Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo
27.10.2019 |
Lapset näkevät toisiaan pari kertaa kuukaudessa ja olen tavannut tämän tytön vanhemmat vaan kerran aiemmin. Viimeksi kun haki tyttönsä meiltä, antoi ovella tytölleni korurasian. Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni. Toivotteli hyvät synttärit ja lähti. Minulle jäi tästä jotenkin epämiellyttävä olo. Kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa olla jotain taka-ajatusta?
Kommentit (346)
Omalle tuon ikäiselle tyttärelle voin kyllä ostaa korvikset vaimolta kysymättä.
Mutta en kyllä veisi niinä oman tyttäreni kaverille lahjaksi tilanteessa, jossa en ole kutsuttuna synttärijuhliin. Kutsuvieraana ehkä, jos olisin läheinen perhetuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvaako siellä teidän poikalasten äitien helmoissa tulevia p e d o fiileja ja ahdistelijoita?
Jos olette sitä mieltä, että suurinosa tai edes huomattava osa miehistä on sellaisia, niin toki teidänkin pojista tulee todennäköisesti sellaisia.
Miltä se tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan.
Aikuiselle ne voi olla ”intiimi lahja”, mutta ei kyllä lapselle ainakaan.
Siis lapselle voi ostaa ihan hyvin korvikset vaikka joku naapurinmummo tai -pappa.
Tai kaverin isä/äiti.Ja mikä intimiteetin vartija se sinä olet, kun sinun kauttasi täytyy tuollaiset asiat toimittaa?
Riistät lapseltasi mahdollisuuden niihin söpöihin muistoihin, kun isä antoi jotain ”noloa” tai outoa tms. mutta hellyyttävää lahjaksi.
Isien antamat lahjat on usein siksi just ikimuistoisia, kun ne on usein (ei aina) vähän jämähtänyt sinne varhaislapsuuteen eikä yritä perse hiessä miellyttää sitä lasta vaan ilmentää omaa rakkauttaan lasta kohtaan.
En siis tiedä antaisiko sinun miehesi ”lapsellisia” tai muutoin huvittavia lahjoja, mutta vaikka antaisikin, niin hänellä pitäisi olla mahdollisuus antaa ja lapsen saada ne hauskat ja söpöt muistot kun isä antoi 14-vuotissynttärilahjaksi nallekorvikset tms.Sori väsyttää eikä pää toimi vielä kunnolla, mutta ehkä pointti tulee selväksi.
Ei me tyttäret aina mitään täydellisiä lahjoja haluta, vaan joskus paras on se suloisin lahja jolla ei välttämättä edes tee mitään, mutta siitä jää hellyyttävä muisto.
Ja ne pitää olla nimenomaan isältä ja niissä täytyy näkyä isän persoona, ei äidin valitsemia isän ostamana.
No on hieman eri asia isän ostaa omalle tyttärelleen lahja, kuin tyttärensä 13-v kaverille. Mistä siis tässä ketjussa on kyse. Siinä ei ole mitään nolostuttavan söpöä, ainoastaan creepyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan.
Aikuiselle ne voi olla ”intiimi lahja”, mutta ei kyllä lapselle ainakaan.
Siis lapselle voi ostaa ihan hyvin korvikset vaikka joku naapurinmummo tai -pappa.
Tai kaverin isä/äiti.Ja mikä intimiteetin vartija se sinä olet, kun sinun kauttasi täytyy tuollaiset asiat toimittaa?
Riistät lapseltasi mahdollisuuden niihin söpöihin muistoihin, kun isä antoi jotain ”noloa” tai outoa tms. mutta hellyyttävää lahjaksi.
Isien antamat lahjat on usein siksi just ikimuistoisia, kun ne on usein (ei aina) vähän jämähtänyt sinne varhaislapsuuteen eikä yritä perse hiessä miellyttää sitä lasta vaan ilmentää omaa rakkauttaan lasta kohtaan.
