Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri nauroi minulle kun ehdotin mahdollista diagnoosia.
26.10.2019 |
Olen pitkään (vuosia) kärsinyt kivuista lihaksissa ja nivelissä. Nyt viime aikoina myös jäykkyyttä. On syötetty särkylääkkeitä. Vikaa ei löydy mistään. Lievää iänmukaista kulumaa parissa nivelessä ja rangassa. Nämä ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa oireita.
Viime viikolla kävin taas lääkärissä kun särkylääkkeet loppui. Ehdotin että voisiko tämä olla fibromyalgiaa. Oireet täsmää mielestäni hyvin. Pyysin myös tutkimaan ms-tautia ja als:ia.
Lääkäri nauroi kaikille mun ehdotuksille ja sanoi ettei ne ole mahdollisia. Käski vaan mennä jumppaan ja salille. Edelleenkään ei usko että jumpan/salin jälkeen olen viikon melkein työkyvytön kun kaikki paikat kipeenä niin ettei meinaa päästä kävelemään ja tulee kuumeinen/kipeä olo vaikka mitään kuumetta tai flunssaa ole.
Alan olemaan tyystin loppu tähän.
Kommentit (104)
Ap, oletko käynyt fysioterapeutilla? Itselläni samankaltaisia oireita, kaikkea mahdollista on tutkittu mutta mitään ei ole toistaiseksi löytynyt. Fysioterapeutilta olen saanut todella paljon apua. Fyssarin ohjelmaa muutetaan parin kuukauden välein. Kotona liikun ja jumppaan päivittäin. Olen pystynyt vähentämään särkylääkkeitä ja vointi kaikkinensa on paljon parempi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa minusta puhui olennaisesta asiasta eli potilastaidoista. Pitäisi tajuta se, että aina lääkärissä lähdetään kokeilemaan ja etsimään tutkimusten kautta syytä, eikä olettaa että vips sieltä se heti pelkästään naamaa vilkaisemalla tulee napakymppi diagnoosi. Miten ihmeessä se niin voisikaan tulla.
Ja jos lääkäri vaihtuu, kannattaa selittää kunnolla se, mitä on jo kokeiltu ja todettu. Kysyä perusteluja, ja ymmärtää, että kaikki mitä maallikko toisilta maallikoilta mutuna netissä lukee ei ole totta. Plasebolääkkeilläkin voi parantua, muttei se silti tee niistä toimivia lääkkeitä.
Jostain joskus kuulin, että keliakiakin voi vaikuttaa niveliin.
Vierailija kirjoitti:
Joo, lääkärit on hassuja. Ehkä sulle ei koskaan onnistuta tekemään kunnon diagnoosia eli löytämään jotain tiettyä sairautta joka nuo oireet aiheuttaa. Joten oireiden taustasyytä ei pystytä poistamaan. Joten hoito on sitten ihan vain oireiden vähentämistä. Oireesi on kipuja - joten hoito on särkylääkkeitä. Tuo on kyllä säälittävää että ihan vain särkylääkkeillä yritetään kipuja lieventää, mutta eivät lääkärit muutakaan keksi eivätkä muutakaan osaa neuvoa. Lääkäreiltä todellakaan ei koskaan saa mitään tuon parempaa, joten lääkärit ovat lähes turhia. Lääkäreiltä tai muilta ammattiauttajilta et tule saamaan apua vaivaasi.
Sun täytyy itse vain googlailla ja kokeilla kaikkea. Älä keskity diagnoosin tekemiseen koska oireiden taustasyytä et pysty poistamaan. Keskity vain oireiden poistamiseen, mutta paljon fiksummin kuin vain särkylääkkeillä. Susta täytyy tulla sun omien oireidesi expertti, sun oman kroppasi expertti - lääkäri ei siihen ikinä pysty. Googlaa ja kokeile miljoona juttua jotka sun oireisiin voisivat auttaa. Tarvitset paljon kärsivällisyyttä ja paljon aikaa.
