Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?

Miksi pitää pyöriä yöllä rautatieasemalla? Kai se nyt ahdistaa ketä tahansa.

Ihan samanlaiset fiilikset itsellänikin. Varsinkin epämääräiset spurguhengailijat, nistit ja mt-ongelmaiset ahdistavat. Lisäksi edellä mainitut kiire, hymyilemättömyys jne. tekevät tunnelmasta ankean.

Tulee sellainen ahdistunut maailmanloppu olo, kuin olisi täysin yksin ja unohdettuna maailmassa.

Vielä kun aseman kahvilatarjonta on niin ankeaa ja synkkää.

Oletko ruma?

Helsingin keskustassa on nämä tietyt paikat joissa on jotenkin neuroottinen ja kireä ilmapiiri.  Juurikin Päärautatieasema sekä Kampin keskuksen alue.  Näissä paikoissa ei huvita pysähtyä.  Jotenkin Lauttasaaressa ja Munkkiniemessä on selvästi miellyttävämpi ilmapiiri kuin esim Kampissa on.  Se yleinen siisteys, hyvinvointi ja luonnonläheisyys erottaa nämä Kampista.  Kampissa näkee lähes aina kovaa juoksevia vartijoita, sekopäitä, rahankerjääjiä, juoppoja, katulapsia, kaupustelijoita jne.  Kampin keskus on kuin tunneli josta haluaa mennä nopeasti läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut edellisessä elämässäsi Helsingin pommituksissa ja varmaan menehtynyt siinä yhteydessä. Millä kadulla erityisesti tunnet ahdistusta?

Mene sinä "edellisten elämien" hössöttäjä muualle. Ilmeisesti sinun kohdallesi ei ole sattunut mitään ikävää.

Lohduttavaa tavallaan huomata, etten olekaan ainoa! Olen asunut pk-seudulla 20 vuotta, mutta Hgin keskustaa välttelen. En pysty rentoutumaan siellä, enkä osaa käydä siellä kahviloissa tms. kivaa, koska en nauti vaikka joskus yritän. Olen ajatellut sen johtuvan itsestäni ja siitä, että muutin tänne vasta yli kolmekymppisenä. Koen jonkinlaista syyllisyyttä, että olen näin "negatiivinen", vaikka ihmisenä pidänkin itseäni ihan positiivisena.

Lisäksi jos tunnustaa, ettei tykkää Hgistä, alkaa ainakin täällä heti hirmuinen böndeksi haukkuminen. Se johtuu varmaan siitä, että Suomi on kaupungistunut niin myöhään ja Helsingin ja "kaupunkilaisuuden" välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Jos ei tykkää Hgistä, on pakko olla hirveä juntti joka vihaa kaikkia kaupunkeja.

Itse helsinkiläisenä tiedän, ettei asemalle ja Kamppiin kannata mennä kuin aamulla. Aseman alue on ollut jo 30 vuotta epämiellyttävä. Kaikkein parasta on jos pysyy espan eteläpuolella.

Helsingissä muistan sen, että monet oikeasti kävelivät päälle ja itse olen kyllä sellainen joka väistää jos vaan pystyy. Rautatieasemalla muistan erään hetken, kun istuin penkillä ja eräs tyyppi pyysi että näyttäisin hänelle puhelintani ( puhui enkkua ja ihon väri "toinen") . En tietenkään antanut ja  en sanonut mitään ja tämä vaan intti ja tuijotti minua. Olin aikeissa jo itse lähteä, kun tämä vihdoin luovutti. Ajattelin vaan, kun paikalla oli silloin poliisiauto, että jos olisi napannut puhelimen kädestäni niin ainakin olisi apua ollut lähellä. Tosin tuskin olisin puhelinta enää nähnyt.

Joku myös kirjoitti, että ihmiset ovat kuin "peura ajovaloissa", mutta itsellä tämä johtuu vaan siitä, kun muutenkin jännitän paikkoja joissa paljon ihmisiä ja saatan siis näyttää aika naurettavalta, kun yritän silti uskaltaa käydä monissa paikoissa. En myöskään asu missään keskustassa ja tulen muualta, joten sen takia nämä reissut jännittävät vielä enemmän ja en aina osaa kulkea yms. 

Mulla on taas päinvastoin, asun suurimman osan ajasta muualla Suomessa. Kun saavun työasioissa Helsinkiin, oloni jotenkin helpottuu. En osaa määritellä, miksi. Ehkä siksi, että tunnen paikat ja paljon ystäviäni asuu pääkaupunkiseudulla. 

Tampere ja Mikkeli ovat jostain syystä myös lemppareitani. Ahdistun Turussa, Jyväskylässä ja Imatralla. Ahdistus kumpuaa jostain irrationaalisista syistä varmaan, tai jostain syvältä muistoista, kuten että yhden exäni äiti oli kotoisin Imatralta, ja se jotenkin on jäänyt ärsyttämään :D   En tiedä. Ulkomaisista kaupungeista taas on aina sellainen turistifiilis, ei ole pahaa tunnetta jäänyt mistään, missä olen lomaillut. Mutta niitä ei lasketa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaiset fiilikset itsellänikin. Varsinkin epämääräiset spurguhengailijat, nistit ja mt-ongelmaiset ahdistavat. Lisäksi edellä mainitut kiire, hymyilemättömyys jne. tekevät tunnelmasta ankean.

