Lue keskustelun säännöt.
Mitä nuo miehen lapset oikein haluavat?
28.10.2019 |
Alakoululaiset lapset eivät haluaisi tulla meille. On kuulemma niin tylsää. Mies tekee heidän kanssaan sitä, mitä he haluavat. Menevät mäkkäriin. Syövät karkkia kilokaupalla. Jos lapset haluavat hoploppiin, niin sitten mennään hoploppiin. Paljon ovat kuitenkin kotosalla. On pelit ja vehkeet, joilla saavat pelata, koska äitinsä luona eivät saa.
Kaiken lisäksi minä, äitipuoli, pysyn poissa jaloista. Eli en häiritse heidän suhdettaan.
Mutta joka kerta sama ongelma: lapset eivät haluaisi oikein tulla meille.
Mitä lapset oikeastaan haluavat? Viihdytystä 24/7?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Isä on heille vieras.
Näinkin on, ja varmasti oli erotessa, mutta ovathän he nähneet isäänsä alkuun viikottain, sittemmin joka toinen vkl, jo seitsemän vuoden ajan. Onko isä ikuisesti vieras?
Se, että näkee jotakuta aina välillä, ei tarkoita sitä, että häneen muodostuu läheinen tunnesuhde. Esim. haluaisitko itse kyläillä joka toinen viikonloppu jonkun sukulaisen luona, joka ei ole varsinaisesti vieras, mutta ei kovin läheinenkään?
Tuntuu, että et haluakaan ymmärtää asiaa lasten kannalta.
Voi olla, että kyse on vain siitä, että he haluaisivat olla kotona omien kavereidensa ja touhujensa kanssa, eivätkä jaksa tätä reissaamista. Mutta miksi kukaan muu viikonloppuisä ei valita tätä? Olen ollut siinä uskossa, että lapset menevät aina riemusta kiljuen isänsä luokse, jos vain saavat.
Siis nämäkin lapset tykkäävät tulla, jos ei ole tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää seuraavan kerran nii et ei mitään ohjelmaa. Teette sinä mukaan lukien yhdessä kotona ruokaa ja paistatte lettuja, ei karkkia. Ootte vain ja käytte vaikka ulkona kävelyllä.
Ovat he sitäkin tehneet. ”Me ei tehty mitään, plääh”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?No älä sitten kysy, mitä lapset haluavat, vaan kerro, että sua harmittaa, kun asiat lasten kanssa eivät mene niin kuin toivot.
No, asia ei oikeastaan kuulu minulle. Eli itse asiassa voisin vain olla hiljaa ja ajatella, että omatpa ovat ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?No älä sitten kysy, mitä lapset haluavat, vaan kerro, että sua harmittaa, kun asiat lasten kanssa eivät mene niin kuin toivot.
No, asia ei oikeastaan kuulu minulle. Eli itse asiassa voisin vain olla hiljaa ja ajatella, että omatpa ovat ongelmansa.
En nyt kyllä ymmärrä ollenkaan, mitä haluat tuolla viestillä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se oikeasti aika tylsää, että isän luona tehdään vain sitä mitä lapset haluaa, mutta isä ei itse omatoimisesti järjestä mitään... Isä kysyy, että mitä syödään ja lapset vastaa mäkki, niin mäkkiin mennään tai isä kysyy mitä haluatte tehdä, niin HopLop ja konsolipelit, niin ne järkätään... Lapset kaipaavat oikeasti rutiineja ja sitä, että aikuinen päättää mitä tehdään ja milloin tehdään.
Juu, noin isä toimii.
Kaipaako lapsi oikeasti sitä, että aikuinen päättää koko ajan ja kaikesta? En muista sellaista omasta lapsuudestani.
Kyllä ohjaavat ja päättäväiset vanhemmat tuovat lapselle nimenomaa sitä turvaa, vaikka joskus uhmataankin vanhempien tahtoa. Se, että saa kaiken periksi ja tehdään niin kuin lapset haluaa eikä olla kuitenkaan täysin läsnä, niin aiheuttaa turvattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Isä on heille vieras.
Näinkin on, ja varmasti oli erotessa, mutta ovathän he nähneet isäänsä alkuun viikottain, sittemmin joka toinen vkl, jo seitsemän vuoden ajan. Onko isä ikuisesti vieras?
Se, että näkee jotakuta aina välillä, ei tarkoita sitä, että häneen muodostuu läheinen tunnesuhde. Esim. haluaisitko itse kyläillä joka toinen viikonloppu jonkun sukulaisen luona, joka ei ole varsinaisesti vieras, mutta ei kovin läheinenkään?
Tuntuu, että et haluakaan ymmärtää asiaa lasten kannalta.
Voi olla, että kyse on vain siitä, että he haluaisivat olla kotona omien kavereidensa ja touhujensa kanssa, eivätkä jaksa tätä reissaamista. Mutta miksi kukaan muu viikonloppuisä ei valita tätä? Olen ollut siinä uskossa, että lapset menevät aina riemusta kiljuen isänsä luokse, jos vain saavat.
