Lue keskustelun säännöt.
Mitä nuo miehen lapset oikein haluavat?
28.10.2019 |
Alakoululaiset lapset eivät haluaisi tulla meille. On kuulemma niin tylsää. Mies tekee heidän kanssaan sitä, mitä he haluavat. Menevät mäkkäriin. Syövät karkkia kilokaupalla. Jos lapset haluavat hoploppiin, niin sitten mennään hoploppiin. Paljon ovat kuitenkin kotosalla. On pelit ja vehkeet, joilla saavat pelata, koska äitinsä luona eivät saa.
Kaiken lisäksi minä, äitipuoli, pysyn poissa jaloista. Eli en häiritse heidän suhdettaan.
Mutta joka kerta sama ongelma: lapset eivät haluaisi oikein tulla meille.
Mitä lapset oikeastaan haluavat? Viihdytystä 24/7?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko eri paikkakunnalla kuin lasten äiti tai onko muuten jostain syystä vaikea tai mahdoton lasten hengailla kaverien kanssa isällä ollessaan? Jos näin on niin siinä saattaa olla syy tylsyyteen. Kouluikäiset lapset jossain vaiheessa alkavat vähemmän kaivata vanhemman seuraa. Jokin yhteinen tekeminen silloin tällöin kiva, mutta viikonloppu isän kanssa touhuten ja ollen on monelle liian pitkä.
Oma 13 vuotiaani ei joka kerta lähde isän luokse tai sitten on vaan yhden yön. 12 ja 9 vuotiaat vähän pitkin hampain välillä lähtee, mutta ovat kumminkin menneet jos pyydetään. Käyvät kyllä vähän epäsäännöllisesti miten isälle sopii ja joka toinen viikonloppu olisi heillekin liikaa vaikka isän seurasta tykkäävät ja hän on tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
En tarkoita etsiä syyllistä, vaan ratkaisua: mitä heille oikein pitäisi tarjota?? Jos rooli on epäselvä, niin voiko asialle tehdä jotain?
Äiti asuu 30 km päässä.
Isä on yrittäjä ja tekee 50-60 tuntista työviikkoa, eli ei pysty osallistumaan arkeen.
Ja olemme molemmat keski-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
Ongelma ei välttämättä ole huono vanhemmuus vaan lasten kasvu ja normaali kehityssuunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se oikeasti aika tylsää, että isän luona tehdään vain sitä mitä lapset haluaa, mutta isä ei itse omatoimisesti järjestä mitään... Isä kysyy, että mitä syödään ja lapset vastaa mäkki, niin mäkkiin mennään tai isä kysyy mitä haluatte tehdä, niin HopLop ja konsolipelit, niin ne järkätään... Lapset kaipaavat oikeasti rutiineja ja sitä, että aikuinen päättää mitä tehdään ja milloin tehdään.
Juu, noin isä toimii.
Kaipaako lapsi oikeasti sitä, että aikuinen päättää koko ajan ja kaikesta? En muista sellaista omasta lapsuudestani.
Lapsi ei osaa artikuloida sitä, mutta juuri sitä hän tarvitsee.
No, kyllä sun miehesi ”isyydestä” kertoo ihan riittävästi tuo tilanne. Mäkkiä, pelaamista, karkinsyöntiä ja hoploppia. Voi jeesus. Jos oma tokaluokkalaiseni viettäisi viikonloput isänsä kanssa noin, tulis hommalle stoppi aika pian. He käyvät vaikka suunnistamassa tai muuten metsässä, just olivat teltalla yötäkin. Kerran kuussa lapsi ottaa koulukirjat viikonlopuksi mukaan, ja isä tutustuu siihen, mitä on opittu ja kuinka sujuu. (Viikonlopuiksi ei tule läksyjä, sen puolesta kirjat voisivat olla kotonakin.)
Aktiivista tekemistä eikä ruutujen ääressä nyhjäilyä.
Eksä on kasvanut aika paljon siitä tyypistä, joka karkasi toiselle paikkakunnalle töihin vauva-arkea. Ensi vuoden puolella siirrytään vuoroviikkoihin. Lapsi otti asian esille itse. Ainakin varovaisen positiivisesti suhtaudun.
Molemmat ollaan vaativissa asiantuntijatehtävissä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
En tarkoita etsiä syyllistä, vaan ratkaisua: mitä heille oikein pitäisi tarjota?? Jos rooli on epäselvä, niin voiko asialle tehdä jotain?
