Vanhemmuudessa raskainta on lasten JATKUVA PÄLÄTYS

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Meillä lapset ovat 4v ja 6v. Varsin hiljaisia usein, vaikka toki ääntäkin lähtee sitten kun innostuvat. Kun kysyn miten eskarissa meni, niin ensin pitkä tuumiskelu, ja sitten vastaus "ihan kivasti". Suoraan sanoen tykkäisin kuulla enemmän.

Sama. Muistan kuinka omani osoitti huimaa innostusta oltuaan Särkänniemessä : Ihan kivaa! Ja se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Taas päivän ulkomaalaisten ylistys suomalaisten kustannuksella.

Kyllä ne ulkomaalaiset osaa!

Olen usein pohtinut mitä ovat nämä mystiset "ulkomaat" missä asiat ovat aina niin paljon paremmin kuin Suomessa. Jostain syystä kukaan ei osaa yksilöidä näitä "ulkomaita". Ilmeisesti sillä ei sitten ole niin väliä, kunhan nyt vaan on "ulkomaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Kuritetun ja sanoitetun lapsen erottaa siitä, että ensin mainitulle on taottu peräpeiliin se, että näkyä saa mutta ei kuulua ja jälkimmäiselle taas on opetettu, että mölyapinamainen käytös on suorastaan toivottavaa, koska tunteitaan kuuluu voida ilmaista vapaasti.

Mulla on tosi rauhallinen lapsi, ei koko ajan ole äänessä ja hänen jutut on ihan hyviä 😄. Ainut mikä tulee mieleen on kun ihan aina kun menen tekemään ruokaa niin tulee siihen leikkimään ja kinumaan leikkiin mukaan. Mutta silloin kyllä sanon, että tästä ollaan puhuttu, että silloin kun teen ruokaa niin en tule leikkimään. Mutta silti koko ajan kyselee jotain..😬😄.

Mutta ei se mitä tapahtuu vaan se miten siihen suhtautuu...

Vierailija kirjoitti:

Eräältä junamatkalta vuosia sitten, ajalta ennen omia lapsiani, jäi loppuiäkseni mieleen eräs isä ja tytär. He puhuivat moitteetonta brittienglantia, isä kyseli tyttärensä mielipiteitä ja ehkä 4-vuotias tytär vastaili ja esitti myös omia ajatuksiaan ja huomioitaan. Välillä otettiin värityskirja esille, mutta silloinkin isä jaksoi olla kiinnostunut tyttären tekemisistä. Keskustelu oli hillittyä, älykästä ja tasavertaista.

Tuo kohtaaminen jäi mieleeni, ja päätin parhaani mukaan olla samanlainen vanhempi. Aina se ei tietenkään onnistu. Minulla on poikia, jotka ovat kovia liikkumaan, eivätkä heidän ajatuksensa aina niin valtavan fiksujakaan ole. Mutta näin lähtökohtaisesti ajattelen että minulla on oikeus ja velvollisuuskin keskustella julkisissa kulkuneuvoissa lasteni kanssa aivan kuten keskustelisin ystävienikin kanssa. Sori, lastenvihaajat. Älkää ottaako henkilökohtaisesti, jos me pohdimme vaikka kuinka paljon maailmassa on hiiltä.

Niin, kukaanhan ei ole tässä väittänyt, että vanhemmat eivät saisi normaalisti keskustella lastensa kanssa julkisilla paikoilla. Mutta "älä koskaan hukkaa tilaisuutta heittäytyä marttyyriksi" taitaa olla joidenkin vanhempien motto.

Kuulostaa, että nykypäivänä lasten kanssa on vaikea olla.

Ennen vaan elettiin normaalisti, sen kummempia ajattelematta

voinko kieltää puhumasta tai meneekö lapsi pilalle jos en leiki hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

85% ranskalaisista myöntää läpsivänsä lapsiaan. Tutkimus toteutettu viime kesänä, oli isot jutut uutisissa. Eli on niitä hyviäkin kasvattajia, mutta väkivalta on hyväksyttävämpää jopa muissa länsimaissa kuin täällä, puhumattakaan vähemmän ehittyneistä maista.

