Vastaa rohkeasti: Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?

Vierailija kirjoitti:

Lasken maanisesti saamiani tykkäyksiä/peukutuksia, vertaan niitä muihin ja jos joskus itsellä on enemmän, kuvittelen olevani parempi ihminen

Sama minulla.

Johtuu lähinnä omasta epävarmuudesta ja siitä, että pelkään ettei minua hyväksytä.

Olin se perheen kuopus, joka "meni siinä sivussa". Opin ettei minulla tai tarpeillani ole merkitystä, vaan mun kuuluu olla hiljaa ja näkymätön.

Sitten kun menin kouluun, jätettiin minut ryhmän ulkopuolelle ja sain todella paljon naureskelua ja irvailua osakseni.

Netissä olen sentään päässyt mukaan ryhmiin ja saanut sosiaalista elämää. Ja ne tykkäykset ovat minulle aivan liian tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Kysely: MONIKO näistä kohdista pätee sinuun?

1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan

2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta

3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot

4. vaatii korostunutta ihailua

5. mielestään oikeus erityiskohteluun

6. muiden hyväksikäyttö

7. empatian puute

8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä)

9. ylimielisyys ja röyhkeys

ylänuoli = 5 - 10

alanuoli = 0 - 4

*5 - 9

Lista tuolta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C…

Minussa ei ole mitään narsistista. Olen täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautin ihailusta ja kehuista mielestäni enemmän kuin muut samanikäiset vertaiset. Haen onnistumisia osittain siksi että saisin muilta kehuja. Myöskin ajattelen aina elämää vähän silleen, että olen muka elokuvassa jossa aina välillä olen suosion huipulla, voitan palkintoja, saan rakkautta ja ihailua ja jos en saa niin sitten siinä on sellainen "vaikeuksien kautta voittoon" -juoni.

Olen huomannut vasta tosi myöhäisellä iällä, että isälläni on samanlaisia piirteitä.

Eikö sua koskaan mietitytä että paistattelusi saattaa olla läpinäkyvää ja että ihmiset nauraa sun omahyväisyydelle seläntakana?

Miksi sä olet täällä kun et ymmärrä edes mitä sana narsismi tarkoittaa?

Kateus ja katkeruus. En ymmärrä miksi mun mies pitää minua yhä ihanana ja empaattisena ihmisenä, vaikka on nähnyt minut pahimmillaan. No, muita minulla ei olekkaan, kun en uskalla lähestyä ihmisiä ja päästää heitä lähelleni.

Uskon olevani monessa asiassa parempi kuin muut. Itse asiassa olen myös monessa asiassa parempi kuin muut.

(Sitten on asioita, joissa olen ihan pelle ja naurettavan avuton. )

Tietyille asioille minulla on osaamisen taso, jota odotan itseltäni. Toisille on toinen taso, joka minusta osoittaa näiden asioiden osaamisen ihan ok-meiningillä.

Olen muuten ihan aidosti iloinen, jos tapaan vaikka nuoren, joka osaa tai oppii asioita sillä tasolla, jota odotan itseltäni.

Jos taas tutustun alan aikuiseen osaajaan, joka on tasollani, tai törkeästi kehtaa osata jotakin paremmin, olen aluksi tosi epäluuloinen ja kyttään, mutta saatan myös ystävystyä ja nauttia ystävyydestä.

***

Sitten on muita alueita, joilla koen narsistista loukkaantumista yllättävän herkästi. Samoin kuin joku aiempi kirjoittaja, olen alkanut puhua näissä tilanteissa itselleni järkeä. Ovat nimittäin aika naurettavia ne loukkaantumisen aiheet, ja usein osaan löytää minua muka loukanneen ihmisen hyvät aikeet, kunhan vähän puran asiaa.

Olen ihan mukavan maineessa. Nykyään osaan kyllä myös sanoa vain ”kiitos” ja hymyillä, jos joku kehuu minua, enkä ala vähätellä, kuten olen aiemmin oppinut tekemään.

Pitkävihaisuus ja viimeisenä, kun sietokykyni on totaalisesti ylitetty, kosto. Kauhein kosto ikinä.

Saatan välillä fantasioida, miten paljon minua kuolemani jälkeen kaivattaisiin ja miten hyvällä muisteltaisiin.