En siis tiedä antaisiko sinun miehesi ”lapsellisia” tai muutoin huvittavia lahjoja, mutta vaikka antaisikin, niin hänellä pitäisi olla mahdollisuus antaa ja lapsen saada ne hauskat ja söpöt muistot kun isä antoi 14-vuotissynttärilahjaksi nallekorvikset tms.Sori väsyttää eikä pää toimi vielä kunnolla, mutta ehkä pointti tulee selväksi.
Ei me tyttäret aina mitään täydellisiä lahjoja haluta, vaan joskus paras on se suloisin lahja jolla ei välttämättä edes tee mitään, mutta siitä jää hellyyttävä muisto.
Ja ne pitää olla nimenomaan isältä ja niissä täytyy näkyä isän persoona, ei äidin valitsemia isän ostamana.No on hieman eri asia isän ostaa omalle tyttärelleen lahja, kuin tyttärensä 13-v kaverille. Mistä siis tässä ketjussa on kyse. Siinä ei ole mitään nolostuttavan söpöä, ainoastaan creepyä.
Minä vastasinkin tuohon, jossa nainen kertoi ettei lapsensa isä uskalla ostaa tyttärelleen lahjaa vaan kysyy lapsen äidiltä mitä ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako siellä teidän poikalasten äitien helmoissa tulevia p e d o fiileja ja ahdistelijoita?
Jos olette sitä mieltä, että suurinosa tai edes huomattava osa miehistä on sellaisia, niin toki teidänkin pojista tulee todennäköisesti sellaisia.
Miltä se tuntuu?
Suurin osa miehistä ei anna korulahjoja tyttäriensä teini-ikäisille kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako siellä teidän poikalasten äitien helmoissa tulevia p e d o fiileja ja ahdistelijoita?
Jos olette sitä mieltä, että suurinosa tai edes huomattava osa miehistä on sellaisia, niin toki teidänkin pojista tulee todennäköisesti sellaisia.
Miltä se tuntuu?Suurin osa miehistä ei anna korulahjoja tyttäriensä teini-ikäisille kavereille.
Mikset vastaa kysymykseen?
Onko teidän poikanne pe dofiilejä tai tulevia sellaisia?
Oletteko synnyttäneet, imettäneet ja kasvattaneet maailmaan uusia pe dofiilejä ja ahdistelijoita?
Eihän teidän poikanne mitään poikkeustapauksia ole ja jos kerta miehistä suurinosa on potentiaalisia paholaisia, niin toki myös teidän pojistanne tulee sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan.
Aikuiselle ne voi olla ”intiimi lahja”, mutta ei kyllä lapselle ainakaan.
Siis lapselle voi ostaa ihan hyvin korvikset vaikka joku naapurinmummo tai -pappa.
Tai kaverin isä/äiti.Ja mikä intimiteetin vartija se sinä olet, kun sinun kauttasi täytyy tuollaiset asiat toimittaa?
Riistät lapseltasi mahdollisuuden niihin söpöihin muistoihin, kun isä antoi jotain ”noloa” tai outoa tms. mutta hellyyttävää lahjaksi.
Isien antamat lahjat on usein siksi just ikimuistoisia, kun ne on usein (ei aina) vähän jämähtänyt sinne varhaislapsuuteen eikä yritä perse hiessä miellyttää sitä lasta vaan ilmentää omaa rakkauttaan lasta kohtaan.
En siis tiedä antaisiko sinun miehesi ”lapsellisia” tai muutoin huvittavia lahjoja, mutta vaikka antaisikin, niin hänellä pitäisi olla mahdollisuus antaa ja lapsen saada ne hauskat ja söpöt muistot kun isä antoi 14-vuotissynttärilahjaksi nallekorvikset tms.Sori väsyttää eikä pää toimi vielä kunnolla, mutta ehkä pointti tulee selväksi.
Ei me tyttäret aina mitään täydellisiä lahjoja haluta, vaan joskus paras on se suloisin lahja jolla ei välttämättä edes tee mitään, mutta siitä jää hellyyttävä muisto.