Esim... sulla siis on nivelkipuja ja lihaskipuja. Monet ihmiset kokeilee niihin sellaista rikkiravintolisää nimeltä "MSM". Sitä myydään tuhansissa kaupoissa. Tässä siitä vähän infoa:
https://www.luontaistukku.fi/opti-msm-hyodyt
Eihän tuo välttämättä auta. Mutta ei se myöskään aiheuta vahinkoa. Aika typerää vain käyttää särkylääkkeitä jos voi yrittää myös jotain muuta.
Ala vaikkapa googlailla mitä reumapotilaat tekevät itse omia oireita vähentääkseen.
Kunpa kaikki ongelmat ratkeaisivat sillä että vain menee lääkärille. Mutta ei, melkein mikään ei ratkea sillä lailla. Pitää itse ratkaista omat ongelmat, se vain vaatii ihan älyttömästi vaivannäköä. Ei diagnosointia vaan tekemistä ja kokeilemista ja selvittämistä.
Tämä on niin totta! Mun ystävä taisteli melkein kaksi vuotta, ennenkuin hänet suostuttiin tutkimaan kunnolla ja lopulta sitten löytyikin vakava sairaus joka hoitamattomana johtaa kuolemaan muutamassa vuodessa. Julkisella puolella ei millään uskottu, että hänellä on yhtään mitään. Oli hirveää seurata sivusta. Kyllähän jokainen tietää oman kroppansa ja olonsa ja ymmärtää milloin kaikki ei ole hyvin.
Ystävällä on nyt kaikki hyvin, sairaus pysyy kurissa lääkityksellä. Itsellä on alkanut ilmaantua myös outoja vaivoja, mutta suorastaan pelottaa mennä lääkäriin. Olemme siis 50+ ja vaikka miten terveellisesti eläisi, kaikenlaisia iän mukanaan tuomia vaivoja alkaa esiintymään.
En tarkoituksella kerro tarkemmin oireista tai ystävän sairaudesta kun se ei ole tässä oleellista. En jaksa mitään läskijankkausta.
Käy yksityisellä funktionaalisen lääketieteen lääkärillä. Itse sain avun sieltä väsymysongelmiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInkä ikäinen Ap olet? Usein vaihdevuosiongelmiin liitetään nivelkivut. Väsymyshän on monilla myös ongelma hormonitasapainon muuttuessa. Siinä hormonikorvaushoito voi auttaa.
Potilastaito. Huh! Että pitäisi osata olla oikeanlainen potilas saadakseen asiallista hoitoa. Kaikenlaisista asioista sitä nykyään syyllistetäänkin, jopa sitä, ettei osaa olla sairas oikealla tavalla.
Oli potilas vaikka kuinka hermoherkkä ja rasittava, niin silti potilaan naurettaville väitteille EI NAURETA vaan asiallisesti perustellaan, miksi siitä ei voi olla kyse. Miksi on niin vaikeaa olla inhimillinen toiselle? Syytän tätä reality-show-maniaa, jossa kai seuraavaksi tiputetaan pois sairaalasta se potilas, joka ei osaa olla oikeanlainen tai ilmaista oireitaan riittävän tarkasti.
Ja jos raudanpuuteanemian diagnoosia joutuu odottamaan kaksi vuotta ilman että oireita on mitenkään muuten helpotettu kuin annettu tuhti annos mielialalääkkeitä ja lääkäreillä on saanut rampata jatkuvasti, niin kyllä se vika vaan on lääkärissä eikä siinä, ettei potilas ole osannut kertoa oireitaan riittävän tarkasti. Miten vaikeaa on mitata ferritiiniarvo tai veren kuva? Kahden vuoden aikana kyllä tutkittiin kilpirauhasarvot kahdesti, joten niihin verikokeisiin olisi helposti voinut lisätä muutaman muun aika perusjutun! Kahdesti lääkäri soitti minulle ilouutisen eli sen, että kilpirauhasarvot ovat ok ja olen kunnossa. Että vikaa ei ole ja eikös ole hienoa ja hyvää loppuelämää sen väsymyksesi kanssa.
