Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pa""ka äiti tässä myöntää antaneensa lapselle paristi tukkapöllyä koska puhe ei tehonnut
27.10.2019 |
Pidin tukasta kiinni, en repinyt ja sanoin tiukasti että riittää. Lapsi oli tuolloin 4-6 vuotias . Mielestäni on käsittämätöntä leimata väkivaltaiseksi ihmiseksi ja huonoksi kasvattajaksi jos lapsi ei vain kuuntele puhetta ja pitää turvautua luunappiin tai tukkapöllyyn. Surullisen usein näkee riekkuvia lapsia ja noloja äitejä lässytämässä "kulta kiltti lopeta jooko".
En antanut tukkapöllyä päivittäin enkä edes viikottain, syyn piti olla painava eikä mikään tippunut haarukka ja annoin aina pari suullista varoitusta ensin. Lisäksi jälkeenpäin halattiin ja selitin miksi äidin piti nyt suuttua. Lapsi on nyt 11v eikä tunnu muistavan noita . Välimme ovat hyvät!
Minulla ei myöskään ole traumoja oman isäni antamista luunapeista koska isä oli lempeä pitkäpinnainen mies ja ymmärsin menneeni liian pitkälle siinä vaiheessa kun sormi napsahti ohimoon.
Sillä, että revitään ohimenen hiuksista ilman syytä tai läimitään remmillä niin ,ettei istumaan pysty ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Se on väkivaltaa jota en hyväksy. Idea on saada lapsi tajuamaan tehneensä väärin eikä hiipimään kusi sukassa vanhempien lähellä.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kovat rangaistukset voi tehdä myös sen että lapsi oppii piilottelemaan ja peittelemään tekojaan. Luunappi ei opeta lapselle rehellisyyttä tai omista teoista vastuunkantoa. Se opettaa vain kivun, ja sen että aikuinen jonka pitäisi olla maailman turvallisin voi tuottaa sitä kipua.
Ei luunappi mikään kova rangaistus ole. Se hädin tuskin sattuu. Kova rangaistus on joku vyön solkipäällä selkään tai kuukauden kotiaresti.
Ja muuten ihan turha jauhaa siitä, että rankaisu ei muka opeta lapselle mitään tai että siinä menee luottamus aikuiseen. Pitäisikö sitä sitten rankaisun sijaan vaan loputtomiin keskustella lapsen kanssa siinä toivossa, että ehkä 1001:s keskustelu auttaa kun edelliset 1000 keskustelua eivät ole auttaneet? Ja sitä keskustelun tehoamista odotellessa vaan sietää sitä, että lapsi esim. tekee jotain vaarallista tai kiusaa toisia? Mitä luottamukseen tulee, niin lapsikin tajuaa sen, että rangaistus on rangaistus eikä mikään hyökkäys tai turpakäräjät. Jos rangaistus tulee aiheesta ja lapsi ymmärtää sen perusteet eikä rangaistus ole kohtuuton, niin ei se mitään luottamuksen menetystä aiheuta vaikka toki tuntuukin ikävältä. Ei koulussakaan mene luottamus opettajan turvallisuuteen vaikka opettaja antaakin jälki-istuntoa.
Näissä jutuissa kun ei ymmärretä, ettei se puhe ole sitä, että jutellaan hennolla äänellä vieressä kun lapsi tekee tyytyväisenä kaikkea kiellettyä.
Ei. Vahingollinen toimi keskeytetään, mutta siihenkään ei tarvita mitään väkivaltaa. Sen jälkeen alkaa se selvittely, että MIKSI lapsi tekee niin.
Joillakin voi olla taustalla jo se, ettei huomiota saa kuin paha teolla. Tähän helpottaa jo se, että aletaan huomioida niitä positiivisia asioita.Tuo yksi kuvaus siitä, että joka aamu lapsi kirkuu ja rimpuilee, kuulostaa enemmänkin oireilulta kuin huonolta käytökseltä
Miten keskeytät sen, jos lapsi vaikka haukkuu toisia? Tuskin suukapulalla sentään?
Monesti ei myöskään löydy (edes pitkän etsimisen seurauksena, jos sellaiseen on aikaa) mitään selkeää syytä miksi lapsi ei tottele. Tai sitten syy tottelemattomuuteen on yksinkertaisesti se, että lapsi arvostaa oman etunsa korkeammalle kuin vanhemman määräykset tai toisten edun.
