Lääkäri nauroi minulle kun ehdotin mahdollista diagnoosia.

Minulla aiheutti lymen borrelioosi nivevaivoja moneksi vuodeksi, vaikka hoidettiin alussa antibiooteilla.

Fibroa voisi olla. Onko paikkakunnallasi vai yksi lääkäri? Etkö voi vaatia että pääset toiselle juttelemaan?

Liikkuminen on kaikille hyväksi. Oli fibroa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos käyn jumpassa maanantaina illalla, herään tiistaiaamuna jäykkänä enkä meinaa päästä edes vessaan. Joka askel sattuu niin että tulee kyyneleet silmiin. Hyvä jos housuja saa alas. Olo kun ois 40 astetta kuumetta, voimaton. Usein päätäkin särkee. Torstaina salille ja hyvä jos pyörää pystyn polkemaan. Perjantaiaamu ihan hirvee kun koko kroppa tönkkö, voimaton ja särkevä. Koko viikonloppu menee voimia keräillessä seuraavaa viikkoa varten.

Ja kyllä, paino on alle 200 ja reilusti alle 100.

Onko pituus reilusti alle 160 cm?

Vierailija kirjoitti:

Itse olet syypää kun et liiku enempää. Mitä puntari sanoo? Jääkö alle 200 kg?

Minulle tuli sama mieleen. Paljon painoa?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Jos käyn jumpassa maanantaina illalla, herään tiistaiaamuna jäykkänä enkä meinaa päästä edes vessaan. Joka askel sattuu niin että tulee kyyneleet silmiin. Hyvä jos housuja saa alas. Olo kun ois 40 astetta kuumetta, voimaton. Usein päätäkin särkee. Torstaina salille ja hyvä jos pyörää pystyn polkemaan. Perjantaiaamu ihan hirvee kun koko kroppa tönkkö, voimaton ja särkevä. Koko viikonloppu menee voimia keräillessä seuraavaa viikkoa varten.

Ja kyllä, paino on alle 200 ja reilusti alle 100.

Lihasreuma voisi olla yksi mahdollisuus. Siitä on myös muoto, jossa tulehdusarvot ei nouse. Kannattaa mennä yksityiselle erikoislääkärille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, lääkärit on hassuja. Ehkä sulle ei koskaan onnistuta tekemään kunnon diagnoosia eli löytämään jotain tiettyä sairautta joka nuo oireet aiheuttaa. Joten oireiden taustasyytä ei pystytä poistamaan. Joten hoito on sitten ihan vain oireiden vähentämistä. Oireesi on kipuja - joten hoito on särkylääkkeitä. Tuo on kyllä säälittävää että ihan vain särkylääkkeillä yritetään kipuja lieventää, mutta eivät lääkärit muutakaan keksi eivätkä muutakaan osaa neuvoa. Lääkäreiltä todellakaan ei koskaan saa mitään tuon parempaa, joten lääkärit ovat lähes turhia. Lääkäreiltä tai muilta ammattiauttajilta et tule saamaan apua vaivaasi.

Sun täytyy itse vain googlailla ja kokeilla kaikkea. Älä keskity diagnoosin tekemiseen koska oireiden taustasyytä et pysty poistamaan. Keskity vain oireiden poistamiseen, mutta paljon fiksummin kuin vain särkylääkkeillä. Susta täytyy tulla sun omien oireidesi expertti, sun oman kroppasi expertti - lääkäri ei siihen ikinä pysty. Googlaa ja kokeile miljoona juttua jotka sun oireisiin voisivat auttaa. Tarvitset paljon kärsivällisyyttä ja paljon aikaa.

Esim... sulla siis on nivelkipuja ja lihaskipuja. Monet ihmiset kokeilee niihin sellaista rikkiravintolisää nimeltä "MSM". Sitä myydään tuhansissa kaupoissa. Tässä siitä vähän infoa:

https://www.luontaistukku.fi/opti-msm-hyodyt

Eihän tuo välttämättä auta. Mutta ei se myöskään aiheuta vahinkoa. Aika typerää vain käyttää särkylääkkeitä jos voi yrittää myös jotain muuta.

