Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei tottele eikä kuuntele isäpuolta
30.10.2019 |
Meillä on 1 yhteinen lapsi (taapero) ja pian 11 -vuotias lapsi (minun lapseni). Ongelma on, että 11 -vuotiaamme ei kuuntele isäpuolta eikä oikeastaan minuakaan. Vaadimme että huone on pidettävä siistinä ja kodin yhteisiä tiloja kunnioitetaan eli ei sotketa tai jätetä tavaroita lattioille ja tasoille lojumaan. 11 -vuotias sotkee koko ajan, huoneessa sängyn patjat lattialla, lakanat mytyssä, lelut ja tavarat lattioilla, roskia ympäriinsä. Sama koskee muita huoneita. On yritetty viikkorahaa, lahjottu, kiristetty, kannustettu, motivoitu, mutta sama meno jatkuu.
Isäpuoli kestää tätä huonommin kuin minä. Nyt isäpuoli on ensimmäisiä kertoja korottanut lapselle ääntään ja vaatinut siivoamaan sotkunsa. Lapsi on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta eikä aio totella. Tämä asenne tekee kodin ilmapiiristä kireän. Itse tasapainottelen välissä yrittäen ymmärtää kumpaakin ja neuvotella. Oma biologinen isä ei lapsella ole kuvioissa.
Minusta säännöt pitää olla eikä huoneen siivoamiseen mene kauaa aikaa. Puolisoni on pettynyt tilanteeseen, koska lapsi kyllä kaipaa hänen seuraansa halutessaan jotain (tavaroita, kyydin kotiin), mutta ei ole kiinnostunut ottamaan vastuuta mistään. Lapseni pärjää koulussa hienosti ja on todella ihana tyyppi, miksi sitten tilanne kotona tämä?
Mikä voisi auttaa...?
Kommentit (103)
Lasten kanssa pitää olla hirmu johdonmukainen. Me esim. ollaan lasten edessä aina samaa mieltä eli ei ole sellaista tilannetta, että toinen sallii jotain kun toinen on juuri kieltänyt. Toisekseen lapset tietää, että meidän taloudessa määrää aikuiset, ei lapset. Kotitöistä ei saa palkintoa, koska ne on kaikkien tehtävä - lapset omien roiniensa osalta. Jos joutuu kiristämään vaikka kännykkäkiellolla, niin se todellakin toteutuu, jos ei toimita kuten on pyydetty. On ihan turha uhkailla, jos sitä ei toteuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas tullut paljon vastauksia.Pitää lukea ajatuksella. Perheneuvolaa olen minäkin miettinyt, mutta tilanne on mennyt tämmöiseksi vasta jokin aika sitten. Sitä ennen meni hyvin ja lapsi viihtyykin puolisoni kanssa, on itse halunnut alkaa kutsua tätä isäksi ja ovat tehneet juttuja yhdessä. Nyt pelkään että mies romuttaa kaiken omalla käytöksellään.
Olen puhunut miehen kanssa ja sanonut että uhkailua ja huutoa en hyväksy. Yhteisiä tiloja pitää kunnioittaa kaikkien, mutta uhkailu tyyliin "siivoa huoneesi tai et saa joululahjoja", on turhaa. Aion vielä jutella lapsen kanssa kahden kesken ja kertoa, että olen hänen puolellaan aina, vaikka vaadinkin huolehtimaan omista tavaroista ja ottamaan muut huomioon.
Mieheltä olen pyytänyt että juttelisi lapsen kanssa ja pyytäisi anteeksi. Lapseni on tottunut kanssani siihen että riidat selvitetään puhuen ja molemmat kertovat oman puolensa. Saa nähdä kykeneekö mies tällaiseen keskusteluun. Jos tilanne jatkuu pitkään tulehtuneena, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. En halua lasteni kasvavan huonossa ilmapiirissä.
ap
No, tästä jo huomaa, että olet ihan liian lepsu. Teidän määrää lapset, eikä aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin myös lattialla olevien tavaroiden ja vaatteiden viemistä varastoon on kokeiltu. No, siellä ovat edelleen. Olleet jo kaksi viikkoa. Ei ole lapsi kysellyt perään :D
ap
Eli tavaraa on liikaa ja pieni konmaritus on ollut ihan tervetullut toimenpide.
