Lapsi ei tottele eikä kuuntele isäpuolta

Vierailija kirjoitti:

Meillä totellaan tai "itketään ja totellaan".

Omat jäljet korjataan,ovet ja portit pidetään kiinni,elukoita ei kiusata,omat elukat hoidetaan aikuisen kanssa,omista tavaroista pidetään huolta ja ruuasta ei kitistä,jos ei kelpaa niin sitten on syömättä.

Hoh hoijaa...

Jätä se sika! Ja porsas myös!

Mikä ihmeen "isäpuoli"? Joku äijä on muuttanut teille, asunut pari vuotta ja kutsut häntä "isäpuoleksi"? Se ei ole mikään isä edes puoleksi lapsellesi. Yäk! Sympatiani on täysin lapsesi puolella. Tajuatko yhtään, miten rankkaa hänellä voi olla? Oma huone on ainoa turvapaikka eikä sielläkään saa olla rauhassa. Pidä se äijä erossa tyttärestäsi, sanoa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna vaatisin lapselta huomattavasti vähemmän. Esimerkiksi oma huone saisi olla minusta missä kunnossa vain. Sinä hoidat kaiken kasvattamisen. Isäpuolen kanssa vain mukavia, positiivisia juttuja. Isäpuoli voisi kysyä ja jutella jostain lapsen kiinnostuksenkohteesta, tarjoutua kysymään sanakokeen sanoja tms. Avain on luoda positiivinen ja turvallinen suhde heidän välilleen. Nyt se on jo vaarantunut joten siitä on poistettava KAIKKI negatiivisuus ja käskyttäminen pitkäksi aikaa.

Jos isäpuolella ei ole mitään kasvatus- tai muutakaan valtaa oman kotinsa seinien sisällä asuvaan lapseen, niin hyvin herkästi se lapsi alkaa hyödyntää tilannetta kaikenlaiseen kiellettyyn käytökseen ja pahimmillaan hän ryhtyy systemaattisesti "kotikiusaamaan" isäpuolta, kun kerran on niskan päällä suhteessa isäpuoleen.

Miten ajattelit että isäpuoli saa vallan? Käskyttämällä, haukkumalla, käymällä käsiksi? Jos lapsi ei pidä miehestä, mies ei saa valtaa mitenkään. Siihen tyytyy tai muuttaa pois.

Mietipä miten poliisi saisi vallan uhmakkaaseen rosvoon jollei sitten käskyttämällä ja käymällä käsiksi?

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Siihen, että jonkun mielestä käskyttämistä ja käsiksi käymistä ei tarvita kun pidetään lapselle kuria. Tai ainakin pitää sitä paheksuttavana.

Käy vaan käsiksi lapseen niin olet käräjillä ja saat tuomion lapsen pahoinpitelystä, eikö tämä nyt mene imbesillille jakeluun.

Enpä ole ollut toistaiseksi käräjillä. Eivätkä sen puoleen ole olleet lapsen tarhan hoitajatkaan, vaikka hekin käyvät käsiksi lapseen jos tarve on.

Juupa juu. Sua ei sitten myöskään haittaa kun saat vastapalloon ja huolella?

Enpä tiedä yhtään tällaista tapausta missä olisi saatu vastapalloon. Päin vastoin aikuistunut lapsi on tyytyväinen siitä, että hänelle on lapsena pidetty kuri eikä annettu elää kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna vaatisin lapselta huomattavasti vähemmän. Esimerkiksi oma huone saisi olla minusta missä kunnossa vain. Sinä hoidat kaiken kasvattamisen. Isäpuolen kanssa vain mukavia, positiivisia juttuja. Isäpuoli voisi kysyä ja jutella jostain lapsen kiinnostuksenkohteesta, tarjoutua kysymään sanakokeen sanoja tms. Avain on luoda positiivinen ja turvallinen suhde heidän välilleen. Nyt se on jo vaarantunut joten siitä on poistettava KAIKKI negatiivisuus ja käskyttäminen pitkäksi aikaa.

