Lue keskustelun säännöt.
Vastaa rohkeasti: Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?
01.11.2019 |
Mitä narsistisia piirteitä tunnistat ITSESSÄSI?
Kerro narsistisimmat ajatuksesi ja toimesi. Pimeät hetkesi, joista et välttämättä ole ylpeä. Tai normaalit, inhimilliset narsistiset hetket, joille voi nauraakin.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Yksin kotona ollessa voin viettää vaikka tunteja peilin edessä ihaillen itseäni. En ole varma onko tämä narsistista, vai hyvää itsetuntoa? Olen mielestäni todella upea ja kaunis, mutten suuremmin loukkaantuisi jos joku haukkuisi rumaksi tms.
Veikkaan, ettet ole narsu lainkaan. Heille toisten ihailu on kaikki kaikessa. Muiden on käveltävä munankuorilla, etteivät väärää sanaa sanoisi. Jos sanovat, tulee raivari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus vihjaillut ympäristölleni "kostona" erään ihmisen mielenterveyden ongelmista. Pukenut sen hyvään kaapuun. "Häntä täytyy ymmärtää, koska tiedättehän.." "Voitteko vähän tarkkailla, olen hieman huolissani.."
Puolustuksena, että hän oli tehnyt mulle tosi törkeästi.
Tuo on puhtaasti v ittuilua, ei mitään narsismia. Ihan kuin mt-ongelmaisilla ei olisi tarpeeksi kestettävä leimassaan ennestäänkin. Tuskin edes rikkoi mitään tahallaan. Pahimmillaan tuosta voi seurata pidempi osastokakku, kun läheiset alkavat Tarkkailla ja olla huolissaan. Se on muuten kallista lystiä se osastolla makaaminenkin.
Mua ei kiinnosta muiden ongelmat tai vastoinkäymiset, en osaa eläytyä tai myötäelää. Ajattelen vaan että "hohhoijjaa, jaahas, koita ryhdistäytyä, lopeta säälin kerjääminen" mutten tietenkään sano ajatuksiani ääneen.
Koen joskus olevani ihmisten yläpuolella, tunnen itseni fiksuksi ja älykkääksi. Koen satunnaisesti narsistisia pettymyksiä, jos joku seurueen naispuolisista saa enemmän huomiota miehiltä kuin minä itse.
Koen käytökseni naurettavana ja lapsellisena, ehkäpä juuri sen takia en saa sitä huomiota :D. Olen ihan perus tallaaja, opiskelen yliopistossa enkä koe, että minulla oli kauheasti varaa arvostella muita ihmisiä, tai asettua heidän yläpuolelleen. Narsistiset piirteet nousevat pintaan voimakkaan stressin ja ahdistuksen aikana. Kenties tuo on jonkinlainen tapa "irroittautua" surkeasta elämästäni, edes hetkeksi.
Ja joo, käyn depressiohoitajalla mielenterveysongelmien takia.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta muiden ongelmat tai vastoinkäymiset, en osaa eläytyä tai myötäelää. Ajattelen vaan että "hohhoijjaa, jaahas, koita ryhdistäytyä, lopeta säälin kerjääminen" mutten tietenkään sano ajatuksiani ääneen.
Mulla vähän sama, mutta sitten samaan aikaan koen suurta myötätuntoa ja empatiaa "heikompaa" kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kummallinen taipumus pitää muita tyhmänä.
Olen taipuvainen hakemaan hyväksyntää muilta. En tee sen eteen itse mitään, enkä hae sitä kyseenalaisin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole lainkaan narsistinen. Enemmänkin nöyrä, ihana ja täydellinen enkeli. Muut eivät vain aina tunnu ymmärtävät erityisyyttäni ja minua kohdellaan kaltoin.
Tämä taisi olla ironisesti kirjoitettu. :)
Vakavasti puhuen: narsistisesti häiriintynyt ihminen nimenomaan kuvittelee olevansa "kiltti, mukava ja oikeudenmukainen". Esimerkiksi henkisesti väkivaltainen, rahaa pummaava alkoholistieksäni kuvaili itseään "kiltiksi".
Tarkkailkaapa palstan k*lttimiehiä. Totuus voi olla varsin mielenkiintoinen...
Jos pitää itseään kilttinä, mukavana ja oikeudenmukaisena, niin mistä muuten tietää, että on sitä oikeasti eikä vain narsistisesti kuvittele itsestään niin?
Jotkut voivat olla itseään tuollaisena pitävän kanssa samaa mieltä, mutta mistä hän tietää, että heidän arvionsa on luotettava eikä vaikkapa narsistisen "esittämisen" aiheuttama harhaluulo?
Jos taas jotkut kuvailevat päinvastaisiksi, mistä tietää onko heidän arvionsa luotettava? He voivat ymmärtää väärin tai haukkua toista vain siksi että ovat pettyneitä, koska eivät ole saaneet tältä haluamaansa. He voivat olla jopa itse narsisteja. Narsisti voi loukata, talloa tai manipuloida toista antamalla tälle väärän kuvan itsestään. Toisaalta ulkoisesti samoin käyttäytyä voi myös ihminen, joka pitää toista narsistina ja on siinä oikeassa.
Asiat ja tilanteet eivät tietenkään ole mustavalkoisia tai yksinkertaisia. Olisiko sitten niin, että aidosti "mukava ja oikeudenmukainen" ihminen pyrkii yleensä sopeutumaan tilanteisiin, ottaa muut huomioon ja tarkastelee omaa toimintaansa ja näkemyksiään monelta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus vihjaillut ympäristölleni "kostona" erään ihmisen mielenterveyden ongelmista. Pukenut sen hyvään kaapuun. "Häntä täytyy ymmärtää, koska tiedättehän.." "Voitteko vähän tarkkailla, olen hieman huolissani.."
