Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo
27.10.2019 |
Lapset näkevät toisiaan pari kertaa kuukaudessa ja olen tavannut tämän tytön vanhemmat vaan kerran aiemmin. Viimeksi kun haki tyttönsä meiltä, antoi ovella tytölleni korurasian. Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni. Toivotteli hyvät synttärit ja lähti. Minulle jäi tästä jotenkin epämiellyttävä olo. Kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa olla jotain taka-ajatusta?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni täytin 11- tai 12-vuotta, kun eräs puolituttu viisissäkymmenissä ollut mies toi mulle lahjaksi pullon parfyymia. Mun lapsen aivoilla ajateltuna se oli tosi hieno lahja ja hänkin näytti tyytyväiseltä nähdessään mun ilon. Eikä kyseessä ollut todellakaan mikään p ervo setä, vaan ihan normaali mies, joka kuuluu tuttavapiiriini edelleen.
Ja joku tuolla aiemmin kertoi omasta kokemuksestaan kaulakorun saamisesta lahjaksi kaverinsa isältä. Siinä oli käynyt vähän toisin.
Joo ja nyt takerrutaan siihen ja leimataan sen tapauksen perusteella kaikki!
Hieno logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekinhan korujen vieminen naisille/tytöille voi olla sama asia kuin kukkien tai vaikka suklaan vieminen tytöille tai naisille?
Miksi se koru siinä on niin hirveää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis todennäköisemmin tuossa on ollut takana joku kömpelöhkö yritys olla rento faija ja mukava aikuinen lapsen kavereille, ja mies miettinyt että tytöthän tykkää koruista ja siitä kun heille annetaan lahjoja —> no niin, vien sille tyttöni uudelle(?) kaverille vaikka korvikset kun sillä on ne synttäritkin tässä, näin olen hyvä isä ja säilytän yhteyden lapseeni ja hänen kavereihinsa vaikka murrosikä tekee tuloaan no niin jees, kyllä se tästä olen varmaan nyt lapsen kaveripiirin ykkösfaija jee.
Kaverin äiti: P E D O F I I L I!!
No tuossa ajatusskenaariossa on kyllä montakin asiaa pielessä. Ensinnäkin aika outoa että isä kokisi tarpeelliseksi luoda niin hyvät suhteet lapsensa kavereihin, että päättää ostella tälle yllättäin (ei ole kutsuttuna synttäreille) _itse_ korulahjoja. Jos isä ajattelisi lahjojen ostamisen olevan keino säilyttää hyvät suhteet omiin lapsiinsa ja tämän kavereihin, eikö isä paremminkin antaisi rahaa tyttärelleen lahjan ostoon? Tai vähintään antaisi lahjan tyttärelleen annettavaksi? Nythän se oma tytär on "sivuutettu" asiassa. En usko että kukaan normaalijärjellä varustettu mies menisi antamaan lapsensa teini-ikäiselle kaverille mitään itse hankkimiaan lahjoja saatesanoilla "näin nämä ja ajattelin tytärtänne". Ihan oikeasti. Vaikka kuinka ihmiset tässä ketjussa yrittää kääntää, ettei tässä olisi mitään outoa, niin ihan taatusti on melkoisen outoa käytöstä.
Miesten ajatuksenjuoksu ei noudata lainkaan naisten vastaavaa. Se kannattaisi pitää mielessä ennen kuin maalataan piruja seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan.
Aikuiselle ne voi olla ”intiimi lahja”, mutta ei kyllä lapselle ainakaan.
Siis lapselle voi ostaa ihan hyvin korvikset vaikka joku naapurinmummo tai -pappa.
Tai kaverin isä/äiti.Ja mikä intimiteetin vartija se sinä olet, kun sinun kauttasi täytyy tuollaiset asiat toimittaa?
Riistät lapseltasi mahdollisuuden niihin söpöihin muistoihin, kun isä antoi jotain ”noloa” tai outoa tms. mutta hellyyttävää lahjaksi.
Isien antamat lahjat on usein siksi just ikimuistoisia, kun ne on usein (ei aina) vähän jämähtänyt sinne varhaislapsuuteen eikä yritä perse hiessä miellyttää sitä lasta vaan ilmentää omaa rakkauttaan lasta kohtaan.
En siis tiedä antaisiko sinun miehesi ”lapsellisia” tai muutoin huvittavia lahjoja, mutta vaikka antaisikin, niin hänellä pitäisi olla mahdollisuus antaa ja lapsen saada ne hauskat ja söpöt muistot kun isä antoi 14-vuotissynttärilahjaksi nallekorvikset tms.Sori väsyttää eikä pää toimi vielä kunnolla, mutta ehkä pointti tulee selväksi.
