IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en vähättelekkään liikunnan terveellisyyttä se ei mitään keskitason saati itsari-masennusta paranna. Että höpö höpö taas..

Parantaa.

Sairastin keskivaikeaa masennusta ja mietin itsemurhaa. Ymmärsin ikuisuus sitten, että ainoa keino parantua on liikunta ja terveellisempi ruokavalio.

Minulla oli värisuora masennuslääkkeitä syönnissä.

Lähdin kylmästä, rumasta ja pimeästä Aasian tropiikkiin.

Kesä 12 kuukautta vuodessa ja 12 tunnin päivä ja yö.

Lääkkeet ja masennus jäivät Suomeen.

Suomi ei ole ihmiselämälle soveltuva paikka.

N 54

Bangkok 11 vuotta.

Ärsyttää tuollainen yksinkertaistaminen. Osa voi saada apua masennuslääkkeitä sen verran, että pääsee lenkille ja jaksaa tehdä ruokaa. Jokainen juoksisi lenkkejä, jos pystyisi ja se oikeasti auttaisi. Mutta olen hoitanut masennuspotilasta, joka oli ihan passiivinen. Hänet piti nostaa istumaan tms. Hänellä ei ollut kehossa tai päässä mitään tarvetta yhtään mihinkään. Miten silloin pääsee lenkille tms? Hän kuoli siihen masennukseen. Oikeasti kuihtui pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisesti näyttävät masentuneet suhtautuvan näihin elämäntapamuutosehdotuksiin. Mieluummin pitsaa ja nappeja kuin porkkanaa ja liikuntaa.

Vedä oikeesti vttu päähäsi. Ei kiinnosta pitsa eikä napit, jälkimmäisiä kokeilin, ne teki musta tunteettoman zombin. Ei ikinä enää. Juoksen joka aamu vähintään kuusi kilsaa, syön erittäin terveellisesti, olen energinen, puhelias ja "iloinen".

Mikään ei siltikään tuo lastani takaisin. Harkitsen itsemurhaa joka päivä. Nämä tutkimukset samoin kun sun mielipiteesi voitunkea suoleen.

On kamalaa kuulla että sinulle on käynyt noin :( en osaa edes kuvitella.

mutta tähän artikkeliin liittyen hän tuskin otti huomioon tuollaista suurta traumaperäistä masennusta, se on varmaan ihan oma juttunsa. Artikkelin niksit lähinnä voivat toimia ihmisille jotka "vaan masentuivat" tietyllä aikavälillä.

Eniten on kuitenkin merkitystä sillä, että sosiaalinen elämä on tyydyttävää. Jokainen, jolta puuttuu kyky olla luonnollisessa kontaktissa ihmisiin tulee olemaan ikuisesti masentunut, ellei opettele normaalin sosiaaliseksi. Täydellinen liikunta ja ravinto ei korjaa tällaisen ihmisen mieltä.

Monella on avioeron jälkeen surua ja prosessointia. Mikä masennus se sellainen on, vaikka koko ajan itseäkin , eikä asioiden hoidosta meinaa tulla mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus poistuu kun masennusta aiheuttava tekijä katoaa esim. työttömyys, lapsettomuus, rahapula jne. Liikunta voi auttaa lähinnä mielialojen tasaamiseen, pieneen apaattisuuteen, mutta juurisyytä se ei poista. Köyhällä ei ole välttämättä rahaa käydä kuntosalilla, joten pitäisikö masentnuksen hoitoon määrätä kuntosalikortti tai muuta liikuntaa yhteiskunnan kustantamama masennuslääkkeiden sijasta.

Kotikaupungissani työtön pääsee kuntosalille 25/kk eli vain 300 euroa vuosi. Tuskin jää kenelläkään rahasta kiinni.

Jos on tarpeeksi köyhä, niin kyllä on rahasta kiinni.

Hyvä tarjous se on kyllä silti. Varmasti moni on tuosta hyötynyt. :)

Suomessa on kaikkein köyhimmille olemassa tt-tuki. Siitä jää helposti käteen 200 euroa kuussa harrastuksiin.