Ja ne pitää olla nimenomaan isältä ja niissä täytyy näkyä isän persoona, ei äidin valitsemia isän ostamana.No on hieman eri asia isän ostaa omalle tyttärelleen lahja, kuin tyttärensä 13-v kaverille. Mistä siis tässä ketjussa on kyse. Siinä ei ole mitään nolostuttavan söpöä, ainoastaan creepyä.
Oletko itse amerikkalainen teini? Jos et, ”creepy” kuulostaa nololta suustasi.
Miten ihmeessä ja millä logiikalla korvakorujen antaminen on millään tasolla teidän mielestänne intiimiä?! Koskeeko sama muitakin koruja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö mikä ero on lähisukulaisella tai perheystävällä (pitkäaikaisella?) verrattuna satunnaiseen vieraaseen mieheen, jota teinin/lapsen äitikään ei ole tavannut kuin kerran? Jos et niin sun on syytäkin vähän miettiä asioita.
Eikä se vielä mitään ettei lapsen äiti/vanhemmat tunne tän toisen tytön vanhempia, mutta kun ei nää tytötkään ole mitään sydänystäviä jos tapaavat korkeintaan pari kertaa kuussa. Kuten joku tossa aiemmin kirjoitti, aika paljon on vieras lapsi ollut tän koru-ukkelin mielessä kun ihan on asiakseen ottanut ostaa "jotain kivaa" tytölle. Mietiskellyt tyttöä, halunnut vähän "voidella" antamalla jotain kivaa. katsellut näyteikkunoita tyttö mielessään, tehnyt valinnan ja maksanut sen edelleen tyttö mielessään. Ainahan ajatus/toimintaketju ei ole edes tietoista, voi olla että äijä hätkähtäisi itsekin jos se hänelle purettaisiin. Siinäkään tapauksessa ei millään lailla hyväksyttävää ja se pitää sanoa. Lahja takas ja tilanteen seuraamista. Mieluiten tapaamiset aloittajan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tuli paha mieli ketjua lukiessa. Olen itse nelikymppinen sinkkumies, ja monilla kavereillani ja sisaruksillani on varhaisteinityttöjä, joille usein vien kyläillessä jotain lahjoja, esim. juuri korvakoruja. Aina kun kuljen esim. toreilla, myyjäisissä tms. katselen tarjontaa sillä silmällä, mikä saattaisi ilahduttaa ketäkin. Ja kyllä tosiaan vien synttärilahjoja näille tytöille (toki pojillekin, mutta sattumoisin lähipiirilleni on syntynyt paljon enemmän tyttöjä). Ei ole tullut mieleenikään, että se saattaisi vaikuttaa epäilyttävältä.
Tuli mieleen yksi vaihtoehto, jota kukaan ei ottanut esiin: sääli sinun lastasi kohtaan.
Onko jostain tullut ilmi (vaikka tyttöjen keskusteluissakin vailla todellisuuspohjaa) että olette vaikkapa köyhiä eikä teillä ole rahaa ostaa kivoja juttuja lapsille? Tai että tyttösi olisi puhunut kuinka olet tiukkismutsi joka ei edes osta uusia korviksia? Jotain vastaavaa, josta olisi tullut sellainen ”No kai minä voin tässä parempituloisena ostaa myös lapsen kaverille lahja. Oma budjetti ei siihen kaadu, mutta varmasti tuottaa iloa hänelle ja tytöt eivät ole niin eriarvoisessa asemassa sitten.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni täytin 11- tai 12-vuotta, kun eräs puolituttu viisissäkymmenissä ollut mies toi mulle lahjaksi pullon parfyymia. Mun lapsen aivoilla ajateltuna se oli tosi hieno lahja ja hänkin näytti tyytyväiseltä nähdessään mun ilon. Eikä kyseessä ollut todellakaan mikään p ervo setä, vaan ihan normaali mies, joka kuuluu tuttavapiiriini edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Siis todennäköisemmin tuossa on ollut takana joku kömpelöhkö yritys olla rento faija ja mukava aikuinen lapsen kavereille, ja mies miettinyt että tytöthän tykkää koruista ja siitä kun heille annetaan lahjoja —> no niin, vien sille tyttöni uudelle(?) kaverille vaikka korvikset kun sillä on ne synttäritkin tässä, näin olen hyvä isä ja säilytän yhteyden lapseeni ja hänen kavereihinsa vaikka murrosikä tekee tuloaan no niin jees, kyllä se tästä olen varmaan nyt lapsen kaveripiirin ykkösfaija jee.
