Joka asiasta lapsen kanssa neuvotteleva vanhempi, etkö tajua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saatan kysyä tivolissa tms että "lähdetäänkö kohta kotiin?" Mutta silloin kun kyseessä on tärkeä meno kuten hammaslääkäri totean " No niin nyt lähdetään, eikä mitään mukinoita". Annan lapsen valita laittaako mekon tai paidan tai juoko omena vai appelsiinimehua, mutta lääkkeiden otto on asia josta ei neuvotella. Lääkärissä tehdään kaikki tarvittavat toimenpiteet tykkää tai ei , välillä saattaa olla vähän mustelmia kun pidelty kiinni rokotuksen aikana mutta se on voi voi,

Nykyään tehdään hyvin herkästi lasu jos lapsessa on mustelmia. Ja vaikea sitä on sitten todistella sossulle, että mistä ne mustelmat ovat peräisin.

No jos neuvolääkäri todistaa isän pitäneen käsivarsista rokotteen aikana niin eiköhän se riitä. 

Ei lääkäri rokotuksissa ole paikalla eikä siellä ketään pidetä väkisin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen aina lapselle selväksi, mistä on kyse. kerro, että kun avaat suusi, niin lääkäri tunkee sinne tuon puutikun ja se sattuu ja sinua oksettaa. Tai kerron rehellisesti, että verikokeen ottaminen on niin kipeä toimenpide, että aikuiset käyttää puudutuslaastaria.

Puudutuslaastari verikokeen ottoon 😂😂😂

Mitä nauramista tässä on? Lapseni käy säännöllisesti eräässä tutkimuksessa, jossa otetaan joka käynnillä verikoe. Siellä tarjottiin heti ensimmäisellä kerralla puudutuslaastaria, ettei ala pelätä pistämistä. Itse en ollut sellaisesta ennen kuullutkaan. Laastari laitetaan siis noin puoleksi tunniksi ja otetaan pois ennen pistämistä. Me ei kuitenkaan käytetä sitä, koska lapsen muutenkin pienet verisuonet menee piiloon aineen vaikutuksesta, mutta joillekin se toimii, jos ei muuten niin psykologisen vaikutuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.

Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.

Ihan kohtuudella onnistuu. Itse istumaan lattialle, jalat levälleen. Lapsi makaamaan lattialle, niin että pää on jalkojesi välissä ja kädet jalkojesi alla. Puristat reisilläsi, niin, että lapsen pää pysyy paikallaan ja painat jalkojasi lattiaa vasten sen verran, että lapsi ei saa käsiä pois jalkojesi välistä. Sitten jää kädet vapaaksi laittaa tipat. Samassa asennossa saa annettua myös suun kautta annettavat lääkkeet.

Tottkai ihan ensimmäiseksi lapselle selitetään miksi lääke täytyy ottaa. Sitten aina ensin kokeillaan hyvällä eli kysytään miten ja missä lapsi haluaa lääkkeet ottaa, jos lapsi ei keksi ratkaisua, niin tarjotaan kaksi vaihtoehtoa (laitetaan tipat sohvalla, niin  että laitat pään äidin syliin vai keittiössä, niin että istut itse tuolilla) ja viimeisenä sitten selitetään, että tipat on pakko laittaa, joten nyt äiti ottaa sinut jalkojen väliin ja laittaa tipat. Lääkkeen oton jälkeen taas selitys miksi lääke otettiin ja mahdollisesti joku palkkio (suklaa pala tms. )

Kun lääke on otettu laitettu muutaman kerran, niin vastarintakin vähenee, kun lapsi huomaa että ei ollutkaan niin kamalaa. (Esim silmätippojen laitto ei satu, kun pää on kunnolla paikoillaan ja lapsi ei pääse riuhtomaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään joka asiasta neuvotella, vaan ainoastaan ristiriitatilanteissa. Jos mitään ongelmaa ei edes ole, niin ei ole mitään ratkottavaakaan.

Entä jos lapsesi ei halua totella, vaikka yrität neuvotella hänen kanssaan?