Jos isäpuolella ei ole mitään kasvatus- tai muutakaan valtaa oman kotinsa seinien sisällä asuvaan lapseen, niin hyvin herkästi se lapsi alkaa hyödyntää tilannetta kaikenlaiseen kiellettyyn käytökseen ja pahimmillaan hän ryhtyy systemaattisesti "kotikiusaamaan" isäpuolta, kun kerran on niskan päällä suhteessa isäpuoleen.

En tarkoittanut että isäpuolella ei saisi olla mitään sanomista omaan kotiinsa, mutta ehdotan että hän sanoo ne asiat ap:lle ja ne tulevat ap:n kautta. Isäpuolen tulisi keskittyä positiivisen suhteen luomiseen lapsen kanssa(ei siis pidä väkisin keksiä mitään yhteisiä menoja tms, vaan arjessa positiivisia ja ystävällisiä kohtaamisia), ja se onnistuu vain jos suhteesta poistetaan pitkäksi aikaa kaikki valta-asetelmat ja konfliktit. Tietysti jos tarkoitus on vain alistaa lapsi hiljaiseksi että äiti ja isäpuoli voivat rauhassa nauttia uudesta ydinperheestään niin ei toki kannata muuttaa mitään.

Minä olen siis ollut täsmälleen tuossa tilanteessa kuin ap:n lapsi, ja käyttäytynyt samoin, joten uskon tietäväni, mikä toimisi.

Ei se toimi järin hyvin, että isäpuoli vain toimii kantelupukkina tyyliin "odota kunhan kerron äidillesi" tai "kunhan äiti tulee kotiin niin sitten nähdään kuka määrää tässä perheessä".

Muutenkaan kurinpidon tarkoitus ei todellakaan ole alistaa lasta miksikään robotiksi. Vaan pitää yllä perustavanlaatuista järjestystä ja turvallisuutta.

Mistä sinä tiedät, että ehdottamani malli ei toimisi (ainakin paremmin kuin nykytilanne)?

Miksi sinusta on niin tärkeää, että isäpuoli saa komennella lasta suoraan koko ajan, ei edes mitään väliaikaista kokeilua, jonka ajan näin ei olisi?

Pitäisikö myös lapsen mennessä kouluun olla joku "kuherruskuukausi" jonka aikana opettaja ei saa komentaa lasta? Ilman sitä lapselle varmaan tulee huono kuva opettajasta?

Häh? Useimmat opettajat todellakin pyrkivät luomaan mahdollisimman positiivisen ja lämpimän suhteen ekaluokkalaisiin koulun alussa. Opettajan auktoriteettia tosin tukee myös koulukonteksti, luokan ryhmäpaine ja open rooli. Täysin eri tilanne kuin kotona. Toisekseen tässähän isäpuolen ja lapsen suhde on muodostunut JO varsin negatiiviseksi (toisin kuin opettajan ja koululaisten suhde lukukauden alussa) eli sen takia tarvitaan tätä ehdottamaani "kuherruskuukautta".

Eivät pyri, millä planeetalla mahdat elää?

Samojen ongelmien kanssa painitaan monessa ydinperheessä, mutta ap:sta ehkä saattaa tuntua, että ongelmat johtuvat isäpuolen ja lapsen suhteesta. Tässä muutama keino, millä voitte ehkä parantaa tilannetta. 

1. Miettikää, mitkä on teille tärkeät asiat, joita haluatte vanhemman lapsen kohdalla toteuttaa. Onko se, että huone on siisti, haluatteko kehittää isäpuolen ja sinun lapsesi suhdetta vai mitkä ovat ne teille tärkeät asiat. Lähtpkohtaisesti kannattaa painottaa tavoitteissa sitä, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä olla. Se heijastuu sitten muuhun.

2. Miettikää siihen keinot. Meillä on lapsilla käytössä kotityölista, josta valitsevat neljä kotityötä + oman huoneen siivous. Nämä tsekkaan viikon lopussa ja seurauksena on se, että netti toimii normaalisti. Jos rastit ei ole täynnä, katkaisen netin tältä lapselta muutamaksi päiväksi niin puhelimesta kuin koneelta. Toimii tehokkaasti myös laiskempiin lapsiin. 

3. Pyrkikää antamaan tilaa isommalle niin, että kiellätte vain ihan aidosti sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä ja niistä pidätte kiinni.

