Lapsi ei tottele eikä kuuntele isäpuolta

Mielipiteitä ?

Mitä kaikkea sitä teet pakotettuna?

a) sillä kakaralla on jo isä

b) sinä siirrät oman kasvatusvastuusi miehelle, jota pakotat isäpuoleksi

No turha varmaan kysyä täältä ... :D

ap

Tuo on kyllä aika haastava ikä.

Tuntuu että taitaa olla mustasukkainen teidän kombostanne. Häntä kehotetaan hoitamaan itse kun pienempi saa huomiota tekemättä mitään. En tarkoita tätä mitenkään niin että kun ei ole biologinen isä vaan siten että monelle yli 10 vuotiaalle on rankkaa saada sisarus kun on oppinut olemaan yksin passattavana tai vähintään ainoa kenet huomioidaan. Se aiheuttaa mustasukkaisuutta.

Lapsen luonne usein määrittää kannattaako yrittää hyvällä tai pahalla. Itse olen palkinnut kun on sisaruksen kanssa. Tehnyt paljon yhdessä, opetetaan siivoamaan kädestä pitäen, siinä on hauska vaihtaa myös kuulumisia. Sekä todennut että kun isompi tekee isompien juttuja saa myös isompien oikeuksia. Istutaan vaikka myöhään iltaan pelaamassa kun sisarus nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 1 yhteinen lapsi (taapero) ja pian 11 -vuotias lapsi (minun lapseni). Ongelma on, että 11 -vuotiaamme ei kuuntele isäpuolta eikä oikeastaan minuakaan. Vaadimme että huone on pidettävä siistinä ja kodin yhteisiä tiloja kunnioitetaan eli ei sotketa tai jätetä tavaroita lattioille ja tasoille lojumaan. 11 -vuotias sotkee koko ajan, huoneessa sängyn patjat lattialla, lakanat mytyssä, lelut ja tavarat lattioilla, roskia ympäriinsä. Sama koskee muita huoneita. On yritetty viikkorahaa, lahjottu, kiristetty, kannustettu, motivoitu, mutta sama meno jatkuu.

Isäpuoli kestää tätä huonommin kuin minä. Nyt isäpuoli on ensimmäisiä kertoja korottanut lapselle ääntään ja vaatinut siivoamaan sotkunsa. Lapsi on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta eikä aio totella. Tämä asenne tekee kodin ilmapiiristä kireän. Itse tasapainottelen välissä yrittäen ymmärtää kumpaakin ja neuvotella. Oma biologinen isä ei lapsella ole kuvioissa.

Minusta säännöt pitää olla eikä huoneen siivoamiseen mene kauaa aikaa. Puolisoni on pettynyt tilanteeseen, koska lapsi kyllä kaipaa hänen seuraansa halutessaan jotain (tavaroita, kyydin kotiin), mutta ei ole kiinnostunut ottamaan vastuuta mistään. Lapseni pärjää koulussa hienosti ja on todella ihana tyyppi, miksi sitten tilanne kotona tämä?

Mikä voisi auttaa...?

Olen ollut samassa tilanteessa.  Ongelma on sinussa, et halua ottaa vanhemman vastuuta, vaan haluat olla kiva kaveri lapsellesi.

Ei isäpuolia lapsille

Mä en usko, että ongelma tässä on isäpuoli-lapsipuoli yhdistelmä, nimittäin meidän 11-vuotias käyttäytyy aivan samalla tavalla ja olemme ihan ydinperhe...

Voisi kokeilla tuota yhdessä tekemistä, yhdessä siivoamista siis. Yritän aina kehua kun tekee jotain hyvin. Mielestäni lapselta tulee myös vaatia tiettyjä juttuja, aina ei voi olla kivaa. Totta tuokin että isompi lapsi ilmaisee mustasukkaisuutta eri tavoin kuin pieni..

ap

Ikään liittyvää voi olla siis myös.

Siivoa lapsesi kanssa kerran viikossa yhdessä.

Hän on yhä lapsi, vaikka murrosikä alkaa pikku hiljaa olla päällä.

Turha sen "isäpuolen" - mikä sanahirviö - on ääntään korottaa. - Kuten jo huomasittekin, menettää vain kasvonsa, kun auktoriteettia ei ole.

Keskustelkaa tasa-arvoisesti pöydän ympärillä kodista ja kunkin velvollisuuksista yhteisen viihtymisen hyväksi. Ottaen huomioon, että lapsi on lapsi. Mutta ei hän tyhmä ole, vaikka onkin yhä lapsi.

Kohtuullisuutta lapsen oman huoneen suhteen. Mitäs se haittaa, jos patjat on välillä lattialla.

