Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuudessa raskainta on lasten JATKUVA PÄLÄTYS
25.10.2019 |
Annetaan huomiota, leikitään, ulkoillaan, keskustellaan, puuhaillaan yhdessä, mutta silti lapset ovat äänessä nonstop. Ainoastaan nukkuessa, piirrettyjä katsoessa, pelatessa tai keskenään leikkiessä lapset ovat hiljaa tai suuntaavat jatkuvat papatuksen toisilleen.
Joka ainoa päähän pilkahtava ajatus pitää jakaa meidän vanhempien kanssa, vessaankin kuuluu "äiti äiti äiti ÄITIIII" tai "isi isi". Ja tarinat ovat tietenkin pitkiä ja kerrotaan sadassa osassa, ja jokaisessa välissä täytyy vastata hyväksyvästi ja osoittaa kuuntelevansa lasta.
Tämä on ehdottomasti pahinta vanhemmuudessa. Lapseni eivät ole hiljaa IKINÄ. Juttua vaan riittää ja riittää ja riittää ja riittää maailman tappiin asti. Monesti en enää edes kuuntele, kun en pysty kognitiivisesti käsittelemään enää yhtään ainoaa lapsen juttua viime joululta/ensi kesästä/päiväkodin Elisasta. Aaargh.
Kommentit (70)
Ootahan kun ne on teini-iässä, kuuluu vssn, että jooh, ymh, häh, mmm-mm-mmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia vanhemmat aina tökkäävätkin lapsille tabletin/kännykän/tmv, jotta olisivat hiljaa.
"jokaisessa välissä täytyy vastata hyväksyvästi ja osoittaa kuuntelevansa lasta."
Kuka pakottaa? Tuskin niitä huostaan otetaan vaikka et yllyttäisikään niitä puhumaan ääneen jokaista ajatusta.
Raskainta on se kun lapsilla on ongelmia/ ne oireilee jotakin.
Pälätys on ärsyttävää, mutta pälättävä lapsi voi yleensä hyvin.
Siis todellakin hiljenee kun murrosikä tulee. Tyyppi hautautuu huoneeseensa ja murahtelee yksitavuisesti. Ennen juostiin kaverien kanssa ympäri taloa, nyt lojutaan huoneessa ja pelataan & kommentoidaan äänenmurroksen sävyttämillä hassunkurisilla kiekaisuilla :D... Mutta siis hiljenee, todellakin. Ja kun se lähtee opiskelemaan niin talo humisee hiljaisuuttaan. Odota vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö niille lapsille voi sanoa että haluan nyt olla rauhassa, eli älä puhu minulle.
Tekisi varmaan lapsellekin hyvää oppia että kukaan ei jaksa kuunnella pälätystä jatkuvasti.
Jos lapsi on hiljaa niin joko
1. se ei ole terve
2. se tekee jotain kiellettyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon jo parivuotiaalle, että äiti ei jaksa juuri nyt kuunnella, ja menen pois siivoamaan jos ei rauhoitu. Laitan lelun lattialle, jos tunkee niitä väkisin syliin. Ei ne aikuisenakaan voi pajattaa kaikille miten itseä huvittaa ja päättää mitä tehdään, teininäkö se vasta opetetaan? Voi olla myöhäistä. Ei lapsi siitä rikki mene, jos ymmärtää ettei ole maailman napa ja kiinnostava 24/h kaikille.
Toki pitää huomioida, tukea ja osallistua - mutta en minä kasvanut aikuiseksi ollakseni lapsen palvelija. Lasta kuuluu myös kasvattaa.
Äsken oma kiehnäsi, survoi mahaa kyynärpäillä, pälätti ja kitisi, kun en leikkinyt. Sen jälkeen aloitti oman leikin etsien innoissaan rekkaan tavaraa. Ei mennyt rikki, kun äiti päätti ettei kesken aamukahvin kuuntele, ymmärrä, kehu ja sanoita tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Sanon jo parivuotiaalle, että äiti ei jaksa juuri nyt kuunnella, ja menen pois siivoamaan jos ei rauhoitu. Laitan lelun lattialle, jos tunkee niitä väkisin syliin. Ei ne aikuisenakaan voi pajattaa kaikille miten itseä huvittaa ja päättää mitä tehdään, teininäkö se vasta opetetaan? Voi olla myöhäistä. Ei lapsi siitä rikki mene, jos ymmärtää ettei ole maailman napa ja kiinnostava 24/h kaikille.