Kaverin äiti: P E D O F I I L I!!
No tuossa ajatusskenaariossa on kyllä montakin asiaa pielessä. Ensinnäkin aika outoa että isä kokisi tarpeelliseksi luoda niin hyvät suhteet lapsensa kavereihin, että päättää ostella tälle yllättäin (ei ole kutsuttuna synttäreille) _itse_ korulahjoja. Jos isä ajattelisi lahjojen ostamisen olevan keino säilyttää hyvät suhteet omiin lapsiinsa ja tämän kavereihin, eikö isä paremminkin antaisi rahaa tyttärelleen lahjan ostoon? Tai vähintään antaisi lahjan tyttärelleen annettavaksi? Nythän se oma tytär on "sivuutettu" asiassa. En usko että kukaan normaalijärjellä varustettu mies menisi antamaan lapsensa teini-ikäiselle kaverille mitään itse hankkimiaan lahjoja saatesanoilla "näin nämä ja ajattelin tytärtänne". Ihan oikeasti. Vaikka kuinka ihmiset tässä ketjussa yrittää kääntää, ettei tässä olisi mitään outoa, niin ihan taatusti on melkoisen outoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen yksi vaihtoehto, jota kukaan ei ottanut esiin: sääli sinun lastasi kohtaan.
Onko jostain tullut ilmi (vaikka tyttöjen keskusteluissakin vailla todellisuuspohjaa) että olette vaikkapa köyhiä eikä teillä ole rahaa ostaa kivoja juttuja lapsille? Tai että tyttösi olisi puhunut kuinka olet tiukkismutsi joka ei edes osta uusia korviksia? Jotain vastaavaa, josta olisi tullut sellainen ”No kai minä voin tässä parempituloisena ostaa myös lapsen kaverille lahja. Oma budjetti ei siihen kaadu, mutta varmasti tuottaa iloa hänelle ja tytöt eivät ole niin eriarvoisessa asemassa sitten.”
Tämä, tai sitten sen miehen tytöllä ei ole hirveesti kavereita/ollut aiemmin yksinäisyyttä ja nyt kun on orastava ystävyyssuhde, on vähän yli-innokkaana asiasta ja se ilmenee tuolla tavoin.
Toivottavasti tyttäreni kavereiden äideissä ei ole tuollaisia pedofiilijutussa sekopäitä kuin täällä palstalla.
En halua, että kukaan tartuttaa häneen tuollaista hysteeristä ja sairasta ilmapiiriä ja noin sairas asenne kyllä haisee kaverin äidin käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako siellä teidän poikalasten äitien helmoissa tulevia p e d o fiileja ja ahdistelijoita?
Jos olette sitä mieltä, että suurinosa tai edes huomattava osa miehistä on sellaisia, niin toki teidänkin pojista tulee todennäköisesti sellaisia.
Miltä se tuntuu?Suurin osa miehistä ei anna korulahjoja tyttäriensä teini-ikäisille kavereille.
Mikset vastaa kysymykseen?
Sisälukutaitoa sulla ei pahemmin ole. Mihin kysymykseen mun tulisi vastata? Itse kirjoitat "jos olette sitä mieltä..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako siellä teidän poikalasten äitien helmoissa tulevia p e d o fiileja ja ahdistelijoita?
