Lue keskustelun säännöt.
Vastaa rohkeasti: Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?
01.11.2019 |
Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?
Kerro narsistisimmat ajatuksesi ja toimesi. Pimeät hetkesi, joista et välttämättä ole ylpeä. Tai normaalit, inhimilliset narsistiset hetket, joille voi nauraakin.
Kommentit (111)
Epävarmuus ja ajoittainen uhriutuminen.
Muiden neuvomiseen retkahtaminen ja moralisointi.
Itsekkyys väsyneenä <--- oman huonon käytöksen puolustelu
Joskus saatan loukkaantua jos minua tai ajatuksiani kyseenalaistetaan tai arvioidaan, riippuu mielentilasta ja henkilöstä, oikeastaan mielentilasta.
Kritiikin ja neuvojen vastaanottaminen saattaa olla aluksi todella vaikeaa <---- riippuu taas mielentilasta, ja henkilöstä.
-Oo tuulivii mää oon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siedä sitä että egoani loukataan. Jos vaikka deittikumppani sanoo että tuntee vain kaverillisia tunteita mua kohtaan, loukkaannun. En ala vainota tai kostaa kuten kunnon narsistit, mutta kohtelen sen jälkeen kuin täysin merkityksetöntä ihmistä. En vastaa kuulumisten kyselyihin. Kadulla vastaan tervehdykseen, mutta en jää juttelemaan.
Itse halusin joskus panosuhteen työkaverin kanssa, jota pidin vähän ärsyttävänä. Olin kuitenkin imarreltu häneltä saamastani huomiosta (hän kehui humalapäissään mm. ulkonäköäni). Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tapailemaan minua, ja syyksi hän sanoi sen, ettei rakasta minua. Olin uskomattoman pöyristynyt. Ensimmäinen ajatukseni oli "miten joku voi olla rakastamatta minua? Minähän olen aivan mahtava tyyppi!"
Tunnistin jo silloin, miten kieroutunut ajattelutapani oli. En kai oikein kestä torjutuksi tulemista, en edes ihmisiltä, joista en erityisemmin pidä.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi yläpeukutan av:lla omia kommenttejani kohottaakseni itsetuntoani. 😆
Teen samaa! Lisäksi komppaan omia kommenttejani muka muiden ihmisten kommenteilla. (Tämä kommentti ei ole kuitenkaan alkuperäisen kirjoittama. :D )
Mä myönnän olevani kamala ihminen. Ainakin ajatuksissani, ulospäin en näytä mitään näistä kenellekään ja ympäristöni pitää minua mukavana ja sympaattisena ihmisenä. Herkkänäkin.
En todellisuudessa välitä kenestäkään muusta kuin lapsestani ja itsestäni. Siinä järjestyksessä. Muut ihmiset on minulle tärkeitä tasan niin kauan kuin hyödyttävät minua jotenkin, ja jos eivät tee niin hylkään heidät silmää räpäyttämättä.
En ole oikeastaan koskaan rakastanut ketään muuta kuin lastani. Häntä rakastan aidosti myös silloin kun hän ei varsinaisesti rakasta minua vaan uhmaa ja käyttäytyy negatiivisesti.
Mutta puolisoita, sisaruksia, kavereita? Ei. He eivät merkitse minulle mitään.
Koen olevani monella tapaa parempi kuin muut, älykkäämpi, taiteellisempi, kauniimpi, no, parempi.
Saatan olla ajatusmaailmaltani kamala, mutten ole koskaan satuttanut ketään tarkoituksella ja olen päättänyt olla yksin etten tekisi niin vahingossakaan.
Vierailija kirjoitti:
En mitään, lapsena jo otettiin heti luulot pois jos erehdyin kuvittelemaan olevani tärkeä tai hyvä jossakin.
Voi ei, tosi ikävä kuulla!
En tarkoita että juuri sinä olisit narsisti, mutta narsisteillakin on yleensä siellä pinnanalla hyvinkin epävarma ja haavoittunut sielu, joten jokaisessa näitä piirteitä on ihan jokaisella, toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Halaus sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein kestä kritiikkiä. Otan siitä joskus pikkumaisesti nokkiini. Kannan pitkään kaunaa. Pidän itseäni fiksumpana kuin suurinta osaa ihmisistä.