Toki pitää huomioida, tukea ja osallistua - mutta en minä kasvanut aikuiseksi ollakseni lapsen palvelija. Lasta kuuluu myös kasvattaa.
Äsken oma kiehnäsi, survoi mahaa kyynärpäillä, pälätti ja kitisi, kun en leikkinyt. Sen jälkeen aloitti oman leikin etsien innoissaan rekkaan tavaraa. Ei mennyt rikki, kun äiti päätti ettei kesken aamukahvin kuuntele, ymmärrä, kehu ja sanoita tunteita.
Sanot kasvattamasiseksi sitä, että opetat ettei lapsi ole tärkeä sinulle. Perustelut ei tässä oikein toimi.
Kysehän on siitä, ettet viitsi ja välitä. Ei siitä, että ei lapsi aikuisenakaan voi sitä tai tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosia ne pienet lapset on. Pälpättäminen vähenee kun ikää tulee lisää. Ja tottakai opetellaan myös sitä, että aina ei voi tulla kaikkea vanhemmalle koko ajan selittämään. Lapselle kerrotaan että nyt leikitään /luetaan / jutellaan what ever, mutta sitten vanhempi tekee 15 min omia hommia/tekee ruuan /menee suihkuun tmvs.
Erittäin raskaita ovat pälättävät lapset ja heidän yli-innokkaat äitylinsä, jotka kannustavat ”sanoittamaan” joka ainoan asian. On hirveää kuunneltavaa. Vaikuttaa jotenkin narsistiselta koko touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kiteytti todella hyvin sen mitä tänä aamuna pohdin vanhemmuudesta, vaikka vela olenkin.
Miesystävälläni on kaksi ihanaa lasta joiden kanssa vietän paljon aikaa. Molemmat lapset ovat kerrassaan rakastettavia, hauskoja, kilttejä ja omassa lapsen logiikassaan fiksuja. Rakastan viettää aikaa heidän kanssaan. Silti, yhteisen viikonlopun jälkeen takki on täysin tyhjä, juurikin tuosta pälätyksestä johtuen. Ihan kaikki on kerrottava, laajasti, tarkasti ja silti rönsyillen. Pienemmän on myös näytettävä ihan kaikki osaamansa temput ja innostuksissaan esittelee minulle jopa oman kotini tavaroita.
Aina kun lapset lähtevät, heitä tulee hirveä ikävä, mutta samalla se hiljaisuus on musiikkia korville. Ymmärrän miksi vanhemmat laittavat piirretyt tabletille pyörimään ja venyttävät ruutuaikaa.
Ja toki sekä minä että varmasti myös Ap ymmärrämme, että oikeasti vanhemmuudessa raskainta on se kun lapsi sairastaa, oireilee jostain jne.
Muistan tuon ajan. Poikamme oli sellainen pälpättäjä, että joskus teki mieli itkeä uupumuksesta, just tuo, että jokainen ajatus piti sanoa ääneen. Äiti, äitii, äitiiii...!! Kun mies tuli töistä, sanoin hänelle jollain vieraalla kielellä, että nyt kuuntelet tuon juttuja, mä en enää jaksa, on pakko saada taukoa. Kaksi vuotta nuorempi kuopus ei tainnut saada suunvuoroa, koska oli huomattavasti hiljaisempi lapsi. Nyt he ovat aikuisia ja todella fiksu poikamme puhuu huomattavasti harkitummin, mutta yllättäen tytär on varsinainen pulputtaja, mutta on toki miellyttävää puhua hänen kanssaan aikuisten tasolla asioista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, että lapsesi ovat kielellisesti kehittyneitä! Toisinkin voisi olla :(
Vierailija kirjoitti:
Ootahan kun ne on teini-iässä, kuuluu vssn, että jooh, ymh, häh, mmm-mm-mmm...
Perinteiset "sun pitäis olla kiitollinen koska muilla on suurempia huolia" ja "odotapas kun ne kasvaa": näillä kahdella klassikkovastauksella voi mitätöidä ja ohittaa kaikki kuormittuneiden vanhempien avautumiset ja empatiantoiveet ja jättää heidät tuntemaan syyllisyyttä sen sijaan että tulisivat kuulluiksi.