Itsekin olen hirveällä miettimisellä pakannut ja hävittänyt jotain ja jälkeenpäin ei pienintäkään muistijälkeä siitä, mitä korvaamatonta sinne meni.
Jääkö paitsioon ja siksi kiukuttelee?Vietätkö aikaa pelkästään isomman kanssa?Tuo on hankala ikäkin toki,mutta lapsi on vielä lapsi ja voi olla esim mustasukkainen ja kaipaa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vaatisin lapselta huomattavasti vähemmän. Esimerkiksi oma huone saisi olla minusta missä kunnossa vain. Sinä hoidat kaiken kasvattamisen. Isäpuolen kanssa vain mukavia, positiivisia juttuja. Isäpuoli voisi kysyä ja jutella jostain lapsen kiinnostuksenkohteesta, tarjoutua kysymään sanakokeen sanoja tms. Avain on luoda positiivinen ja turvallinen suhde heidän välilleen. Nyt se on jo vaarantunut joten siitä on poistettava KAIKKI negatiivisuus ja käskyttäminen pitkäksi aikaa.
Jos isäpuolella ei ole mitään kasvatus- tai muutakaan valtaa oman kotinsa seinien sisällä asuvaan lapseen, niin hyvin herkästi se lapsi alkaa hyödyntää tilannetta kaikenlaiseen kiellettyyn käytökseen ja pahimmillaan hän ryhtyy systemaattisesti "kotikiusaamaan" isäpuolta, kun kerran on niskan päällä suhteessa isäpuoleen.
Miten ajattelit että isäpuoli saa vallan? Käskyttämällä, haukkumalla, käymällä käsiksi? Jos lapsi ei pidä miehestä, mies ei saa valtaa mitenkään. Siihen tyytyy tai muuttaa pois.
Miten biologinen vanhempi tai vaikka opettaja tai lastenhoitaja saa vallan jos lapsi kieltäytyy tottelemasta?
Biologisena vanhempana saan vallan, kun sanon, että jos ei perseily lopu niin joku kiva etuus kuten pelikonsoli lähtee ja sitten se myös lähtee. Opettajana saan vallan, kun sanon, että mua ei henkilökohtaisesti juurikaan kiinnosta se pääseekö oppilas läpi ainetta vaan se on ihan häneltä itseltään pois, jos ei vaivaudu tekemään mitään. Voin myös istuttaa oppilaan takapulpettiin kauas kavereistaan enkä kiinnitä siellä yksikseen tapahtuvaan toimintaan mitään huomiota. Yleensä riittää tuo sanominen, kun ne huomaa siitä, että mua on turha koettaa ärsyttää kun se ei toimi. Mun tunneilla on lähes aina rauhallista, koska siellä takapenkissä yksikseen on aika tylsä möykätä kun kukaan ei näe sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö aavistaa mitä mehmetillä on mielessä. Ja syy on sinun kun se tapahtuu.
Kerropa siis miten tyypillinen riita alkaa kehittymään ja kuka sanoo/tekee mitäkin. Miten tilanne etenee, miten se loppuu ja mikä tilanne on sen jälkeen. Jääkö riita muhimaan vai saadaanko se joskus loppuun ja tilanne rauhoittuu?
Minkälainen sotku teillä sitten on muualla kämpässä? Mitä kaikkea lapsi siellä sotkee tai tekee? Miten sotkuinen tyyppi sinä ap itse olet? Minkälainen on riittävä siisteystaso miehesi mielestä vai pitääkö kaiken olla just eikä melkein? Minkä kokoinen kämppä teillä on?
Minustakin tuntuu, että lapsella ja koko kämpässä on aivan liikaa tavaraa jos sen pois vieminen ei tunnu missään. Eihän lasta vain ole yritetty ostaa mukavaksi roinalla?