Jos ei kuuntele, niin mennään lapsen kanssa sivummalle juttelemaan, että miksi tekee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kovat rangaistukset voi tehdä myös sen että lapsi oppii piilottelemaan ja peittelemään tekojaan. Luunappi ei opeta lapselle rehellisyyttä tai omista teoista vastuunkantoa. Se opettaa vain kivun, ja sen että aikuinen jonka pitäisi olla maailman turvallisin voi tuottaa sitä kipua.
Ei luunappi mikään kova rangaistus ole. Se hädin tuskin sattuu. Kova rangaistus on joku vyön solkipäällä selkään tai kuukauden kotiaresti.
Ja muuten ihan turha jauhaa siitä, että rankaisu ei muka opeta lapselle mitään tai että siinä menee luottamus aikuiseen. Pitäisikö sitä sitten rankaisun sijaan vaan loputtomiin keskustella lapsen kanssa siinä toivossa, että ehkä 1001:s keskustelu auttaa kun edelliset 1000 keskustelua eivät ole auttaneet? Ja sitä keskustelun tehoamista odotellessa vaan sietää sitä, että lapsi esim. tekee jotain vaarallista tai kiusaa toisia? Mitä luottamukseen tulee, niin lapsikin tajuaa sen, että rangaistus on rangaistus eikä mikään hyökkäys tai turpakäräjät. Jos rangaistus tulee aiheesta ja lapsi ymmärtää sen perusteet eikä rangaistus ole kohtuuton, niin ei se mitään luottamuksen menetystä aiheuta vaikka toki tuntuukin ikävältä. Ei koulussakaan mene luottamus opettajan turvallisuuteen vaikka opettaja antaakin jälki-istuntoa.
Näissä jutuissa kun ei ymmärretä, ettei se puhe ole sitä, että jutellaan hennolla äänellä vieressä kun lapsi tekee tyytyväisenä kaikkea kiellettyä.
Ei. Vahingollinen toimi keskeytetään, mutta siihenkään ei tarvita mitään väkivaltaa. Sen jälkeen alkaa se selvittely, että MIKSI lapsi tekee niin.
Joillakin voi olla taustalla jo se, ettei huomiota saa kuin paha teolla. Tähän helpottaa jo se, että aletaan huomioida niitä positiivisia asioita.Tuo yksi kuvaus siitä, että joka aamu lapsi kirkuu ja rimpuilee, kuulostaa enemmänkin oireilulta kuin huonolta käytökseltä
Miten keskeytät sen, jos lapsi vaikka haukkuu toisia? Tuskin suukapulalla sentään?
Monesti ei myöskään löydy (edes pitkän etsimisen seurauksena, jos sellaiseen on aikaa) mitään selkeää syytä miksi lapsi ei tottele. Tai sitten syy tottelemattomuuteen on yksinkertaisesti se, että lapsi arvostaa oman etunsa korkeammalle kuin vanhemman määräykset tai toisten edun.
Jos ei kuuntele, niin mennään lapsen kanssa sivummalle juttelemaan, että miksi tekee noin.
Ja sekö sitten lopettaa sen kielletyn käytöksen, kun vaan jutellaan lapsen kanssa, että miksi lapsi ei tottele? Siinä tapauksessa aika helpot lapset on teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kovat rangaistukset voi tehdä myös sen että lapsi oppii piilottelemaan ja peittelemään tekojaan. Luunappi ei opeta lapselle rehellisyyttä tai omista teoista vastuunkantoa. Se opettaa vain kivun, ja sen että aikuinen jonka pitäisi olla maailman turvallisin voi tuottaa sitä kipua.
Ei luunappi mikään kova rangaistus ole. Se hädin tuskin sattuu. Kova rangaistus on joku vyön solkipäällä selkään tai kuukauden kotiaresti.
Ja muuten ihan turha jauhaa siitä, että rankaisu ei muka opeta lapselle mitään tai että siinä menee luottamus aikuiseen. Pitäisikö sitä sitten rankaisun sijaan vaan loputtomiin keskustella lapsen kanssa siinä toivossa, että ehkä 1001:s keskustelu auttaa kun edelliset 1000 keskustelua eivät ole auttaneet? Ja sitä keskustelun tehoamista odotellessa vaan sietää sitä, että lapsi esim. tekee jotain vaarallista tai kiusaa toisia? Mitä luottamukseen tulee, niin lapsikin tajuaa sen, että rangaistus on rangaistus eikä mikään hyökkäys tai turpakäräjät. Jos rangaistus tulee aiheesta ja lapsi ymmärtää sen perusteet eikä rangaistus ole kohtuuton, niin ei se mitään luottamuksen menetystä aiheuta vaikka toki tuntuukin ikävältä. Ei koulussakaan mene luottamus opettajan turvallisuuteen vaikka opettaja antaakin jälki-istuntoa.