Mutta tunnustan kyllä, että olen huono potilas. En osannut itse kertaakaan ehdottaa kyseistä diagnoosia enkä näin ollen myöskään vaatinut mitään verikokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole ms-tautia eikä ALS- tautia. T: ms- tautia sairastava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihan sama, vaikka ap olisi täysin väärässä, on asiatonta nauraa toisen hädälle. Eniten ärsyttää Suomen lääkäreissä juuri tuo asiakkaan kokemusten väheksyntä ja kaiken vähänkään normaalista poikkeavan täydellinen kieltäminen. Minulla paljastui muotisairaus (raudanpuuteanemia) ja kauanko kärvistelin oireissani? Kaksi vuotta ennen diagnoosia, nyt diagnoosin jälkeen (rauta ei imeydy) olen jonkinlainen kokeilukappale, jolle sinnkkäästi tuputetaan vaihtoehtoa "kyllä se imeytyy, kun tarpeeksi odotetaan". Kolme vuotta kuoleman väsyneenä koko ajan ei ole kivaa, ei vaikka lääkärit kuinka ovat tyytyväisiä omiin diagnooseihinsa. Joskus vain pitäisi miettiä, miltä se potilaasta tuntuu.
Tuo on kyllä laiminlyöntiä. Vai joko sulle on annettu rautaa pistoksina? Onko käytössä tauoton hormoniehkäisy?
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreille ei pidä koskaan ehdottaa itse diagnoosia. Kokevat sen ammattitaitonsa loukkauksensa. Ne pitää johdatella tekemään oikea diagnoosi. Tämä ei ole edes vaikeaa.
Ja jos oikeasti epäilee itsellään fibroa tai muuta erikoissairautta, menee erikoislääkärille. Ei se nyt niin paljon maksa.
Toisekseen, fibroon tai ME:hen ei ole hoitoa, eikä kummallakaan diagnoosilla saa esim. eläkettä. Joten jos epäilee jompaa kumpaa itsellään, ei hyödy siitä lääkärissä ravaamisesta mitenkään.
En tiedä kannattaako tuokaan, mulla oli ADHD 6 vuotta diagnosoimatta vaikka valitin toistuvasti eri lääkäreille sen tyypillisimmistä oireista. Sitten kun tajusin itse mistä on kyse ja rohkaistuin sanomaan asiasta suoraan sain diagnoosin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreille ei pidä koskaan ehdottaa itse diagnoosia. Kokevat sen ammattitaitonsa loukkauksensa. Ne pitää johdatella tekemään oikea diagnoosi. Tämä ei ole edes vaikeaa.
Ja jos oikeasti epäilee itsellään fibroa tai muuta erikoissairautta, menee erikoislääkärille. Ei se nyt niin paljon maksa.
Toisekseen, fibroon tai ME:hen ei ole hoitoa, eikä kummallakaan diagnoosilla saa esim. eläkettä. Joten jos epäilee jompaa kumpaa itsellään, ei hyödy siitä lääkärissä ravaamisesta mitenkään.
En tiedä kannattaako tuokaan, mulla oli ADHD 6 vuotta diagnosoimatta vaikka valitin toistuvasti eri lääkäreille sen tyypillisimmistä oireista. Sitten kun tajusin itse mistä on kyse ja rohkaistuin sanomaan asiasta suoraan sain diagnoosin heti.
Äh, siis tietenkin mulla on ollut se ADHD aina ja sen oireet oli tulleet lääkäreiden kanssa puheeksi aiemminkin. Mutta 6 vuoden ajan mulla oli vähän kiinteämpi hoitosuhde muusta syystä ja asia oli koko ajan esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin kulumat ei aiheuta oireita?! Nehän sulla on jo todettu niin ihmettelen. Mikä saa sut epäilemään esim. MS-tautia?