Mitä lapsi tekee kun hän tulee koulusta ja missä yhteyksissä sotkua tulee?
Saako lapsi yhtään kunnon huomiota sinulta, siis täysin ilman taaperoa ja miestä? Oletko läsnä oikeasti hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen riita tulee siitä että lapsi ei ole korjannut esim. aamupalakamoja pois pöydästä vaan ovat olleet koko päivän pitkin poikin kun tulemme töistä. Tai että huoneen siivoamisesta on sovittu mutta sitä ei tapahdu. Miehellä palaa hermo samantien. Hän on siivousfriikki. Itse olen ns. normaali, tykkään siisteydestä mutta sotku ei ole maailmanloppu. Haluan että tavarat on paikoillaan. Sotkua tulee kun vaatteet heitetään lattialle, keittiötä ei siivota, hammastahna ja harja lojuvat lavuaarissa ... Kaikkea tuollaista tapahtuu joka päivä ja muistutan joka päivä.
Emme osta tavaraa kuin jouluna tai synttärinä. Yritän välillä tehdä asioita lapsen kanssa kahdestaan. Enemmänkin voisi jos ehtisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tullut mitta täyteen kun töistä tullessa ensimmäinen asia on päivästä toiseen kaaos kotona. Olivat sopineet viikkorahasysteemistä, jossa lapsi saa rahaa pitäessään huoneen ja yleiset tilat siedettävinä. Ei muutosta. Kotityötaulukkoa kokeiltu, ei muutosta. Puhelinaikaa rajattu, ei muutosta. Positiivista palautetta kokeiltu, ei auta. Mies kertoo kokevansa että ei ole mitään väliä, mitä hän sanoo tai tekee.
Ehkä huoneen voisi vaan antaa olla vaikka jouluun asti. Katsoa, syttyykö lapsen päässä joku lamppu ja hän alkaa itse siivoamaan. Mitä muihin huoneisiin tulee, on vain jatkettava muistuttelua sitkeästi.
Oikeastaan pahin pelkoni on, että kotona on huono ilmapiiri ja lapsi kokee itsensä huonoksi sen takia. Siksi toivon avointa keskustelua kaikkien perheenjäsenten välillä. Muistutin myös miestä että hän on se aikuinen ja lapset eivät ole robotteja jotka toimivat aina, kuten pyydetään.
ap
Onko "yleisten tilojen" siisteys teillä 11-v lapsen vastuulla? Miksi? Ei ihme että kapinoi, jos näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka on sanonut että olisi yleiset tilat lapsen vastuulla ? Haloo...
Vierailija kirjoitti:
kuka on sanonut että olisi yleiset tilat lapsen vastuulla ? Haloo...
AP.
" Miehellä on tullut mitta täyteen kun töistä tullessa ensimmäinen asia on päivästä toiseen kaaos kotona. Olivat sopineet viikkorahasysteemistä, jossa lapsi saa rahaa pitäessään huoneen ja yleiset tilat siedettävinä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisillä tiloilla tarkoitin, että kukaan ei jätä esim. roskia eteiseen tai likaisia lautasia olohuoneeseen. Jokainen siis vastuussa yhteisistä tiloista huolehtimalla omat tavarat paikoilleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen riita tulee siitä että lapsi ei ole korjannut esim. aamupalakamoja pois pöydästä vaan ovat olleet koko päivän pitkin poikin kun tulemme töistä. Tai että huoneen siivoamisesta on sovittu mutta sitä ei tapahdu. Miehellä palaa hermo samantien. Hän on siivousfriikki. Itse olen ns. normaali, tykkään siisteydestä mutta sotku ei ole maailmanloppu. Haluan että tavarat on paikoillaan. Sotkua tulee kun vaatteet heitetään lattialle, keittiötä ei siivota, hammastahna ja harja lojuvat lavuaarissa ... Kaikkea tuollaista tapahtuu joka päivä ja muistutan joka päivä.