Ei me tyttäret aina mitään täydellisiä lahjoja haluta, vaan joskus paras on se suloisin lahja jolla ei välttämättä edes tee mitään, mutta siitä jää hellyyttävä muisto.
Ja ne pitää olla nimenomaan isältä ja niissä täytyy näkyä isän persoona, ei äidin valitsemia isän ostamana.No on hieman eri asia isän ostaa omalle tyttärelleen lahja, kuin tyttärensä 13-v kaverille. Mistä siis tässä ketjussa on kyse. Siinä ei ole mitään nolostuttavan söpöä, ainoastaan creepyä.
Oletko itse amerikkalainen teini? Jos et, ”creepy” kuulostaa nololta suustasi.
Vastasin vain ketjun otsikon kysymykseen siinä käytetyllä sanalla. Se on muuten jännä että kun kauppakeskuksessa ei löydy opastetauluista suomenkielistä sanaa, niin se on "kansainvälistä", mutta kun palstalla kirjoittaa puhekielen sekaan engelskaa, niin se on noloa ;DD Onneksi mua ei haittaa olla nolo. Creepy, creepy, creepy.
Minusta tuo on nimenomaan suloinen juttu.
Toki jos se mies vaikuttaisi jotenkin hämärältä ja epärehelliseltä tai lipevältä niin olisi eri asia, mutta tuossa lahjan antamisessa itsessään en näe muuta kuin kivan ja söpön ajatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliselta
I'm only human, don't put your blame on me
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni täytin 11- tai 12-vuotta, kun eräs puolituttu viisissäkymmenissä ollut mies toi mulle lahjaksi pullon parfyymia. Mun lapsen aivoilla ajateltuna se oli tosi hieno lahja ja hänkin näytti tyytyväiseltä nähdessään mun ilon. Eikä kyseessä ollut todellakaan mikään p ervo setä, vaan ihan normaali mies, joka kuuluu tuttavapiiriini edelleen.
Ja joku tuolla aiemmin kertoi omasta kokemuksestaan kaulakorun saamisesta lahjaksi kaverinsa isältä. Siinä oli käynyt vähän toisin.
Joo ja nyt takerrutaan siihen ja leimataan sen tapauksen perusteella kaikki!
Hieno logiikka.
Itselläsi logiikka ontuu. Tuohon parfyymi tapaukseenko sitten pitäisi takertua? Että kaikki puolituttujen setien teinitytöille antamat lahjat on täysin viattomia, koska tässä tapauksessa oli niin? Kummatkin tapaukset ihan yhtä "todistusvoimaisia", ap:n tapauksesta ne ei kerro mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliselta
Sulla taitaa nyt olla oma lehmä ojassa. Hae vertaus tai rinnastus tilanteesta, jossa äitisi alkaisi kaveeraamaan sinun ystäväsi kanssa, ostelemalla lahjoja.
En osaa kuvitella minua ostamassa mitään lahjaa tytön kaverille. Toki heille juttelen kun täällä käyvät ihan peruskohteliaisuusmielessä. Ainoa keneltä osaisi nähdä oman tytön saavan lahjan on parhaan kaverin yh-äidiltä ja silloinkin olisi erikoista, miksi äiti antaisi oman lapsen lisäksi jonkin lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun asuu porvoossa voi lahjaksi saada mitä vain. Päältä ajettava ruohonleikkuri, kaulin, älydildo, pensassakset etc.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö mikä ero on lähisukulaisella tai perheystävällä (pitkäaikaisella?) verrattuna satunnaiseen vieraaseen mieheen, jota teinin/lapsen äitikään ei ole tavannut kuin kerran? Jos et niin sun on syytäkin vähän miettiä asioita.