Äiti asuu 30 km päässä.
Isä on yrittäjä ja tekee 50-60 tuntista työviikkoa, eli ei pysty osallistumaan arkeen.
Ja olemme molemmat keski-iässä.
Heille pitäisi tarjoja vanhempi, joka on kiinnostunut heistä ja heidän elämästään, joka on läheinen ja joka osaa asettaa turvallisia rajoja.
Jos olet aloittaja ihan oikeasti keski-iässä, suosittelen sulle, että lakkaat ajattelemasta asioita niin kuin lapsi, kun on lasten asiat kyseessä. Tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, vaan ihan oikeaksi huomioksi: vastailet koko ajan, että minä olisin ollut onnellinen, jos olisin saanut noita asioita. Aikuisen tehtävänä ei ole ajatella kuten lapsi, koska lapsi ei osaa nähdä omaa hyvinvointiaan kokonaisuutena, vaan toimii mielihalujensa mukaan. Ja pointti ei ole tässä sekään, että lapset menisivät jotenkin pilalle siitä, että viikonloppuna syödään enemmän karkkia. Vaan tässä on nyt kyse siitä, että miehesi ei osaa olla lapsille vanhempi, eikä hänellä ole siksi kunnollista suhdetta isäänsä. Jos suhde olisi, ei tarvitsisi miettiä, millä tempuilla lapset saataisiin huijattua viihtymään. Vanhemmuuteen kuuluu sitä paitsi myös se, että otetaan vastaan niitä lasten negatiivisiakin tunteita.
Mä toivon nyt, että sä ihan oikeasti mietit tätä asiaa, etkä vastaa niin kuin lapsi. Nimittäin nämä sun vastaukset eivät tunnu keski-ikäisen ihmisen vastauksilta. Olisin niiden perusteella sanonut, että olet alle 25. Enkä tätäkään sano loukkauksena, vaan ihan huomiona-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
Ongelma ei välttämättä ole huono vanhemmuus vaan lasten kasvu ja normaali kehityssuunta.
Mitä se vanhemmuus mielestäsi oikein on? Kerro siitä muutamalla lauseella. Nimittäin sen perusteella, mitä olet miehestäsi ja hänen suhteestaan lapsiin kertonut, kuulostaa siltä, että hän ei ole oikeastaan lapsille vanhempi ollenkaan, vaan ainoastaan heidän elämässään satunnaisesti piipahteleva jeesmies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
Ongelma ei välttämättä ole huono vanhemmuus vaan lasten kasvu ja normaali kehityssuunta.
Mitä se vanhemmuus mielestäsi oikein on? Kerro siitä muutamalla lauseella. Nimittäin sen perusteella, mitä olet miehestäsi ja hänen suhteestaan lapsiin kertonut, kuulostaa siltä, että hän ei ole oikeastaan lapsille vanhempi ollenkaan, vaan ainoastaan heidän elämässään satunnaisesti piipahteleva jeesmies.
En ole kertonut mitään miehestäni enkä ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
Ongelma ei välttämättä ole huono vanhemmuus vaan lasten kasvu ja normaali kehityssuunta.
Mitä se vanhemmuus mielestäsi oikein on? Kerro siitä muutamalla lauseella. Nimittäin sen perusteella, mitä olet miehestäsi ja hänen suhteestaan lapsiin kertonut, kuulostaa siltä, että hän ei ole oikeastaan lapsille vanhempi ollenkaan, vaan ainoastaan heidän elämässään satunnaisesti piipahteleva jeesmies.
En ole kertonut mitään miehestäni enkä ole ap.
Olisit tietenkin voinut kertoa sen siinä viestissäsi, jonka kirjoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
Ongelma ei välttämättä ole huono vanhemmuus vaan lasten kasvu ja normaali kehityssuunta.
Mitä se vanhemmuus mielestäsi oikein on? Kerro siitä muutamalla lauseella. Nimittäin sen perusteella, mitä olet miehestäsi ja hänen suhteestaan lapsiin kertonut, kuulostaa siltä, että hän ei ole oikeastaan lapsille vanhempi ollenkaan, vaan ainoastaan heidän elämässään satunnaisesti piipahteleva jeesmies.
En ole kertonut mitään miehestäni enkä ole ap.
Olisit tietenkin voinut kertoa sen siinä viestissäsi, jonka kirjoitit.