Emme osta tavaraa kuin jouluna tai synttärinä. Yritän välillä tehdä asioita lapsen kanssa kahdestaan. Enemmänkin voisi jos ehtisi.
ap
Meillä on kolme teiniä ja heidän kanssaan on ollut välillä hieman vääntöä, mutta johdonmukaisesti toimimalla hekin ovat oppineet ihmeen nopeasti asiat.
Meillä varsinkin poika unohti aamupalakamat pöydälle koko päiväksi. Niinpä hän sai alkaa tekemään jo illalla aamupalansa syömistä vaille valmiiksi ja silloin paljoa ei jäänyt jäljelle. Jos jotain jäi, niin hän sai siivota ne kotiin tultua pois, ei se asia sen enempää riidaksi yltynyt. Jos vaikka joku juusto "unohtui" päiväksi pöydälle, niin pari kertaa meillä se vielä meni, mutta sitten otin sen pöydälle unohtaneen lapsen mukaani kauppaan ja hän osti omilla rahoillaan uuden samanlaisen juuston. Sama jos maitopurkki tai joku oli jäänyt pöydälle, kauppaan vaan joko minun kanssani tai yksin, mutta omalla rahalla piti samanlainen ostaa. Se kirpaisi aika paljonkin ja enää ei kenelläkään unohdu mitään.
Huoneen siivouksen annatte olla, mutta palvelut sotkuisen huoneeseen loppuvat täysin ja esimerkiksi mitään likaisia vaatteita et käy hakemassa huoneesta. Aikuiset eivät mene jalallakaan huoneeseen. Lakanat eivät vaihdu ja muita tällaista ei tapahdu ilman omaa aktiivisuutta.
Hammasharjan ja tahnan lavuaarissa lojumista en todellakaan ymmärrä, itse pidän lavuaari sen verran likaisena paikkana, että minua ällöttäisi jos hammasharjani lavuaari koskisi. Jos vielä pesettä taaperon hanurinkin siinä, niin onpa kiva. Eikö kakaraa ällötä se ollenkaan?
Miksi joku heittää vaatteita lattialle yleensäkään? Jos joku lapsistani noin tekisi, niin nostelisin ne säkkiin ja veisin pois mitään sanomatta. Saman tekisin muille tavaroille. Sinulta siis aktiivisuutta asiaan.
Kirjoitit että "Yritän välillä tehdä asioita lapsen kanssa kahdestaan. Enemmänkin voisi jos ehtisi." Näitkö tuossa mitään ajattelemisen aihetta? Yrität siis välillä tehdä asioita lapsen kanssa? Useimmiten et siis tee tai se jää yrittämiseksi? Et ole ikinä lapsen äiti, hänen ehdottomasti lähin ihmisensä, johon voi luottaa, jonka kanssa voi puhua huolistaan ja muuten vain. Kenen kanssa lapsi sitten puhuu, jos sinulla ei ole aikaa? Onko lapsella elämässään yhden yhtä luotettavaa aikuista, joka oikeasti välittäisi hänestä?!? Sinä et sellainen ole, olet vieraannuttanut lapsesi itsestäsi todella tehokkaasti ja lapsesi on sinulle pelkkä riesa. Lapsi on sinun. Et ansaitse äidin titteliä tuolla käytökselläsi. Voisitko ajatella, että olisit lapsen kanssa läsnä joka ikinen päivä ilman taaperoa, miestä ja kännykkää vaikka vartin? Meneekö mahdottomaksi jo?
Onko miehesi joku ihan mielenvikainen hullu, jos kirjoitat hänestä että "Miehellä palaa hermo samantien. Hän on siivousfriikki." Mistä olet löytänyt tuollaisen ongelmaisen tyypin ja pakkoko sinun oli mennä hänen kanssaan kersa tekemään? Kuinka pienenä muuten sen pienimmän työnsitte hoitoon?
Summa summarum, olet huono äiti ja valitsemasi mies on joku mielenvikainen tyyppi, joka pitäisi kuohita.
Toivottavasti aloitus oli provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä keskustelupalstoilla tulisi tukea toinen toisiaan ja antaa ystävällisiä neuvoja, eikä syyttää!!! Ihan hirveitä tekstejä joiltain!
