojen asiantuntija?

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä Rantalasta on yhtäkkiä tullut kaikkien alojen asiantuntija?

Toiset on.