Kuulostaa enemmän psyykkiseltä. Mullakin mene paikat helkutin kipeeksi jumpan jälkeen kun on huono kunto. Ja psyykeen vuoksi on selkä, nivelet ja jänteet kipeät.
Asutko hometalossa?
Vai joko se hysteria meni ohi...
Vierailija kirjoitti:
Potilastaito. Huh! Että pitäisi osata olla oikeanlainen potilas saadakseen asiallista hoitoa. Kaikenlaisista asioista sitä nykyään syyllistetäänkin, jopa sitä, ettei osaa olla sairas oikealla tavalla.
Oli potilas vaikka kuinka hermoherkkä ja rasittava, niin silti potilaan naurettaville väitteille EI NAURETA vaan asiallisesti perustellaan, miksi siitä ei voi olla kyse. Miksi on niin vaikeaa olla inhimillinen toiselle? Syytän tätä reality-show-maniaa, jossa kai seuraavaksi tiputetaan pois sairaalasta se potilas, joka ei osaa olla oikeanlainen tai ilmaista oireitaan riittävän tarkasti.
Ja jos raudanpuuteanemian diagnoosia joutuu odottamaan kaksi vuotta ilman että oireita on mitenkään muuten helpotettu kuin annettu tuhti annos mielialalääkkeitä ja lääkäreillä on saanut rampata jatkuvasti, niin kyllä se vika vaan on lääkärissä eikä siinä, ettei potilas ole osannut kertoa oireitaan riittävän tarkasti. Miten vaikeaa on mitata ferritiiniarvo tai veren kuva? Kahden vuoden aikana kyllä tutkittiin kilpirauhasarvot kahdesti, joten niihin verikokeisiin olisi helposti voinut lisätä muutaman muun aika perusjutun! Kahdesti lääkäri soitti minulle ilouutisen eli sen, että kilpirauhasarvot ovat ok ja olen kunnossa. Että vikaa ei ole ja eikös ole hienoa ja hyvää loppuelämää sen väsymyksesi kanssa.
Mutta tunnustan kyllä, että olen huono potilas. En osannut itse kertaakaan ehdottaa kyseistä diagnoosia enkä näin ollen myöskään vaatinut mitään verikokeita.
Älä nyt pane sanoja suuhuni.
En sanonut, että pitäisi "sairastaa oikealla tavalla".
Vaan että pitäisi osata selittää oireensa selkeästi, kiistää lääkärin väitteet siinä vastaanottoajalla, jos hän esittää vääriä oletuksia - eikä vasta jälkikäteen urputtaa somessa.
Lääkäritkään eivät ole ajatustenlukijoita, koeta nyt se jo ymmärtää. Jos potilas mumisee, ei osaa selkeästi selittää, mikä häntä vaivaa, alkaa tarinoida niitä näitä sukulaistensa vaivoista - miten kuvittelet, että siinä vartin aikana selviää potilaan vaiva?
Ja kyllä, jos potilas alkaa VUOSIA kestäneiden lihasvaivojen syyksi epäillä kuolemaan johtavaa ALS:iä, niin kyllä minua maallikkonakin hiukan saattaisi hymyilyttää. Ei kivut, vaan se, että potilas on keksinyt suurin piirtein kauheimman mahdollisen diagnoosin itselleen, eikä ollenkaan tajua sitä, että monen vuoden aikana ALS olisi ilman hoitoa todennäköisesti jo tappanut hänet.
Sitä paitsi se nauru voi olla tarkoitettu juurikin rauhoittamaan. Että höpsis, älä edes mieti moista, ei voi mitenkään olla mahdollinen, ajatuskin on hassu.