Tänne en enää viitsi kirjoittaa, osa vastauksista antoi oikeasti ajattelemisen aihetta, mutta mielestäni aika sairasta haukkua huonoksi äidiksi muutaman viestin perusteella. Puhuisitko noin myös kasvotusten ihmiselle ? Tottakai vietän aikaa lapseni kanssa päivittäin, keskustelemme joka päivä arkisten askareiden lomassa. Mutta spesiaaliin ajanviettoon kodin ulkopuolella (jota arvelin tässä tarkoitettavan), ei varmaan monillakaan arjessa usein ole aikaa.
Tästä eteenpäin kyselen ammattilaiselta apua perhedynamiikkaan, jos tarvetta on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen riita tulee siitä että lapsi ei ole korjannut esim. aamupalakamoja pois pöydästä vaan ovat olleet koko päivän pitkin poikin kun tulemme töistä. Tai että huoneen siivoamisesta on sovittu mutta sitä ei tapahdu. Miehellä palaa hermo samantien. Hän on siivousfriikki. Itse olen ns. normaali, tykkään siisteydestä mutta sotku ei ole maailmanloppu. Haluan että tavarat on paikoillaan. Sotkua tulee kun vaatteet heitetään lattialle, keittiötä ei siivota, hammastahna ja harja lojuvat lavuaarissa ... Kaikkea tuollaista tapahtuu joka päivä ja muistutan joka päivä.
Emme osta tavaraa kuin jouluna tai synttärinä. Yritän välillä tehdä asioita lapsen kanssa kahdestaan. Enemmänkin voisi jos ehtisi.
ap
Meillä on kolme teiniä ja heidän kanssaan on ollut välillä hieman vääntöä, mutta johdonmukaisesti toimimalla hekin ovat oppineet ihmeen nopeasti asiat.
Meillä varsinkin poika unohti aamupalakamat pöydälle koko päiväksi. Niinpä hän sai alkaa tekemään jo illalla aamupalansa syömistä vaille valmiiksi ja silloin paljoa ei jäänyt jäljelle. Jos jotain jäi, niin hän sai siivota ne kotiin tultua pois, ei se asia sen enempää riidaksi yltynyt. Jos vaikka joku juusto "unohtui" päiväksi pöydälle, niin pari kertaa meillä se vielä meni, mutta sitten otin sen pöydälle unohtaneen lapsen mukaani kauppaan ja hän osti omilla rahoillaan uuden samanlaisen juuston. Sama jos maitopurkki tai joku oli jäänyt pöydälle, kauppaan vaan joko minun kanssani tai yksin, mutta omalla rahalla piti samanlainen ostaa. Se kirpaisi aika paljonkin ja enää ei kenelläkään unohdu mitään.
Huoneen siivouksen annatte olla, mutta palvelut sotkuisen huoneeseen loppuvat täysin ja esimerkiksi mitään likaisia vaatteita et käy hakemassa huoneesta. Aikuiset eivät mene jalallakaan huoneeseen. Lakanat eivät vaihdu ja muita tällaista ei tapahdu ilman omaa aktiivisuutta.
Hammasharjan ja tahnan lavuaarissa lojumista en todellakaan ymmärrä, itse pidän lavuaari sen verran likaisena paikkana, että minua ällöttäisi jos hammasharjani lavuaari koskisi. Jos vielä pesettä taaperon hanurinkin siinä, niin onpa kiva. Eikö kakaraa ällötä se ollenkaan?
Miksi joku heittää vaatteita lattialle yleensäkään? Jos joku lapsistani noin tekisi, niin nostelisin ne säkkiin ja veisin pois mitään sanomatta. Saman tekisin muille tavaroille. Sinulta siis aktiivisuutta asiaan.