Ala vaikkapa googlailla mitä reumapotilaat tekevät itse omia oireita vähentääkseen.

Kunpa kaikki ongelmat ratkeaisivat sillä että vain menee lääkärille. Mutta ei, melkein mikään ei ratkea sillä lailla. Pitää itse ratkaista omat ongelmat, se vain vaatii ihan älyttömästi vaivannäköä. Ei diagnosointia vaan tekemistä ja kokeilemista ja selvittämistä.

Tämä on niin totta! Mun ystävä taisteli melkein kaksi vuotta, ennenkuin hänet suostuttiin tutkimaan kunnolla ja lopulta sitten löytyikin vakava sairaus joka hoitamattomana johtaa kuolemaan muutamassa vuodessa. Julkisella puolella ei millään uskottu, että hänellä on yhtään mitään. Oli hirveää seurata sivusta. Kyllähän jokainen tietää oman kroppansa ja olonsa ja ymmärtää milloin kaikki ei ole hyvin. 

Ystävällä on nyt kaikki hyvin, sairaus pysyy kurissa lääkityksellä. Itsellä on alkanut ilmaantua myös outoja vaivoja, mutta suorastaan pelottaa mennä lääkäriin. Olemme siis 50+ ja vaikka miten terveellisesti eläisi, kaikenlaisia iän mukanaan tuomia vaivoja alkaa esiintymään. 

En tarkoituksella kerro tarkemmin oireista tai ystävän sairaudesta kun se ei ole tässä oleellista. En jaksa mitään läskijankkausta. 

No jos tutkimusten mukaan naisella kestää syöpädiagnoosin saaminen lääkäreiden välinpitämättömyyden vuoksi 2 vuotta suomessakin kun mies saa saman 3 kuukaudessa niin eiköhän suurin ongelma ole sukupuoli ja lääkärin asenne oli juuri sitä samaa shaibaa kun niiltä saa aina kuulla, että naiset on harhaluuloisia ja valittaa tyhjästä. Varmaan moni on kuollut tämän asenteen takia ja siis nainen kuolee suomessa todennäköisemmin  kuin mies samaan sairauteen, tämäkin tutkittu juttu.

Täällä yksi vastasi ap:lle, ettei kyseessä ole ms-tauti. Näin siis lääkärikin naureskellut.

Näin yksisilmäisesti en asiaan suhtautuisi. Sairastan itse ms-tautia ja tiedän, että siihen liittyy jäykkyys kuin valtavat kivutkin raajoissa. Ms-taudin selvittämiseksi ap:n tulisi päästä lumbaalipunktioon ja sen jälkeen IMR-kuvaukseen. Selkäydinnesteessä näkyisi tulehtuneet solut ja kuvauksessa mahdolliset plakit. 

Ms-tauti aiheuttaa myös valtaisan väsymyksen, jolle ei ole mitään näkyvää perustetta. 

Samalla kun itselläni otettiin ms-tauti-kokeet, testattiin myös mahdollinen borrelioosi, koska se aiheuttaa samanlaisia oireita. 

Kehottaisin ap:ta pyrkimään järkevämmän lääkärin pakeille, eikä tällaisen naureskelijan. 

niin. pakko kertoa..kärsin useita vuosia kovasta migreenistä oksennuksineen päivineen..sitten aloin saamaan lieviä epilepsiakohtauksia ja se epilepsia todettiin ihan kuvaamalla ja testaamalla ja sain lääkityksen. Lääkärille sitten ihmettelin, kun epilepsian alkaessa migreeni jäi kokonaan pois että olisiko niillä jotain yhteyksiä.. no ei ollut lääkärin mielestä..naureskeli hänkin potilaallensa. No siitä ei sitten mennyt kauaakaan kun jossain ulkomaan tutkimusinstituutissa sitten todettiinkin yteyden olevan..epilepsiakohtauksetkin sitten hävisivät jossain vaiheessa ja ilman lääkkeitä, jotka heivasin pois käytöstä ilkeiden sivuoireiden vuoksi..migreeni palasi muutamaksi vuodeksi ja nyt migreenikohtauksia on ehkä kerran kaksi parissa vuodessa..ne ovat kyllä pahoja, mutta kun ovat niin harvoin niin olkoot..lähinnä se migreeni tulee jos on tullakseen kun flunssaa tms pukkaa päälle..