Niin, että kaikki muut vastaajat kirjoittaa "en ole ap" jotta ap:n viestit tunnistetaan? Ei näytä olevan kovin yleinen käytäntö edes tämän ketjun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
En tarkoita etsiä syyllistä, vaan ratkaisua: mitä heille oikein pitäisi tarjota?? Jos rooli on epäselvä, niin voiko asialle tehdä jotain?
Äiti asuu 30 km päässä.
Isä on yrittäjä ja tekee 50-60 tuntista työviikkoa, eli ei pysty osallistumaan arkeen.
Ja olemme molemmat keski-iässä.
Onko mahdollista kysyä heiltä itseltään? Siis mitä he haluaisivat mielummin kuin loputonta hemmottelua ? Mitä heillä ”jää väliin” kun tulevat kiltisti isälle?
Oman lapsen pari kaveria on eroperheistä. Toinen kärsi jossain vaiheessa aika paljon siitä, että isän luo oli joka toinen viikonloppu mentävä - olisi silloin sitten ollut säbäpeli, kaverisynttärit, ihan mitä vaan (isä asui 150km päässä ja hemmotteli kyllä poikaa, muttei tuonut näihin lapsen juttuihin)
Toinen sai jossain vaiheessa vanhempansa ymmärtämään, että heillä viikko-viikko samassa kaupungissa systeemi oli lapselle raskas. Jatkuvaa matkalaukkuelämää ja stressiä siitä, onko kaikki tarpeelliset tavarat mukana (niitä pääsi toki toisen luota hakemaan, mutta kiltti poika stressaantui siitä että aiheutti vaivaa). Onneksi he osasivat keskustella ja vaikka/koska tuo eroperhe toimi hyvin ja lasten etu edellä, siirtyivät he siihen, että lapset on kaksi viikkoa kerrallaan paikallaan, ja kesällä jopa 1kk/vanhempi.. välillä tuota kahta viikkoakin joustettiin kolmeen ja toiseenkin suuntaan. Mutta siis lapsi tuli kuulluksi, ei ollut pelkkä heiteltävä nappula.
Kuinka monen lapset kieltäytyvät menemästä mummolaan viikonlopuksi?
en ole ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani erosivat kun olin pieni, ja muistelen että ihan vaan se lähteminen ylipäätään oli jotenkin nihkeää. Sama juttu näytti olevan yhdellä nuoremmalla serkullani, ja nykyään erään kaverini miehen lapsella
Eli ihan vaan se paikan ja rutiinien vaihto on jotenkin henkisesti työlästä.
Lisäksi homma on ihan varmasti mennyt mönkään siinä, että isä ei ole ollut tarpeeksi läsnä kun lapset olivat ihan pieniä. Sitä ei pysty jälkeenpäin koskaan täysin paikkaamaan, vaikka toki kannattaa tehdä parhaansa pysyäkseen edes jotenkin kiinni lasten elämässä.
Monelle isälle käy noin vaikka ei edes olisi reissuhommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Ehkä tämä on keskenkasvuista ajattelua, mutta silti ajattelen näin: tärkeää on se, mitä tapahtuu arjessa. Se, miten elää 2-3 vrk kuukaudessa, ei ole olennaista. Kukaan ei onnistu pilaamaan kenenkään kehitystä tuona aikana.
Ei minua uusperhe haittaa. Kuten sanoin, teen omiani, kun lapset ovat täällä. Eivät ole minun murheeni.
No, ilmeisesti on nyt kuitenkin niin, että vastaukset eivät sinulle kelpaa. Haluat ajatella, että syy on epäkiitollisissa lapsissa, ei siinä, että miehesi (suhteen aikuinen osapuoli) ei osaa olla heille isä. Isä, vanhempi, on juuri se, joka on läsnä arjessa, jonka kanssa eletään elämää. Nyt miehesi rooli on aivan epäselvä sekä hänelle itselleen että lapsille.
En tarkoita etsiä syyllistä, vaan ratkaisua: mitä heille oikein pitäisi tarjota?? Jos rooli on epäselvä, niin voiko asialle tehdä jotain?
Äiti asuu 30 km päässä.
Isä on yrittäjä ja tekee 50-60 tuntista työviikkoa, eli ei pysty osallistumaan arkeen.
Ja olemme molemmat keski-iässä.
Onko mahdollista kysyä heiltä itseltään? Siis mitä he haluaisivat mielummin kuin loputonta hemmottelua ? Mitä heillä ”jää väliin” kun tulevat kiltisti isälle?