Toisaalta jotenkin sairas ajatus, mutta ehkä toisaalta kertoo pohjimmiltaan tarpeesta olla tärkeä ja hyväksytty.

Vierailija kirjoitti:

Saatan välillä fantasioida, miten paljon minua kuolemani jälkeen kaivattaisiin ja miten hyvällä muisteltaisiin.

Toisaalta jotenkin sairas ajatus, mutta ehkä toisaalta kertoo pohjimmiltaan tarpeesta olla tärkeä ja hyväksytty.

Minulla oli tuota nuorempana. Sitten aloin seurata ihmisten todellista reagointia kuolemaan. Surevat hetken, sitten unohtuu. Sukupolvien saatossa unohtui lopulta nimikin - niin pientä on yksilön merkitys. Tulin järkiini.

Vierailija kirjoitti:

Kysely. Päteekö tämä sinuun:

3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot

ylänuoli = kyllä

alanuoli = ei

Minulla on muutamia narsistisia piirteitä, joista tänne kirjoitinkin, mutta ei tätä, ainakaan mitenkään erityisen korostuneena.

Sen sijaan minulla on hyvä ystävä, jota tämä kuvaa aivan nappiin. On todella rasittavaa kuunnella hänen murheitaan vaikka tunnin verran ja sitten kuulla, kuinka hän siirtyy pohtimaan, miten raskasta on, kun juuri kukaan ei ymmärrä. Mutta poikkeusyksilö N kyllä ymmärtää tai ymmärtäisi, jos vain tapaisi hänet.

N on aina joku ystäväni alan kansainvälinen huippu, jonka hän on tavannut vuonna miekka ja kirves vartin ajan.

Muuten ystäväni on mukava, empaattinen, usein nöyrä, itseään säästämättömän ahkera.

Ihmiset ovat ihmeellisiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysely: MONIKO näistä kohdista pätee sinuun?

1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan

2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta

3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot

4. vaatii korostunutta ihailua

5. mielestään oikeus erityiskohteluun

6. muiden hyväksikäyttö

7. empatian puute

8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä)

9. ylimielisyys ja röyhkeys

ylänuoli = 5 - 10

alanuoli = 0 - 4

*5 - 9

Lista tuolta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C…

Sain 4, mutta olenkin aina pitänyt itseäni kaappinarsistina. Olen silti vahvan empaattinen ja haluan välttää muiden kärsimystä. Siksi kai juuri vältän diagnoosin. K*sta on hattu täynnä, tunnustan. Sisäinen ääneni tosin sanoo: "Ei kun mä olen vaan oikeasti niin hyvä ja erityinen, ettei tämä pisteytys päde minuun."

Varmaa se, etten kuvittele olevani mitään Verrattuna johonkin, vaan oon oma itteni. 😂

En ole narsisti mutta olen kasvanut narsistisessa perheessä joten valitettavasti osaan itsekin olla itsekäs joskus, mutta lähinnä painostettuna ja nurkkaan ajettuna. Muulloin olen vähän ylikiltti.

Tämmöinen piirre on se, että painostan tai hoputan itsekin, puhun rumasti takaisin ym. Koen näistä kyllä sitten syyllisyyttä, koska ylitunnollisuus. :/ En tykkää että teen niin mutta siis lähinnä just näiden ahdistavien läheisten seurassa ei muualla (esim parisuhteessa ei).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun itsestäni paljon, jos joku puhuu jostain asiasta mikä on hänelle käynyt tai jossain tapahtunut, keksin jonkun aasinsillan miten tämä asia liittyy omiin kokemuksiin

Miksi ihmeessä? Älyttömän noloa ja läpinäkyvää?

Koska ajattelen että parempi puhua asioista jotka tiedän varmasti, ja se asia minkä tiedän varmaksi on omat kokemukset. Jos puhutaan jostain mistä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, olen hiljaa ja annan toisten jutella.

Pidän itseäni fiksumpana ja lahjakkaimpana kuin useimmat keitä tunnen. Ihmiset ovat minusta kyllästyttävä apinalauma, en jaksa kuunnella heidän jaarituksiaan. Olen ylimielinen.

- Peilaan itseäni usein, ikkunoista jne...

- Tykkään av:lla omista kommenteistani

- Tykkään osallistua keskusteluihin besservisserinä väläyttelemällä faktoja, jotka ovat jääneet mieleeni.