Näissä jutuissa kun ei ymmärretä, ettei se puhe ole sitä, että jutellaan hennolla äänellä vieressä kun lapsi tekee tyytyväisenä kaikkea kiellettyä.
Ei. Vahingollinen toimi keskeytetään, mutta siihenkään ei tarvita mitään väkivaltaa. Sen jälkeen alkaa se selvittely, että MIKSI lapsi tekee niin.
Joillakin voi olla taustalla jo se, ettei huomiota saa kuin paha teolla. Tähän helpottaa jo se, että aletaan huomioida niitä positiivisia asioita.Tuo yksi kuvaus siitä, että joka aamu lapsi kirkuu ja rimpuilee, kuulostaa enemmänkin oireilulta kuin huonolta käytökseltä
Miten keskeytät sen, jos lapsi vaikka haukkuu toisia? Tuskin suukapulalla sentään?
Monesti ei myöskään löydy (edes pitkän etsimisen seurauksena, jos sellaiseen on aikaa) mitään selkeää syytä miksi lapsi ei tottele. Tai sitten syy tottelemattomuuteen on yksinkertaisesti se, että lapsi arvostaa oman etunsa korkeammalle kuin vanhemman määräykset tai toisten edun.
Jos ei kuuntele, niin mennään lapsen kanssa sivummalle juttelemaan, että miksi tekee noin.
Ja sekö sitten lopettaa sen kielletyn käytöksen, kun vaan jutellaan lapsen kanssa, että miksi lapsi ei tottele? Siinä tapauksessa aika helpot lapset on teillä.
Ei, vaan pitkäjänteisesti kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.
Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.
Puhumisen ohella tarvitaan päättäväistä toimintaa, ei neuvotteluja eikä tukistamista. Eihän kukaan päiväkodissakaan niitä lapsia siellä tukistele, tai koulussakaan, miksi kotona pitäisi?
Kerrotko esimerkin "päättäväisestä toiminnasta", jolla kiukkuava ympäriinsä hyppelehtivät lapsi saadaan rauhoitettua ja tottelemaan muutamassa minuutissa?
Päiväkodissa on ihan eri dynamiikka, siellä vaikuttaa lisäksi ryhmäpaine ja yhden hoitajan voi hätätilanteessa osoittaa ongelmakäyttäytyjälle kun muut hoitavat ryhmän päivittäistä ohjelmaa.
Vaikea nyt arvata minkä ikäistä lasta tarkoitat, mutta itse annan lapsen raivota pahimman kiukkunsa pois. Ehtona se, ettei mitään rikota tai ketään satuteta.
Kun taaperona oli aivan riehuraivoissaan, annoin sohvatyynyn ja neuvoin hakkaamaan sitä, koska tyynyyn ei satu. Ja tyyny saikin urakalla kyytiä.Kun lapsi on saanut pahimmat höyryt ulos, alkaa usein itku ja käpertyy syliini. Kun siinä hetken saanut rauhoittua, päästään puhumaan siitä, että mikä lasta suututti niin. Lapsi saa kerrottua, ja sitten jutellaan siitä.
Näillä meillä menty. Ja erittäin hyväkäytöksinen nelivuotias lapsi.
Minulla on samantyyppinen 5-vuotias. Hän sai aivan jäätäviä raivareita 2-4-vuotiaana, ja joskus vieläkin. Yleensä syynä on että ei osaa jotain asiaa eikä kestä sitä. Riehuu, heittelee tavaroita, pienempänä myös löi ja potki minua. Olen antanut riehua turvallisessa ympäristössä (omassa huoneessaan), olen vieressä, potkimisesta ja lyömisestä sanoin, että noin ei voi tehdä vaikka olisi miten vihainen ja estän sen tarvittaessa tarttumalla käteen tai jalkaan. Kun raivo laantuu, tulee syliin itkemään. Päiväkodissa ja kaverien kanssa ei ole koskaan raivonnut, päiväkodissa kehutaan aina empaattiseksi ja reippaaksi. En ymmärrä näitä tukkapöllyllä kasvattajia, esimerkiksi tuollaisessa itkuraivotilanteessa, missä kohtaa sitä lasta pitää teidän mielestä satuttaa? Miten se auttaa?