Hahahahaha, ai oikeen helposti? Sain just toimeentulotuen. Lidliin meni 75€, ruoka ja pesuaineet maksaa, Tokmannilta ostin tarjouksesta shampoon, hoitoaineen, tamponeja ja rintaliivit. Maksoin vuokran, sähkö- ja puhelinlaskun, latasin matkakortin ja ostin säkillisen koiran ruokaa.

Jäljelle jäi alle 250€. Kuukaudeksi. Joo kyllähän tästä 200 laittaa harrastuksiin tai sitten ei.

Toimeentulotuella elävällä koira rahareikänä? Mitä ihmettä minä luen?

Tässä taas esimerkki siitä miksi koko systeemi on ihan hullunkurinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus poistuu kun masennusta aiheuttava tekijä katoaa esim. työttömyys, lapsettomuus, rahapula jne. Liikunta voi auttaa lähinnä mielialojen tasaamiseen, pieneen apaattisuuteen, mutta juurisyytä se ei poista. Köyhällä ei ole välttämättä rahaa käydä kuntosalilla, joten pitäisikö masentnuksen hoitoon määrätä kuntosalikortti tai muuta liikuntaa yhteiskunnan kustantamama masennuslääkkeiden sijasta.

Kotikaupungissani työtön pääsee kuntosalille 25/kk eli vain 300 euroa vuosi. Tuskin jää kenelläkään rahasta kiinni.

Jos on tarpeeksi köyhä, niin kyllä on rahasta kiinni.

Hyvä tarjous se on kyllä silti. Varmasti moni on tuosta hyötynyt. :)

Suomessa on kaikkein köyhimmille olemassa tt-tuki. Siitä jää helposti käteen 200 euroa kuussa harrastuksiin.

Hahahahaha, ai oikeen helposti? Sain just toimeentulotuen. Lidliin meni 75€, ruoka ja pesuaineet maksaa, Tokmannilta ostin tarjouksesta shampoon, hoitoaineen, tamponeja ja rintaliivit. Maksoin vuokran, sähkö- ja puhelinlaskun, latasin matkakortin ja ostin säkillisen koiran ruokaa.

Jäljelle jäi alle 250€. Kuukaudeksi. Joo kyllähän tästä 200 laittaa harrastuksiin tai sitten ei.

Toimeentulotuella elävällä koira rahareikänä? Mitä ihmettä minä luen?

Tässä taas esimerkki siitä miksi koko systeemi on ihan hullunkurinen.

Koira on lemmikki ja perheenjäsen. Ei kukaan halua antaa perheenjäsentä pois, vaikka päätyisi elämään toimeentulotuella. Koskee niin ihmisiä kuin eläimiiä.

Ja se tuilla eläminen ei ole myöskään yleensä oma valinta, vaan siihen ajavat työttömyys, sairaus, muuten vaikea elämäntilanne jne. ERI

Masennuslääkkeissä on aina se, että kun "leikataan" pois pahaa oloa, samalla kapenee mahdollisuus hyvän olon kokemiseen. Nehän supistaa tunneskaalaa, jolloin ei tunnu niin pahalta, mutta helposti voi käydä niinkin, ettei tunnu myöskään yhtään hyvältä. Eikä tämä ole mitään omaa mutua, vaan psykiatrian puolen työntekijän kertomaa oman työkokemuksensa perusteella.

Itse huomasin monen vuoden lääkitysten lopettamisen jälkeen, että pystyin nauttimaan asioista, jotka eivät tuottaneet mitään lääkitysten aikana. Olo oli tosiaan tasapaksu, mutta en lääkittynä ymmärtänyt sitä kunnolla, koska siitä olosta oli tullut uusi normaali. Oli vaan outo fiilis ajaa pyörällä ja huomata, että ensimmäistä kertaa vuosiin pystyy nauttimaan ihan vaan siitä, että pyöräilee ja katsella maisemia. Pahaa oloa on toki vieläkin, mutta mielummin otan tämän aidomman kokemusmaailman, kuin elän siinä tasapaksussa putkessa. 

Kyllä masennuslääkket auttavat esimerkiksi pahimman kriisin yli niin että ihminen pystyy toimimaan arjessa, eikä pilaa elämäänsä.