Tätä kysymystä en ymmärrä. Miksi ihmeessä puhut tottelemisesta? Yleensä tottelemisella tarkoitetaan sitä, että joku alistuu pakottamisen tai painostuksen takia tekemään jotain. Silloin kun neuvotellaan, tehdään sellainen päätös jota molemmat haluavat vapaaehtoisesti noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.

Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.

Ihan kohtuudella onnistuu. Itse istumaan lattialle, jalat levälleen. Lapsi makaamaan lattialle, niin että pää on jalkojesi välissä ja kädet jalkojesi alla. Puristat reisilläsi, niin, että lapsen pää pysyy paikallaan ja painat jalkojasi lattiaa vasten sen verran, että lapsi ei saa käsiä pois jalkojesi välistä. Sitten jää kädet vapaaksi laittaa tipat. Samassa asennossa saa annettua myös suun kautta annettavat lääkkeet.

Tottkai ihan ensimmäiseksi lapselle selitetään miksi lääke täytyy ottaa. Sitten aina ensin kokeillaan hyvällä eli kysytään miten ja missä lapsi haluaa lääkkeet ottaa, jos lapsi ei keksi ratkaisua, niin tarjotaan kaksi vaihtoehtoa (laitetaan tipat sohvalla, niin  että laitat pään äidin syliin vai keittiössä, niin että istut itse tuolilla) ja viimeisenä sitten selitetään, että tipat on pakko laittaa, joten nyt äiti ottaa sinut jalkojen väliin ja laittaa tipat. Lääkkeen oton jälkeen taas selitys miksi lääke otettiin ja mahdollisesti joku palkkio (suklaa pala tms. )

Kun lääke on otettu laitettu muutaman kerran, niin vastarintakin vähenee, kun lapsi huomaa että ei ollutkaan niin kamalaa. (Esim silmätippojen laitto ei satu, kun pää on kunnolla paikoillaan ja lapsi ei pääse riuhtomaan)

Eikö tuossa tapauksessa olisi hyvä keskustella asiasta jo hyvissä ajoin etukäteen? Minusta ei tuntuisi oikein järkevältä ryhtyä kiistelemään siitä, laitetaanko tipat ja miten ne laitetaan, vasta sillä hetkellä kun ne on pakko laittaa. "Ei tästä nyt ehdi puhua, nyt täytyy vain laittaa ne tipat!" Jos asia käsiteltäisiin jo aiemmin ja siitä juttelemiseen olisi runsaasti aikaa, olisi todennäköisempää että lapsi suostuisi sovinnolla tippojen laittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.

Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.

Ihan kohtuudella onnistuu. Itse istumaan lattialle, jalat levälleen. Lapsi makaamaan lattialle, niin että pää on jalkojesi välissä ja kädet jalkojesi alla. Puristat reisilläsi, niin, että lapsen pää pysyy paikallaan ja painat jalkojasi lattiaa vasten sen verran, että lapsi ei saa käsiä pois jalkojesi välistä. Sitten jää kädet vapaaksi laittaa tipat. Samassa asennossa saa annettua myös suun kautta annettavat lääkkeet.

Tottkai ihan ensimmäiseksi lapselle selitetään miksi lääke täytyy ottaa. Sitten aina ensin kokeillaan hyvällä eli kysytään miten ja missä lapsi haluaa lääkkeet ottaa, jos lapsi ei keksi ratkaisua, niin tarjotaan kaksi vaihtoehtoa (laitetaan tipat sohvalla, niin  että laitat pään äidin syliin vai keittiössä, niin että istut itse tuolilla) ja viimeisenä sitten selitetään, että tipat on pakko laittaa, joten nyt äiti ottaa sinut jalkojen väliin ja laittaa tipat. Lääkkeen oton jälkeen taas selitys miksi lääke otettiin ja mahdollisesti joku palkkio (suklaa pala tms. )

Kun lääke on otettu laitettu muutaman kerran, niin vastarintakin vähenee, kun lapsi huomaa että ei ollutkaan niin kamalaa. (Esim silmätippojen laitto ei satu, kun pää on kunnolla paikoillaan ja lapsi ei pääse riuhtomaan)

Ällöttävää edes lukea tuollaista. 5v on jo sen verran iso, että lapselle pystyy asian selittämään. Joskus olen lahjonut ja muutenkin joutunut käyttämään mielikuvitusta ihan pienen kanssa, mutta mielummin karkki kuin se, että istuisin lapsen päällä ja väkisin vääntäisin silmiä auki?!! Tai se suuhun laitettava lääke? 5v:lle noin väkisin?! Ja pidätkö suuta kiinni, että lapsi ei pysty sitä sylkemään? Ihan oikeesti nyt!