-Arvostan statusta

- Loukkaannun, jos minua ei huomioida kuten muita (myös somessa, jos kuvani saa vähän tykkäyksiä)

-Lähisuhteessa saatan hetkellisesti uhriutua

-Minulle on tärkeää, että minusta pidetään

P.S. Minulla on terveen paperit

Puhun liikaa itsestäni.

Esim. kun toisella on jokin tuore kokemus (esim. pikku onnettomuus), usein kerron omanikin, vaikka oma kokemukseni olisi vanha. En aina tiedä milloin se on sopivaa ja milloin ei. Sen voi ottaa hyvällä, niin että myötäelän oman kokemukseni kautta. Toisaalta voi ottaa pahalla niin, että siirrän huomion itseeni. Yritän olla vaikuttamatta välinpitämättömältä toista kohtaan, kun tuon oman samanlaisen kokemuksen ilmi, mutta en tiedä miten toinen sen ottaa. Etenkin viestien välityksellä on tosi vaikea välittää myötätuntoisia fiiliksiä kuulostamatta teennäiseltä.

Joskus toisaalta yritän tietoisesti välttää itsestäni puhumista, mutta silloin tuntuu jälkikäteen hassulta, jopa epärehelliseltä, jos olen jättänyt kertomatta itsestäni jotain aiheeseen liittyvää (esim. tehnyt lähiaikoina samaa ruokaa kuin toinen puhuja), vaikka sen tietäminen ei olisikaan muille olennaista.

Minua pidetään täydellisenä. On ulkonäkö, säkenöivä äly, ja hurmaava luonne. Oikeasti olen pelkkä kuori, jolla ei ole läheisiä ihmissuhteita, ja jolla on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana kaksi vierasta. Ei ainoatakaan ystävää, tai edes kaveria. Aivan hirveä määrä tuttavia. Olen myös tunnekylmä. Olen kaksi kertaa joutunut tilanteeseen, jossa on pitänyt kutsua ambulanssi. Olen kylmän rauhallisesti tehnyt niin kuin piti, ohjeiden mukaan. En mennyt paniikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautin ihailusta ja kehuista mielestäni enemmän kuin muut samanikäiset vertaiset. Haen onnistumisia osittain siksi että saisin muilta kehuja. Myöskin ajattelen aina elämää vähän silleen, että olen muka elokuvassa jossa aina välillä olen suosion huipulla, voitan palkintoja, saan rakkautta ja ihailua ja jos en saa niin sitten siinä on sellainen "vaikeuksien kautta voittoon" -juoni.

Olen huomannut vasta tosi myöhäisellä iällä, että isälläni on samanlaisia piirteitä.

Eikö sua koskaan mietitytä että paistattelusi saattaa olla läpinäkyvää ja että ihmiset nauraa sun omahyväisyydelle seläntakana?

No en mä mielestäni näytä tuota ulospäin, nuo on vaan mun sisäisiä ajatuksia ja tunteita. Päinvastoin koska tunnistan tuon piirteen itsestäni niin olen hyvin varovainen kertomaan mistään saavutuksestani, mutta mun alalla ne tulee tietylle porukalle esiin "itsestään" ja siitä saan tyydytystä. Olen aivan liian riippuvainen muiden palautteesta yleensäkin.

Mä en pidä itseäni parempana kuin muut, pikemminkin päinvastoin, sitä narsistista piirrettä mulla ei ole. Mulla on vain tuo lapsellinen ihailun tarve. Kun tässä kysyttiin mitä narsistista itsessään tunnistaa niin sen tunnistin.

Minulla on paljonkin epämiellyttäviä piirteitä, mutta en nyt tiedä voiko niitä narsistisiksi kutsua. Osaan esimerkiksi venyttää totuutta melko hyvin, varsinaisesti valehtelematta, saadakseni ihmiset tekemään mitä haluan. Minua myös hyvin harvoin kiinnostaa aidosti muiden mielipiteet tai kuulumiset, toki niitä tavan vuoksi kyselen.

Luen mielelläni omia tekstejäni, tai koska teen työssäni paljon videoita, katselen myös niitä ihaillen. Välillä jopa mietin vähän ulkopuolisena kuinka hyvin tuo osaa asiansa esittää. No, ehkä tämä on hiukan narsistista, nyt kun asiaa mietin.