Jos olette sitä mieltä, että suurinosa tai edes huomattava osa miehistä on sellaisia, niin toki teidänkin pojista tulee todennäköisesti sellaisia.
Miltä se tuntuu?Suurin osa miehistä ei anna korulahjoja tyttäriensä teini-ikäisille kavereille.
Mikset vastaa kysymykseen?
Sisälukutaitoa sulla ei pahemmin ole. Mihin kysymykseen mun tulisi vastata? Itse kirjoitat "jos olette sitä mieltä..."
Siellä viestissä oli kaksi ihan selkeää kysymystä, pitäisi löytyä jos osaat lukea.
Alanko suojaamaan lastani teidän pojiltanne?
Hehän ovat potentiaalisia satuttajia ja perverssejä paholaisia.
Kenenkään poika ei ole poikkeus, kaikki ovat potentiaalisia pahantekijöitä.
Kai saan kohdella heitä sellaisina, kuten tekin kohtelette miehiä?:)
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni täytin 11- tai 12-vuotta, kun eräs puolituttu viisissäkymmenissä ollut mies toi mulle lahjaksi pullon parfyymia. Mun lapsen aivoilla ajateltuna se oli tosi hieno lahja ja hänkin näytti tyytyväiseltä nähdessään mun ilon. Eikä kyseessä ollut todellakaan mikään p ervo setä, vaan ihan normaali mies, joka kuuluu tuttavapiiriini edelleen.
Ja joku tuolla aiemmin kertoi omasta kokemuksestaan kaulakorun saamisesta lahjaksi kaverinsa isältä. Siinä oli käynyt vähän toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt suoralta kädeltä sanoisi, että olisi epäilyttävää. Olisiko sinusta tuo sama epäilyttävää, jos lahjan antaja olisi nainen?
Miten näitä kahta eri asiaa (lahjan antajan sukupuoli) voi mielestäsi verrata, kun seksuaalirikosten tekijöistä ainakin 90 % on miehiä?
Ihan hyvin voi verrata. Kas näin: puolituttu mies antaa lahjan -> se on varmaan pervo hyväksikäyttäjä!
puolituttu nainen antaa lahjan -> voi kun kiva, että ajatteli meidänkin tyttöä!
Kuitenkin ihan mahdollista, että kumpikin on tytöstä seksuaalisessa mielessä kiinnostunut. Todennäköisintä tietysti on, että kumpikaan ei ole.
Vai ymmärsinkö nyt ihan väärin, olisiko sinusta sittenkin myös naisen antamana tuo lahja epäilyttävä?
Juuri tuohon tilastollisen faktan esittämisessäni vähän niin kuin pyrinkin, tyhmeliini, että seksuaalirikosten tekijät ovat n. 90-prosenttisesti miehiä, joten ei, en suhtautuisi tuttavanaisen lapselleni antamaan lahjaan samalla tavalla kuin tuttavamiehen antamaan lahjaan, koska a) tilastollinen todennäköisyys ja b) elämänkokemus, joka on suurissa määrin tukenut käsitystä tuon tilastollisen todennäköisyyden paikkaansapitävyydestä.
Ja peukkutehtailija iski jälleen, muun muassa tähän kommenttiin. 29 alanuolta yhdessä minuutissa eilen illalla, kun koko ketjussa ei varmasti ollut niin paljon lukijoita tuohon aikaan, saati että olisivat kaikki peukuttaneet alas juuri tuota kommenttia eikä ylös tai alas mitään muuta kommenttia. Eikä ollut ainoa kommentti, johon tehtailtiin peukkuja, tuossa samalla sivulla lainaamani kommentin kanssa näkyy monta esimerkkiä.
Ootko peukkutehtailija jotenkin tyhmä, vai miksi et osaa tehtailla noita niin, että lukemat olisi edes jotenkin uskottavia? :D
Alue: Aihe vapaa
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.