4. Painottakaa isommalle, että hän on jo isompi ja hänellä on paljon enemmän oikeuksia kuin pienemmällä. Hän saa valvoa myöhempään, saa herkkuja enemmän jne. Toisaalta hänellä on myös enemmän vastuuta (koulu, kotityöt, asiallinen käytös)

5. Omalla miehelläni on ollut hieman vaikeuksia luopua ehdottomasta auktoriteettiasemasta lasten kasvaessa. Hän herkästi kieltää, koska on tottunut komentamaan pieniä lapsia. Lapselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuuksia toimia omalla tavallaan, vaikka se miten ärsyttäisi aikuisia. 

6. Tehkää kaikkea hauskaa yhdessä. Voi myös palkita hyvästä käytöksestä mukavalla tekemisellä. Meillä lapsilla on käytössä porrassysteemi eli jokainen päivä, kun on mennyt hyvin (vihainen ja kiukkuinen toki saa olla) ja muita on kohdellut kunnioittavasti ja kauniisti, pääsee yhden portaan ylemmäs. Joka tiistai meillä on palkinto-ilta eli jos on noussut seitsemän askelta ylöspäin, tehdään yhdessä jotain ennakkoon sovittua kivaa tekemistä (lautapeli-ilta herkuilla, uimaan, Megazoneen, leffaan tms). Muistakaa, että tuon ikäinen on vielä tosi pieni ja tarvitsee paljon hyväksyntää, hellyyttä ja rakkautta. Vaikea ikä varmasti siinä murrosiän ja pienen koululaisen välimaastossa, kun ei välttämättä itsekään tiedä, onko iso vai pieni. 

Itse en jaksa enää yhtään tapella siisteydestä. Toisinaan siivotaan yhdessä. Lasten vastuulla on asioita, joista itsekin hyötyvät: tiskikoneen täyttämistä ja pyykinpesua. Tykkäävät kuitenkin puhtaista vaatteista ja astioista, vaikka tätäkin tekemistä joutuu pyytämään. 

Vierailija kirjoitti:

Samojen ongelmien kanssa painitaan monessa ydinperheessä, mutta ap:sta ehkä saattaa tuntua, että ongelmat johtuvat isäpuolen ja lapsen suhteesta. Tässä muutama keino, millä voitte ehkä parantaa tilannetta. 

1. Miettikää, mitkä on teille tärkeät asiat, joita haluatte vanhemman lapsen kohdalla toteuttaa. Onko se, että huone on siisti, haluatteko kehittää isäpuolen ja sinun lapsesi suhdetta vai mitkä ovat ne teille tärkeät asiat. Lähtpkohtaisesti kannattaa painottaa tavoitteissa sitä, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä olla. Se heijastuu sitten muuhun.

2. Miettikää siihen keinot. Meillä on lapsilla käytössä kotityölista, josta valitsevat neljä kotityötä + oman huoneen siivous. Nämä tsekkaan viikon lopussa ja seurauksena on se, että netti toimii normaalisti. Jos rastit ei ole täynnä, katkaisen netin tältä lapselta muutamaksi päiväksi niin puhelimesta kuin koneelta. Toimii tehokkaasti myös laiskempiin lapsiin. 

3. Pyrkikää antamaan tilaa isommalle niin, että kiellätte vain ihan aidosti sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä ja niistä pidätte kiinni.

4. Painottakaa isommalle, että hän on jo isompi ja hänellä on paljon enemmän oikeuksia kuin pienemmällä. Hän saa valvoa myöhempään, saa herkkuja enemmän jne. Toisaalta hänellä on myös enemmän vastuuta (koulu, kotityöt, asiallinen käytös)

5. Omalla miehelläni on ollut hieman vaikeuksia luopua ehdottomasta auktoriteettiasemasta lasten kasvaessa. Hän herkästi kieltää, koska on tottunut komentamaan pieniä lapsia. Lapselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuuksia toimia omalla tavallaan, vaikka se miten ärsyttäisi aikuisia. 