Kirjoitit että "Yritän välillä tehdä asioita lapsen kanssa kahdestaan. Enemmänkin voisi jos ehtisi." Näitkö tuossa mitään ajattelemisen aihetta? Yrität siis välillä tehdä asioita lapsen kanssa? Useimmiten et siis tee tai se jää yrittämiseksi? Et ole ikinä lapsen äiti, hänen ehdottomasti lähin ihmisensä, johon voi luottaa, jonka kanssa voi puhua huolistaan ja muuten vain. Kenen kanssa lapsi sitten puhuu, jos sinulla ei ole aikaa? Onko lapsella elämässään yhden yhtä luotettavaa aikuista, joka oikeasti välittäisi hänestä?!? Sinä et sellainen ole, olet vieraannuttanut lapsesi itsestäsi todella tehokkaasti ja lapsesi on sinulle pelkkä riesa. Lapsi on sinun. Et ansaitse äidin titteliä tuolla käytökselläsi. Voisitko ajatella, että olisit lapsen kanssa läsnä joka ikinen päivä ilman taaperoa, miestä ja kännykkää vaikka vartin? Meneekö mahdottomaksi jo?
Onko miehesi joku ihan mielenvikainen hullu, jos kirjoitat hänestä että "Miehellä palaa hermo samantien. Hän on siivousfriikki." Mistä olet löytänyt tuollaisen ongelmaisen tyypin ja pakkoko sinun oli mennä hänen kanssaan kersa tekemään? Kuinka pienenä muuten sen pienimmän työnsitte hoitoon?
Summa summarum, olet huono äiti ja valitsemasi mies on joku mielenvikainen tyyppi, joka pitäisi kuohita.
Toivottavasti aloitus oli provo.
Ristiriitoja löytyy. Lapsen huoneeseen ei mennä mutta lattialta vaatteet kerätään jätesäkkiin? Mitä siis tehdään
Muutenkin natsimeininkiä. Ja ilkeän ihmisen kirjoitus.
Mietiskelin, onkohan silloin kun yhteen menitte, jäänyt joitakin tärkeitä asioita keskustelematta - myös sen sinun lapsesi kanssa, olettaen että hän on ollut jo joku eskarilainen.
Olen itse kasvanut myös isäpuolen kanssa, mutta silloin kunnioitettiin aikuisia niin paljon, että ei olisi tullut kuuloonkaan pullikoida vastaan. Meilläkin jäi muuten ne tärkeät keskustelut käymättä, mutta minulle oli - jostain syystä - itsestään selvää, että myös isäpuolta on toteltava. Alkuun meillä ei ollut mikään kovin hyvä suhde, mutta se parani ajan myötä.
Minä olen aikuinen ja välillä edelleen unohtuu aamupalalautasia pöytään. Mielestäni on nipotusta räjähdellä sellaisesta. Muutenkin on normaalia, että viikon aikana ei ehdi siivota yhtä hyvin kuin viikonloppuisin.
Kohta se pieni 1-vuotiaskin alkaa sotkea. Mitä sitten meinaatte tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aikuinen ja välillä edelleen unohtuu aamupalalautasia pöytään. Mielestäni on nipotusta räjähdellä sellaisesta. Muutenkin on normaalia, että viikon aikana ei ehdi siivota yhtä hyvin kuin viikonloppuisin.
Kohta se pieni 1-vuotiaskin alkaa sotkea. Mitä sitten meinaatte tehdä?
Sehän on ihan eri asia. Muiden kakarat ja oma kulla(i)nnuppu(i).
Eihän tuossa nyt niin ole käynyt että äiti on raahannut kotiin jonkun random-tyypin vähän aikaa sitten,lukee ihan selvästi et mies on ollut lapsen elämässä useamman vuoden.
Kyllä lapsen pitää kunnioittaa ja totella aikuista, varsinkin jos samassa taloudessa asuu.
11v on jo sen ikäinen että osaa tehdä asioita silkkaa ilkeyttään,silloin myös kestetään seuraukset.kännykkä/pelikoneet/kavereiden kanssa hengailu yms.pois jos säännöistä ei pidetä kiinni niin pitkäksi aikaa että hommat alkaa sujua.
Kamalaa lapsen paapomista,ei saisi edes ääntä korottaa jos perseilee.