Noiden oireiden perusteella en epäilisi MS-tautia enkä ALS:ia. Jotta ne olisivat todennäköisiä selityksiä, pitäisi olla selkeästi neurologisia oireita (huimaus, kömpelyys, aistioireet jne.), joita sinulla ei onneksi ole aloituksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Jos käyn jumpassa maanantaina illalla, herään tiistaiaamuna jäykkänä enkä meinaa päästä edes vessaan. Joka askel sattuu niin että tulee kyyneleet silmiin. Hyvä jos housuja saa alas. Olo kun ois 40 astetta kuumetta, voimaton. Usein päätäkin särkee. Torstaina salille ja hyvä jos pyörää pystyn polkemaan. Perjantaiaamu ihan hirvee kun koko kroppa tönkkö, voimaton ja särkevä. Koko viikonloppu menee voimia keräillessä seuraavaa viikkoa varten.

Ja kyllä, paino on alle 200 ja reilusti alle 100.

No herranjumala, toihan on aivan normaalia! Mä oon harrastanut koko elämäni paljon kaikenlaista, mutta aina, jos liikuntaan tulee n. kahden viikon tauko, niin se aloittaminen on just tollasta. Jokapaikkaan kolottaa ja lihaskipu on vähän samanlaista kuin kuumeessa. Se menee ohi, kun jatkat säännöllisesti liikuntaa.

ms-tautidg vuodelta 1995 kirjoitti:

Täällä yksi vastasi ap:lle, ettei kyseessä ole ms-tauti. Näin siis lääkärikin naureskellut.

Näin yksisilmäisesti en asiaan suhtautuisi. Sairastan itse ms-tautia ja tiedän, että siihen liittyy jäykkyys kuin valtavat kivutkin raajoissa. Ms-taudin selvittämiseksi ap:n tulisi päästä lumbaalipunktioon ja sen jälkeen IMR-kuvaukseen. Selkäydinnesteessä näkyisi tulehtuneet solut ja kuvauksessa mahdolliset plakit. 

Ms-tauti aiheuttaa myös valtaisan väsymyksen, jolle ei ole mitään näkyvää perustetta. 

Samalla kun itselläni otettiin ms-tauti-kokeet, testattiin myös mahdollinen borrelioosi, koska se aiheuttaa samanlaisia oireita. 

Kehottaisin ap:ta pyrkimään järkevämmän lääkärin pakeille, eikä tällaisen naureskelijan. 

Niinpä. Yleensä oireille naureskelevat lääkärit ovat ammattitaidottomia. Tai liian kiireisiä ja haluttomia tutkimaan potilastaan kunnolla. Omasta lähipiiristä on tapaus, jossa 65-v naiselle tk-lääkäri tuhahteli olevan vanhuuden kolotuksia, kun nainen ei päässyt kunnolla liikkumaan ja oli tosi kivulias nivelistä, lonkista ja joka paikasta. Buranaa nainen oli syönyt älyttömät määrät kuukausikaupalla, jotta olisi pystynyt esim. pukemaan vaatteet päälleensä. Naisen tyttärellä oli todettu vuosia aiemmin selkärankareuma, mikä oireili myös raajan nivelissä, joten nainen erehtyi mainitsemaan lääkärille että voisiko olla samasta hänen kohdallaan kyse. No selkärankareuma todetaan yleensä 30 - 45-vuotiaana, joten lääkäri tietysti naureskeli naisen ehdotukselle. Lääkäri ei tutkinut naista ollenkaan, ei koskenut tähän, vaan oli siis jo huoneeseen tullessaan ilmeisesti lukenut mitä sh oli kirjoittanut päätteelle naisen oireista ja päättänyt että turhasta valittaja kyseessä. No koska naisen kivut vain pahenivat, hän meni sitten yksityiselle reumaan erikoistuneelle lääkärille. Tällä erikoislääkärillä meni noin kymmenen minuuttia, kun hän jo osasi epäillä lihasreumaa, mikä sitten olikin oikea diagnoosi. Tämä lääkäri tutki naisen ja katsoi miten tämä liikkui ja ennen kaikkea kuunteli mitä nainen kertoi oireistaan. Sanoi heti ettei naisen oireet ole mitään vanhuuden (65-v!!) kolotuksia. 