Siis nämäkin lapset tykkäävät tulla, jos ei ole tylsää.
Monenko viikonloppuisän kanssa olet puhunut asiasta, ja moniko noista isistä on sulle niin läheinen, että he oikeasti rehellisesti kertovat, millaisia vaikeuksia eron jälkeiseen viikonloppuisyyteen liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?No älä sitten kysy, mitä lapset haluavat, vaan kerro, että sua harmittaa, kun asiat lasten kanssa eivät mene niin kuin toivot.
No, asia ei oikeastaan kuulu minulle. Eli itse asiassa voisin vain olla hiljaa ja ajatella, että omatpa ovat ongelmansa.
En nyt kyllä ymmärrä ollenkaan, mitä haluat tuolla viestillä sanoa.
Tarkoitan, ettei asian kuulu minua harmittaa. Eihän sinunkaan asiasi minua harmita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkea isän kanssa. Sitä perhe-elämää, jota heillä oli ennen eroa. Ei keskittymistä lapsiin ja näiden toiveiden toteuttamista, vaan pysyvyyttä, jatkuvuutta, tasaisuutta.
Ongelmana on se, että sitä ei heillä enää koskaan ole.
Heillä ei ollut perhe-elämää ennen eroa. Mies oli töissä ulkomaankomennuksella, eli normaali arki oli vähäistä.
Isä on heille vieras.
Näinkin on, ja varmasti oli erotessa, mutta ovathän he nähneet isäänsä alkuun viikottain, sittemmin joka toinen vkl, jo seitsemän vuoden ajan. Onko isä ikuisesti vieras?
Se, että näkee jotakuta aina välillä, ei tarkoita sitä, että häneen muodostuu läheinen tunnesuhde. Esim. haluaisitko itse kyläillä joka toinen viikonloppu jonkun sukulaisen luona, joka ei ole varsinaisesti vieras, mutta ei kovin läheinenkään?
Tuntuu, että et haluakaan ymmärtää asiaa lasten kannalta.
Voi olla, että kyse on vain siitä, että he haluaisivat olla kotona omien kavereidensa ja touhujensa kanssa, eivätkä jaksa tätä reissaamista. Mutta miksi kukaan muu viikonloppuisä ei valita tätä? Olen ollut siinä uskossa, että lapset menevät aina riemusta kiljuen isänsä luokse, jos vain saavat.
Siis nämäkin lapset tykkäävät tulla, jos ei ole tylsää.
Monenko viikonloppuisän kanssa olet puhunut asiasta, ja moniko noista isistä on sulle niin läheinen, että he oikeasti rehellisesti kertovat, millaisia vaikeuksia eron jälkeiseen viikonloppuisyyteen liittyy?
Nyt kysyn sitä: millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Av:lla olen lukenut ketjuja, siitä tietoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?No älä sitten kysy, mitä lapset haluavat, vaan kerro, että sua harmittaa, kun asiat lasten kanssa eivät mene niin kuin toivot.
No, asia ei oikeastaan kuulu minulle. Eli itse asiassa voisin vain olla hiljaa ja ajatella, että omatpa ovat ongelmansa.
En nyt kyllä ymmärrä ollenkaan, mitä haluat tuolla viestillä sanoa.
Tarkoitan, ettei asian kuulu minua harmittaa. Eihän sinunkaan asiasi minua harmita.
En edelleenkään ymmärrä, miksi sitten käymme tätä keskustelua, jos ei kuulu eikä harmita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?
En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhtautumisesi on lähtökohtaisesti noin negatiivista?
Turhauttaa, koska mikään ei riitä.
Kai ymmärrät sen, että a) kyseessä on lapset, b) kyse on tunteista, joita edes aikuiset eivät osaa useinkaan käsitellä rakentavasti (kuten esim. tämä avauksesi osoittaa), saati lapset.
Ymmärrän toki. Kai sinä ymmärrät, että aikuisellakin voi olla tunteita, jotka pitää päästää höyrynä
Ulos? Ymmärrätkö, että en voi tätä asiaa miehelke valittaa, joten valitan sillä foorumilla, joka ei aiheuta kitkaa meille?No älä sitten kysy, mitä lapset haluavat, vaan kerro, että sua harmittaa, kun asiat lasten kanssa eivät mene niin kuin toivot.
No, asia ei oikeastaan kuulu minulle. Eli itse asiassa voisin vain olla hiljaa ja ajatella, että omatpa ovat ongelmansa.
En nyt kyllä ymmärrä ollenkaan, mitä haluat tuolla viestillä sanoa.
Tarkoitan, ettei asian kuulu minua harmittaa. Eihän sinunkaan asiasi minua harmita.
En edelleenkään ymmärrä, miksi sitten käymme tätä keskustelua, jos ei kuulu eikä harmita.