Samalla voisi puhua siitä #minämyössynnyttäjänä vouhotuksesta. Ei muuta kuin kolme kätilöä vaan teitä mammoja pitämään kiinni ja toimenpiteitä tekemään selittämättä, tai no voi sanoa, että tämä nyt on tehtävä! Yhtä naurettavaa on synnytyksessä kysellä, että saanko tehdä sisätutkimuksen, sehän vaan kuuluu tehdä, miksei sanota, että nyt se tehdään?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten ne vanhemmat tuntee lapsensa ja tietää ettei se homma käskemällä etene. Itselläni on nyt 7-vuotias poika, jonka kanssa on käytetty kaikki keinot usein. On käsketty, pyydetty, uhkailtu, lahjottu ja neuvoteltukkin. Silti ollaan lähdetty joskus pois silmälääkäristä niin että silmiä ei ole voitu tutkia, hammaslääkäristä niin että suuta ei ole avattu ja parturista niin ettei hiuksia ole leikattu. Näitä toimenpiteitä ei pysty tekemään lapselle joka tappelee kaikin voimin vastaan. Ja kun tietää että lapsi helposti tekee niin, niin sitä yrittää mielummin sen suostuttelun kautta. Ja itsekkin muistan että lapsena joskus kaksi siskoa piti kiinni ja äiti yritti antaa väkisin penisiliiniä, joka loppujen lopuksi oli hiuksissani. Ei se vaan mene aina niin että käsket vaan. Kaikki lapset ei anna periksi.

Ai kauheeta. Mihin sä vedät sen rajan, jonka jälkeen lapsen on vain pakko totella? Johonkin syöpähoitoon ja henkeä pelastavaan leikkaukseen? Vai saako niissäkin lapsi loputtomasti veivata, mihin suostuu ja mihin ei?

Meillä lapsi on saanut päättää paljonkin asioista, ikätason mukaan. Esim ravintolassa valita syömiset, kaupassa lelut ja vaatteet ym. Koskaan ei ole saanut valita, tehdäänkö joku toimenpide tai tarkastus. Olen ihan pienestä lähtien prepannut lapsen siitä, mitä lääkärissä ja sairaalassa tapahtuu. Lapsi on pelännyt ja jännittänyt, mutta aina on luottanut siihen, että ammattilaiset osaa ja tietää ja äiti (tai isä) on tukena. Aina on mennyt kaikki tosi hyvin, on tehty täydellinen silmätutkimus alle 1 v, poistettu paikallispuudutuksessa luomia 6 v, ommeltu kasvojen haava 4 v paikallispuydutuksessa, laitettu aina tipat täysin ongelmitta, käyty useammassa leikkauksessa ilman itkuja (tyrä, risat, useat putket), hammaslääkärit, putkitettu korvat ilman nukutusta ja esilääkkeitä 8 v. Ois näissä saanut kyllä maanitella..

Oletan että syöpähoitoja ei voi kokonaan hoitaa ilman että lapselle jää traumoja. Se kai on se hinta hengissä pysymisestä siinä vaiheessa. Silloin on pakko vain hoitaa. Mutta ehkä lapsillekkin annetaan rauhoittavia tai nukutetaan vaikeiden toimenpiteiden ajaksi? Kun aikuisiakin niin hoidetaan. En kuitenkaan usko että tuossakaan vaiheessa auttaa jos lapsella on jo ennestään huonoja kokemuksia lääkärissä käynneistä. Meillä ei ole noita tilanteita ollut noin paljon kuin teillä. Varmaan lapsi jo jonkin verran tottuukin jos noin paljon on kokemut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saatan kysyä tivolissa tms että "lähdetäänkö kohta kotiin?" Mutta silloin kun kyseessä on tärkeä meno kuten hammaslääkäri totean " No niin nyt lähdetään, eikä mitään mukinoita". Annan lapsen valita laittaako mekon tai paidan tai juoko omena vai appelsiinimehua, mutta lääkkeiden otto on asia josta ei neuvotella. Lääkärissä tehdään kaikki tarvittavat toimenpiteet tykkää tai ei , välillä saattaa olla vähän mustelmia kun pidelty kiinni rokotuksen aikana mutta se on voi voi,

Nykyään tehdään hyvin herkästi lasu jos lapsessa on mustelmia. Ja vaikea sitä on sitten todistella sossulle, että mistä ne mustelmat ovat peräisin.