6. Tehkää kaikkea hauskaa yhdessä. Voi myös palkita hyvästä käytöksestä mukavalla tekemisellä. Meillä lapsilla on käytössä porrassysteemi eli jokainen päivä, kun on mennyt hyvin (vihainen ja kiukkuinen toki saa olla) ja muita on kohdellut kunnioittavasti ja kauniisti, pääsee yhden portaan ylemmäs. Joka tiistai meillä on palkinto-ilta eli jos on noussut seitsemän askelta ylöspäin, tehdään yhdessä jotain ennakkoon sovittua kivaa tekemistä (lautapeli-ilta herkuilla, uimaan, Megazoneen, leffaan tms). Muistakaa, että tuon ikäinen on vielä tosi pieni ja tarvitsee paljon hyväksyntää, hellyyttä ja rakkautta. Vaikea ikä varmasti siinä murrosiän ja pienen koululaisen välimaastossa, kun ei välttämättä itsekään tiedä, onko iso vai pieni. 

Rastitaulut ja porrassysteemi.

On hyvin koirakoulumaista. Tiedätkö millaista kasvatusfilosofiaa nämä edustavat ja mihin saakka näitä toteutat? Lähes täysi-ikäiselle vielä rastitaulu ja netin poisottaminen. Tai äidin merkitsemät "portaat". Jossain laitoksessa voi toimia tämänkaltaiset keinot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samojen ongelmien kanssa painitaan monessa ydinperheessä, mutta ap:sta ehkä saattaa tuntua, että ongelmat johtuvat isäpuolen ja lapsen suhteesta. Tässä muutama keino, millä voitte ehkä parantaa tilannetta. 

1. Miettikää, mitkä on teille tärkeät asiat, joita haluatte vanhemman lapsen kohdalla toteuttaa. Onko se, että huone on siisti, haluatteko kehittää isäpuolen ja sinun lapsesi suhdetta vai mitkä ovat ne teille tärkeät asiat. Lähtpkohtaisesti kannattaa painottaa tavoitteissa sitä, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä olla. Se heijastuu sitten muuhun.

2. Miettikää siihen keinot. Meillä on lapsilla käytössä kotityölista, josta valitsevat neljä kotityötä + oman huoneen siivous. Nämä tsekkaan viikon lopussa ja seurauksena on se, että netti toimii normaalisti. Jos rastit ei ole täynnä, katkaisen netin tältä lapselta muutamaksi päiväksi niin puhelimesta kuin koneelta. Toimii tehokkaasti myös laiskempiin lapsiin. 

3. Pyrkikää antamaan tilaa isommalle niin, että kiellätte vain ihan aidosti sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä ja niistä pidätte kiinni.

4. Painottakaa isommalle, että hän on jo isompi ja hänellä on paljon enemmän oikeuksia kuin pienemmällä. Hän saa valvoa myöhempään, saa herkkuja enemmän jne. Toisaalta hänellä on myös enemmän vastuuta (koulu, kotityöt, asiallinen käytös)

5. Omalla miehelläni on ollut hieman vaikeuksia luopua ehdottomasta auktoriteettiasemasta lasten kasvaessa. Hän herkästi kieltää, koska on tottunut komentamaan pieniä lapsia. Lapselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuuksia toimia omalla tavallaan, vaikka se miten ärsyttäisi aikuisia. 

6. Tehkää kaikkea hauskaa yhdessä. Voi myös palkita hyvästä käytöksestä mukavalla tekemisellä. Meillä lapsilla on käytössä porrassysteemi eli jokainen päivä, kun on mennyt hyvin (vihainen ja kiukkuinen toki saa olla) ja muita on kohdellut kunnioittavasti ja kauniisti, pääsee yhden portaan ylemmäs. Joka tiistai meillä on palkinto-ilta eli jos on noussut seitsemän askelta ylöspäin, tehdään yhdessä jotain ennakkoon sovittua kivaa tekemistä (lautapeli-ilta herkuilla, uimaan, Megazoneen, leffaan tms). Muistakaa, että tuon ikäinen on vielä tosi pieni ja tarvitsee paljon hyväksyntää, hellyyttä ja rakkautta. Vaikea ikä varmasti siinä murrosiän ja pienen koululaisen välimaastossa, kun ei välttämättä itsekään tiedä, onko iso vai pieni. 

Rastitaulut ja porrassysteemi.