Oman lapsen pari kaveria on eroperheistä. Toinen kärsi jossain vaiheessa aika paljon siitä, että isän luo oli joka toinen viikonloppu mentävä - olisi silloin sitten ollut säbäpeli, kaverisynttärit, ihan mitä vaan (isä asui 150km päässä ja hemmotteli kyllä poikaa, muttei tuonut näihin lapsen juttuihin)
Toinen sai jossain vaiheessa vanhempansa ymmärtämään, että heillä viikko-viikko samassa kaupungissa systeemi oli lapselle raskas. Jatkuvaa matkalaukkuelämää ja stressiä siitä, onko kaikki tarpeelliset tavarat mukana (niitä pääsi toki toisen luota hakemaan, mutta kiltti poika stressaantui siitä että aiheutti vaivaa). Onneksi he osasivat keskustella ja vaikka/koska tuo eroperhe toimi hyvin ja lasten etu edellä, siirtyivät he siihen, että lapset on kaksi viikkoa kerrallaan paikallaan, ja kesällä jopa 1kk/vanhempi.. välillä tuota kahta viikkoakin joustettiin kolmeen ja toiseenkin suuntaan. Mutta siis lapsi tuli kuulluksi, ei ollut pelkkä heiteltävä nappula.
Kun lapsilta on kysytty, mitä he haluavat, niin vastaus on sirkukseen tai hoploppiin, tai muuten vaan pitää olla koko ajan leikkimässä heidän kanssaan jotain. Siis _koko_ ajan. Kun he tulevat isälleen, niin heiltä jää väliin ne kyläilyt, uimiset, teatterit.... joita lapset tekevät äidin luona. Isällä kun ei riitä energiaa tuohon pyöritykseen rankan viikon jälkeen.
Sinänsä lasten ja isän suhde näyttää näin ulkopuolisesta hyvältä. Lapset janoavat huomiota, mikä lienee normaalia, mutta se ihmetyttää, kun mikään määrä ei ole riittävää.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen lapset kieltäytyvät menemästä mummolaan viikonlopuksi?
en ole ap
Jos mummulassa on lämmin tunnelma ja lapsista välitetään, niin tottakai sinne halutaan mennä. Jos taas isän/äidin luona on kylmä tunnelma ja lapsia yritetään saada vain materialla onnelliseksi eikä muuten kiinnosta, niin sinne tuskin halutaan.
Mieheni lapset tulevat meille noin 150 km päästä kahtena viikonloppuna kuukaudesta. Viikonloput menevät rutiininomaisesti. Kaikki lepää perjantai-illan, emme tee yhtään mitään. Lauantaina ja sunnuntaina teemme jotakin yhdessä esim. pihatöitä, siivotaan, leivotaan, ulkoillaan, pelataan lautapelejä ja lauantai-iltana saunotaan. Lapset keksivät tekemistä paljon myös kahdestaan esim. pelaavat, majan rakentamista, koulutehtävien tekemistä. Asutaan maalla, joten Hoplopit yms. ei ole oikein vaihtoehto. Aina haluavat tulla, välillä heillä on kavereita mukana. Heilläkin on joskus "tylsää", mutta se kuuluu elämään. Hyvin harvoin meillä on suunniteltu ohjelmaa viikonlopuksi. Mietin että pitäisikö teidän olla kotona enemmän ja auttaa lapsia kotiutumaan sinne. Tuskin heillä äidin luonakaan on aina järjestettyä ohjelmaa. Tietyt rajat olisi hyvä päättää esim. karkin suhteen. Vanhempi ei saa olla itsekään rajaton, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Lasten liialliseen huomion vaatimiseen, pitää myös osata asettaa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen lapset kieltäytyvät menemästä mummolaan viikonlopuksi?
en ole ap
Minun esikoinen joka nyt 14 vuotta ei ole halunnut pariin vuoteen mummolaan yökylään. En anna vaihtoehtoa olla menemättä johonkin yöksi jos itse olen toisella paikkakunnalla. Muutoin valitsee itse meneekö isälle esimerkiksi.
-En ole ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen lapset kieltäytyvät menemästä mummolaan viikonlopuksi?
en ole ap
Jos mummulassa on lämmin tunnelma ja lapsista välitetään, niin tottakai sinne halutaan mennä. Jos taas isän/äidin luona on kylmä tunnelma ja lapsia yritetään saada vain materialla onnelliseksi eikä muuten kiinnosta, niin sinne tuskin halutaan.
Oletko ap?
Minkä ikäinen olet, ap?