Mitä nuo miehen lapset oikein haluavat?
Alakoululaiset lapset eivät haluaisi tulla meille. On kuulemma niin tylsää. Mies tekee heidän kanssaan sitä, mitä he haluavat. Menevät mäkkäriin. Syövät karkkia kilokaupalla. Jos lapset haluavat hoploppiin, niin sitten mennään hoploppiin. Paljon ovat kuitenkin kotosalla. On pelit ja vehkeet, joilla saavat pelata, koska äitinsä luona eivät saa.
Kaiken lisäksi minä, äitipuoli, pysyn poissa jaloista. Eli en häiritse heidän suhdettaan.
Mutta joka kerta sama ongelma: lapset eivät haluaisi oikein tulla meille.
Mitä lapset oikeastaan haluavat? Viihdytystä 24/7?
Kommentit (63)
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Isä on heille vieras.
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
No, onhan se oikeasti aika tylsää, että isän luona tehdään vain sitä mitä lapset haluaa, mutta isä ei itse omatoimisesti järjestä mitään... Isä kysyy, että mitä syödään ja lapset vastaa mäkki, niin mäkkiin mennään tai isä kysyy mitä haluatte tehdä, niin HopLop ja konsolipelit, niin ne järkätään... Lapset kaipaavat oikeasti rutiineja ja sitä, että aikuinen päättää mitä tehdään ja milloin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Isä on heille vieras.
Näinkin on, ja varmasti oli erotessa, mutta ovathän he nähneet isäänsä alkuun viikottain, sittemmin joka toinen vkl, jo seitsemän vuoden ajan. Onko isä ikuisesti vieras?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Luultavasti lapsi ei ole alunperinkään ollut niin läheinen isänsä kanssa, kuin äiti ja nyt eron tultua se vielä korostuu ja sinne isälle mennään vaan kyläilemään ja pitämään hauskaa, mutta ei tule sellaista lämmintä ja turvallista tuntua.
Äiti manipuloinut lapset isää vastaan taas kerran.
Mä luulen että he vain haluaisivat sen ’normaalin’ - kaverinsa ja harrastuksensa, oman huoneensa ja kaikki tavaransa. Ei niinkään välttämättä juuri äitiä.
En minäkään viihdy hotellissa joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se oikeasti aika tylsää, että isän luona tehdään vain sitä mitä lapset haluaa, mutta isä ei itse omatoimisesti järjestä mitään... Isä kysyy, että mitä syödään ja lapset vastaa mäkki, niin mäkkiin mennään tai isä kysyy mitä haluatte tehdä, niin HopLop ja konsolipelit, niin ne järkätään... Lapset kaipaavat oikeasti rutiineja ja sitä, että aikuinen päättää mitä tehdään ja milloin tehdään.
Juu, noin isä toimii.
Kaipaako lapsi oikeasti sitä, että aikuinen päättää koko ajan ja kaikesta? En muista sellaista omasta lapsuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Isä on heille vieras.
Näinkin on, ja varmasti oli erotessa, mutta ovathän he nähneet isäänsä alkuun viikottain, sittemmin joka toinen vkl, jo seitsemän vuoden ajan. Onko isä ikuisesti vieras?
Se, että näkee jotakuta aina välillä, ei tarkoita sitä, että häneen muodostuu läheinen tunnesuhde. Esim. haluaisitko itse kyläillä joka toinen viikonloppu jonkun sukulaisen luona, joka ei ole varsinaisesti vieras, mutta ei kovin läheinenkään?
Tuntuu, että et haluakaan ymmärtää asiaa lasten kannalta.
Tehkää seuraavan kerran nii et ei mitään ohjelmaa. Teette sinä mukaan lukien yhdessä kotona ruokaa ja paistatte lettuja, ei karkkia. Ootte vain ja käytte vaikka ulkona kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?
No älä sitten kysy, mitä lapset haluavat, vaan kerro, että sua harmittaa, kun asiat lasten kanssa eivät mene niin kuin toivot.
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.