Summa summarum. Tk-lääkärin olisi ensinnäkin pitänyt tutkia potilas, ei ole normaalia että ihminen ei saa vaatteita päälleen ilman buranaa. Toisekseen, se että lähiomaisella oli jokin reumasairaus, olisi pitänyt herättää lääkärin huomio, koska alttius autoimmuunisairauksiin on periytyvä. Vaikka nainen itse epäili selkärankareumaa, koska tyttärellään oli tämä, niin lääkärin olisi naureskelun sijaan pitänyt tajuta että kyseessä voi olla joku muu reumasairaus. Lihasreuma ei myöskään ole mikään erityisen harvinainen sairaus, kyllä tk-lääkärin olisi pitänyt osata tunnistaa mistä oli kyse. Kolmanneksi naisen tk-käynti oli ns. turhakäynti. Turha julkisen terveydenhuollon näkökulmasta, koska diagnoosina oli vanhuuden kolotukset. Turha veronmaksajien näkökulmasta, koska lääkäri ei tehnyt työtään eikä potilas saanut apua. Ja tämä näennäistyöskentely terveydenhuollossa on se, mikä nostaa kustannuksia, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. 

ms-tautidg vuodelta 1995 kirjoitti:

Täällä yksi vastasi ap:lle, ettei kyseessä ole ms-tauti. Näin siis lääkärikin naureskellut.

Näin yksisilmäisesti en asiaan suhtautuisi. Sairastan itse ms-tautia ja tiedän, että siihen liittyy jäykkyys kuin valtavat kivutkin raajoissa. Ms-taudin selvittämiseksi ap:n tulisi päästä lumbaalipunktioon ja sen jälkeen IMR-kuvaukseen. Selkäydinnesteessä näkyisi tulehtuneet solut ja kuvauksessa mahdolliset plakit. 

Ms-tauti aiheuttaa myös valtaisan väsymyksen, jolle ei ole mitään näkyvää perustetta. 

Samalla kun itselläni otettiin ms-tauti-kokeet, testattiin myös mahdollinen borrelioosi, koska se aiheuttaa samanlaisia oireita. 

Kehottaisin ap:ta pyrkimään järkevämmän lääkärin pakeille, eikä tällaisen naureskelijan. 

Onhan sekin tietysti mahdollista. Nuo ap:n oireet ovat sellaisia, että ensimmäiseksi tulisi mieleen tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat minulle, mutta se on kyllä ihan totta, että MS-tauti voi vaikuttaa hyvin monella tavalla, koska keskushermosto säätelee kaikkea. Minulla on MS diagnosoitu v. 2013. Sinulla on ollut se kauemmin, joten varmasti osaat sanoa paremmin.

Jos olisin ap., vaatisin kyllä selitystä oireilleni. Jos muu ei auttaisi, säästäisin ja menisin yksityiselle.

Faith kirjoitti:

Noiden oireiden perusteella en epäilisi MS-tautia enkä ALS:ia. Jotta ne olisivat todennäköisiä selityksiä, pitäisi olla selkeästi neurologisia oireita (huimaus, kömpelyys, aistioireet jne.), joita sinulla ei onneksi ole aloituksen perusteella.

Jos sinä et epäile, se ei tarkoita, etteikö kunnon lääkäri voisi epäillä. 

Sairastan itse ms-tautia ja ensimmäiset oireeni olivat, etten tahtonut päästä työpaikalla portaita ylös. Niveliin sattui ja hengästyin, vaikka mielestäni olin kovakuntoinen. 