Esimerkiksi on tapauksia että nuori päässyt juuri opiskelemaan ja sitten sattuu jokin järkyttävä tragedia elämässä, mutta lääkitys ja keskustelu auttaa häntä pahimman olon yli niin, että hän ei lopetakaan opiskelujaan kuin seinään vaan kykenee jatkamaan eteenpäin omassa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus poistuu kun masennusta aiheuttava tekijä katoaa esim. työttömyys, lapsettomuus, rahapula jne. Liikunta voi auttaa lähinnä mielialojen tasaamiseen, pieneen apaattisuuteen, mutta juurisyytä se ei poista. Köyhällä ei ole välttämättä rahaa käydä kuntosalilla, joten pitäisikö masentnuksen hoitoon määrätä kuntosalikortti tai muuta liikuntaa yhteiskunnan kustantamama masennuslääkkeiden sijasta.

Kotikaupungissani työtön pääsee kuntosalille 25/kk eli vain 300 euroa vuosi. Tuskin jää kenelläkään rahasta kiinni.

Jos on tarpeeksi köyhä, niin kyllä on rahasta kiinni.

Hyvä tarjous se on kyllä silti. Varmasti moni on tuosta hyötynyt. :)

Suomessa on kaikkein köyhimmille olemassa tt-tuki. Siitä jää helposti käteen 200 euroa kuussa harrastuksiin.

Hahahahaha, ai oikeen helposti? Sain just toimeentulotuen. Lidliin meni 75€, ruoka ja pesuaineet maksaa, Tokmannilta ostin tarjouksesta shampoon, hoitoaineen, tamponeja ja rintaliivit. Maksoin vuokran, sähkö- ja puhelinlaskun, latasin matkakortin ja ostin säkillisen koiran ruokaa.

Jäljelle jäi alle 250€. Kuukaudeksi. Joo kyllähän tästä 200 laittaa harrastuksiin tai sitten ei.

Toimeentulotuella elävällä koira rahareikänä? Mitä ihmettä minä luen?

Tässä taas esimerkki siitä miksi koko systeemi on ihan hullunkurinen.

Tuollaiset ihmiset ovat kukkuu-porukkaa, joiden mielestä lemmikki pitää lopettaa jos jää työttömäksi ja köyhäksi! Sikamaista!

Vierailija kirjoitti:

Eniten on kuitenkin merkitystä sillä, että sosiaalinen elämä on tyydyttävää. Jokainen, jolta puuttuu kyky olla luonnollisessa kontaktissa ihmisiin tulee olemaan ikuisesti masentunut, ellei opettele normaalin sosiaaliseksi. Täydellinen liikunta ja ravinto ei korjaa tällaisen ihmisen mieltä.

Se, että ei ole normaalin sosiaalinen ei johdu pelkästään ihmisestä itsestään. Jos on vaikka työttömänä pitkään tai on tarpeeksi huonoja kokemuksia muista ihmisistä, niin jo se voi tehdä ihmisestä helposti erakon, joka ei kykyne olemaan muiden kanssa tekemisissä. Näissä tapauksissa ei ole kyse vain ihmisen omasta mielestä, vaan syy on myös ympäristössä jossa hän elää.

Masennuslääkkeiden kritisointi tuntuu ymmärrettävästi pahalta, koska monet ajattelevat, että ne on ainoa oljenkorsi ja avain parempaan elämään. Ja tietenkin sen ainoan oljenkorren kritisointi ärsyttää. Joskus mietin, että eikö nämä ihmiset herää itse siihen, että onko ne todella avain parempaan elämään, jos olotilaan ei ole tullut vuosiin mitään muutosta, eikä edelleenkään voi sanoa voivansa paremmin. Masennus oli joskus tila, jonka ajateltiin paranevan myös itsestään. Tietyn olotilan piti kestää puoli vuotta, että se voitiin luokitella masennukseksi, nykyään siihen riittää kaksi viikkoa.