No mähän on läpeensä paha. Kun pierasen niin tokaseen siihenki vaan että terveisiä perseestä. En kiitos ja anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin kotona ollessa voin viettää vaikka tunteja peilin edessä ihaillen itseäni. En ole varma onko tämä narsistista, vai hyvää itsetuntoa? Olen mielestäni todella upea ja kaunis, mutten suuremmin loukkaantuisi jos joku haukkuisi rumaksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän olevani kamala ihminen. Ainakin ajatuksissani, ulospäin en näytä mitään näistä kenellekään ja ympäristöni pitää minua mukavana ja sympaattisena ihmisenä. Herkkänäkin.
En todellisuudessa välitä kenestäkään muusta kuin lapsestani ja itsestäni. Siinä järjestyksessä. Muut ihmiset on minulle tärkeitä tasan niin kauan kuin hyödyttävät minua jotenkin, ja jos eivät tee niin hylkään heidät silmää räpäyttämättä.
En ole oikeastaan koskaan rakastanut ketään muuta kuin lastani. Häntä rakastan aidosti myös silloin kun hän ei varsinaisesti rakasta minua vaan uhmaa ja käyttäytyy negatiivisesti.
Mutta puolisoita, sisaruksia, kavereita? Ei. He eivät merkitse minulle mitään.Koen olevani monella tapaa parempi kuin muut, älykkäämpi, taiteellisempi, kauniimpi, no, parempi.
Saatan olla ajatusmaailmaltani kamala, mutten ole koskaan satuttanut ketään tarkoituksella ja olen päättänyt olla yksin etten tekisi niin vahingossakaan.
Minusta et vaikuta kamalalta ihmiseltä, pikemminkin traumatisoituneelta. En tietenkään tunne sinua tai henkilöhistoriaasi mutta tuollaisen vaikutelman sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hirviö jos tunteitani loukataan. Sen jälkeen mikään ei ole pyhää, olen lapsellinen ja kostonhimoinen.
Esimerkiksi kun entinen poikaystäväni petti minua parhaan ystäväni kanssa, iskin hänen molemmat veljensä vuoron perään. Iskin hänen parhaan kaverinsa. Leikkelin cd-levyt ja uitin vessanpöntössä hänen hammasharjansa. Puhkoin jokaiseen sukkaan reiän.
Niin sanotulle parhaalle ystävälleni kostin vielä julmemmin. Kun hän löysi uuden vakavan poikaystävän niin viettelin poikaystävän ja lähetin snapchatissa kuvan jossa tämä poikaystävä nukkui vieressäni. "Sitä saa mitä tilaa" tekstisaatteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sikamaista käytöstä! Mitä niin törkeää hän teki ansaitakseen tuollaista? Olet julma.
Juu siksi se olikin kosto. En ole kuullut kiltistä kostosta, kaikki kostot ovat sikamaisia. <3
Hän oli sälyttänyt omien pahojen tekostensa syyt minun harteilleni. Mm. rikkonut muiden omaisuutta ja ilmoittanut että minä tein sen. Jouduin pahoihin ongelmiin.
Ja sä et voinut korjata asiaa kertomalla kuka tavaran on rikkonut omistajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sä et voinut korjata asiaa kertomalla kuka tavaran on rikkonut omistajalle?
Tämä ketju ei ole tarkoitettu syyllistämiseen, moralisoitiin tai poliisin leikkimiseen. Painutko muihin ketjuihin, kiitos.
Ap
Minulle on todella tärkeää, että olen muita parempi edes jollain elämän osa-alueella. Treenaan ja harjoittelen valtavia määriä, sitten esitän että jokin taito tulee ihan luonnostaan.
Lähinnä itse tästä kärsin, muita ei varmaan niin paljon kiinnosta ihailla erinomaisuuttani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hirviö jos tunteitani loukataan. Sen jälkeen mikään ei ole pyhää, olen lapsellinen ja kostonhimoinen.