No jos neuvolääkäri todistaa isän pitäneen käsivarsista rokotteen aikana niin eiköhän se riitä. 

Ei lääkäri rokotuksissa ole paikalla eikä siellä ketään pidetä väkisin kiinni.

Tottakai pidetään. Ihan liian suuri vastuu jollekin parivuotiaalle että pitäisi vapaaehtoisesti suostua rokotukseen, kyllä se on vanhempi tai tarvittaessa toinen hoitaja joka pitää sylissä napakasti mutta lempeästi eikä päästä irti vaikka lapselle tulisikin väistämisreaktio.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa, odottakaas kun nämä kullanmurut on teini-iässä, ne kävelee mennen tullen teidän yli. Eikä varmana mene edes kouluun jos ei huvita.

Heh. Tiedän nyt jo, että meidän tyttö ei halua jäädä kotiin äidin ja isin kanssa. Meillä eskariin päästään, eikä jouduta. Ollaan tehty selväksi, täysi-ikäisyyteen asti saa asua kotona, sitten on aika muuttaa. Meidän vanhempienkin pitää saada elää omaa elämäämme.

Hyvä, että ei olla onnistuttu kasvattamaan mitään kotihiirtä. Riippuu paljon lapsesta, miten pitää kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa, odottakaas kun nämä kullanmurut on teini-iässä, ne kävelee mennen tullen teidän yli. Eikä varmana mene edes kouluun jos ei huvita.

Heh. Tiedän nyt jo, että meidän tyttö ei halua jäädä kotiin äidin ja isin kanssa. Meillä eskariin päästään, eikä jouduta. Ollaan tehty selväksi, täysi-ikäisyyteen asti saa asua kotona, sitten on aika muuttaa. Meidän vanhempienkin pitää saada elää omaa elämäämme.

Hyvä, että ei olla onnistuttu kasvattamaan mitään kotihiirtä. Riippuu paljon lapsesta, miten pitää kasvattaa.

Niin kesken lukion/ammattiopintojen potkaisette ulos?

Vierailija kirjoitti:

Minä saatan kysyä tivolissa tms että "lähdetäänkö kohta kotiin?" Mutta silloin kun kyseessä on tärkeä meno kuten hammaslääkäri totean " No niin nyt lähdetään, eikä mitään mukinoita". Annan lapsen valita laittaako mekon tai paidan tai juoko omena vai appelsiinimehua, mutta lääkkeiden otto on asia josta ei neuvotella. Lääkärissä tehdään kaikki tarvittavat toimenpiteet tykkää tai ei , välillä saattaa olla vähän mustelmia kun pidelty kiinni rokotuksen aikana mutta se on voi voi,

Minä selitän lapselle aina, miksi joku asia olisi hyvä tehdä. Muuten tunnen itseni diktaattoriksi. Lapsi ymmärtää paremmin, kun kerron miksi joku asia tulee tehdä. Esim. Jos lähdetään leikkipuistosta ja lapsi ei halua lähteä, selitän syyn. Meidän pitää mennä koska pian tulee pimeää tai alkaa satamaan, tai pitää mennä syömään, koska nälkäisenä tulee kiukku. Perustelemalla päätöksen, lapsi ymmärtää, että kyse ei ole aikuisen mielivallasta, vaan takana on hyvä syy.

Lääkkeitä ottaessa olen maininnut, kuinka lääke auttaa ja parantaa ja muuten tulee tosi kipeä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa, odottakaas kun nämä kullanmurut on teini-iässä, ne kävelee mennen tullen teidän yli. Eikä varmana mene edes kouluun jos ei huvita.