Lisäksi hoitosuuntaukset menee yhä useammin siihen suuntaan, että on ihan ok, vaikka lääkityksestä tulisi loppuelämän lääkitys. Muutos tapahtui siinä vaiheessa, kun SSRI-lääkkeet tulivat markkinoille. Ja ennen kuin joku alkaa huutaa, olen itse ollut yli 10 vuotta psykiatrian poliklinikan asiakas, jonka elämässä joku kääntyi parempaan vasta sitten, kun lakkasin uskomasta lääkäreitä ja tein omia ratkaisuja, eli lopetin lääkkeet. Kun uskoin lääkäreihin ja lääkkeisiin, lääkkeitä kritisoivat kommentit tuntuivat pahalta, koska olin aivan varma, että ne ovat ainoa keino selviytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Näistä olen 100% samaa mieltä Rantalan kanssa, ja kyllähän sitä nyt tyhmäkin näkee että joillekin ihmisille näiden kaikkien summa on masennus:

– Liikumme liian vähän, nukumme liian vähän, syömme epäterveellisesti, monilta puuttuvat läheiset ihmissuhteet, emme liiku tarpeeksi luonnossa, kärsimme työstressistä, yhteisöllisyys on kadonnut ja media ruokkii tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön ja varakkuuteen.

– Ihmisten pitäisi pyrkiä elintason nousun sijasta tavoittelun sijasta pyrkiä parantamaan elämänlaatuaan.

Kyllä olen myös pitkälti samaa mieltä yllä olevan kommentoijan kanssa.

Aika panostaa ihmissuhteisiin sen sijaan että keskitytään tyyliin itseen ja selfie-elämän päivittämiseen jossain netissä.

Evoluutiopsykologi ei oikein tiedä evoluutiosta (pitäisi olla evoluutiobiologi) eikä psykologiasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vietäisiin lääkkeet  ja käskettäisiin mennä lenkille, kävelisin metsään ja istumaan junaradalle.  Älytöntä yleistää, että se mikä toimii yhdellä toimisi kaikilla !

Oletko ajatellut, että olet tehnyt riippuvuuden masennuslääkkeisiin tai muut tuppaavat niitä sinulle heikoin perustein, kun muka muita vaihtoehtoja ei ole. Joskus vain vaikuttaa siltä, että ihmiset ylipäätään kauhoo suuhunsa kaikenmaailman tabuja vitamiineista ja särkylääkkeistä alkaen, vaikka voisivat miettiä muitakin vaihtoehtoja, edes kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan mistä masennukseni johtuu ja se ei poistu liikunnallaa eikä ruokavaliolla vaan rakkaudella ja sitä en saa joten olen loppuelämäni masentunut ja olen jo hyväksynyt sen.

Hitto, nyt tuli kyynel silmään.

Kyllä toivon koko sydämestäni (jos se vaikka auttaa) että satavarmasti saat vielä rakkautta osaksesi ja tulet elämään poikkeuksellisen onnellisen elämän.

Kai sillä edes jotain merkitystä on tässä maailmankaikkeuden energioissa, että joku täällä toivoo tuon kirjoittaneelle ihmiselle vilpitömästi hyvää.

Itsellä oli keskivaikea masennus alanvaihdon yhteydessä. Jätin aiemman työpaikan ja mietin seuraavaa siirtoa -- rahaa oli säästössä niin paljon että pystyin lusmuilemaan. Passiivisuus vei alaspäin.

Masennus alkoi kadota kun löysin taas "tarkoituksen" itselleni ja uskalsin hakea opiskelemaan kutsumusammattiini, vaikka se oli askel alaspäin. 

En halua sanoa että ihmisen elämä pitäisi olla työnteko keskipisteenä, mutta tuntuu kyllä että ainakin joillekin tämä että on jokin "tarkoitus" tässä yhteiskunnassa on aika tärkeä perusta terveelle mielelle. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, huomioksi kaikille; Ei ole onnea antavaa pilleriä. Helpottaa, mutta et tunne myöskään iloa. Zombi, se siitä tulee pillereistä.

Onpas, ne ei vaan ole laillisia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vietäisiin lääkkeet  ja käskettäisiin mennä lenkille, kävelisin metsään ja istumaan junaradalle.  Älytöntä yleistää, että se mikä toimii yhdellä toimisi kaikilla !

Mielenkiintoista, mikä saa sinut ajattelemaan ja toimimaan kyseisellä tavalla? Voi hyvin.