Lue keskustelun säännöt.
Lasten juhlapukeutumisesta
28.10.2019 |
Toisesta ketjusta tuki ajatuksia... Olen pistänyt merkille, kuinka vanhemmat eivät enää välttämättä kunnioita mitään juhlia pukemalla lapsensa siistimmin/juhlavammin kuin arkena esim. synttäreille tai päiväkodin/koulun juhliin. Mielestäni tämä on todella surullista ja huonoa tapakasvatusta. Ei ole edes rahasta kiinni. Ihan pienellä tuunaamisella arkivaatteistakin saa juhlavammat ja juhlavaatteita löytyy kirppariltakin. Kaikkein silmäänpistävintä on kuitenkin varsinkin tyttöjen hiukset, jotka monilla on selvästi kampaamatta, nätisti laittamisesta puhumattakaan. Ihan sama vaikka olisi mikä nykyaika, niin edelleen pukeutumisella osoitetaan kunnioitusta (tai sen puutetta) juhlan järjestäjää kohtaan. Opettakaa lapsillenne tapoja, Se takkutukka likaisessa paidassa ja leggingseissä herättää oikeasti sääliä.
Kommentit (42)
En aio opettaa lapsilleni tätä kilpavarustelukulttuuria. Lapseni on rakastamisen arvoinen takkatukkaisena ja likatahra paidassa ei tee hänestä yhtään huononpaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa omaa egoa, kuten on vaatteilla koreilukin.
Ennen kohteliaisuuteen riitti kutsun vastaanottamien ja nyt sitä mitataan käytetyllä rahalla.
Ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet MUTTA sinun tulisi...
Huomatkaa, että ap korostaa tyttöjen "huonoa pukeutumista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodeissa ei enää edes järjestetä juhlia. "Juhlat" ovat vanhempia osallistavia ulkona rymyämisiä.
Eli edes varhaiskasvatus ei pidä enää tärkeänä pinnallista vaatteilla koreilua.
Ihan sama trendi on ollut aina eli ylemmissä sosiaaliluokissa juhla on juhla ja arki on arki, alimmissa tuumataan, että mitä sitä kelpaavaa tuunaamaan, mennään juhlaan näissä likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa, niin riittää rahat edes tupakkaan. Samaan aikaan itketään, että eriarvoistuminen lisääntyy. Ei se mystisestit lisäänny, se tehdään itse omilla huonoilla valinnoilla.
Lapseni haki töitä, laittoi puvun päälleen. Samaa työpaikkaa haki muitakin ja ryhmähaastattelussa heillä oli lippalakkia ja collegehousua. Lapseni sai ko. työpaikan, koska oli etukäteen tajunnut urkkia, mikä on pukukoodina ja ymmärsi pukeutua astetta enemmän. Töissä hän sitten saattoikin jättää solmion pois ja vaihtaa pikkutakkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni on seitsemän ja juhliin laitetaan yleensä kauluspaita ja farkut..joskus mennään siistillä t-paidalla ja joskus on lisänä kaulassa rusetti, riippuu vähän juhlista. Kyllä mun mielestä koulun/päiväkodin "juhliin" riittää perus siistit vaatteet.
Lasten "pukua" ei ole ollut ikinä edes häissä tai hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama trendi on ollut aina eli ylemmissä sosiaaliluokissa juhla on juhla ja arki on arki, alimmissa tuumataan, että mitä sitä kelpaavaa tuunaamaan, mennään juhlaan näissä likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa, niin riittää rahat edes tupakkaan. Samaan aikaan itketään, että eriarvoistuminen lisääntyy. Ei se mystisestit lisäänny, se tehdään itse omilla huonoilla valinnoilla.
Lapseni haki töitä, laittoi puvun päälleen. Samaa työpaikkaa haki muitakin ja ryhmähaastattelussa heillä oli lippalakkia ja collegehousua. Lapseni sai ko. työpaikan, koska oli etukäteen tajunnut urkkia, mikä on pukukoodina ja ymmärsi pukeutua astetta enemmän. Töissä hän sitten saattoikin jättää solmion pois ja vaihtaa pikkutakkiin.
Minäkin olen hakenut töitä ja saanut töitä, ihan ilman kravattia.
Minusta on surullista, että näet ensisijaiseksi syyksi palkata lapsesi hänen vaatteensa, eikä kykynsä ja taitonsa.
Noh, joillekin lapsi on lähinnä asuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettanut lapsilleni, että juhliin pukeudutaan siistimmin kuin arkena. Ja olen opettanut myös sen, että juhlapukeutuminen ei tarkoita sitä, että niissä vaatteissa olisi kurjaa olla.
Omalla pojallani oli kahdeksanvuotiaana ihan tumma puku isoisoisänsä hautajaisissa, tytöllä taas musta mekko jonka alla valkoinen kauluspaita. Kuopuksella joka oli tuolloin vielä vauva, oli tummansininen mekko ja mustat sukkikset. Ja on ollut myös niin, että tytöllä on ollut juhlavat paita ja housut ja hiukset nätisti, että ei ole kyse siitäkään että opettaisin tytöt mekkoihin ja pojat pukuihin.
Kyllä sillä omalla ja lasten juhlavaatteella jotain ympäristöönsä viestii, halusi sitä tehdä tai ei, tajusi sitä tai ei. Joskus olen pannut merkille, että kälyni ei pue lastaan koskaan juhlavasti omien lasteni synttäreille, mutta oman siskonsa lasten synttäreille pukee. Ehkä hän ei pidä sitä minään, ehkä ei edes ajattele asiaa, mutta minä vain satuin tämän huomamaan ja naureskelen sitä yksinäni.