Taitatavat kaksi edellistä olla saman kirjoittajan tekeleitä, sen verran samankaltaisia elementtejä löytyy kärsivällisestä äidistä joka antaa taaperon riehua kunnes väsähtää eikä ole kiire mihinkään.
Ja tuolta pohjalta helppo arvata, että on vain yksi lapsi ja itse on kotiäitinä jonka ei tarvitse mennä aamulla töihin vaan voi kotosalla odotella ja odotella ja katsella lapsen riehumista tyynyn kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kovat rangaistukset voi tehdä myös sen että lapsi oppii piilottelemaan ja peittelemään tekojaan. Luunappi ei opeta lapselle rehellisyyttä tai omista teoista vastuunkantoa. Se opettaa vain kivun, ja sen että aikuinen jonka pitäisi olla maailman turvallisin voi tuottaa sitä kipua.
Ei luunappi mikään kova rangaistus ole. Se hädin tuskin sattuu. Kova rangaistus on joku vyön solkipäällä selkään tai kuukauden kotiaresti.
Ja muuten ihan turha jauhaa siitä, että rankaisu ei muka opeta lapselle mitään tai että siinä menee luottamus aikuiseen. Pitäisikö sitä sitten rankaisun sijaan vaan loputtomiin keskustella lapsen kanssa siinä toivossa, että ehkä 1001:s keskustelu auttaa kun edelliset 1000 keskustelua eivät ole auttaneet? Ja sitä keskustelun tehoamista odotellessa vaan sietää sitä, että lapsi esim. tekee jotain vaarallista tai kiusaa toisia? Mitä luottamukseen tulee, niin lapsikin tajuaa sen, että rangaistus on rangaistus eikä mikään hyökkäys tai turpakäräjät. Jos rangaistus tulee aiheesta ja lapsi ymmärtää sen perusteet eikä rangaistus ole kohtuuton, niin ei se mitään luottamuksen menetystä aiheuta vaikka toki tuntuukin ikävältä. Ei koulussakaan mene luottamus opettajan turvallisuuteen vaikka opettaja antaakin jälki-istuntoa.
Näissä jutuissa kun ei ymmärretä, ettei se puhe ole sitä, että jutellaan hennolla äänellä vieressä kun lapsi tekee tyytyväisenä kaikkea kiellettyä.
Ei. Vahingollinen toimi keskeytetään, mutta siihenkään ei tarvita mitään väkivaltaa. Sen jälkeen alkaa se selvittely, että MIKSI lapsi tekee niin.
Joillakin voi olla taustalla jo se, ettei huomiota saa kuin paha teolla. Tähän helpottaa jo se, että aletaan huomioida niitä positiivisia asioita.Tuo yksi kuvaus siitä, että joka aamu lapsi kirkuu ja rimpuilee, kuulostaa enemmänkin oireilulta kuin huonolta käytökseltä
Miten keskeytät sen, jos lapsi vaikka haukkuu toisia? Tuskin suukapulalla sentään?
Monesti ei myöskään löydy (edes pitkän etsimisen seurauksena, jos sellaiseen on aikaa) mitään selkeää syytä miksi lapsi ei tottele. Tai sitten syy tottelemattomuuteen on yksinkertaisesti se, että lapsi arvostaa oman etunsa korkeammalle kuin vanhemman määräykset tai toisten edun.
Jos ei kuuntele, niin mennään lapsen kanssa sivummalle juttelemaan, että miksi tekee noin.
Ohiksena kommentoin sen verran, että luuletko vilkkaan ja riehuvan lapsen tulevan noin vain kiltisti sivummalle vähän juttelemaan asioista ku äiti pyytää? No ehei, sehän vaan innostuu lisää ja lähtee laukkaamaan ympäri maita ja mantuja tai hyppii seinille suljetussa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.
Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.
Puhumisen ohella tarvitaan päättäväistä toimintaa, ei neuvotteluja eikä tukistamista. Eihän kukaan päiväkodissakaan niitä lapsia siellä tukistele, tai koulussakaan, miksi kotona pitäisi?