Tulee sellainen ahdistunut maailmanloppu olo, kuin olisi täysin yksin ja unohdettuna maailmassa.

Vielä kun aseman kahvilatarjonta on niin ankeaa ja synkkää.

Muistan itse kerran, kun menin pääsykokeisiin Helsinkiin ja olin siellä hotellissa sitten monta päivää, kun oli monia kokeita. Oli vielä todella kylmä sää ja itse silti yritin olla paljon ulkona. Silloin kyllä nopeasti iski sellainen olo kuinka yksin siellä oli ja alkoi ahdistaa. Tosin itsellä muutenkin se tilanne, että olen yksinäinen, mutta tuolloin se olo korostui todella paljon. Tuntui aina kun vähän hitaammin käveli ja yritti katsella paikkoja niin oli aina jonkun edessä ja liian hidas kulkemaan. Minulla on oikeastaan tuolla vaan pari sellaista paikka kuten yksi pitseria, jossa aina tykkään käydä ja palvellaan hyvin. Muuten olin sitten helpottunut, kun bussi lähti viimein kotia kohti. Mietinkin todella, että jos siellä joskus opiskelisin niin keskusta ei varmaan olisi minun asuinpaikkani, kun olen muutenkin tottunut aika rauhalliseen asumiseen. Eli joku lande olen sitten myönnetään kyllä.

Ei Helsingissä, mutta Vaasassa pelkään tulevani kiusatuksi erilaisuuteni ja sairauteni vuoksi. Muualla tätä fiilistä ei ole.

Johtuu kiireen ja pysähtymisen vaikeuden ilmapiiristä. Helsinkiläiset ovat koko ajan menossa jonnekin ja kärsivät näennäisestä kiireestä. Heti saavuttua johonkin paikkaan, pitää kääntää suunta kohti seuraavaa. Sen huomaa monessa paikkaa. Ihmiset matelevat eteen päin kuin hyeenalaumat lasittunut katse naamallaan pysähtymättä.

Tampere on minunkin suosikkini todella. Helsinki minusta silti parempi kuin Turku. Jotenkin itse peilaan todella paljon sen viihtyisyyden pohjalta ja  menee nämä kaupungit näin.

Koitan vältellä Helsinkiä, mutta työasioissa pakko käydä. Junalla kuljen ja rautatieasema on aika hurja paikka. Huokaisen helpotuksesta kun juna lähtee kohti pohjoista.

Mulla on juttu just toisinpäin.

Asun itse miljoonakaupungissa ja kun tulen Helsinkiin niin mieleni valtaa aina rauha ja levollisuus. Ihan kuin joku kuiskaisi korvaani että tervetuloa kotiin. Enkä itse ole siis Helsingistä lähtöisin ja kaiken lisäksi pidän kotimaastani ja kaupungista tosi paljon. Mutta siis joku ihmeellinen mielenrauha valtaa minut Helsingissä.

Se on se kun Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat AINOITA paikkoja suomessa missä on mahdollista majoittaa ongelmalliset ihmiset. Kerrassaan ainoita, ei tulisi kuuloonkaan että heitä muualla majoitettaisiin. Siksi, koska vain pääkaupunkiseudulla on töitä, jota nämä ihmiset eivät tee.

Ja asia on näin kunhan on olemassa edes 0,0000001% mahdollisuus työllistymisestä, koska se nyt vain on korrektia politiikkaa.

Kannattaa tulla Turkuun välillä. Ahdistaa aivan varmasti. Keskusta aivan hirveä juuri nyt. Hamburger Börssiä revitään rikki. Tänään aamulla siellä ei kaikki paikallisetkaan osanneet niitä reittejä torin ympäri. Siinä väistelet kerjäläisiä ja raksamiehiä ja koitat löytää oikeaa polkua.

Ihan sama juttu kuin ap:llä. Jotkut kaupungit ja maat tekee ahdistuneiksi.

Uskoisiko tässä energiavirtoihin ja siihen, ettei kaikkiin paikkoihin saisi rakentaa, vai mistä lie kyse. Huuhaalta kuulostaa, mutta kun kaupungista poistuessa on kuin raskas taakka nostettaisiin hartioilta, niin jotain outoa siinä on.

Hassua, että kun ihmiset kertovat negatiivisia kokemuksiaan Helsingistä, niin alapeukkuja sataa kunnolla. Sitten kun joku kertoo negatiivisia kokemuksia jostain pienestä paikkakunnasta, niin yläpeukkuja sataa saman verran... Itselleni sopii pienet paikkakunnat paremmin. On tilaa hengittää paremmin, Helsingissä ahdistun ihmismäärästä. Koen itseni täysin näkymättömäksi, eikä se tunnu hyvältä.