Aika tossu olet, ap, jos sallit äijän turjakkeesi huutaa lapsellesi. Ellet kunnioita lastasi, tulet menettämään hänet - luvassa on ikävät murrosiän vuodet ja hän nostaa kytkintä heti, kun pystyy, eikä taakseen vilkuile. - Mutta sitähän se isäpuoli epäilemättä toivookin. Ehkä se sinustakin olisi mukavinta.

No onko se isäpuoli ihiminen vai neyegeyeri?

Tuossa ei tullut ilmi, kuinka kauan isäpuoli on ollut mukana kuvioissa.

Välttämättä kiintymystä lapsen ja hänen välillään ei ole puolin eikä toisin.

Jos äiti antaa isäpuolen huutaa lapselle, ollaan väärillä urilla.

Äiti on nyt avainhenkilö vastakkainasettelutilanteen syntymisessä tai välttämisessä.

Tuollaista se on.... Ja sotkuisuus vaan pahenee murrosiässä. Ja vanhempi kelpaa, kun haluaa jotain.

Me sidoimme siivoamisen viikkorahaan, ja toisaalta lopetimme valtataistelun. Oma huone saa olla millainen haluaa, mutta meidän elämää ei saa häiritä. Eli viikkorahan saamiseen oli tietyt standardit, mutta täyttää puhtautta ei vaadittu.

Jos olet tuon ikäisen kanssa ongelmissa, niin tilanne tulee olemaan katastrofaalinen parin vuoden sisällä. Hae apua perheneuvolasta. Siellä voidaan tarkastaa koko perhedynamiikka.

Siis kuritetaanko sitä jos se ei tottele? Ja jos kuritetaan, niin onko se enemmän "muodollista" vai sellaista, mikä tehdään niin tuntuvana, että uhma häviää?

Varsinkaan pelkkä sanominen tai ärähtäminen asioista ei kovapäisten lasten kohdalla auta oikein mitään, jollei käskyjen noudattamatta jättämisestä seuraa jotain oikeasti tuntuvaa. Ilman kunnon seurauksia puheella on tapana mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuritetaanko sitä jos se ei tottele? Ja jos kuritetaan, niin onko se enemmän "muodollista" vai sellaista, mikä tehdään niin tuntuvana, että uhma häviää?

Varsinkaan pelkkä sanominen tai ärähtäminen asioista ei kovapäisten lasten kohdalla auta oikein mitään, jollei käskyjen noudattamatta jättämisestä seuraa jotain oikeasti tuntuvaa. Ilman kunnon seurauksia puheella on tapana mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Uhma ei häviä kurittamalla vaan kasvaa.

kaikki hänen tavarat jotka ovat levällää muualla kun omassa huoneessa jätesäkkiin ja varastoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuritetaanko sitä jos se ei tottele? Ja jos kuritetaan, niin onko se enemmän "muodollista" vai sellaista, mikä tehdään niin tuntuvana, että uhma häviää?

Varsinkaan pelkkä sanominen tai ärähtäminen asioista ei kovapäisten lasten kohdalla auta oikein mitään, jollei käskyjen noudattamatta jättämisestä seuraa jotain oikeasti tuntuvaa. Ilman kunnon seurauksia puheella on tapana mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Uhma ei häviä kurittamalla vaan kasvaa.

Jaa? Oletko joskus kokeillut vai onko tämä joku oma teoria? Mahdollisesti sukua sille teorialle, että sakkojen antaminen rikoksen tehneelle ei hyödytä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuritetaanko sitä jos se ei tottele? Ja jos kuritetaan, niin onko se enemmän "muodollista" vai sellaista, mikä tehdään niin tuntuvana, että uhma häviää?

Varsinkaan pelkkä sanominen tai ärähtäminen asioista ei kovapäisten lasten kohdalla auta oikein mitään, jollei käskyjen noudattamatta jättämisestä seuraa jotain oikeasti tuntuvaa. Ilman kunnon seurauksia puheella on tapana mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Uhma ei häviä kurittamalla vaan kasvaa.

Jaa? Oletko joskus kokeillut vai onko tämä joku oma teoria? Mahdollisesti sukua sille teorialle, että sakkojen antaminen rikoksen tehneelle ei hyödytä mitään?

Olen ollut se kuritettava. Siinä kävi vain hassusti eli huonosti kurittajalle, kun riittävän pitkään sitä jatkoi. Hakattu koirakin käy omistajansa päälle jossain vaiheessa. Ei sakotkaan mitään hyödytä, monet saa niitä useita kertoja ja silti rikkoo lakia edelleen, ajaa esimerkiksi ylinopeutta. Taidat olla yksinkertainen?