Kerrotko esimerkin "päättäväisestä toiminnasta", jolla kiukkuava ympäriinsä hyppelehtivät lapsi saadaan rauhoitettua ja tottelemaan muutamassa minuutissa?
Päiväkodissa on ihan eri dynamiikka, siellä vaikuttaa lisäksi ryhmäpaine ja yhden hoitajan voi hätätilanteessa osoittaa ongelmakäyttäytyjälle kun muut hoitavat ryhmän päivittäistä ohjelmaa.
Vaikea nyt arvata minkä ikäistä lasta tarkoitat, mutta itse annan lapsen raivota pahimman kiukkunsa pois. Ehtona se, ettei mitään rikota tai ketään satuteta.
Kun taaperona oli aivan riehuraivoissaan, annoin sohvatyynyn ja neuvoin hakkaamaan sitä, koska tyynyyn ei satu. Ja tyyny saikin urakalla kyytiä.Kun lapsi on saanut pahimmat höyryt ulos, alkaa usein itku ja käpertyy syliini. Kun siinä hetken saanut rauhoittua, päästään puhumaan siitä, että mikä lasta suututti niin. Lapsi saa kerrottua, ja sitten jutellaan siitä.
Näillä meillä menty. Ja erittäin hyväkäytöksinen nelivuotias lapsi.
Minulla on samantyyppinen 5-vuotias. Hän sai aivan jäätäviä raivareita 2-4-vuotiaana, ja joskus vieläkin. Yleensä syynä on että ei osaa jotain asiaa eikä kestä sitä. Riehuu, heittelee tavaroita, pienempänä myös löi ja potki minua. Olen antanut riehua turvallisessa ympäristössä (omassa huoneessaan), olen vieressä, potkimisesta ja lyömisestä sanoin, että noin ei voi tehdä vaikka olisi miten vihainen ja estän sen tarvittaessa tarttumalla käteen tai jalkaan. Kun raivo laantuu, tulee syliin itkemään. Päiväkodissa ja kaverien kanssa ei ole koskaan raivonnut, päiväkodissa kehutaan aina empaattiseksi ja reippaaksi. En ymmärrä näitä tukkapöllyllä kasvattajia, esimerkiksi tuollaisessa itkuraivotilanteessa, missä kohtaa sitä lasta pitää teidän mielestä satuttaa? Miten se auttaa?
Taitatavat kaksi edellistä olla saman kirjoittajan tekeleitä, sen verran samankaltaisia elementtejä löytyy kärsivällisestä äidistä joka antaa taaperon riehua kunnes väsähtää eikä ole kiire mihinkään.
Ja tuolta pohjalta helppo arvata, että on vain yksi lapsi ja itse on kotiäitinä jonka ei tarvitse mennä aamulla töihin vaan voi kotosalla odotella ja odotella ja katsella lapsen riehumista tyynyn kanssa...
Ihan kuule töissä käyn kuten monet muutkin äidit.
Jos sama ongelma toistuu joka ikinen aamu, niin olisi aika hakea apua siihen tilanteeseen. Tuo riehuminen ja kirkuminen ja rimpuilu joka aamu kun ei kuulosta ihan normaalilta.
Meidänhän sitten kannattaisi tukistaa ja antaa kipua myös rikollisille. Sillähän hoidetaan siis huonoa käytöstä pois, kivulla? Siis jos tämä logiikka että tukistetaan jos lapsi käyttäytyy huonosti toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ongelma sulle on keskustella lapses kanssa?! Ootko yleisestikin sitten näitä ihmisiä, jotka sanoo töissäkin tee näin ja suutut, kun joku ei heti tottele? Onko jotenkin yllättävää, että joskus lapsen kanssa voi joutua juttelemaan samasta asiasta monesti? Hoet vaan tuota samaa yyyh, en jaksa keskustella, koko ajan. Olisko kannattanut jättää lapset tekemättä, jos et saa niitä kuriin ilman väkivaltaa! Tollasia vanhempia ku sinä on niiin hirveesti ja voit olla ihan varma, että pyöritellään päiväkodissa teille silmiämme, ku yhteys omaan lapseen on ihan viallinen
Ei muuten pk:ssakaan loputtomiin jankata lapsen kanssa (ainakaan jollei joku "edistysmielinen" johtaja siihen pakota, toim. huom.), vaan melko pian kyllä esim. tulee lapselle rankkua tai fyysisesti estetään lasta.