Mitään huimausta tms. minulla ei ollut. Jouduin sitten kerran kovan päänsäryn vuoksi sairaalan ensiapuun. Lääkäri otti "selkäydinkokeen" poistaakseen aivoverenvuodon mahdollisuuden ja siitä alkoi epäilys ms-taudista. 

Toki esim. tämä kirjoittaja voi ihan rauhassa odotella vakavampia oireita, mutta sopii toivoa, ettei silloin ole jo liian myöhäistä. 

Ongelma ei ole, että potilas olettaa lääkärin tekevän diagnoosin ensinäkemältä, vaan että lääkärit itse toimivat näin! 10-15min, pärstäkerroin, välillä ei edes lueta esitietoja, ei kuunnella potilasta, ei kysytä lisäkysymyksiä ja todetaan joku seuraavista

1) Masennus ja annetaan masennuslääkkeet. 2) Ikääntyminen, vaikka ikä alkaisi kakkosella 3) Stressi

4) Ota buranaa.

Saman vaivan takia voi joutua käymään vuosia ja tutkimuksia joutuu itse pyytämään ja vaatimaan. Sain viime keväänä samaan vaivaan 3 eri diagnoosia ja 2 eri lääkitystä jotka olivat kaikki vääriä. Verikokeilla sitten selvisi. En tajua miksi lääkärit olettavat että ne heidän 10 minuutin perusteella tehdyt arvaukset olisi yhtään sen pätevämpiä kuin kenenkään muun. Siinä vaiheessa kun lähdetään puhtaasti arvailemaan menee pieleen, oli sitten kyse potilaan googlettamisesta tai lääkärin arvauksista.

Vierailija kirjoitti:

ihan sama, vaikka ap olisi täysin väärässä, on asiatonta nauraa toisen hädälle. Eniten ärsyttää Suomen lääkäreissä juuri tuo asiakkaan kokemusten väheksyntä ja kaiken vähänkään normaalista poikkeavan täydellinen kieltäminen. Minulla paljastui muotisairaus (raudanpuuteanemia) ja kauanko kärvistelin oireissani? Kaksi vuotta ennen diagnoosia, nyt diagnoosin jälkeen (rauta ei imeydy) olen jonkinlainen kokeilukappale, jolle sinnkkäästi tuputetaan vaihtoehtoa "kyllä se imeytyy, kun tarpeeksi odotetaan". Kolme vuotta kuoleman väsyneenä koko ajan ei ole kivaa, ei vaikka lääkärit kuinka ovat tyytyväisiä omiin diagnooseihinsa. Joskus vain pitäisi miettiä, miltä se potilaasta tuntuu.

b12 tarvitaan että rauta imeytyy.

Ikääntymiseen kyllä kuuluu se, että kroppa alkaa jäykistyä jos ei ole pitänyt huolta ja liikkunut päivittäin ja jumpannut normaalin liikkumisen lisäksi.

Itsellä ikä yli 70v ja käyn kaks kertaa viikossa kuntosalilla, sama lukumäärä jumppaa viikottain ja lisäksi kävelen mahdollisimman paljon. Päivittäinen tavoite on ollut 10 000 askelta, joskus täyttyy ja menee ylikin, joskus vähemmän. Riippuu päivästä, säästä ym.

Silti tunnen nivelissä jäykkyyttä joka päivä ja jos en liikkuisi noinkin paljon olisin vielä jäykempi.

No ei Suomessa yllätä lääkärin naureskelut. Kärsin 4 vuotta sydänoireista, Suomessa lääkärit naureskeli että ei noin nuorella voi pumppu prakata! Ei mitään tutkimuksia määrätty. Sitten sain sairaskohtauksen Italiassa ja sainkin sairaalassa tietää että pumpussa oli rakenteellinen vika joka aiheutti oireet. Suomessa lekureiden ratkaisu kaikkeen on mielialalääkitys, oli sitten jalka poikki tai sydänkohtaus.

