Lue keskustelun säännöt.
Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?
28.10.2019 |
En oikein itsekään ymmärrä mistä johtuu, että kun saavun täältä kotipitäjästäni joskus Helsingin päärautatieasemalle, alkaa outo ahdistus, joka on ehkä enemmän kuitenkin jotain määrittelemätöntä pelkoa. Tai ehkä sitten ahdistusta. En osaa sanoa, mutta samaa tunnetta ei tule Viktorian asemalla Lontoossa, eikä monessa muussakaan suurkaupungissa missä olen käynyt. Lontoo nyt esimerkkinä siksi, että olen käynyt siellä eri syistä monta kertaa.
Edes Tokiossa, jossa tietysti ei vain voinut käsittää sitä ihmisten määrää, kaupungin kokoa eikä japanin kieltä, tullut samaa oloa kuin Helsingissä.
Kohtalotovereita? Mistä luulet, että tämä johtuu? Ja ei, ei ole tarkoitus haukkua Helsinkiä miksikään. Se on kaunis kaupunki ja siellä on paljon mukavaa tekemistä. Vaan on tarkoitus miettiä onko Helsingissä ehkä jotenkin kireä tunnelma jonka vaistoaa?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Näin helsinkiläisenä ihmettelen tätä kestoaihetta: "Helsinki p..ka paikka" -tyyliä. En ole koskaan viitsinyt avautua maaseudun elämästä. Nyt tekee mieli kertoa jotakin. Maaseudun huoltoasemien kuppilat notkuu räkä poskella keppanaa kiskovia vätyksiä. Työttömiä sossun elättejä. Akat ovat lihavia persjalkaisia, hiukset hapsottaen kulkevia kummajaisia. Ei minkäänlaista julkista liikennettä. Lähimpään kaupunkiin vähintäin 100 km. Nämäkö nyt haukkuvat Helsinkiä ja helsinkiläisiä. Toivon, että pysytte siellä skutsissa. Niin minäkin pysyn Helsingissä ellen ole lomalla Pariisissa.
Osu ja uppos. Tälläisiä ”avarakatseisia” ja ”suvaitsevaisia”, rentoja ihmisiä Helsinki pullollaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kesällä nuoruuteni Berliinissä ja kyllä oli muuttunut. Heti ensimmäisellä metromatkalla näin kun mustatukkainen nuori löi ohikulkijalta puhelimen lattialle vauhdilla ja muut porukassa nauroi, olivat tehneet tuota ennenkin. Puhelimen omistaja meni paniikkiin ja autoin akun etsimisessä.
Menin Sommarbadiin, joissa on ollut joukkotappeluita. Kyllä, joukkotappeluita uima-altaalla. Joissa tosin ei niinkään uida vaan pulikoidaan. Luin altaista ja valitsin arvioiden perusteella rauhallisemman, eli sellaisen jossa oli lisätty vartijoita. Sielläkin näin miten tyttöjä ahdisteltiin. Tekijäryhmää ei saa täällä tarkemmin kuvailla.
Samoihin aikoihin oli junan alle työnnetty joku, tapauksia on n.3 vuoden aikana jo n. 10. Tekijä ryhmää ei saa täällä tarkemmin kuvailla.
Olen helsinkiläinen. Asun lähiössä. Helsingin keskustassa ei ahdista, päin vastoin. On hauskaa aina bongailla tuttuja kasvoja. Laserskater, Superman, aseman pummit, kerjäläiset. Välillä ohi pinkoo julkkiksia, välillä turisteja. Joskus menen asemalle ihan vain istuskelemaan ja katselemaan ohi virtaavaa ihmismassaa. En ole ikinä tuntenut oloani pelokkaaksi.
En tosiaankaan haluaisi keskustaa kirkkaasti valaistuksi (niinkuin joku aiemmin täällä ehdotti) Valosaastetta on jo ihan tarpeeksi. Kellertävät katulamput näyttävät romanttisilta märässä ja sinihämärässä syysillassa.
Jos haluatte ledejä ja loisteputkia, menkää vaikka Prismaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin 2 vuotta Helsingissä, se riitti minulle. Viikonloppuna taas kävin siellä, eikä vieläkään ole minun paikkani. Kaikilla on kiire, kerjäläisiä, asunnottomia, narkomaaneja, juoppoja. Surullisia, ilmeettömiä kasvoja, yksinäisyyttä yhteisössä jokaisella. Eikä ketään kunnolla kiinnosta muiden ahdinko, kun oma pää on niin synkän pilven ympäröimänä. Yksi hyvä kohtaaminen jäi, kun joku piti minulle rautatieasemalla ovea auki ja toisen silmät alkoivat ihan loistaa, kun katsoin häneen ja kiitin. Se vilpittömyys puuttuu ja ymmärrän, miksi se puuttuu. Kuka jaksaa olla yksin niin isossa kaupungissa, missä on niin paljon muita ja keskitytään vain pintapuolisiin asioihin.