Eikä se vielä mitään ettei lapsen äiti/vanhemmat tunne tän toisen tytön vanhempia, mutta kun ei nää tytötkään ole mitään sydänystäviä jos tapaavat korkeintaan pari kertaa kuussa. Kuten joku tossa aiemmin kirjoitti, aika paljon on vieras lapsi ollut tän koru-ukkelin mielessä kun ihan on asiakseen ottanut ostaa "jotain kivaa" tytölle. Mietiskellyt tyttöä, halunnut vähän "voidella" antamalla jotain kivaa. katsellut näyteikkunoita tyttö mielessään, tehnyt valinnan ja maksanut sen edelleen tyttö mielessään. Ainahan ajatus/toimintaketju ei ole edes tietoista, voi olla että äijä hätkähtäisi itsekin jos se hänelle purettaisiin. Siinäkään tapauksessa ei millään lailla hyväksyttävää ja se pitää sanoa. Lahja takas ja tilanteen seuraamista. Mieluiten tapaamiset aloittajan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tuli paha mieli ketjua lukiessa. Olen itse nelikymppinen sinkkumies, ja monilla kavereillani ja sisaruksillani on varhaisteinityttöjä, joille usein vien kyläillessä jotain lahjoja, esim. juuri korvakoruja. Aina kun kuljen esim. toreilla, myyjäisissä tms. katselen tarjontaa sillä silmällä, mikä saattaisi ilahduttaa ketäkin. Ja kyllä tosiaan vien synttärilahjoja näille tytöille (toki pojillekin, mutta sattumoisin lähipiirilleni on syntynyt paljon enemmän tyttöjä). Ei ole tullut mieleenikään, että se saattaisi vaikuttaa epäilyttävältä.
Ihan hyvin on voinut käydä vaikka niin, että korvikset ovat olleet alun perin vaikka miehen omalle tytölle. Tyttö ei ole tykännyt,niin pistetty lahja kiertoon. Ei kai saajalle toitoteta että nää ei nyt Jennikalle kelvannut,niin tässä olis. Synttärit on varmaan ihan järkevä syy antaa lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliseltaSulla taitaa nyt olla oma lehmä ojassa. Hae vertaus tai rinnastus tilanteesta, jossa äitisi alkaisi kaveeraamaan sinun ystäväsi kanssa, ostelemalla lahjoja.
Miksi? Isäni on vastakkaista sukupuolta kuin minä, ja hengasin teininä enemmän toisten tyttöjen kuin poikien kanssa.
Myöskään äitiäni kohtaan ei ole reviiriajattelua, ja vanhempani olivat useimpien ystävieni kavereita kun asuin vielä vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliseltaSulla taitaa nyt olla oma lehmä ojassa. Hae vertaus tai rinnastus tilanteesta, jossa äitisi alkaisi kaveeraamaan sinun ystäväsi kanssa, ostelemalla lahjoja.
Miksi? Isäni on vastakkaista sukupuolta kuin minä, ja hengasin teininä enemmän toisten tyttöjen kuin poikien kanssa.
Myöskään äitiäni kohtaan ei ole reviiriajattelua, ja vanhempani olivat useimpien ystävieni kavereita kun asuin vielä vanhemmilla.
Eipä nyt oikein vakuuta tää sun todistelusi sukupuolestasi. Näyttää liian kovasti käyvän tunteisiin. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliseltaSulla taitaa nyt olla oma lehmä ojassa. Hae vertaus tai rinnastus tilanteesta, jossa äitisi alkaisi kaveeraamaan sinun ystäväsi kanssa, ostelemalla lahjoja.
Miksi? Isäni on vastakkaista sukupuolta kuin minä, ja hengasin teininä enemmän toisten tyttöjen kuin poikien kanssa.
Myöskään äitiäni kohtaan ei ole reviiriajattelua, ja vanhempani olivat useimpien ystävieni kavereita kun asuin vielä vanhemmilla.
Taisit olla enemmän äidintyttö.
Minä olin isintyttö, enkä mitään reviirejä miettonyt. En ole eläin vaan ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliseltaSulla taitaa nyt olla oma lehmä ojassa. Hae vertaus tai rinnastus tilanteesta, jossa äitisi alkaisi kaveeraamaan sinun ystäväsi kanssa, ostelemalla lahjoja.
Miksi? Isäni on vastakkaista sukupuolta kuin minä, ja hengasin teininä enemmän toisten tyttöjen kuin poikien kanssa.
Myöskään äitiäni kohtaan ei ole reviiriajattelua, ja vanhempani olivat useimpien ystävieni kavereita kun asuin vielä vanhemmilla.Taisit olla enemmän äidintyttö.
Minä olin isintyttö, enkä mitään reviirejä miettonyt. En ole eläin vaan ihminen.
Isän kanssa olin läheisempi, mutta en minä hänestä ole mustasukkainen ollut tai pitänyt mitään ihme reviiriä.
Edelleen: kummallinen ajatus.
Minua loukkaa mm. hänen ja veljeni puolesta todella syvästi tämä ainainen pedofiilipakotus miehiä kohtaan.