On hyvin koirakoulumaista. Tiedätkö millaista kasvatusfilosofiaa nämä edustavat ja mihin saakka näitä toteutat? Lähes täysi-ikäiselle vielä rastitaulu ja netin poisottaminen. Tai äidin merkitsemät "portaat". Jossain laitoksessa voi toimia tämänkaltaiset keinot.

Varmasti jossain vaiheessa lakkaavat toimimasta. Toisaalta ehkä ovat siinä vaiheessa jo sisäistäneet asiallisen käytöksen ja kunnioittavan asenteen sekä kyvyn selvittää riitoja sisarusten ja vanhempien kanssa asiallisesti. Kotityöt sidon todennäköisesti teini-iässä viikkorahaan. Toisaalta lapset jo nyt omatoimisesti pitävät huoneensa melko siisteinä läpi viikon enkä ehkä teini-ikäiseltä vaadikaan mitään supersiistiä, sillä itsellänikin oli todella 

Minusta nuo toimivat aivan päinvastoin kuin sanot. Se vähentää komentamista, käskyttämistä jne. kun jokainen tietää, mitä tehdä, saa itse päättää ajankohdan ja toisaalta lapset yrittävät pääsääntoisesti toimia asiallisesti. 

Onpas tullut paljon vastauksia.Pitää lukea ajatuksella. Perheneuvolaa olen minäkin miettinyt, mutta tilanne on mennyt tämmöiseksi vasta jokin aika sitten. Sitä ennen meni hyvin ja lapsi viihtyykin puolisoni kanssa, on itse halunnut alkaa kutsua tätä isäksi ja ovat tehneet juttuja yhdessä. Nyt pelkään että mies romuttaa kaiken omalla käytöksellään.

Olen puhunut miehen kanssa ja sanonut että uhkailua ja huutoa en hyväksy. Yhteisiä tiloja pitää kunnioittaa kaikkien, mutta uhkailu tyyliin "siivoa huoneesi tai et saa joululahjoja", on turhaa. Aion vielä jutella lapsen kanssa kahden kesken ja kertoa, että olen hänen puolellaan aina, vaikka vaadinkin huolehtimaan omista tavaroista ja ottamaan muut huomioon.

Mieheltä olen pyytänyt että juttelisi lapsen kanssa ja pyytäisi anteeksi. Lapseni on tottunut kanssani siihen että riidat selvitetään puhuen ja molemmat kertovat oman puolensa. Saa nähdä kykeneekö mies tällaiseen keskusteluun. Jos tilanne jatkuu pitkään tulehtuneena, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. En halua lasteni kasvavan huonossa ilmapiirissä.

ap

En ole ihan varma, onko tämä uusperhekeskustelu, vai eikö tällä ole mitään tekemistä sen kanssa (Esim. Isäpuoli tullut kuvioihin jo, kun lapsi oli taapero), mutta esittelen jälleen kerran teesini, jolla uusperheen saa onnistumaan.

Eli uusperheessä tulee olla jokaisella oma tila ja oma rauha, ja vanhempi hoitaa oman lapsensa kasvatus-, viihdytys- ja hoitovastuunsa. Isä/äitipuoli auttaa vain tarvittaessa. Hänen oikeutensa rajoittuvat vain hänen omaan kotiinsa, eli hän saa puuttua olohuoneen siisteyteen ja siellä toimimiseen, mutta ei saa mennä lapsen reviirille (Oma huone, läksyt, kaverit) ennenkuin uusperhe on lopullisesti muotoutunut. Tämä muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta.

Meillä ei anneta mitään vaihtoehtoja. Jos ei totella, niin se on pois kännykkä, tabletti, telkkari ja kaakaot. Meidän ei ole yleensä koskaan tarvinnut huutaa lapsille, mutta ne tietää kyllä, että jos vanhemmat hermostuu, niin sitten kenelläkään ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen "isäpuoli"? Joku äijä on muuttanut teille, asunut pari vuotta ja kutsut häntä "isäpuoleksi"? Se ei ole mikään isä edes puoleksi lapsellesi. Yäk! Sympatiani on täysin lapsesi puolella. Tajuatko yhtään, miten rankkaa hänellä voi olla? Oma huone on ainoa turvapaikka eikä sielläkään saa olla rauhassa. Pidä se äijä erossa tyttärestäsi, sanoa vaan.