Muissakin kaupungeissa on tällä hetkellä synkkää, kylmää ja tylsää. Ihan turha syyttää sääolosuhteita, kun syyt ovat ihmisissä itsessään ja ollaan pelkässä selviytymismoodissa.
Oli hienoa, kun yksi päivänsäde valaisi Helsingin, kun olit käymässä.
Oli todennäköisesti ulkopaikkakuntalainen.
Täällä kohtalotoveri. Ahdistaa pirusti jos joudun keskustaan menemään, onneksi vain pari kertaa vuodessa nykyään ennen, joka päivä . Silloin ei ahdistanut , sitä vaan paino menee. Yhtä paljon ja melkein enemmän ahdistaa kehä I .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin pois koska oli todellakin ahdistava. Aina siinä kehäkolmosen ulkopuolella alkoi ahdistus helpottaa.
Sama, mutta eniten ahdistaa lähiöt. Edes ex-neukkumaiden lähiöissä ei ole niin ankea tunnelma. hhrhhh. Asuin jonkun aikaa Tukholmassa ja vaikka siellä on lähiöissä tietynlaisia ongelmia paljon enemmän, on niilläkin alueilla ympäristö kuitenkin ihan viihtyisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ne katuvalot ole romanttiset vaan pelottavatkin hämärässä kulkea yöllä naisena
Sinulla on siitä huonoja kokemuksia edellisen elämäsi ajalta.
Minulle ahdistavimmilta ovat tuntuneet Yhdysvaltojen suurkaupungit. Tosin olen käynyt Jenkeissä vain kerran ja olin silloin lapsi. New York tuntui kaoottiselta ja meluisalta, hämmentävältä. Kaikkialta kuului ajoneuvojen ja ihmisten hälyääniä. Ihmisiä oli tungokseen asti. Pilvenpiirtäjät olivat niin korkeita, että peittivät auringon. Hälytysajoneuvojen äänet pitkin yötä, roskakuskien ja tavarantoimittajien huudot kujilla ja takapihoilla.
Yritän siis sanoa, että jokainen vaan on niin erilainen. Kaikki paikat eivät sovi kaikille. Tunnen myös ihmisiä, joiden mielestä New York on upea ja kiehtova kaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielentila. Et pidä kaupungista.
Minä inhosin nuorena Nokiaa, jonne jouduin vanhempien työn vuoksi muuttamaan Helsingin läheltä. Tylsä ja törkeän poliittinen kaupunki keskellä ei-mitään ja hämäläisiä jaa MÄÄ -jahkailijoita täynnä.
Aikuisena pidän kaupunkia viehättävänä ja käyn siellä mielelläni. Ihmiset ovat mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin helsinkiläisenä ihmettelen tätä kestoaihetta: "Helsinki p..ka paikka" -tyyliä. En ole koskaan viitsinyt avautua maaseudun elämästä. Nyt tekee mieli kertoa jotakin. Maaseudun huoltoasemien kuppilat notkuu räkä poskella keppanaa kiskovia vätyksiä. Työttömiä sossun elättejä. Akat ovat lihavia persjalkaisia, hiukset hapsottaen kulkevia kummajaisia. Ei minkäänlaista julkista liikennettä. Lähimpään kaupunkiin vähintäin 100 km. Nämäkö nyt haukkuvat Helsinkiä ja helsinkiläisiä. Toivon, että pysytte siellä skutsissa. Niin minäkin pysyn Helsingissä ellen ole lomalla Pariisissa.
Osu ja uppos. Tälläisiä ”avarakatseisia” ja ”suvaitsevaisia”, rentoja ihmisiä Helsinki pullollaan...
Yksi.
Yksi ainoa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdistaa, on aina ahdistanut. Olen kotoisin Oulusta enkä pidä Helsingistä muutenkaan, olen yrittänyt kuitenkin objektiivisestikin miettiä että mikä mättää. Tampere, Lontoo, Tokio ei minuakaan samaan tapaan ahdista, mutta Helsingissä on aina (kesälläkin) inhottava tunnelma. Sinänsä on ihan kauniita rakennuksia, mutta onko se sitten liian kapeat tiet suhteessa talojen korkeuteen, kumpuilevat tiet, nokeentuneet rakennukset ja töykeät ihmiset mikä luo omituisen tunteen. Vapaaehtoisesti en Helsinkiin mene mutta toisinaan on pakko.