🤔
Isä ajattelee, että lapsilla on kivaa, kun syödään kilokaupalla karkkia, syödään mäkkärissä, pelataan konsolipelejä ja vain riekutaan lasten tahdon mukaan... Ikään kuin materialla saisi lapset onnelliseksi. Onko isä noin muuten hyvin lämminhenkinen, täysillä lasten elämässä mukana, kannustaa, jeesaa ja on läheinen? Vai onko isä etäinen ja vähän kylmäkin ja ajattelee, että se riittää, kun tanssitaan lasten pillin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lyota puuttuu äiti, siinä syy.
Hyvä pointti. Millaista äitiä lapset kaipaavat? Eli millainen äidin pitää olla, jotta 10 v lapsi kaipaa läsnäoloa koko ajan? Hän antaa jotain, mitä isältä ei saa, mutta mitä?
Lapsille on tärkeää, että on turvallinen ja vakaa suhde. Teidän kotinne ei ole heidän koti, eikä isä ole heille läheinen ja turvallinen vanhempi.
Ei olekaan, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että oli kivaa mennä jonnekin yökylään. Miksi ei meille?
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.
Ei se ”vaikea” ole. Isänsä on oikein helppo ihminen.
En mä sanonut, että se sun miehesi on vaikea, vaan että lasten suhde isäänsä on vaikea. Jos se ei olisi vaikea, niin varmasti lapset haluaisivat hänen luokseen tulla.
Ok, tuo voi olla yksi selitys. Osaatko vielä avata, mikä voi tehdä suhteen vaikeaksi?
Se, että lapsilla ei ole muodostunut isään läheistä suhdetta (kerroit, ettei heillä ole koskaan ollut perhe-elämää) ja se, että miehesi ei osaa olla heille vanhempi (syödään kilokaupalla karkkia ja mäkkiruokaa, jos lapset niin haluavat).
Etkö ihan oikeasti osaa itse analysoida tilannetta ollenkaan?En, koska minä olisin nuorena juuri tuota kaikkea halunnut, kunpa vain joku olisi antanut sitä.
Tuntuu, että et ole ihan tässä asiassa aikuisen tasolla, vaan ajattelet asiaa niin kuin lapsi. Nyt sinun pitäisi astua tuosta lapsen asemasta ulos ja ajatella niin kuin aikuinen. Lapset eivät tule onnellisiksi siitä, että heillä ei ole rajoja. Lapsella on puutteelliset taidot arvioida omaa parastaan, koska heidän neurologinen kehityksensä on kesken. Siksi ne asiat, joita lapset haluavat, eivät ole automaattisesti hyväksi heidän terveydelleen, kehitykselleen tai henkiselle hyvinvoinnilleen. Siksi lapset eivät ole vastuussa itsestään, vaan vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.
On ihan ok, että uusperhekuviot herättävät harmitusta. En voi nyt antaa neuvoja miehellesi, koska en käy keskystelua hänen kanssaan, mutta sinulle annan sellaisen neuvon, että yritä kehittää ajatteluasi aikuisen ajattelun suuntaan. Aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Isä ajattelee, että lapsilla on kivaa, kun syödään kilokaupalla karkkia, syödään mäkkärissä, pelataan konsolipelejä ja vain riekutaan lasten tahdon mukaan... Ikään kuin materialla saisi lapset onnelliseksi. Onko isä noin muuten hyvin lämminhenkinen, täysillä lasten elämässä mukana, kannustaa, jeesaa ja on läheinen? Vai onko isä etäinen ja vähän kylmäkin ja ajattelee, että se riittää, kun tanssitaan lasten pillin mukaan?
Mies on sellainen, joka antaa toisille sen, mitä nämä haluavat. Siis kaikille ihmisille. Esimiehenä on siksi pidetty.
Lasten elämässä hän ei ole muutoin. Äiti on yksinhuoltaja. Eli ei ole tilanteita, joissa jeesaisi tai kannustaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ajattelee, että lapsilla on kivaa, kun syödään kilokaupalla karkkia, syödään mäkkärissä, pelataan konsolipelejä ja vain riekutaan lasten tahdon mukaan... Ikään kuin materialla saisi lapset onnelliseksi. Onko isä noin muuten hyvin lämminhenkinen, täysillä lasten elämässä mukana, kannustaa, jeesaa ja on läheinen? Vai onko isä etäinen ja vähän kylmäkin ja ajattelee, että se riittää, kun tanssitaan lasten pillin mukaan?
Mies on sellainen, joka antaa toisille sen, mitä nämä haluavat. Siis kaikille ihmisille. Esimiehenä on siksi pidetty.
Lasten elämässä hän ei ole muutoin. Äiti on yksinhuoltaja. Eli ei ole tilanteita, joissa jeesaisi tai kannustaisi.
Eli mies ei osaa olla vanhempi tai luoda suhdetta lapsiinsa. Siksi lapset eivät viihdy hänen luonaan.
Olitko yökylässä jossain samassa paikassa niin usein kuin miehesi lapset ovat? Eikä tässä ole pelkästään kyse yökyläilystä, vaan siitä, että lapsilla on vaikea suhde isäänsä.