Oletko ikinä miettinyt, miten todella vaikeaa lääkärin ammatti on. Naamasta jo pitäisi nähdä, millainen potilas on ja mikä lähestymistapa sopii. Jollekin ääriasiallinen ja naama koko ajan peruslukemilla esiintyminen on ainoa lähestysmistapa, minulle sellainen taas olisi luotaantyöntävän tylyä.
Ps. Sinun tapaukseesi en edelleenkään ota kantaa, ja koeta sinäkin olla yleistämättä omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia lääkäreitä. Minun tyttäreni levottomiin jalkoihin lääkäri esimerkiksi hokasi heti ehdottaa syyksi raudanpuutetta, ja mittautti ferritiiniarvot, ja rautalääkityksellä ongelma paranikin nopeasti.
En ole lääkäri enkä muutenkaan alalla. Sen sijaan asiakastehtävissä muuten ja minä kyllä ymmärrän, että lyhyellä vastaanottoajalla voi olla mahdotonta saada selvyyttä potilaan oireista. Sen verran sekavia selvityksiä kuulen asiakkailta päivittäin.
Osa ihmisistä varmasti jännittääkin aika lailla sitä lääkärilläoloa ja selittää asian sivusta ja yhdistää ongelmiinsa muita asioita (se on tietty ihan inhimillistä koska ei tavis voi tietää, mikä liittyy mihin).
Niin kuin tuossa todettiin, ei lääkäri ole ajatustenlukija. Jos lekuri sanoo, että sun pitää liikkua, ja just se liikkuminen kipeyttää, potilaan pitää se selvästi sanoa ääneen ja vaatia vaihtoehtoista hoitoa ja diagnoosia. Ei siitä mitään hyötyä ole jälkeenpäin valittaa, se valittaminen pitää tehdä vastaanotolla. Jos tietää, että on huono saamaan suutaan auki, kandee ottaa vaikka sisar tai ystävä mukaan, että paikalla on kaksi, jotta asiat tulee kysyttyä saman tien. Itse oon joskus pannut lääkärille jälkikäteen vielä sähköpostilla kysymyksiä, jos en ole kaikkea muistanut selvittää vastaanotolla, ja sekin toimii!
Mene yksityiselle erityislääkärille selvityttämään, mistä on kyse.
Kokeile vesiliikuntaa: uintia, vesijumppaa, vesikävelyä/-juoksua rauhalliseen tahtiin. Ne on helliä mutta tehokkaita liikuntamuotoja. Pyöräilykin voisi sopia.
Minusta lääkäri ei ap:n kertomuksessa nauranut hänen kivuilleen, vaan ääri-pessimistisille mutu-diagnooseille.
Joo, ei ole tyylikästä nauraa, mutta toisaalta itse joltisenkin luulosairaana ihmisenä rauhoitun pelkoineni nimenomaan siitä, kun lääkäri nauraa ja sanoo, että ei ole mahdollista tuo.
Ihmisillä on hirveä vimma saada nimi epämääräisille kolotuksilleen, jotka usein johtuvat ihan vaan vääristä elintavoista, kulumista ja asennoista. En nyt puhu siis sinusta tai ap:sta, koska teitä en tunne. Vaan yleisellä tasolla. Lääkäreille tuputetaan netistä keksittyjä mutu-diagnooseja ja potilas saattaa jopa suuttua, kun lääkäri ei oikoseltaan määrää häntä superkalliisiin tutkimuksiin tyyliin kokovartalo-magneettikuvaan.
Ensin pitäisi kumminkin sulkea todennäköisimmät vaihtoehdot pois. Osaako potilas sanoa selvästi, että EI, tuosta se ei ole kiinni, olen jo kokeillut sitä, eikä ollut mitään apua. Osaako potilas kysyä asiallisesti perusteluja: olen huolissani, voiko tämä olla sitä? Miksi ei voi olla?
On meillä potilaillakin siis puutteita potilastaidoissa.