Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei tottele eikä kuuntele isäpuolta
30.10.2019 |
Meillä on 1 yhteinen lapsi (taapero) ja pian 11 -vuotias lapsi (minun lapseni). Ongelma on, että 11 -vuotiaamme ei kuuntele isäpuolta eikä oikeastaan minuakaan. Vaadimme että huone on pidettävä siistinä ja kodin yhteisiä tiloja kunnioitetaan eli ei sotketa tai jätetä tavaroita lattioille ja tasoille lojumaan. 11 -vuotias sotkee koko ajan, huoneessa sängyn patjat lattialla, lakanat mytyssä, lelut ja tavarat lattioilla, roskia ympäriinsä. Sama koskee muita huoneita. On yritetty viikkorahaa, lahjottu, kiristetty, kannustettu, motivoitu, mutta sama meno jatkuu.
Isäpuoli kestää tätä huonommin kuin minä. Nyt isäpuoli on ensimmäisiä kertoja korottanut lapselle ääntään ja vaatinut siivoamaan sotkunsa. Lapsi on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta eikä aio totella. Tämä asenne tekee kodin ilmapiiristä kireän. Itse tasapainottelen välissä yrittäen ymmärtää kumpaakin ja neuvotella. Oma biologinen isä ei lapsella ole kuvioissa.
Minusta säännöt pitää olla eikä huoneen siivoamiseen mene kauaa aikaa. Puolisoni on pettynyt tilanteeseen, koska lapsi kyllä kaipaa hänen seuraansa halutessaan jotain (tavaroita, kyydin kotiin), mutta ei ole kiinnostunut ottamaan vastuuta mistään. Lapseni pärjää koulussa hienosti ja on todella ihana tyyppi, miksi sitten tilanne kotona tämä?
Mikä voisi auttaa...?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne en enää viitsi kirjoittaa, osa vastauksista antoi oikeasti ajattelemisen aihetta, mutta mielestäni aika sairasta haukkua huonoksi äidiksi muutaman viestin perusteella. Puhuisitko noin myös kasvotusten ihmiselle ? Tottakai vietän aikaa lapseni kanssa päivittäin, keskustelemme joka päivä arkisten askareiden lomassa. Mutta spesiaaliin ajanviettoon kodin ulkopuolella (jota arvelin tässä tarkoitettavan), ei varmaan monillakaan arjessa usein ole aikaa.
Tästä eteenpäin kyselen ammattilaiselta apua perhedynamiikkaan, jos tarvetta on.
ap
Eli vastauksesi tarkoitti, että muiden kommentit osuivat ja upposivat. Toivottavasti sait ajattelemisen aihetta ja yrität enemmän. Sinä olet toinen aikuinen teidän taloudessa ja se tarkoittaa, sitä, että valitettavasti joudut tekemään paljon ihan itse lapsesi takia, etkä voi työntää asioita muiden vastuulle. Miehesi ei ole lapsen isä, hän on vain lähes vieras aikuinen, joka riehuu lapselle naama punaisena pienistäkin asioista ja hän ei saa enää ikinä lapsen luottamusta käytöksellään. Mies sahaa omaa oksaansa ja sinä keikut sillä oksalla myös.
Olet ensimmäisen lapsesi saattanut tuohon tilanteeseen, joten nyt käärit hihasi ja etsit aikaa olla hänen kanssaan. Mitään ihmeen spesiaalia ei kukaan odota, vaan läsnäoloa! Arkisten askareiden lomassa keskustelu tarkoittaa ilmeisesti vain sitä, että puuhaat kuutta asiaa samaan aikaan ja siinä ohessa kysäiset lapseltasi miten päivä on mennyt. Siinä kaikki ja työsi äitinä on tehty siltä päivältä.
Mieti itseäsi lapsen asemaan. Riittäisikö sinulle tuollainen huomio päivästä toiseen, viikosta toiseen ja aina? Olisiko kotona kiva asua, kun äidillä ei ole kiinnostusta, aikaa ja ymmärrystä mihinkään ja isäpuoli rääkyy kaikesta? Lapsesi on lapsi vielä muutaman vuoden, mutta aika käy vähiin ja peli on menetetty hänen luottamuksensa kanssa pian.
Ja kyllä, jos olisit edessäni, niin voisin puhua täsmälleen samoin ja vielä painokkaamminkin. Olen kolmen teinin äitinä nähnyt aika paljon heidän ystäviensä elämää ja minulla on todella karvat pystyssä, kun nämä ystävät tulevat juttelemaan kanssani perhe asioistaan ja huolistaan. Järjestän aivan varmasti kaikille keskeyttämätöntä aikaa jutella. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lapsen kuunteleminen, muut työt voivat odottaa.
Rumasti puhut ja asenteesi on ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhettä perustettaessa on ehkä viisi sääntöä, mikä pitää muistaa, jos haluaa kivuttoman uusperhe-elämän. Tässä rikotaan niistä kahta:
1. Uusperhe ei sovi nipottajille (Eikä siivousfriikeille tai kenellekään, joiden mielestä on vain yksi tapaelää).
2. Kenenkään elämä ei saa huonontua uusperhettä perustettaessa, vaan samat etuudet pitää pysyä aika pitkään, ja niitä kavennetaan vasta ajan kuluessa (jos lapsen ei tarvinnut ennen isäpuolta siivota)
Eli vastauksesi tarkoitti, että muiden kommentit osuivat ja upposivat. Toivottavasti sait ajattelemisen aihetta ja yrität enemmän. Sinä olet toinen aikuinen teidän taloudessa ja se tarkoittaa, sitä, että valitettavasti joudut tekemään paljon ihan itse lapsesi takia, etkä voi työntää asioita muiden vastuulle. Miehesi ei ole lapsen isä, hän on vain lähes vieras aikuinen, joka riehuu lapselle naama punaisena pienistäkin asioista ja hän ei saa enää ikinä lapsen luottamusta käytöksellään. Mies sahaa omaa oksaansa ja sinä keikut sillä oksalla myös.
Olet ensimmäisen lapsesi saattanut tuohon tilanteeseen, joten nyt käärit hihasi ja etsit aikaa olla hänen kanssaan. Mitään ihmeen spesiaalia ei kukaan odota, vaan läsnäoloa! Arkisten askareiden lomassa keskustelu tarkoittaa ilmeisesti vain sitä, että puuhaat kuutta asiaa samaan aikaan ja siinä ohessa kysäiset lapseltasi miten päivä on mennyt. Siinä kaikki ja työsi äitinä on tehty siltä päivältä.
Mieti itseäsi lapsen asemaan. Riittäisikö sinulle tuollainen huomio päivästä toiseen, viikosta toiseen ja aina? Olisiko kotona kiva asua, kun äidillä ei ole kiinnostusta, aikaa ja ymmärrystä mihinkään ja isäpuoli rääkyy kaikesta? Lapsesi on lapsi vielä muutaman vuoden, mutta aika käy vähiin ja peli on menetetty hänen luottamuksensa kanssa pian.
Ja kyllä, jos olisit edessäni, niin voisin puhua täsmälleen samoin ja vielä painokkaamminkin. Olen kolmen teinin äitinä nähnyt aika paljon heidän ystäviensä elämää ja minulla on todella karvat pystyssä, kun nämä ystävät tulevat juttelemaan kanssani perhe asioistaan ja huolistaan. Järjestän aivan varmasti kaikille keskeyttämätöntä aikaa jutella. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lapsen kuunteleminen, muut työt voivat odottaa.