Viime vuonna epäilin että mulla on ruokatorven tulehdus. Ruoka ei pysynyt sisällä ja oksentelin verta. Taas lääkäri naureskeli kuinka taitaa olla vaan stressiä ja naistenvaivaa liikkeellä! Määräsi Lyricaa jonka jätin hakematta. Vaadin päästä toiselle lääkärille (siis arvauskeskukseen) joka määräsi ruokatorven tähystyksen ja kappas vaan, ruokatorvi oli aivan korventunut ja tulehtunut.

Myöskin puhjennut munasarjakysta oli vain korvien välissä ja olin kuulemma vailla vain pikku saikkua. Onneksi Acutassa sentään auttoivat vaikka arvauskeskuksen tollo sanoi ettei sinne ole tarvetta mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ikääntymiseen kyllä kuuluu se, että kroppa alkaa jäykistyä jos ei ole pitänyt huolta ja liikkunut päivittäin ja jumpannut normaalin liikkumisen lisäksi.

Itsellä ikä yli 70v ja käyn kaks kertaa viikossa kuntosalilla, sama lukumäärä jumppaa viikottain ja lisäksi kävelen mahdollisimman paljon. Päivittäinen tavoite on ollut 10 000 askelta, joskus täyttyy ja menee ylikin, joskus vähemmän. Riippuu päivästä, säästä ym.

Silti tunnen nivelissä jäykkyyttä joka päivä ja jos en liikkuisi noinkin paljon olisin vielä jäykempi.

Toki kuuluu. Mutta et kuitenkaan tarvinnut buranaa 65-vuotiaana että saat vaatteet päällesi? Ja nykyisinkin pääset liikkumaan sen 10 000 askelta? Ja ei ole tuskaa kävellä olohuoneesta keittiöön? Jos ihmisen on vaikea saada jalkaa nostettua toisen eteen tai puseroa päällensä, kun vuotta aiemmin ei tällaisia ongelmia ollut, niin ei silloin ole kyse mistään vanhuuden kolotuksista. 

Lääkäriksi pyrkivät on yleensä tosi fiksuja ihmisiä, mutta kuten tiedetään: 2 asiaa ei yleensä voi olla samaan aikaan. Eli tunneälyä. Uskallan väittää, että jopa suurimmalla osalla lääkäreistä on lähes kokonaan puuttuva empatiakyky. Lääkäriksi ollaan lähinnä pyritty lähinnä rahan tai statussyiden takia, se sitten kostautuu potilaalle juuri noin, että sua väheksytään, sulle nauretaan päin naamaa ja hyvä ettei syljetä päin naamaa.

En ole lääkäri, mutta on omakohtaista kokemusta raudanpuutteesta. Kun ferritiini saatiin nousemaan 40 -> 96, niin seuraavia oireita EI enää ole:

- nivelkivut käsissä, ranteissa ja sormissa

- lihassärky olkapäissä ja käsissä

- huono palautuminen liikunnan jälkeen (jalat)

- hengästyminen

- rytmihäiriöt

- kylmät jalat

- valkosormisuus

- huonot kynnet

- halkeilevat suupielet

- huono vatsan toiminta

- jatkuva paleleminen

- erikoinen kuorsausääni kurkussa hereillä ollessa

- käsien puutuminen öisin

- väsymys

- ajatuksen katkeilu vaikka kesken lauseen

Lääkärit lähes nauroivat, kun pyysin ferritiinin mittaamista. Suurin osa lääkäreistä luulee, että riittää, että ferritiini on viitteissä.

Minulla hoidettiin myös raudanpuutteen syy. Nyt arvojen pitäisi pysyä.

Arvaatte varmaan, että kuormitan perusterveydenhuoltoa vähemmän, kun näin moni oire on hoidettu kierukalla ja rautakuurilla.

Sainko apua lääkäriltä? Ei. Piti painostaa ja hakeutua monelle lääkärille ja maksaa osa kokeista itse, että sai apua huonoon oloonsa. Ja yritettiin tyrkyttää psykologille aikaa.

Kuunnelkaa niitä potilaita! Raudanpuutteesta kärsii lähes 20% naisista.