Huoh, nyt kyllä puhut ihan varhaiskasvatuksen opettajalle, eikä päiväkodissa pahoinpidellä lapsia. Voin sanoa, että kyllä huomaa lapset, joita on fyysisesti kuritettu. Ovat muun muassa herkempiä vastaamaan puheeseen väkivallalla, raapivat enemmän muita lapsia jne. No, yleensä syy löytyykin vanhemmista
Vierailija kirjoitti:
Tartut varmaan työkaveria tai naapuriakin hiuksista, jos eivät usko puhetta?
Jaa, et. Mutta puolustuskyvytöntä lasta sulla on oikeus pahoinpidellä?
Aina tää sama kulunut fraasi.
Millä tavalla kellään on vastuuta kasvattaa työkaveria? Omaa lasta meillä on velvollisuus kasvattaa, eli ei voi mitenkään rinnastaa. 70-luvulla vastuullinen ja rakastava kasvatus saattoi tarkoittaa myös luunappeja, jos ei puhe sitä ennen auttanut. Itselle ei jäänyt noista traumoja, koska ymmärsin et olin ollut uppiniskainen ja jatkoin vain ;) Mutta tämä siis ehkä viisi kertaa koko lapsuuteni aikana.
Isompia lapsiani olen muutaman kerran tukistanut, nuorinta en, koska uutta tietoa tuli siinä välissä ja opin, että jäähypenkki on parempi. Nythän se taas ei ole hyvä sekään.
Tahdon sanoa, että normaali vanhempi tekee parhaansa sen aikaisilla konsteilla, erikseen sitten sairaat ja väkivaltaiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ongelma sulle on keskustella lapses kanssa?! Ootko yleisestikin sitten näitä ihmisiä, jotka sanoo töissäkin tee näin ja suutut, kun joku ei heti tottele? Onko jotenkin yllättävää, että joskus lapsen kanssa voi joutua juttelemaan samasta asiasta monesti? Hoet vaan tuota samaa yyyh, en jaksa keskustella, koko ajan. Olisko kannattanut jättää lapset tekemättä, jos et saa niitä kuriin ilman väkivaltaa! Tollasia vanhempia ku sinä on niiin hirveesti ja voit olla ihan varma, että pyöritellään päiväkodissa teille silmiämme, ku yhteys omaan lapseen on ihan viallinen
Ei muuten pk:ssakaan loputtomiin jankata lapsen kanssa (ainakaan jollei joku "edistysmielinen" johtaja siihen pakota, toim. huom.), vaan melko pian kyllä esim. tulee lapselle rankkua tai fyysisesti estetään lasta.
Huoh, nyt kyllä puhut ihan varhaiskasvatuksen opettajalle, eikä päiväkodissa pahoinpidellä lapsia. Voin sanoa, että kyllä huomaa lapset, joita on fyysisesti kuritettu. Ovat muun muassa herkempiä vastaamaan puheeseen väkivallalla, raapivat enemmän muita lapsia jne. No, yleensä syy löytyykin vanhemmista
Niin ja niistä lapsista joita on jäähytetty huomaa, että herkemmin sulkevat toisia lapsia pois leikistä ja niistä lapsista taas joilta on otettu lelu pois rangaistuksena huomaa, että herkemmin ottavat toisilta lapsilta leluja kädestä väkisin.
Parempi on vaan pitäytyä tunnekasvatuksessa, ei ainakaan tule tuomituksi kenenkään taholta, ja vaikka lapsi olisikin kuriton kun se huomaa, että mistään rötöksestä ei seuraa mitään tuntuvaa, niin sekin on vaan lapsen itsetuntoa parantava juttu. Lasta ei saa lytätä!
No entäs jos lapsi ei tottele luunapin tai tukistamisen jälkeen? Sittenkö saa selkäsaunan vyöllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äly loppuu, väkivalta alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ongelma sulle on keskustella lapses kanssa?! Ootko yleisestikin sitten näitä ihmisiä, jotka sanoo töissäkin tee näin ja suutut, kun joku ei heti tottele? Onko jotenkin yllättävää, että joskus lapsen kanssa voi joutua juttelemaan samasta asiasta monesti? Hoet vaan tuota samaa yyyh, en jaksa keskustella, koko ajan. Olisko kannattanut jättää lapset tekemättä, jos et saa niitä kuriin ilman väkivaltaa! Tollasia vanhempia ku sinä on niiin hirveesti ja voit olla ihan varma, että pyöritellään päiväkodissa teille silmiämme, ku yhteys omaan lapseen on ihan viallinen
Ei muuten pk:ssakaan loputtomiin jankata lapsen kanssa (ainakaan jollei joku "edistysmielinen" johtaja siihen pakota, toim. huom.), vaan melko pian kyllä esim. tulee lapselle rankkua tai fyysisesti estetään lasta.