Mun lapset menevät juhliin kauluspaidassa ja farkuissa ja siisteissä lenkkareissa/tennareissa. Joskus on kravatti, joskus ei. Jos läheisen häät tulisivat eteen, saattaisin ostaa pojille puvut. Tärkeintä kuitenkin, että on siistit ja sopivan kokoiset vaatteet, jotka sopivat tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suku- ja ystäväpiirissä paljon ulkomaalaisia. Oikeastaan ainoa merkittävä ero lasten juhlapukeutumiseen näiden ulkkareiden juhliin ja suomalaisjuhliin verrattuna on se, että kengät eivät voi olla lenkkarit. Meillä on esimurrosikäinen poika, ja siistimpää nahkakenkää saa olla ostamassa vähintään pari kertaa vuodessa. Isoin ongelma tässä on tarjonnan vähäisyys. Edes kaikista kenkäkaupoiksi itseään nimittävistä liikkeistä ei löydy 38/39/40-kokoisia poikien nahkakenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kohteliaisuuteen riitti kutsun vastaanottamien ja nyt sitä mitataan käytetyllä rahalla.
No ei kyllä varsinkaan ennen riittänyt. Kyllä aikaisempina vuosikymmeninä on älytty pukeutua siististi juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio opettaa lapsilleni tätä kilpavarustelukulttuuria. Lapseni on rakastamisen arvoinen takkatukkaisena ja likatahra paidassa ei tee hänestä yhtään huononpaa ihmistä.
Toki on rakastamisen arvoinen eikä kukaan järkevä ihminen pidä lastasi huonompana. SINUA kyllä pidetään välinpitämättömänä vanhempana, joka ei viitsi edes lapsensa hiuksia harjata.
Meillä ainakin on aina puettu kauniimmin tapahtumiin, synttäreille, päiväkodin ja koulun juhliin, jouluna, juhannuksena ja ihan vaan mummuillakin kyläilyille.
Olen kyllä huomannut sen, ettei kaikilla ole niin väliä vaatteilla juhlissa.
En ole sitä enempää miettinyt, kuin että eipä stressaa ketään, kun niin monet on college-t-paita-vaatteissa.
Mielestäni lapselle voisi tuoda iloa ja rytmiä se, että juhlavamilla vaatteeilla voisi erottaa arjen ja juhlan toisistaan. Juhla alkaa jo kotona valmistautumisesta. Erityiset päivät tuntuvat vieläkin erityisemmiltä ja juhlavammilta kun niihin on itsekin valmistautunut. Käytöskin saattaa olla kauniimpaa, kun on rakennettu juhlapäivän tuntua.
Muuten on käytännölliset ja suht koht yhteensopivat vaatteet.
10-vuotias saa itse kokeilla erikoisiakin yhdistelmiä, jos on omasta mielestään ok, ja leikellä pieneksi käyneistä vaatteista vaikka farkkushortseja.
Eikä mitään erityisiä merkkivaatteita juhlissakaan vaan kauniita minkä merkkisiä vain. Ja vaikka kirpputorilta, jos on löytynyt.
Itsenikin puettiin lapsena ihan vaan jopa sunnuntaisin 1980-1990-luvulla kauniimmin, vaikka olin joskus niistä mekoista eri mieltä.
Omien lasten kanssa ei ole erimielisyyttä. Ehkä se muotikin on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kohteliaisuuteen riitti kutsun vastaanottamien ja nyt sitä mitataan käytetyllä rahalla.
No ei kyllä varsinkaan ennen riittänyt. Kyllä aikaisempina vuosikymmeninä on älytty pukeutua siististi juhliin.
Aikaisempina vuosikymmeninä juhlia on vähemmän, mutta nyt nekin ovat arkipäivistyneet ja pukeutuminenkin on muuttunut sen myötä.
-- Asuimme lähiössä kerrostalossa, vanhemmat välillä työttöminäkin, joten meillä ei varallisuudesta riipu tuo
sunnuntai-pukeutuminen.
On myös sellaista aineetonta varallisuutta, hyviä tapoja, mielikuvitusta ja uskoa tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio opettaa lapsilleni tätä kilpavarustelukulttuuria. Lapseni on rakastamisen arvoinen takkatukkaisena ja likatahra paidassa ei tee hänestä yhtään huononpaa ihmistä.
Toki on rakastamisen arvoinen eikä kukaan järkevä ihminen pidä lastasi huonompana. SINUA kyllä pidetään välinpitämättömänä vanhempana, joka ei viitsi edes lapsensa hiuksia harjata.
Niin just. Lapsi on vanhemman statussymboli, peniksenjatke. Sen pitää näyttää kalliilta ja trendikkäältä, koska muut vanhemmat tuomitsevat sinut lapsesi perusteella.
Minä olen taas kiinnittänyt huomiota siihen, että lapset puetaan hienosti juhliin, mutta vanhemmat tulevat paikalle verkkareissa. Siis esim.päiväkodin juhliin.
Sinun maailmassasi pinnallisilla asioilla voi olla suurtakin merkitystä, mutta kenties maailma voi siirtyä tuosta ulkonäkökeskeisestä ihanteesta parempaan, vapaampaan malliin. Hyvässä Kirjassa sanotaan "Rumat ne vaatteilla koreilee".