Lue keskustelun säännöt.
Vastaa rohkeasti: Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?
01.11.2019 |
Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?
Kerro narsistisimmat ajatuksesi ja toimesi. Pimeät hetkesi, joista et välttämättä ole ylpeä. Tai normaalit, inhimilliset narsistiset hetket, joille voi nauraakin.
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jaamme miehen kanssa esim piirakkaa niin otan aina ”paremman” siivun. Kjeh kjeh >:)
Mun mieli on liian fingerporilainen, tulee siis mieleen parinvaihtotilanne ja se, että vaimo painuu toisen naisen luokse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei oikeastaan ole paljon näitä piirteitä. Oikeastaan vaan silloin koen jotakin iloa jos jollekin muullekin on käynyt samoin. Ihan takia etten olisi itse niin huono ihminen jolle voi ainoastaan käydä huonosti koskee se sitten työpaikan tai opiskelupaikan saantia yms. Samaten puolustelen herkästi itseäni ja en aina halua myöntää virheitäni etten menettäisi sitä viimeistäkin itsetuntoa joten selittelen asian eri tavalla kuin se on. Vanhemmissani on sitten niitä piirteitä oikein kunnolla, mutta itsessäni en onneksi ole niitä huomannut ja oikeasti pyrin olemaan erilainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen parempi kuin kukaan muu.
Mahdotonta, koska minä olen.
Vierailija kirjoitti:
En oikein kestä kritiikkiä. Otan siitä joskus pikkumaisesti nokkiini. Kannan pitkään kaunaa.
Mulla kans tämä, ellei kritiikki ole hyvin perusteltu ja voin sen myös itse allekirjoittaa. Mitään kostamisia en suunnittele mutta loukkauksista voin kantaa kaunaa pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus luin täältä vauvalta vanhaa ketjua, ja ihastelin yhtä kirjoittajaa nerokkuudestaan, ja sitten tajusin että olinkin itse kirjoittanut ne.
Lienen siinä mielessä normaali, että vaikka nuorena pidin itseäni todella älykkäänä, olen sittemmin tajunnut että muitakin älykkäitä on vaikka kuinka paljon. Narsismi on siis vähentynyt iän myötä, mikä tapahtunee useimmille.
Käyttäydyn useimmiten empaattisesti ja korrektisti vaikka aitoa empatiaa tunnen ehkä alle puolessa tapauksista, riittävän usein kuitenkin että mitään vakaa epänormaaliutta en usko itsessäni olevan. Feikkiempatiakin on parempaa kuin ei empatiaa ollenkaan.
"Oikeissa" narsisteissa minua ei ihmetytä tai pelota niinkään omahyväisyys, koska sen tajuan itsessänikin, vaan patologinen kateus tai sen projisoiminen toisiin. Omahyväisyydestäni huolimatta en kyllä kuvittele muiden minua kadehtivan, koska ulkonäöllisesti tai sosiaalisesti en ole keskiverrosta poikkeava enkä sellaista kuvittele. Ajatus omasta älykkyydestä on lähinnä oman pään sisällä ja tyyliä että muut eivät vaan tajua erityisyyttäni.