Toinen kyynel.

Vastaus vielä jonkun kysymykseen, lapsen biologinen isä ei ole kuvioissa, eikä ole ollut koskaan. Joten "erotaistelua" ja muuta ei ole ollut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut paljon vastauksia.Pitää lukea ajatuksella. Perheneuvolaa olen minäkin miettinyt, mutta tilanne on mennyt tämmöiseksi vasta jokin aika sitten. Sitä ennen meni hyvin ja lapsi viihtyykin puolisoni kanssa, on itse halunnut alkaa kutsua tätä isäksi ja ovat tehneet juttuja yhdessä. Nyt pelkään että mies romuttaa kaiken omalla käytöksellään.

Olen puhunut miehen kanssa ja sanonut että uhkailua ja huutoa en hyväksy. Yhteisiä tiloja pitää kunnioittaa kaikkien, mutta uhkailu tyyliin "siivoa huoneesi tai et saa joululahjoja", on turhaa. Aion vielä jutella lapsen kanssa kahden kesken ja kertoa, että olen hänen puolellaan aina, vaikka vaadinkin huolehtimaan omista tavaroista ja ottamaan muut huomioon.

Mieheltä olen pyytänyt että juttelisi lapsen kanssa ja pyytäisi anteeksi. Lapseni on tottunut kanssani siihen että riidat selvitetään puhuen ja molemmat kertovat oman puolensa. Saa nähdä kykeneekö mies tällaiseen keskusteluun. Jos tilanne jatkuu pitkään tulehtuneena, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. En halua lasteni kasvavan huonossa ilmapiirissä.

ap

Tuosta on hyvä aloittaa, tsemppiä! Nyt kannattaa miettiä, lähtikö tämä käytös jostain yksittäisestä tilanteesta eskaloitumaan, kun kerran ennen oli paremmin. Vai olisiko kyse ihan vaan alkavasta murrosiästä ja siihen kuuluvasta auktoriteettiuhmasta?

Vierailija kirjoitti:

Samojen ongelmien kanssa painitaan monessa ydinperheessä, mutta ap:sta ehkä saattaa tuntua, että ongelmat johtuvat isäpuolen ja lapsen suhteesta. Tässä muutama keino, millä voitte ehkä parantaa tilannetta. 

1. Miettikää, mitkä on teille tärkeät asiat, joita haluatte vanhemman lapsen kohdalla toteuttaa. Onko se, että huone on siisti, haluatteko kehittää isäpuolen ja sinun lapsesi suhdetta vai mitkä ovat ne teille tärkeät asiat. Lähtpkohtaisesti kannattaa painottaa tavoitteissa sitä, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä olla. Se heijastuu sitten muuhun.

2. Miettikää siihen keinot. Meillä on lapsilla käytössä kotityölista, josta valitsevat neljä kotityötä + oman huoneen siivous. Nämä tsekkaan viikon lopussa ja seurauksena on se, että netti toimii normaalisti. Jos rastit ei ole täynnä, katkaisen netin tältä lapselta muutamaksi päiväksi niin puhelimesta kuin koneelta. Toimii tehokkaasti myös laiskempiin lapsiin. 

3. Pyrkikää antamaan tilaa isommalle niin, että kiellätte vain ihan aidosti sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä ja niistä pidätte kiinni.

4. Painottakaa isommalle, että hän on jo isompi ja hänellä on paljon enemmän oikeuksia kuin pienemmällä. Hän saa valvoa myöhempään, saa herkkuja enemmän jne. Toisaalta hänellä on myös enemmän vastuuta (koulu, kotityöt, asiallinen käytös)

5. Omalla miehelläni on ollut hieman vaikeuksia luopua ehdottomasta auktoriteettiasemasta lasten kasvaessa. Hän herkästi kieltää, koska on tottunut komentamaan pieniä lapsia. Lapselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuuksia toimia omalla tavallaan, vaikka se miten ärsyttäisi aikuisia. 