Huoh, nyt kyllä puhut ihan varhaiskasvatuksen opettajalle, eikä päiväkodissa pahoinpidellä lapsia. Voin sanoa, että kyllä huomaa lapset, joita on fyysisesti kuritettu. Ovat muun muassa herkempiä vastaamaan puheeseen väkivallalla, raapivat enemmän muita lapsia jne. No, yleensä syy löytyykin vanhemmista
Niin ja niistä lapsista joita on jäähytetty huomaa, että herkemmin sulkevat toisia lapsia pois leikistä ja niistä lapsista taas joilta on otettu lelu pois rangaistuksena huomaa, että herkemmin ottavat toisilta lapsilta leluja kädestä väkisin.
Parempi on vaan pitäytyä tunnekasvatuksessa, ei ainakaan tule tuomituksi kenenkään taholta, ja vaikka lapsi olisikin kuriton kun se huomaa, että mistään rötöksestä ei seuraa mitään tuntuvaa, niin sekin on vaan lapsen itsetuntoa parantava juttu. Lasta ei saa lytätä!
Näissä jutuissa herää kysymys, että kasvatatko lasta millään muulla kuin rangaistuksilla? Kun homma tuntuu pyörivän vain rangaistusten ja niiden uhan ympärillä, niin käytätkö mitään muuta kasvatuskeinoa?
Joskus se hyvien puolien ja hyvän käytöksen vahvistaminen voi toimia paljon paremmin kuin jatkuvat rangaistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaa tarvitaan jos muuten ei 4-6-vuotiaalle pärjää.
Kun väkivaltaa käytetään siitä tulee lapselle tottelemisen takaraja ja sen jälkeen sitä tarvitaan lisää.
Vai onko joku jossain joskus kerralla tukistanut lapsensa "kiltiksi"?
Vierailija kirjoitti:
Meidänhän sitten kannattaisi tukistaa ja antaa kipua myös rikollisille. Sillähän hoidetaan siis huonoa käytöstä pois, kivulla? Siis jos tämä logiikka että tukistetaan jos lapsi käyttäytyy huonosti toimii.
Vai oisko kuitenkin niin, että lapset ei oo aikuisia eivätkä aikuiset lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ongelma sulle on keskustella lapses kanssa?! Ootko yleisestikin sitten näitä ihmisiä, jotka sanoo töissäkin tee näin ja suutut, kun joku ei heti tottele? Onko jotenkin yllättävää, että joskus lapsen kanssa voi joutua juttelemaan samasta asiasta monesti? Hoet vaan tuota samaa yyyh, en jaksa keskustella, koko ajan. Olisko kannattanut jättää lapset tekemättä, jos et saa niitä kuriin ilman väkivaltaa! Tollasia vanhempia ku sinä on niiin hirveesti ja voit olla ihan varma, että pyöritellään päiväkodissa teille silmiämme, ku yhteys omaan lapseen on ihan viallinen
Ei muuten pk:ssakaan loputtomiin jankata lapsen kanssa (ainakaan jollei joku "edistysmielinen" johtaja siihen pakota, toim. huom.), vaan melko pian kyllä esim. tulee lapselle rankkua tai fyysisesti estetään lasta.
Huoh, nyt kyllä puhut ihan varhaiskasvatuksen opettajalle, eikä päiväkodissa pahoinpidellä lapsia. Voin sanoa, että kyllä huomaa lapset, joita on fyysisesti kuritettu. Ovat muun muassa herkempiä vastaamaan puheeseen väkivallalla, raapivat enemmän muita lapsia jne. No, yleensä syy löytyykin vanhemmista
Niin ja niistä lapsista joita on jäähytetty huomaa, että herkemmin sulkevat toisia lapsia pois leikistä ja niistä lapsista taas joilta on otettu lelu pois rangaistuksena huomaa, että herkemmin ottavat toisilta lapsilta leluja kädestä väkisin.