Puolustuksena, että hän oli tehnyt mulle tosi törkeästi.
Tuo on puhtaasti v ittuilua, ei mitään narsismia. Ihan kuin mt-ongelmaisilla ei olisi tarpeeksi kestettävä leimassaan ennestäänkin. Tuskin edes rikkoi mitään tahallaan. Pahimmillaan tuosta voi seurata pidempi osastokakku, kun läheiset alkavat Tarkkailla ja olla huolissaan. Se on muuten kallista lystiä se osastolla makaaminenkin.
Joo, samaa mieltä vaikka ”tämä ketju ei ole moralisointia varten”. Kiusaamista. Sairauksista kiusaaminen on ihan paariaa - en voi ymmärtää kuinka sellaiseen alentuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Pitäisi olla lista narsistisista piirteistä, että voisi rastittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelen itse olevani parempi ihminen kuin te täällä.
Nautin ihailusta ja kehuista mielestäni enemmän kuin muut samanikäiset vertaiset. Haen onnistumisia osittain siksi että saisin muilta kehuja. Myöskin ajattelen aina elämää vähän silleen, että olen muka elokuvassa jossa aina välillä olen suosion huipulla, voitan palkintoja, saan rakkautta ja ihailua ja jos en saa niin sitten siinä on sellainen "vaikeuksien kautta voittoon" -juoni.
Olen huomannut vasta tosi myöhäisellä iällä, että isälläni on samanlaisia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin loukkaantunut jos joku (miespuolinen) ystäväni ei tuntisi minuun vetovoimaa/ei pitäisi viehättävänä, vaikken itse tunne mitään heitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En mitään, lapsena jo otettiin heti luulot pois jos erehdyin kuvittelemaan olevani tärkeä tai hyvä jossakin.
Tämä! Pönkitän huonoa itsetuntoani omissa oloissani. En kehu itseäni julkisesti. On tullut vuosien varrella hyvin selväksi, etten ole minkään arvoinen.
Koen usein olevani parempi kuin muut. Kauniimpi, reilumpi, fiksumpi, coolimpi, ystävällisempi. Luulen (voin olla väärässä), että tällainen ajatteluharha lienee yleistä?
Aidosti kyllä myös ihailen ja iloitsen muiden kauneudesta, reiluudesta, fiksuudesta jne.
Itsestäni en nyt nopeasti mitään narsistista löydä mutta ainakin pari kaveria on aivan uskomattoman narsistisia, itsekkäitä ja paskamaisia sikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole lainkaan narsistinen. Enemmänkin nöyrä, ihana ja täydellinen enkeli. Muut eivät vain aina tunnu ymmärtävät erityisyyttäni ja minua kohdellaan kaltoin.
Tämä taisi olla ironisesti kirjoitettu. :)
Vakavasti puhuen: narsistisesti häiriintynyt ihminen nimenomaan kuvittelee olevansa "kiltti, mukava ja oikeudenmukainen". Esimerkiksi henkisesti väkivaltainen, rahaa pummaava alkoholistieksäni kuvaili itseään "kiltiksi".
Tarkkailkaapa palstan k*lttimiehiä. Totuus voi olla varsin mielenkiintoinen...
Jos pitää itseään kilttinä, mukavana ja oikeudenmukaisena, niin mistä muuten tietää, että on sitä oikeasti eikä vain narsistisesti kuvittele itsestään niin?
Jotkut voivat olla itseään tuollaisena pitävän kanssa samaa mieltä, mutta mistä hän tietää, että heidän arvionsa on luotettava eikä vaikkapa narsistisen "esittämisen" aiheuttama harhaluulo?
Jos taas jotkut kuvailevat päinvastaisiksi, mistä tietää onko heidän arvionsa luotettava? He voivat ymmärtää väärin tai haukkua toista vain siksi että ovat pettyneitä, koska eivät ole saaneet tältä haluamaansa. He voivat olla jopa itse narsisteja. Narsisti voi loukata, talloa tai manipuloida toista antamalla tälle väärän kuvan itsestään. Toisaalta ulkoisesti samoin käyttäytyä voi myös ihminen, joka pitää toista narsistina ja on siinä oikeassa.
Mä oon sitä mieltä että lähtökohtaisesti kuka tahansa itseään kilttinä pitävä on epäilyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Koen usein olevani parempi kuin muut. Kauniimpi, reilumpi, fiksumpi, coolimpi, ystävällisempi. Luulen (voin olla väärässä), että tällainen ajatteluharha lienee yleistä?
Aidosti kyllä myös ihailen ja iloitsen muiden kauneudesta, reiluudesta, fiksuudesta jne.
En tiedä mikä on sitten yleistä, mutta itse olen aivan päin vastainen kuin sinä.
Jos pitää itseään kilttinä, mukavana ja oikeudenmukaisena, niin mistä muuten tietää, että on sitä oikeasti eikä vain narsistisesti kuvittele itsestään niin?
Jotkut voivat olla itseään tuollaisena pitävän kanssa samaa mieltä, mutta mistä hän tietää, että heidän arvionsa on luotettava eikä vaikkapa narsistisen "esittämisen" aiheuttama harhaluulo?
Jos taas jotkut kuvailevat päinvastaisiksi, mistä tietää onko heidän arvionsa luotettava? He voivat ymmärtää väärin tai haukkua toista vain siksi että ovat pettyneitä, koska eivät ole saaneet tältä haluamaansa. He voivat olla jopa itse narsisteja. Narsisti voi loukata, talloa tai manipuloida toista antamalla tälle väärän kuvan itsestään. Toisaalta ulkoisesti samoin käyttäytyä voi myös ihminen, joka pitää toista narsistina ja on siinä oikeassa.