Oikeasti tulee todella suuri halveksunta ja inho niitä naisia kohtaan, jotka tuota miesten ainaista epäilyä ja suorastaan epäsuoraa syyttelyä ja leimaamista harrastaa.
Pistäkää pääkoppa kuntoon, ällötykset.
Näette seksiä kaikkialla, ja se on teidän oma ongelmanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetuin mielikuvassani tuon korvakorut ostaneen miehen tyttären paikalle. No nyt pitää miettiä. Joo, tuntuisi kyllä aika erikoiselta ja häiritsevältä, jos isäni ostaisi jollekin tyttökaverilleni, ei edes bestikselleni, mitään tuon tapaista lahjaa tai yleensä yhtään mitään. Jos olisin menossa tuon tytön synttäreille, hän voisi antaa minulle rahaa, jotta voisin itse ostaa lahjan. Tuntisin varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuuden tunteitakin. Tässä tarinassa on kyllä niin paljon tuntemattomaksi jääviä tekijöitä, että ihan varmaa mielipidettä on vaikea antaa.
Mietin hiukan lisää. Ensinnäkin isäni astuisi pahasti reviirilleni, jota tietysti teininä vartioin tiukasti. En tykkäisi. Toiseksi ajattelisin, että mitähän isäni mahtaisi tuumia, jos kävisin viemässä hänen miespuoliselle kaverilleen tai puolitutulleen lahjan saatesanoilla että näin tämän, vaikka kravatin tai kalsarit, liikkeen ikkunassa ja ajattelin heti sinua.
Tässä nyt mietittiin tuota asiaa tuon lahjansaajan ja hänen äitinsä näkökulmasta, ei lahjan antajan tyttären.
Mutta kun kerran tuli puheeksi, niin en olisi ollut mustasukkainen jos isäni olisi ostanut jonkun pienen lahjan uudelle kaverilleni hänen syntymäpäivän aikoihin silloin kun olin teini.
Naurettava ajatuskin, että olisin pitänyt jotain isäreviiriä:D
En suhtaudu isääni kuten johonkin poikakaveriin, sinun isäsuhteesi kuulostaa kummalliseltaSulla taitaa nyt olla oma lehmä ojassa. Hae vertaus tai rinnastus tilanteesta, jossa äitisi alkaisi kaveeraamaan sinun ystäväsi kanssa, ostelemalla lahjoja.
Miksi? Isäni on vastakkaista sukupuolta kuin minä, ja hengasin teininä enemmän toisten tyttöjen kuin poikien kanssa.
Myöskään äitiäni kohtaan ei ole reviiriajattelua, ja vanhempani olivat useimpien ystävieni kavereita kun asuin vielä vanhemmilla.Eipä nyt oikein vakuuta tää sun todistelusi sukupuolestasi. Näyttää liian kovasti käyvän tunteisiin. Sori siitä.
Kyllä, menee tunteisiin koska lähelläni on miehiä. Ja heidän puolesta loukkaa aivan saatanasti tällainen mitä te harrastatte.
Tässä lainaus toisesta vastauksestani, joka hieman valottaa sitä tunteisiin menemistä ja ajatusta sinusta ja muista kaltaisistasi:
”Minua loukkaa mm. hänen (isäni) ja veljeni puolesta todella syvästi tämä ainainen pedofiilipakotus miehiä kohtaan.
Oikeasti tulee todella suuri halveksunta ja inho niitä naisia kohtaan, jotka tuota miesten ainaista epäilyä ja suorastaan epäsuoraa syyttelyä ja leimaamista harrastaa.
Pistäkää pääkoppa kuntoon, ällötykset.
Näette seksiä kaikkialla, ja se on teidän oma ongelmanne.”
Vain suomalainen AV mamma saa tästäkin asiasta outoa.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka onkin outoa, niin ei se viittaa heti mihinkään seksuaaliseen.
Itselleni tulee mieleen joku kömpelö mielistely-yritys jotta lapsella olisi jatkossakin kavereita/haluaa ystävystyä lapsen kaverin perheen kanssa/on innoissaan lapsen uusista kavereista/haluaa olla hyvä isä eikä oikein tiedä miten 13-vuotiaiden kanssa oltaisiin sitä tms.
Tai sitten erilainen lahjakuluttuuri, kuin suurimmalla osalla.
Tai pitää AP:n lasta jotenkin vähän raukkana, ja laittaa siksi erityishuomiota häneen.
Ei minulle tule mieleen seksuaaliset aikeet, vaikka tuo onkin erikoista.
Outo ei ole synonyymi p e d o f iilille.