Parempi on vaan pitäytyä tunnekasvatuksessa, ei ainakaan tule tuomituksi kenenkään taholta, ja vaikka lapsi olisikin kuriton kun se huomaa, että mistään rötöksestä ei seuraa mitään tuntuvaa, niin sekin on vaan lapsen itsetuntoa parantava juttu. Lasta ei saa lytätä!
Tunnekasvattajamammelit peukuttaa tätä innoissaan, vaikka se on ilmiselvää ironiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ongelma sulle on keskustella lapses kanssa?! Ootko yleisestikin sitten näitä ihmisiä, jotka sanoo töissäkin tee näin ja suutut, kun joku ei heti tottele? Onko jotenkin yllättävää, että joskus lapsen kanssa voi joutua juttelemaan samasta asiasta monesti? Hoet vaan tuota samaa yyyh, en jaksa keskustella, koko ajan. Olisko kannattanut jättää lapset tekemättä, jos et saa niitä kuriin ilman väkivaltaa! Tollasia vanhempia ku sinä on niiin hirveesti ja voit olla ihan varma, että pyöritellään päiväkodissa teille silmiämme, ku yhteys omaan lapseen on ihan viallinen
Ei muuten pk:ssakaan loputtomiin jankata lapsen kanssa (ainakaan jollei joku "edistysmielinen" johtaja siihen pakota, toim. huom.), vaan melko pian kyllä esim. tulee lapselle rankkua tai fyysisesti estetään lasta.
Huoh, nyt kyllä puhut ihan varhaiskasvatuksen opettajalle, eikä päiväkodissa pahoinpidellä lapsia. Voin sanoa, että kyllä huomaa lapset, joita on fyysisesti kuritettu. Ovat muun muassa herkempiä vastaamaan puheeseen väkivallalla, raapivat enemmän muita lapsia jne. No, yleensä syy löytyykin vanhemmista
Niin ja niistä lapsista joita on jäähytetty huomaa, että herkemmin sulkevat toisia lapsia pois leikistä ja niistä lapsista taas joilta on otettu lelu pois rangaistuksena huomaa, että herkemmin ottavat toisilta lapsilta leluja kädestä väkisin.
Parempi on vaan pitäytyä tunnekasvatuksessa, ei ainakaan tule tuomituksi kenenkään taholta, ja vaikka lapsi olisikin kuriton kun se huomaa, että mistään rötöksestä ei seuraa mitään tuntuvaa, niin sekin on vaan lapsen itsetuntoa parantava juttu. Lasta ei saa lytätä!
Näissä jutuissa herää kysymys, että kasvatatko lasta millään muulla kuin rangaistuksilla? Kun homma tuntuu pyörivän vain rangaistusten ja niiden uhan ympärillä, niin käytätkö mitään muuta kasvatuskeinoa?
Joskus se hyvien puolien ja hyvän käytöksen vahvistaminen voi toimia paljon paremmin kuin jatkuvat rangaistukset.
Taas tässä osoitetaan lapsellista mustavalkoista ajattelua. Ai jos muutaman kerran vuodessa antaa tukkapöllyä tottelemattomalle lapselle, ei osaa mitään muuta ja kasvatus perustuu rangaistuksiin?
Alan ymmärtää miksi naiset saavat työpaikoilla huonompaa palkkaa. Tehän jankkaatte kirjan mukaan vaikka itsenne jyrkänteeltä alas, mitään joustoa, soveltamista ja omien aivojen käyttöä ei ole olemassakaan. On vain ohjeet ja niiden mukaan mennään tuli mitä tuli! Kaikki muu on väärin ja paha!
Tuntee itsensä hyväksi kasvattajaksi kun tätä ketjua lukee. En tarvitse väkivaltaa lasteni kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää miksi naiset saavat työpaikoilla huonompaa palkkaa. Tehän jankkaatte kirjan mukaan vaikka itsenne jyrkänteeltä alas, mitään joustoa, soveltamista ja omien aivojen käyttöä ei ole olemassakaan. On vain ohjeet ja niiden mukaan mennään tuli mitä tuli! Kaikki muu on väärin ja paha!
No kannattaisko edes lakia noudattaa? Jos muuten ei käy oman moraalikäsityksen päälle yhtään?
Alue: Aihe vapaa
Ei muuten pk:ssakaan loputtomiin jankata lapsen kanssa (ainakaan jollei joku "edistysmielinen" johtaja siihen pakota, toim. huom.), vaan melko pian kyllä esim. tulee lapselle rankkua tai fyysisesti estetään lasta.