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten ihan totta, että joidenkin perheiden pikkulapset pälättävät jatkuvasti esim. julkisissa liikennevälineissä tai tulevat mölisemään vieraille ihmisille kaikenlaista. Se ei ole mielestäni söpöä, ihanan pikkuvanhaa, hyvän kasvatuksen merkki sen kummemmin kuin muutenkaan sopivaa. Tuijotan yleensä pöpisevää lasta mykkänä, kunnes katson ohi. En jaksa, en kerta kaikkiaan JAKSA kommunikoida. Auta armias, jos sellaiselle jotain vastaa (tyyliin kysymykseen: "miksi sulla on tuossa heijastin?") , siitä ei tule loppua. 

Sitten lapsi saattaa mennä suureen ääneen kiekumaan, että "tuo täti ei vastaa miksei tuo täti vastaa miksei se puhu". Ja sitten äiti sanoittaa koko bussin väelle, että "ehkä täti on väsynyt". Siis voi herranen aika! Ehkä minä voisin kailottaa siellä, että "ehkä teidän perheen äidillä on peräpukamia"! Ei kai nyt muiden ihmisten olemisia arvostella tuolla tavalla julkisesti - edes lapsi-tekosyyn varjolla? 

Tulee vaan jotenkin tosi narsistiset vibat tuollaisista perheistä. Kaikki muut ovat heitä varten  heidän kysymyksiään varten, heidän julkisen arviointinsa kohteena.

No mitä tuo äiti tuohon olisi voinut sanoa? Että täti ei tykkää kun sinä puhut hänelle? Mitä pahaa olisi siinä vastauksessa, että täti on väsynyt? Siinä kerrotaan lapselle, että toiset ovat väsyneitä esim. työpäivän jälkeen ja eivät jaksa keskustella vieraiden kanssa. 

Pitääkö lapsille opettaa, että vieraille ihmisille ei saa puhua? Ei se lapsi siinä vaiheessa ymmärrä, että bussissa saa kyllä kysyä apua, mutta toiset eivät tykkää puhua small talkia vieraiden kanssa. Muissa maissa kun on ihan normaalia keskustella myös tuntemattomien kanssa. Ymmärrän sen ettei sinua huvita keskustella lasten kanssa, mutta ei ne lapset pahaa tarkoita kysymyksillään. He vasta opettelevat sosiaalisia taitoja. Kyllähän sinä itsekin ihmettelisit jos kysyisit joltain aikuiselta jotain ja tämä ei vastaisi. Ihan samaa ihmettelee ne lapsetkin. 

T. Lapseton nainen. 

Vierailija kirjoitti:

"jokaisessa välissä täytyy vastata hyväksyvästi ja osoittaa kuuntelevansa lasta."

Kuka pakottaa? Tuskin niitä huostaan otetaan vaikka et yllyttäisikään niitä puhumaan ääneen jokaista ajatusta.

Voi kuule. Sinnikkäät ja vahvatahtoiset lapset kyllä varmistavat asian ihan itse kysymällä vaikka tuhat kertaa. Toisaalta onneksi näin, sillä ne piirteet kantavat myöhemmin elämässä pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

Juurikin näin.  :)

ps. Ei ne julkissa hyvin käyttäytyneet ulkolaiset lapset pelokkaille ole näyttäneet vaan ihan päinvastoin, tyytyväisille ja luottavaisille lapsille. Joskus suomaiset äidit joilla ulkolainen pieni lapsi niin ylivilkkautta on usein ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

85% ranskalaisista myöntää läpsivänsä lapsiaan. Tutkimus toteutettu viime kesänä, oli isot jutut uutisissa. Eli on niitä hyviäkin kasvattajia, mutta väkivalta on hyväksyttävämpää jopa muissa länsimaissa kuin täällä, puhumattakaan vähemmän ehittyneistä maista.

Ongelma on siinä, että eräissä sosiaalidemokraattisissa maissa kuten Suomessa on tullut tavaksi nähdä normaali hyväntahtoinen kuritus pahantahtoisena perheväkivaltana. Ja sitten ihmetellään, kun lapsella ei ole motivaatiota totella vanhempiaan...

Hirveää.

Vaikka olen introvertti, enkä tahdo kestää suulaita aikuisia, lasten iloinen pulina on aina saanut minut hyvälle tuulelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

Juurikin näin.  :)

ps. Ei ne julkissa hyvin käyttäytyneet ulkolaiset lapset pelokkaille ole näyttäneet vaan ihan päinvastoin, tyytyväisille ja luottavaisille lapsille. Joskus suomaiset äidit joilla ulkolainen pieni lapsi niin ylivilkkautta on usein ilmassa.