Esimerkiksi kun entinen poikaystäväni petti minua parhaan ystäväni kanssa, iskin hänen molemmat veljensä vuoron perään. Iskin hänen parhaan kaverinsa. Leikkelin cd-levyt ja uitin vessanpöntössä hänen hammasharjansa. Puhkoin jokaiseen sukkaan reiän.
Niin sanotulle parhaalle ystävälleni kostin vielä julmemmin. Kun hän löysi uuden vakavan poikaystävän niin viettelin poikaystävän ja lähetin snapchatissa kuvan jossa tämä poikaystävä nukkui vieressäni. "Sitä saa mitä tilaa" tekstisaatteella.
Ehkä minäkin olen hirviö, mutta olet silmissäni sankari. Oikeus voitti.
Loukkaannun helposti. Otan kritiikin helposti henkilökohtaisena loukkauksena (esim. vihjailuna jostain pahemmasta), jos sanomistapa ei ole ollut erityisen ystävällinen tms.
Kaipaan muiden hyväksyntää enkä tykkää olla tuomitsevien ihmisten seurassa.
Halveksun salaa suurintaosaa muista ihmisistä.
Narsistinen loukkaantuminen. Nykyisin tunnistan sen ja puhun itselleni järkeä. Toinen on myös se, että helposti käsittelen asioita henkilökohtaisesta näkökulmasta ja peilaaminen yleisiä asioita omiin. Vaikka en tarkoita sillä, että omat asiani olisivat tärkeämpiä kuin muiden tai yleiset, mutta minun on helpompi käsitellä asioita oman kokemukseni kautta ja tavallaan selittää tosin kokemus siten itselleni. Tosi ärsyttävä tapa ja yritänkin tietoisesti nykyään tehdä sen pääni sisällä.
En anna ikinä toisille anteeksi enkä luota kehenkään. Luulen olevani kaunis ja silloin kun en ole kaunis, niin luulen, että olen vähän parempi kuin muut, koska kehtaan mennä ulos akneni kanssa ja toiset varmaan ajattelee että olen siitä huolimatta/osin asenteeni takia viehättävä.
Olen oikeasti todella pinnallinen, mutta esitän empaattista ja ei-ulkonäkökeskeistä. Empatia kyllästyttää minua ja liikaa myötätuntoa pidän ajanhukkana ja typeryytenä. Haluan kavereideni olevan kapinallisia ja coolisti pukeutuvia, ei ihan tavallisia. Toisten kuolema ei ole kovasti hetkauttanut minua, vaan tunteet ovat menneet yllättävän helposti ohi.
En ole ahkera ja tunnollinen ja samalla halveksun ja vähän kadehdin näitä piirteitä, koska monet ahkerat ihmiset ovat minua menestyneempiä. Ajattelen, että lahjakkuuteni ei oikein ole päässyt vielä kukkaan, vaikka oikeasti en vaan paljon saa aikaan. Minulle on väliä muiden mielipiteillä, mietin esim. ajatteleeko tuntemattomat että olemme wt-perhe.
En kumminkaan ole oikea narsisti, koska tunnen hieman huonoa omatuntoa esim. jos en kierrätä, vaikka kukaan ei näkisi, pidän eläimistä ja tuntemattomistakin lapsista, sekä rakastan oikeasti omaa lastani.
Töissä olen todellä vässykkä, mutta kotona minä itse tiedän parhaiten sisustuksesta, lasten vaatteista, lahjoista, siivousajankohdista yms.
Ystäväporukassa ajattelen aidosti että minulla on parhaat jutut ja ystävät nauravat minun vitseille eniten. :D
Pidän itseäni moraalisesti parempana kuin muita. Uskon myös, että minussa on potentiaalia saavuttaa jotain merkittävää ammatillisesti, vaikka tähänastinen elämäni todistaakin minun olevan täysi luuseri.
Lisäksi yläpeukutan av:lla omia kommenttejani kohottaakseni itsetuntoani. 😆