Semmonen jännä homma tullut myös huomattua että mitä etelämmäksi menee, sen paskasemmaksi yleiset vessat menee. Helsingin vessat aina aivan järkyttävässä kunnossa ja maksaakkin niistä pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin 2 vuotta Helsingissä, se riitti minulle. Viikonloppuna taas kävin siellä, eikä vieläkään ole minun paikkani. Kaikilla on kiire, kerjäläisiä, asunnottomia, narkomaaneja, juoppoja. Surullisia, ilmeettömiä kasvoja, yksinäisyyttä yhteisössä jokaisella. Eikä ketään kunnolla kiinnosta muiden ahdinko, kun oma pää on niin synkän pilven ympäröimänä. Yksi hyvä kohtaaminen jäi, kun joku piti minulle rautatieasemalla ovea auki ja toisen silmät alkoivat ihan loistaa, kun katsoin häneen ja kiitin. Se vilpittömyys puuttuu ja ymmärrän, miksi se puuttuu. Kuka jaksaa olla yksin niin isossa kaupungissa, missä on niin paljon muita ja keskitytään vain pintapuolisiin asioihin.
Muissakin kaupungeissa on tällä hetkellä synkkää, kylmää ja tylsää. Ihan turha syyttää sääolosuhteita, kun syyt ovat ihmisissä itsessään ja ollaan pelkässä selviytymismoodissa.
Oli hienoa, kun yksi päivänsäde valaisi Helsingin, kun olit käymässä.
Oli todennäköisesti ulkopaikkakuntalainen.
Totta. Useimmat meistä eli helsinkiläisistä ovat muuttaneet ulkopaikkakunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset pitävät eri paikoista. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Minulle tuli kamala olo, kun kävin Visavuoressa, jota pidin kauniina. Synkkä, ankea ja kamala tunne pimeydestä ja valottomuudesta.
Ihan sama juttu! Tuli oikeastaan tosi helpottunut olo lukea että muutkin kokee samoin :o Tuntuu aina kans joltain pakenevalta peuralta kun kävelee steissin läpi. Nimenomaan Helsingin keskusta on ihan älyttömän ahdistava paikka olla yksin ja varsinkin pimeällä, mikään lähiö ei juurikaan sen sijaan pelota. Kun Tokiosta kerran puhuttiin niin Japanissa ollessani en jostain syystä tuntenut missään minkäänlaista pelkoa tai ahdistusta yksinkään. Siellä oli ihan hämmentävän turvallinen olo keskellä Tokiotakin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Koskee myös Vantaata ja Espoota. Ja töiden takia joudun täällä asumaan.
Ite todennu, että ihmisten jatkuva kiire ja jatkuva "pakko tehdä kokoajan kaikkea" ahdistaa. Muualla on leppoisampi ilmapiiri.
Niinpä niin. Ei mun ainakaan tarvitse tehdä yhtään mitään pakosti koko ajan vaikka Helsingissä asunkin. Kummallinen väite.
Olet ollut edellisessä elämässäsi Helsingin pommituksissa ja varmaan menehtynyt siinä yhteydessä. Millä kadulla erityisesti tunnet ahdistusta?
Minulle taas tulee ahdistunut olo jossain pienemmissä kaupungeissa, kun tuntuu että kaikki töllöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole Helsingissä eikä helsinkiläisissä vaan ihan teidän böndeltä tänne tulevien omasta päästä. Ei täällä jäädä töllistelemään jokaista vastaantulijaa, niinkuin siellä metsäkylissä.
Onko hki täynnä metsäkyläläisiä? Aina kun joku käyttäytyy siellä poikkeavasti tai sanoo siitä jotain negatiivista on kyse jostain böndeistä? En tajua. Mistä ne böndet aina ehtiikin sinne juuri niihin tilanteisiin?
Tästä saisi fingerporiin piirroksen: eri puolilla Helsinkiä on böndevarastoja joista ne astuu ulos aina kun pitää löytää syyllinen johonkin mitä hellssinkiläinen ei koskaan! koskaan! tekisi.
No tuskin helsinkiläinen tänne kirjoittelisi mitään ahdistusjuttuja :D. Kyllä se on teidän maalaisten korvien välissä.
Itse arvostan Helsingin arkkitehtuuria, mutta olenkin siihen syvällisesti tutustunut ulkomaalaisten arkkitehtiystävieni kautta.
"Maleksivien" ulkomaalaisten joukossa on tuttuja , entisiä naapureita tai työkavereita. Narkeista löytyy kavereiden lapsia tai myös entisiä koulukavereista yms. Teinit on ihania ja paskanjauhajia löytyy muualta paljon enemmän. Ainakin naapureiden asioista jauhajia. Hipsterit eivät uhkaa tai häiritse minua mitenkään. Ostokset voi tehdä netissä. Julkiset eivät ole koskaan hirveän täynnä ja .omia ei toisten keskustelut siellä häiritse. Itse puhun naapureille, tuntemattomille ja jopa alkoholisteille julkisilla paikoilla. Meluttomia alueita voisi olla enemmän, mutta Helsinki on rauhallinen verrattuna moneen muuhun kaupunkiin.
Tykkään ja sydän lämpenee Helsingille.