Se on monille niin vaikea ymmärtää, että "rangaistuksen pelossa eläminen" ei suinkaan tee lapsesta pelokasta vaan päin vastoin tyytyväisen ja luottavaisen. Se, että äiti ja isä määräävät ja pulinat pois on lapsille luonnollinen olotila. Luonnoton olotila taas on se, että äiti ja isä eivät uskalla pitää kuria koska pelkäävät lapsen katkeroituvan ja menevän rikki siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen, että lapsesi ovat kielellisesti kehittyneitä! Toisinkin voisi olla :(

Vierailija kirjoitti:

Ootahan kun ne on teini-iässä, kuuluu vssn, että jooh, ymh, häh, mmm-mm-mmm...

Perinteiset "sun pitäis olla kiitollinen koska muilla on suurempia huolia" ja "odotapas kun ne kasvaa": näillä kahdella klassikkovastauksella voi mitätöidä ja ohittaa kaikki kuormittuneiden vanhempien avautumiset ja empatiantoiveet ja jättää heidät tuntemaan syyllisyyttä sen sijaan että tulisivat kuulluiksi.

No ei kyllä ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Itseltäkin löytyy tällainen jatkuva pölöttöjä, joka todellakin käy hermoon välillä. Mutta niin löytyy ne teinitkin, joiden puhumattomuus ottaa yhtä lailla päähän välillä.

Pälättäjä vie voimat ja imee takin tyhjäksi, olipa lapsi tai aikuinen.

Laita korvatulpat, nyökkäile, hymyile ja sano ai jaa!

Joskus tuo "pälätys" voi olla myös merkki siitä, että vanhempi ei kuitenkaan ole täysillä lapsen jutuissa mukana vaan luiskahtaa heti pois kontaktista, kun lapsen silmä välttää. Iskällä ja äidillä voi olla se kännykkä koko ajan lähellä ja sometus on tärkeämpää. 

Perheessä vanhempien välillä voi olla myös jännitettä, minkä lapsi vaistoaa. Perheen vuorovaikutus voi olla lasten varassa.

Tästä kommentista saan k**kaa niskaani, mutta joskus voisi miettiä ihan niitä omia toimiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

85% ranskalaisista myöntää läpsivänsä lapsiaan. Tutkimus toteutettu viime kesänä, oli isot jutut uutisissa. Eli on niitä hyviäkin kasvattajia, mutta väkivalta on hyväksyttävämpää jopa muissa länsimaissa kuin täällä, puhumattakaan vähemmän ehittyneistä maista.

Ongelma on siinä, että eräissä sosiaalidemokraattisissa maissa kuten Suomessa on tullut tavaksi nähdä normaali hyväntahtoinen kuritus pahantahtoisena perheväkivaltana. Ja sitten ihmetellään, kun lapsella ei ole motivaatiota totella vanhempiaan...

Millaista on "hyväntahtoinen kuritus"? Kertoisitko ihan esimerkin?

Vierailija kirjoitti:

Laita korvatulpat, nyökkäile, hymyile ja sano ai jaa!

Miksei suoraan kuulosuojaimet?

Starkkihan niitä myy :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

85% ranskalaisista myöntää läpsivänsä lapsiaan. Tutkimus toteutettu viime kesänä, oli isot jutut uutisissa. Eli on niitä hyviäkin kasvattajia, mutta väkivalta on hyväksyttävämpää jopa muissa länsimaissa kuin täällä, puhumattakaan vähemmän ehittyneistä maista.

Ongelma on siinä, että eräissä sosiaalidemokraattisissa maissa kuten Suomessa on tullut tavaksi nähdä normaali hyväntahtoinen kuritus pahantahtoisena perheväkivaltana. Ja sitten ihmetellään, kun lapsella ei ole motivaatiota totella vanhempiaan...

Millaista on "hyväntahtoinen kuritus"? Kertoisitko ihan esimerkin?

Lapsi on todistetusti rikkonut sääntöjä ja saa siitä kohtuudessa pysyvän mutta kuitenkin tuntuvan rangaistuksen. Tarkoitus ei siis ole tehdä lapselle pahaa (niin kuin perheväkivallassa) vaan opettaa lasta käyttäytymään niin kuin pitää.