Minulla on kaksi pölisijää, on se rasittavaa. Olin alkuviikon työmatkalla ja mietin etukäteen, miten ihanaa päästä rauhaan ja hiljaisuuteen. Ja kuinka ollakaan, ikävähän sitä jatkuvaa pölötystä tuli. :)
Vierailija kirjoitti:
"jokaisessa välissä täytyy vastata hyväksyvästi ja osoittaa kuuntelevansa lasta."
Kuka pakottaa? Tuskin niitä huostaan otetaan vaikka et yllyttäisikään niitä puhumaan ääneen jokaista ajatusta.
No sit alkaa se "äiti? äiti! vai mitä äiti! äiti, vai mitä! äiti mikset sä vastaa! äiti!" ja tungetaan tarvittaessa naama naamaan kiinni. Meillä 5v:lle ei edes riitä joku "mmmm" vaan heti kuuluu "mitä se tarkoittaa? äiti sun pitää vastata kunnolla!".
Ä: Hei mä vastaan nyt tähän Riinan [open] viestiin eli kolme minuuttia en kuuntele, kun mun pitää ajatella tätä.
L: Äiti paljonko on kolme minuuttia?
Ä: Mä kerron sulle sit kun se on mennyt.
L: Ei kun montako sekuntia! Mä haluun tietää!
Ä: 180.
L: Mut en mä osaa laskea niin pitkälle.
Ä: Ei sun tartte, mä kerron kyllä kun se on mennyt.
L: Ei kun mä haluan mutta en osaa!
Ä: No se on 9 kertaa 20, eli laske 20:een ja laske sormilla että teet sen 9 kertaa.
L: Joo! 1, 2, 3...
Ä: (naputtaa kiihkeästi viestiä opelle)
L: Äiti mä menin sekasin!
Joo, tiedetään, pitäisi vain olla selkeämpi ja jämäkämpi ja rajata paremmin, mutta kun tuossa vastaillessa ajatukset oli jo siinä esikoisen opettajan lähettämässä viestissä ja pää muotoili jo vastausta niin näin se oikeassa elämässä helposti menee.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin raskaita ovat pälättävät lapset ja heidän yli-innokkaat äitylinsä, jotka kannustavat ”sanoittamaan” joka ainoan asian. On hirveää kuunneltavaa. Vaikuttaa jotenkin narsistiselta koko touhu.
Kauheita nämä "näsäviisaat pikkuiset" julkissa liikkennevälineissä, jotka päpättävät tikusta asiaa koko matkan ajan. Kaupoilla onneksi pääsee postumaan takavasemalle kun tälläinen "perhe" lähestyy. Ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille lapsille voi sanoa että haluan nyt olla rauhassa, eli älä puhu minulle.
Tekisi varmaan lapsellekin hyvää oppia että kukaan ei jaksa kuunnella pälätystä jatkuvasti.
Voi sanoa. Ja samoin kuin "istu paikallasi" tämän ohjeen toimivuus riippuu lapsesta. Ja jos on saanut sen lapsen jonka kanssa se vaatii 10 000 toistoa 100 sijaan ennen kuin odottamisen taito alkaa olla hallussa, niin on se raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille lapsille voi sanoa että haluan nyt olla rauhassa, eli älä puhu minulle.
Tekisi varmaan lapsellekin hyvää oppia että kukaan ei jaksa kuunnella pälätystä jatkuvasti.
Minä avauduin samasta aiheesta täällä palstalla pari vuotta sitten ja sain kuulla että nöyryytän lasta ja nujerran hänen persoonansa ja tuhoan itsetunnon kun yritän esim. rajata että jos olen vessassa niin silloin en käy oven läpi keskusteluja. Että jos palstalaisilta kysytään niin ei, et saa sanoa että haluat olla rauhassa (ja perustelut oli juurikin sitä luokkaa että jonkun toisen lapsella on syöpä ja 20 vuoden päästä sulla on ikävä).
Ole onnellinen, että lapsesi ovat kielellisesti kehittyneitä! Toisinkin voisi olla :(