Heh. Tiedän nyt jo, että meidän tyttö ei halua jäädä kotiin äidin ja isin kanssa. Meillä eskariin päästään, eikä jouduta. Ollaan tehty selväksi, täysi-ikäisyyteen asti saa asua kotona, sitten on aika muuttaa. Meidän vanhempienkin pitää saada elää omaa elämäämme.

Hyvä, että ei olla onnistuttu kasvattamaan mitään kotihiirtä. Riippuu paljon lapsesta, miten pitää kasvattaa.

Niin kesken lukion/ammattiopintojen potkaisette ulos?

Opinnot voi käydä loppuun, mutta sitten onkin aika lentää pesästä. 18-v. on jo ihan täysi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa, odottakaas kun nämä kullanmurut on teini-iässä, ne kävelee mennen tullen teidän yli. Eikä varmana mene edes kouluun jos ei huvita.

Heh. Tiedän nyt jo, että meidän tyttö ei halua jäädä kotiin äidin ja isin kanssa. Meillä eskariin päästään, eikä jouduta. Ollaan tehty selväksi, täysi-ikäisyyteen asti saa asua kotona, sitten on aika muuttaa. Meidän vanhempienkin pitää saada elää omaa elämäämme.

Hyvä, että ei olla onnistuttu kasvattamaan mitään kotihiirtä. Riippuu paljon lapsesta, miten pitää kasvattaa.

Niin kesken lukion/ammattiopintojen potkaisette ulos?

Opinnot voi käydä loppuun, mutta sitten onkin aika lentää pesästä. 18-v. on jo ihan täysi nainen.

Kukin tyylillään. Itse toivon että lapset asuu kotona niin pitkään että saavat säästettyä käsirahat omaan asuntoon. Vähän helpompi alku kuin itsellä. Ellei nyt niitä saa itse tässö säästettyä heille.

Lapseni elävät hyväntahtoisessa diktatuurissa, jossa saa kertoa oman näkemyksenä asioista. Tämä näkemys huomioidaan, mutta viimeinen päätösvalta on diktaattorilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni elävät hyväntahtoisessa diktatuurissa, jossa saa kertoa oman näkemyksenä asioista. Tämä näkemys huomioidaan, mutta viimeinen päätösvalta on diktaattorilla.

Perusteleminen on ollut meillä luontevaa ihan pienestä pitäen. Ei ole ollut vaikeata ottaa lääkkeitä tai käydä verikokeissa.

Tietysti lapsella on ollut uhmaa, mutta se kuuluu asiaan.

Kun olen hoitanut toisten lapsia, huomaan että hekin rauhoittuvat, kun perustelee asian, miksi pitää tehdä jokin asia.

Lapset ymmärtävät yllättävän paljon.

Tuo on neuvottelua, mutta toimii.

Välillä tehdään niin, kuin lapsi ehdottaa. Jos osaa perustella asiansa hyvin :) Meillä on demokratia.

Vierailija kirjoitti:

Välillä tehdään niin, kuin lapsi ehdottaa. Jos osaa perustella asiansa hyvin :) Meillä on demokratia.

Demokratiassa 1 aikuinen ja 2 lasta tuottaisi jänniä lopputuloksia. Siksi hyväntahtoinen diktatuuri. Hyväntahtoinen toki tarkoittaa, että ei tarkoituksella tehdä päinvastoin kuin lapset haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.

Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.

Ihan kohtuudella onnistuu. Itse istumaan lattialle, jalat levälleen. Lapsi makaamaan lattialle, niin että pää on jalkojesi välissä ja kädet jalkojesi alla. Puristat reisilläsi, niin, että lapsen pää pysyy paikallaan ja painat jalkojasi lattiaa vasten sen verran, että lapsi ei saa käsiä pois jalkojesi välistä. Sitten jää kädet vapaaksi laittaa tipat. Samassa asennossa saa annettua myös suun kautta annettavat lääkkeet.