6. Tehkää kaikkea hauskaa yhdessä. Voi myös palkita hyvästä käytöksestä mukavalla tekemisellä. Meillä lapsilla on käytössä porrassysteemi eli jokainen päivä, kun on mennyt hyvin (vihainen ja kiukkuinen toki saa olla) ja muita on kohdellut kunnioittavasti ja kauniisti, pääsee yhden portaan ylemmäs. Joka tiistai meillä on palkinto-ilta eli jos on noussut seitsemän askelta ylöspäin, tehdään yhdessä jotain ennakkoon sovittua kivaa tekemistä (lautapeli-ilta herkuilla, uimaan, Megazoneen, leffaan tms). Muistakaa, että tuon ikäinen on vielä tosi pieni ja tarvitsee paljon hyväksyntää, hellyyttä ja rakkautta. Vaikea ikä varmasti siinä murrosiän ja pienen koululaisen välimaastossa, kun ei välttämättä itsekään tiedä, onko iso vai pieni. 

Mielestäni kyllä moni asia on pielessä jos lapselle pitää olla kotityölista jota aikuinen kyttää, ja kerran viikossa palkintojen jako. Tai jos on joku porrassysteemi jossa noustaan ylemmälle tasolle ja saadaan palkintoja tason mukaisesti.

Kasvaessaan lapsi kyllä ymmärtää että hänen kuuluu auttaa kotona, taitojensa mukaan. Roskat viedään, siivotaan huone, huolehditaan omista tavaroista, tyhjätään tiskikone jne. Pienestä asti otetaan mukaan kotihommiin, niin ne onnistuu myös itsenäisesti isompana. Apua annetaan myös kun aikuinen sitä pyytää.

 

Vierailija kirjoitti:

Vastaus vielä jonkun kysymykseen, lapsen biologinen isä ei ole kuvioissa, eikä ole ollut koskaan. Joten "erotaistelua" ja muuta ei ole ollut.

ap

Joo ja kyllä aikuisia totellaan, jos samassa taloudessa asutaan, oli se sitten isä/äiti/puolikas sellainen ja sitä rataa. Näin ainakin meidän uusperhekuviossa toimii. Poikapuoleni kutsuu minua etunimellä, kun hänellä on omakin äiti, mutta väittäisin, että olen hänelle lähes yhtä tärkeä ihminen. Hän oli siis ihan taapero, kun tulin kuvioihin. Lapset ovat tietysti samassa asemassa meillä, kumpaakaan ei suosita.

Meillä aikanaan riitti kun äiti totesi, että joko siivoamme itse jälkemme tai hän siivoaa. Tämä käytännössä tarkoitti sitä että äiti tonki koko huoneen läpi ja heitti pois tai varastoi ne tavarat joita emme hänen mielestään tarvinneet. Tätä ei tarvinnut tapahtua montaa kertaa kun alkoi oman huoneen siivoaminen kiinnostaa.

Miehellä on tullut mitta täyteen kun töistä tullessa ensimmäinen asia on päivästä toiseen kaaos kotona. Olivat sopineet viikkorahasysteemistä, jossa lapsi saa rahaa pitäessään huoneen ja yleiset tilat siedettävinä. Ei muutosta. Kotityötaulukkoa kokeiltu, ei muutosta. Puhelinaikaa rajattu, ei muutosta. Positiivista palautetta kokeiltu, ei auta. Mies kertoo kokevansa että ei ole mitään väliä, mitä hän sanoo tai tekee.

Ehkä huoneen voisi vaan antaa olla vaikka jouluun asti. Katsoa, syttyykö lapsen päässä joku lamppu ja hän alkaa itse siivoamaan. Mitä muihin huoneisiin tulee, on vain jatkettava muistuttelua sitkeästi.

Oikeastaan pahin pelkoni on, että kotona on huono ilmapiiri ja lapsi kokee itsensä huonoksi sen takia. Siksi toivon avointa keskustelua kaikkien perheenjäsenten välillä. Muistutin myös miestä että hän on se aikuinen ja lapset eivät ole robotteja jotka toimivat aina, kuten pyydetään.

ap

Ai niin myös lattialla olevien tavaroiden ja vaatteiden viemistä varastoon on kokeiltu. No, siellä ovat edelleen. Olleet jo kaksi viikkoa. Ei ole lapsi kysellyt perään :D

ap