Tottkai ihan ensimmäiseksi lapselle selitetään miksi lääke täytyy ottaa. Sitten aina ensin kokeillaan hyvällä eli kysytään miten ja missä lapsi haluaa lääkkeet ottaa, jos lapsi ei keksi ratkaisua, niin tarjotaan kaksi vaihtoehtoa (laitetaan tipat sohvalla, niin  että laitat pään äidin syliin vai keittiössä, niin että istut itse tuolilla) ja viimeisenä sitten selitetään, että tipat on pakko laittaa, joten nyt äiti ottaa sinut jalkojen väliin ja laittaa tipat. Lääkkeen oton jälkeen taas selitys miksi lääke otettiin ja mahdollisesti joku palkkio (suklaa pala tms. )

Kun lääke on otettu laitettu muutaman kerran, niin vastarintakin vähenee, kun lapsi huomaa että ei ollutkaan niin kamalaa. (Esim silmätippojen laitto ei satu, kun pää on kunnolla paikoillaan ja lapsi ei pääse riuhtomaan)

Kammottavaa. Tämä on sadistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään joka asiasta neuvotella, vaan ainoastaan ristiriitatilanteissa. Jos mitään ongelmaa ei edes ole, niin ei ole mitään ratkottavaakaan.

Entä jos lapsesi ei halua totella, vaikka yrität neuvotella hänen kanssaan?

Tätä kysymystä en ymmärrä. Miksi ihmeessä puhut tottelemisesta? Yleensä tottelemisella tarkoitetaan sitä, että joku alistuu pakottamisen tai painostuksen takia tekemään jotain. Silloin kun neuvotellaan, tehdään sellainen päätös jota molemmat haluavat vapaaehtoisesti noudattaa.

Samaa mieltä. Näillä käsitteillä on merkitystä. Minä en käytä sanoja totella, rangaista tai kurittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.

Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.

Ihan kohtuudella onnistuu. Itse istumaan lattialle, jalat levälleen. Lapsi makaamaan lattialle, niin että pää on jalkojesi välissä ja kädet jalkojesi alla. Puristat reisilläsi, niin, että lapsen pää pysyy paikallaan ja painat jalkojasi lattiaa vasten sen verran, että lapsi ei saa käsiä pois jalkojesi välistä. Sitten jää kädet vapaaksi laittaa tipat. Samassa asennossa saa annettua myös suun kautta annettavat lääkkeet.

Tottkai ihan ensimmäiseksi lapselle selitetään miksi lääke täytyy ottaa. Sitten aina ensin kokeillaan hyvällä eli kysytään miten ja missä lapsi haluaa lääkkeet ottaa, jos lapsi ei keksi ratkaisua, niin tarjotaan kaksi vaihtoehtoa (laitetaan tipat sohvalla, niin  että laitat pään äidin syliin vai keittiössä, niin että istut itse tuolilla) ja viimeisenä sitten selitetään, että tipat on pakko laittaa, joten nyt äiti ottaa sinut jalkojen väliin ja laittaa tipat. Lääkkeen oton jälkeen taas selitys miksi lääke otettiin ja mahdollisesti joku palkkio (suklaa pala tms. )

Kun lääke on otettu laitettu muutaman kerran, niin vastarintakin vähenee, kun lapsi huomaa että ei ollutkaan niin kamalaa. (Esim silmätippojen laitto ei satu, kun pää on kunnolla paikoillaan ja lapsi ei pääse riuhtomaan)

Monella lapsella on erityisherkkyyksiä, siis ihan siinä määrin ettei ne ole mitään diagnosoitavia, mutta ne haittaa enemmän tai vähemmän arkipäivän elämää. Esim. hiusten harjaaminen ja peseminen voi olla lapselle jopa jollain tasolla kipua tuottavaa, tai pesulaput vaatteissa, tai hiemankaan kovemmat äänet on lapsen korville sietämättömiä. Jollekkin lapselle se silmätippojen laitto voi olla tuskallinen kokemus, joka ei siis korjaannu sillä että "väkisin tehdään ja sitten lapsi oppii kun ei vaan anneta periksi". 

Toki mekin ne silmätipat silti ollaan laitettu kun ne on lääketieteellisesti perusteltuna pakko laittaa, mutta aikuisella pitää kuitenkin olla ymmärrys siitä että lapsen kokemus kivusta voi olla täysin todellinen, eikä "pelkkää vastarintaa". 

t. erityisherkän äiti, joka on oppinut tämän kantapään kautta